Mä uskon että mun ja miehen suhde kestää. Muita?

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Juu. Kyllä se kestää, mutta kestätkö ite. Mun mies sai mut uskomaan just siihen ikuiseen ja paskat se mitää ikuista oo. Mies kyllä pysyy, mutta missä se intohimo on. Aika yksinäiseksi on menny tää elämä tämän ikuisen rakkauden kanssa. Ei tässä mitään rakkautta enää ole vaan kämppis. En mä jaksais enää päivääkään tätä, mutta on tuota vastuuta ja omaisuutta niin en halua sitä jakoon laittaa. Muut miehet on alkaneet näyttää paremmilta kuin oma mies.

Luotin mieheeni täysin sinisilmäisesti 24v. Nyt yhdessä 26v ja nykyään olen luottamuksen suhteen ja suhteen kestävyyden suhteen realisti. Kestää jos kestää. Mahdollisuudet 50/50. Olen tällä hetkellä onnellinen suhteessa mutta tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. Ja suhteessa voi tulla niin monta karikkoa vastaan. Aina niistä ei selviä. Eikä toisen puolesta voi elää. Hän tekee kuitenkin omat itsenäiset päätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Kyllä se kestää, mutta kestätkö ite. Mun mies sai mut uskomaan just siihen ikuiseen ja paskat se mitää ikuista oo. Mies kyllä pysyy, mutta missä se intohimo on. Aika yksinäiseksi on menny tää elämä tämän ikuisen rakkauden kanssa. Ei tässä mitään rakkautta enää ole vaan kämppis. En mä jaksais enää päivääkään tätä, mutta on tuota vastuuta ja omaisuutta niin en halua sitä jakoon laittaa. Muut miehet on alkaneet näyttää paremmilta kuin oma mies.

Moni elää koko loppuelämänsä tuollaisina kämppiksinä. Kun ollaan päätetty että ei erota. Sitten vietetään suurin osa vapaa-ajasta erillään toisesta. Kuitenkin sanotaan että ollaan naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kaikki ajattele noin kunnes asiat alkaa mennä huonosti tai toinen pettää

Eiköhän kaikilla mene jossain vaiheessa huonosti. Toiset vain eivät eroa heti ensimmäisen vastoinkäymisen takia.

Mitä tarkoitat huonosti menemisellä?

Jos toinen pettää niin liitto päättyy heti.

Jos seksi loppuu suhteesta niin liitto päättyy heti.

Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei niin liitto päättyy heti.

jne.

Nuo on kaikki erittäin hyviä syitä eroon. Itseasiassa noi on syitä joiden takia PITÄÄ erota jos haluaa pitää itsetuntonsa.

Kaksi ensimmäistä kohtaa ovat oireita ongelmista. Järkevät ihmiset ratkaisevat ongelmansa.

Halu saada lapsia on asia, jonka järkevät ihmiset puhuvat läpi ennen kuin sitoutuvat.

Ihmiset pettää vaikka olisi onnellinen parisuhdekkin

Monen seksihalut loppuvat vaikka mikään ei olisikaan vikana. Tämä on erittäinkin yleistä naisilla.

Erittäin moni haluaa myös lapsia vaikka nuorena ei halunnutkaan. Ihmisten päätökset muuttuvat.

Mä toivon, mutta varma en ole. Yhden pettämisen olen jo miehelleni antanut anteeksi, siitä toipuminen kesti melkein 2 vuotta ja töitä tehtiin molemmat sen eteen. En tiedä kestäisinkö enää toista.

Vierailija kirjoitti:

Mä toivon, mutta varma en ole. Yhden pettämisen olen jo miehelleni antanut anteeksi, siitä toipuminen kesti melkein 2 vuotta ja töitä tehtiin molemmat sen eteen. En tiedä kestäisinkö enää toista.

Miksi annoit sen anteeksi? Eikö sinulla ole itsetuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Meillä mennään päivä kerrallaan. Rakkautta on ja luottamusta mutta en silti halua koko loppuelämääni maalata. Jos kukaan ymmärtää. :) eli jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu sitten mutta tärkeintä on tämä hetki, ei huomista taas voi tietää täysin varmaksi. Nautitaan hetkestä, toisistamme ja elämä kuljettaa ilman sen suurempia suunnitelmia. Me ollaan juuri niitä jotka ei koskaan mene naimisiin. :D Kestäköön jos on kestääkseen siis.

