Mä uskon että mun ja miehen suhde kestää. Muita?

Olen aviossa mieheni kanssa sen vuoksi, että haluan liittomme kestävän ja olen sitoutunut häneen ihmisenä. Hänellä on huonoja puolia, mutta niin on muuten minullakin. Olemme kyenneet huolehtimaan toisistamme ja suhteestamme hyvin tähän asti, ja uskon sen jatkuvan vastaisuudessakin, jos vain molempien sanavarastoon kuuluvat sanat: kiitos, anteeksi. 

Ymmärrän että aina ei mene niinkuin strömsössä, eikä tarvitsekaan. Meillä on ollut tapana päivittää tasaisin väliajoin (vuosittain, puolivuosittain) se suunta, mihin olemme yhdessä menossa, ja mitä kumpikin haluaa - sitten luovitaan kompromissi, joka toimii molempien mielestä. Suhtaudumme toisiimme ihmisinä, emmekä esim sukupuolemme edustajina. (Tunteenpurkaukseni ja hössöttämiseni eivät johdu siitä, että olen nainen ja hänen tuppisuisuutensa ja ajoittainen tunnevammaisuutensa eivät johdu siitä, että hän on mies. Kummankin ominaisuudet ovat aitoja  ominaisuuksia, jotka nousevat omasta persoonasta, ja  niitä on toisen kunnioitettava ja asianomaisen hallittava niin, etteivät ne toista vahingoita.)

Uskon meidän olevan yhdessä lopun elämämme rakastajina, isänä ja äitinä, mutta ennen kaikkea kumppaneina. 

Vierailija kirjoitti:

Juu. Kyllä se kestää, mutta kestätkö ite. Mun mies sai mut uskomaan just siihen ikuiseen ja paskat se mitää ikuista oo. Mies kyllä pysyy, mutta missä se intohimo on. Aika yksinäiseksi on menny tää elämä tämän ikuisen rakkauden kanssa. Ei tässä mitään rakkautta enää ole vaan kämppis. En mä jaksais enää päivääkään tätä, mutta on tuota vastuuta ja omaisuutta niin en halua sitä jakoon laittaa. Muut miehet on alkaneet näyttää paremmilta kuin oma mies.

Siinä onkin suuri ero, uskooko ikuiseen intohimoon ja tunteidenpaloon, vai uskooko kumppanuuden ja liiton kestävän kaikki vaikeudet.

Jos pari on realistinen, suhteella on hyvät mahdollisuudet. Jos odotukset ovat naiivit, todellisuus iskee kovaa ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Et oikeasti näytä ymmärtävän mitä tarkoittaa avioliitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Kyllä se kestää, mutta kestätkö ite. Mun mies sai mut uskomaan just siihen ikuiseen ja paskat se mitää ikuista oo. Mies kyllä pysyy, mutta missä se intohimo on. Aika yksinäiseksi on menny tää elämä tämän ikuisen rakkauden kanssa. Ei tässä mitään rakkautta enää ole vaan kämppis. En mä jaksais enää päivääkään tätä, mutta on tuota vastuuta ja omaisuutta niin en halua sitä jakoon laittaa. Muut miehet on alkaneet näyttää paremmilta kuin oma mies.

Siinä onkin suuri ero, uskooko ikuiseen intohimoon ja tunteidenpaloon, vai uskooko kumppanuuden ja liiton kestävän kaikki vaikeudet.

Jos pari on realistinen, suhteella on hyvät mahdollisuudet. Jos odotukset ovat naiivit, todellisuus iskee kovaa ennemmin tai myöhemmin.

Avioliitto ei ole sellaista että eletään kuin kämppikset. Jos ei ole seksuaallista vetoa niin sitten on parempi erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

Jos rikkoo liiton niin se on täysin oma päätös. Sen jälkeen liiton pitääkin loppua.

Sellaiset ihmiset jotka antavat pettämisen anteeksi on erittäin surkea itseluottamus. Avioliitto ei pidä olla mikään pakko vaan se pitää olla liitto jossa haluaa olla ja jossa kumpikin osapuoli tuntee että missään muualla ei olisi parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

En ihan näin usko. En ymmärrä tuota kynnysmattoilua. Et voi koskaan olla varma, onko puolisosi pettänyt. Itse sinkkuna harrastin seksiä muutaman ukkomiehen kanssa ja heidän puolisonsa eivät saaneet ikinä tietää siitä. Ovat edelleen yhdessä ja tästä on jo aikaa useampi kymmenen vuotta. Joten se kerrasta poikki käsittää vain sen, että käry käy. Joten voit kynnysmattoilla ihan tietämättäsi.

Ehkä juuri siksi niitä eroja tulee niin paljon, että ihmiset asettavat toiselle niin paljon vaatimuksia ja ehdottomuuksia. Jos et käyttäydy näin tai jos teet näin, niin otan sinusta eron. Silloin ei taida kannattaa edes yrittää pitkää liittoa. Elämässä voi todellakin sattua monenlaista ikävuosien välillä 20v-90v. Siksi vähempi ehdottomuus voi olla hyväksi.

Määrätyissä asioissa pitää olla täysin ehdoton. Yksi niistä on pettäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

Tuo on ihna oikea ongelma sellaisilla pareilla joilla on vakavia henkisiä ongelmia keskenään, se että aiheuttaako kerran viidessä vuodessa ruumiillinen ilottelu pissavehkeillä elämään kärsimystä tuottavia ongelmia vaikka toinen on muuten kunnollinen on kaikkien itsensä päätettävissä.

