Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä minussa on vialla, kun kelpaan miehille vain kaveriksi?
05.05.2016 |
Olen eronnut vuosi sitten liitosta, joka kesti 10v ja oli ensimmäiset 9v todellinen rakkauslitto. Nyt olen tavannut tämän vuoden puolella kahta eri miestä, joista kumpikaan ei halunnut mitään fyysistä suhdetta kanssani. Juttukaveriksi ja vaikka elokuviin ja saunaan kelpaan, ei mitään muuta.Toisen kanssa sentään halatiin joka tapaamiskerralla ja pari pientä suukkoa. Toinen ei ole käynyt 10cm lähempänä minua, vaikka on tavattu useamman kerran ja jaettu kaikkia mahdollisia ajatuksia.Minua sanotaan kauniiksi ja tyylikkääksi naiseksi, on vakituinen työ ja asunto ym. Ehkä olen liian laiha ja rinnaton, niin tämäkö se loppupeleissä suojaa minua miehiltä? Tapasin viimeksi tämän jälkimmäisen pari päivää sitten ja olimme saunassa ja uimassa. Tuollaiset voin hoitaa ihan naiskavereitteni kanssa.
Kommentit (25)
Onko joku sääntö tai suositus, missä vaiheessa tapailuja pitäisi tulla seksiä mukaan? Esim. toinen tai viides tapaaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko joku sääntö tai suositus, missä vaiheessa tapailuja pitäisi tulla seksiä mukaan? Esim. toinen tai viides tapaaminen?" - Ei ole, mutta minusta hyvää kannattaa odottaa. - Mutta ehkä olen näin todetessani vähän kalkkis.
Kahta olet tapaillut ja jo nyt ihmettelet, ettet kelpaa "kenellekään"? Hei nyt vähän suhteellisuudentajua.
Vierailija kirjoitti:
En ehdota seksiä yhdellekään miehelle. Ellei minua pidetä haluttavana naisena, niin olkoon. Joillekin miehille jo puhuminen seksistä on vaikeaa, niin miten sitten itse käytäntö. Nyt ole tapaillut muutaman kerran miestä, joka alkujaan sanoi kaipaavansa pitkäaikaista parisuhdetta. On ollut kaksi kertaa vuosien suhteissa ja välillä sitten yksin 1-2 vuotta, ei mitään pikasuhteita lainkaan. En tiedä, onko sellainen varovainen kuulostelija ja etenee hitaasti. Kertoo aina viihtyneensä seurassani, on helppo puhua jne. Kuitenkaan ei halua mitään läheisyyttä tms.
Tai sitten mies pelkää, että loukkaannut eikä uskalla riskeerata, koska sen myötä riskeeraa myös mahdollisuuden olla ystävänä.
Olen itse tunnistanut tuon itsestäni niin monta kertaa etten enää pysy laskuissa. Korrektina ja hyvätapaisena tämä on dilemma, jonka ratkaisemiseen toivoisin itse, että nainen edes jotenkin osoittaa että jos lähestyn niin en saa heti kynsilleni, ole sika ja niljake. Vika ei tietysti ole sen naisen jota kenties haluaisin lähestyä, eikä se ole oikeastaan minunkaan vaan vian lähde on ne jotkut naiset joita olen joskus nuorena kokemattomana yrittänyt lähestyä ja saanut kynsilleni. Se on a) todella noloa josta tulee surkea olo ja b) sen jälkeen on enää ystävyyskään ei oikein tunnu luonnistuvan puolelta eikä toiselta.
Joten naiset, älkää vain passiivisina perusilme päällä odottako että mies tulee ja pussaa, moni meistä ei uskalla em. syistä.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä missä vaiheessa olet Ap. tavannut nämä mekkoset. Mutta ainakin itse saattaisin olla varovaisempi etenemään naisen kanssa, jonka tietäisin hetki sitten eronneen. Tietenkin tämä on vaikeaa, koska, mistä sitä tieää, milloin "se" toinen puolisko astuu omaan elämääni. Mutta hetki sitten eronneen kanssa yhteen päätyminen saattaisi saada pieneen mieleeni ajatuksen siitä, että olen toiselle oikeasti vain laastari; en sellainen, jota hän haluaisi oikeasti.