Minä en todellakaan aukottomasti usko. Uskon, että suhteemme mahdollisesti kestää, JOS jaksamme molemmat panostaa siihen, että keskusteluyhteytemme säilyy ja syvenee, erilaisuutemme hyväksyminen kehittyy ja lisääntyy, ja tahtoa löytyy etsiä molempia tyydyttäviä ratkaisuja. Mutta en pidä tätä itsestäänselvyytenä. Enkä edes niinkään epäile miestä, vaan itseäni, toisinaan motivaationi yhdessäeloon on hakusessa. Kahden melko erilaisen ihmisen suhteessa tämä toki on haasteellisempaa kuin aukottomammin yhteensopivien, mutta näillä mennään mitä on saatu. Tulen avioeroperheestä (tai -suvusta, oikeastaan) eikä minulla ole lähipiirissäni juuri esimerkkejä elämänmittaisista parisuhteista, joten en aukottomasti usko siihen kenenkään kohdalla. Ihailen suuresti heitä, joilla tahto säilyä yhdessä kestää elämän kolhut ja koettelemukset.

Me ollaan myös! Seurusteltu 25 vuotta, aviossa 20 vuotta. Ihan parhaita kavereita ollaan edelleen ja kaikki muutkin osa-alueet parisuhteessa hienossa kunnossa. Ollaan jo ostettu yhteinen hautakin, joten kuolemassakin ollaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

Ennen olin ehdoton, ajattelin että jos toinen pettää niin suhde loppuu siihen. Nyt en tiedä, riippuu olisiko kyse kännisekoilusta vai pidemmästä sivusuhteesta. Jälkimmäistä en osaisi unohtaa.

Toisaalta uskon, että jos minä pettäisin, mies ei antaisi anteeksi, olisi liian suuri loukkaus.

20 vuotta yhdessä, 14 naimisissa. Olen moneen kertaan vuosien mittaan kyseenalaistanut suhteen. En siksi, että se olisi mitenkään huono, vaan ehkä siksi että olin niin nuori ja kokematon kun sitouduin. Nyt kaikki kuitenkin hyvin, tämän ihmisen kanssa on hyvä olla.

Toivottavasti kestää jo lastenkin takia. En voi kuitenkaan olla siitä satavarma. Kaikkea on nähty ja koettu 20 vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

En ihan näin usko. En ymmärrä tuota kynnysmattoilua. Et voi koskaan olla varma, onko puolisosi pettänyt. Itse sinkkuna harrastin seksiä muutaman ukkomiehen kanssa ja heidän puolisonsa eivät saaneet ikinä tietää siitä. Ovat edelleen yhdessä ja tästä on jo aikaa useampi kymmenen vuotta. Joten se kerrasta poikki käsittää vain sen, että käry käy. Joten voit kynnysmattoilla ihan tietämättäsi.

Ehkä juuri siksi niitä eroja tulee niin paljon, että ihmiset asettavat toiselle niin paljon vaatimuksia ja ehdottomuuksia. Jos et käyttäydy näin tai jos teet näin, niin otan sinusta eron. Silloin ei taida kannattaa edes yrittää pitkää liittoa. Elämässä voi todellakin sattua monenlaista ikävuosien välillä 20v-90v. Siksi vähempi ehdottomuus voi olla hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

En ihan näin usko. En ymmärrä tuota kynnysmattoilua. Et voi koskaan olla varma, onko puolisosi pettänyt. Itse sinkkuna harrastin seksiä muutaman ukkomiehen kanssa ja heidän puolisonsa eivät saaneet ikinä tietää siitä. Ovat edelleen yhdessä ja tästä on jo aikaa useampi kymmenen vuotta. Joten se kerrasta poikki käsittää vain sen, että käry käy. Joten voit kynnysmattoilla ihan tietämättäsi.

Ehkä juuri siksi niitä eroja tulee niin paljon, että ihmiset asettavat toiselle niin paljon vaatimuksia ja ehdottomuuksia. Jos et käyttäydy näin tai jos teet näin, niin otan sinusta eron. Silloin ei taida kannattaa edes yrittää pitkää liittoa. Elämässä voi todellakin sattua monenlaista ikävuosien välillä 20v-90v. Siksi vähempi ehdottomuus voi olla hyväksi.

Silloin kun ei tiedä tai edes aavista tulleensa petetyksi, ei voi mitenkään tietenkään reagoida. Puhuinkin nyt tapauksista, joissa pettäminen on tullut ilmi. Silloin kynnysmattoillaan, jos asia hyväksytään ja elellään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Toiset pystyy näin elämään, toiset ei. Kiitän nykyistä lainsäädäntöä siitä, että näistä näädistä pääsee helposti eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mutta rehellisesti - kyllähän kaikki uskovat (viimeistään kun naimisiin mennään) että liitto kestää ja että luottamusta on 100%sesti. Tai? sehän on fakta. Ollaan onnellisia ja hyvänuskoisia, sinisilmäisiä kunnes toisin todetaan. Ja toisin todetaan yli 40% tapauksista (liitoista siis) joten sehän kertoo aika paljon faktaa. Itse menin myös onnellisena naimisiin kauan sitten, oltiin kuin luotu toisillemme ja kukaan ei olisi ikinä uskonut että liitomme hajoaa. Niin se vaan teki kun xmies lähtikin yllättäen toisen kanssa, jopa kolme kertaa. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen olen kasvanut ja todennut että voi sattua kenelle tahansa, olosuhteista johtuu. Jopa itse voin olla uskoton vaikka sanon aina etten ikinä. Ei kannata noin sinisilmäisesti elää, real life on erilainen. Valitettavasti. Ja ihmissuhteet ovat hankalia.