Tuohon aikaan on voinut olla ihan kunnon henkistä väkivaltaaa ja alkoholismia yms jokapäiväiseen elämänlaatuun vaikuttavia "pikkuseikkoja" joiden kanssa on jouduttu vaan elämään mainitsemiesi syiden takia, mietippä sitä!

Ruumiillisella ilottelulla en tarkoita "avointa suhdetta" jossa on sutinaa jokaisen kivan näköisen kanssa ja oltaisiin joka täkyssä kiinni joka suun ulottuville ylettää, niitä kutsutaan pukeiksi, koirashuoriksi, kevytkenkäisiksi, huoriksi, itsetunto ongelmaisiksi huomiosta nauttijoiksi yms kyllä te tajuutte.

Aika harva nainen omilla pissavehkeillään harrastaa yhdyntää.

Tai nykyaikana kaikki on mahdollista.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

Jos rikkoo liiton niin se on täysin oma päätös. Sen jälkeen liiton pitääkin loppua.

Sellaiset ihmiset jotka antavat pettämisen anteeksi on erittäin surkea itseluottamus. Avioliitto ei pidä olla mikään pakko vaan se pitää olla liitto jossa haluaa olla ja jossa kumpikin osapuoli tuntee että missään muualla ei olisi parempaa.

Minä nyt en tiedä siitä anteeksiannosta. Heti alussa olemme jo jutelleet tämän asian selväksi, että edessä voi olla mitä tahansa ja joku syrjähyppy ei ole kummallekaan syy heivata toista pihalle. Mutta jos haluaa lähteä, kumpikaan ei pidättele. Elämässä on niin paljon muutakin, kuin toisen kyttääminen tai omistaminen. Itse en ole koskaan pettänyt ja kuten tuolla aiemmin jo kirjoitin, en tiedä, onko mieheni 30 vuoden aikana pettänyt, koska en ole koko aikaa ollut vieressä kyttäämässä. Tietääkseni ei. Mutta tuntuisi naurettavalta ajatus, että heittäisin hänet pihalle, jos hän vanhana ukkona sattuisi kiksauttamaan jotakin. Uskoisin, että hänellä itsellään olisi asiasta suuremmat tunnontuskat, kuin minä jaksisin raivota. Samoin on minun kohdalla. Hän on sanonut, että ei jätä minua, vaikka kävisin vieraissa.

Mutta jokainen tavallaan. Tässä on vain yksi näkökanta, miten voi ajatella pitkästä parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

En ihan näin usko. En ymmärrä tuota kynnysmattoilua. Et voi koskaan olla varma, onko puolisosi pettänyt. Itse sinkkuna harrastin seksiä muutaman ukkomiehen kanssa ja heidän puolisonsa eivät saaneet ikinä tietää siitä. Ovat edelleen yhdessä ja tästä on jo aikaa useampi kymmenen vuotta. Joten se kerrasta poikki käsittää vain sen, että käry käy. Joten voit kynnysmattoilla ihan tietämättäsi.

Ehkä juuri siksi niitä eroja tulee niin paljon, että ihmiset asettavat toiselle niin paljon vaatimuksia ja ehdottomuuksia. Jos et käyttäydy näin tai jos teet näin, niin otan sinusta eron. Silloin ei taida kannattaa edes yrittää pitkää liittoa. Elämässä voi todellakin sattua monenlaista ikävuosien välillä 20v-90v. Siksi vähempi ehdottomuus voi olla hyväksi.

Määrätyissä asioissa pitää olla täysin ehdoton. Yksi niistä on pettäminen

Miten voit elää koskaan rauhassa, koska suurin osa pettämisistä ei tule koskaan puolison tietoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

Totta. Seuraan tässä päälle viisikymppisenä aika yleistä ikäisteni "0ngelmaa". Monella on menossa jo kolmas tai neljäs pidempi suhde ja kaikki päättyvät jomman kumman pettämiseen. Aina uudestaan ja uudestaan. Nyt monella kukoistaa tämä "olen vihdoin kasvanut ihmisenä ja viimein löytänyt aikuisen miehen ja sielunkumppanini"-suhde ja ehkä tämä sitten kestää..tai sitten ei. Monella nämäkin vaihtuvat melko tiuhaan.

Jatkuvuutta ei ole enää nykyajan suhteilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

En ihan näin usko. En ymmärrä tuota kynnysmattoilua. Et voi koskaan olla varma, onko puolisosi pettänyt. Itse sinkkuna harrastin seksiä muutaman ukkomiehen kanssa ja heidän puolisonsa eivät saaneet ikinä tietää siitä. Ovat edelleen yhdessä ja tästä on jo aikaa useampi kymmenen vuotta. Joten se kerrasta poikki käsittää vain sen, että käry käy. Joten voit kynnysmattoilla ihan tietämättäsi.

Ehkä juuri siksi niitä eroja tulee niin paljon, että ihmiset asettavat toiselle niin paljon vaatimuksia ja ehdottomuuksia. Jos et käyttäydy näin tai jos teet näin, niin otan sinusta eron. Silloin ei taida kannattaa edes yrittää pitkää liittoa. Elämässä voi todellakin sattua monenlaista ikävuosien välillä 20v-90v. Siksi vähempi ehdottomuus voi olla hyväksi.

Määrätyissä asioissa pitää olla täysin ehdoton. Yksi niistä on pettäminen

Miten voit elää koskaan rauhassa, koska suurin osa pettämisistä ei tule koskaan puolison tietoon. 

Koska murehdin vasta kun asia tulee ilmi

Kyllä. Minäkin uskon että miehen ja munan suhde kestää.