Miksi pettäminen on se ehdoton eron aihe. Olettaisin, että jos pariskunta on yhdessä 50-60 vuotta, siinä saattaa käydä monenlaista, se pettäminenkin jossain vaiheessa. Ne myötä-ja vastamäet. Itse en ainakaan pysty täysin varmaan sanomaan, onko mieheni käynyt vieraissa. Oletan, että ei, mutta mistäs tuon tietää, kun en ole koko 30 vuotta ollut vieressä vahtimassa. Mutta alusta asti on kyllä puhuttu selväksi, että vieraissa käynti ei ole mikään ehdoton eron syy, ellei toinen niin rakastu, että haluaa jättää toisen uuden takia. Sen tiedän, että itse en ole pettänyt, vaikka se on ollut vapaaehtoista, eikä mikään kielto, jätän sut, jos petät. Vapaus antaa myös vastuun.

Eli tästä päästään minun ajatukseeni siitä että jos toinen on se kaikkein täydellisin ihminen maailmassa jonka kanssa haluaa kuolla ja vanheta yhdessä tässä maantuvassa  tomumajassa niin miksi ei voisi 50v aikana 10-20 kertaa irroitella ja ilotella ruumillisilla nautinnoilla jotka ovat osa sinun omaa elämääsi ja täysin irrallaan siitä suhteesta jossa ollaan vuosikymmenet ja kuollaan yhdessä koska toinen on se oikea.

En vain tajua älytöntä mustasukkaisuutta ja omistushalua, se on pohjimmiltaan vain pelkoa siitä että asiat eivät olekkaan samalla tavoin kuin tuossa fantasiassa.

teilläkään ei olisi pitkä matka siihen että kyseessä ei ole pettäminen vaan se että parisuhteelle annetaan 85% elämästä ja siihen 15% mahtuu seksi kerran viidessä vuodessa jonkun muun kivan ihmisen kanssa.

Itse asiassa pettäminen on pettäjän oma kriisi ja asia. Vuosikymmenien varrella saattaa sattua monenlaista elämässä. Minä en osaa edes uskoa siihen, että kun katsoo noita vanhuksia, jotka istuu puistonpenkillä onnellisina toistensa kanssa, että he olisivat olleet koko ehkä 70 vuoden avioliiton uskollisia toisilleen ehdottomasti. Ovat voineet olla, ovat voineet olla olematta. Mutta minusta on hassua alkaa suhteeseen ajatuksella, että jos yhden kerran niin se on poikki, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Kukaan ei pysy suhteessa uhkailemalla ja sitomalla. Suhde on vapaaehtoinen valinta ja tosiaan, vapaus antaa vastuun.

No, toiset kynnysmattoilee ja toiset eivät. Näissä vanhoissa pareissa on muuten se ongelma, ettei silloin 50-luvulla voinut erota, jos toinen petti. Tai olisi voinut, mutta se olisi ollut julkinen häpeä. Varmaan olisi moni näistä vanhoistakin pareista eronnut pettämisen jälkeen, jos olisi voinut. Nykyään erotaan, jos siltä tuntuu ja hyvä niin. Mulla on periaatteena, että kerran voi pettää ja se on siinä. Se on ehkä syynä monella muullakin ettei vanhoja pareja enää synny.

Tuo on ihna oikea ongelma sellaisilla pareilla joilla on vakavia henkisiä ongelmia keskenään, se että aiheuttaako kerran viidessä vuodessa ruumiillinen ilottelu pissavehkeillä elämään kärsimystä tuottavia ongelmia vaikka toinen on muuten kunnollinen on kaikkien itsensä päätettävissä.

Tuohon aikaan on voinut olla ihan kunnon henkistä väkivaltaaa ja alkoholismia yms jokapäiväiseen elämänlaatuun vaikuttavia "pikkuseikkoja" joiden kanssa on jouduttu vaan elämään mainitsemiesi syiden takia, mietippä sitä!

Ruumiillisella ilottelulla en tarkoita "avointa suhdetta" jossa on sutinaa jokaisen kivan näköisen kanssa ja oltaisiin joka täkyssä kiinni joka suun ulottuville ylettää, niitä kutsutaan pukeiksi, koirashuoriksi, kevytkenkäisiksi, huoriksi, itsetunto ongelmaisiksi huomiosta nauttijoiksi yms kyllä te tajuutte.

Minäkin uskon että minun ja miehesi suhde kestää terv. seppo.