Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet, ettei miehille saa suuttua vaikka olisi aihetta?
04.05.2016 |
Olen huomannut itse miljoona kertaa, kuullut ystäviltä, huomannut työelämässä.
Mies tekee virheen/loukkaa sinua pahasti--->sinä olet vihainen--->mies suuttuu sinulle suuttumisesta.
Esim. mies unohtaa jotain todella tärkeää, mistä olet vaikka useasti sanonut (sanotaan nyt vaikka, että olette lähdössä lomalle, ja sinä olet hoitanut väh. 90% kaikesta, pakkaamisesta järjestelyyn. Sinä sanot miehelle vaikka 4kk ennen lähtöä, että lapsen passi pitää uusia, voisitko sä tehdä sen. Mies lupaa. Ilta ennen lähtöä pyydät lapsen passia ja sitä ei ole haettu.)
Sinä luonnollisesti suutut asiasta.
Mitä tekee mies? Räjähtää sinulle. Syy, miksei hakenut passia oli kuitenkin jollain tavalla sinun ("kun sä oot nalkuttanu ja stressannu ja työssä en oo saanu hetken rauhaa, etkö ois vaa voinu hoitaa sitä??"), syyllistää sinut ja kääntää asian ytimen sinuun.
Kuinka moni tunnistaa ilmiön? Ihan nyrkkisääntönä olisi, ettei mistään saa ikinä kritisoida tai arvostella.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikka:
1) Mikromanageroi kaikkea
2) Uhriudu kun muut eivät näe mitään järkeä epärealististen ja yhdentekevien vaatimustesi toteuttamisessa
Oikeasti, se maailma ei kaadu siihen vaikka se likainen kuppi olisikin siinä pöydällä päivän tai pari.
Passin hoitaminen epärealistista?
Sinulla, veliseni tulee olemaan vaikea elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni tietää, että siedän vaikkapa kesken olevaa remonttia tietyn ajan, ja sitten minulla alkaa keittää yli. Hän tietää myös, että yritän meidän kolmen lapsen kanssa pitää tätä tavaramäärää kurissa ainakin siten, että tavarat menisivät kaikki omille paikoilleen. Mies tietää, etten pidä kauheasti tavaroista, että pärjään hyvin vähällä.
Minä tunnen mieheni ja osaan antaa olla, mutta nyt olen siinä pisteessä että olen valmis vain kävelemään tästä suhteesta kunhan vauva tuosta vähän kasvaa. Olen sanonut, että tuntuu kuin olisin pelkkä kotiorja täällä, että tämä ei edes ole minun kotini ja vaan miehen ja lapsen, jossa minulle ei edes ole tilaa. Meillä olisi kaunis koti, jos se ei olisi täynnä keskeneräisiä juttuja, ja remonttitavaraa, ja tavaraa.
Mitä tekee mies? Suuttuu minulle. Hänen sanojensa mukaan meillä olisi kaikki aivan hyvin, jos minä vain lakkaisin valittamasta.
Remontti kestää niin kauan kuin remontti kestää.
Olisitte tilanneet tehokkaamman remontointiyrityksen.
Anteeksi mink firman?
Ei täällä kukaan remontoi, paitsi mies itse. Minä toki autan, minkä kolmen lapsen hoidolta, etäopiskelulta sun muilta ehtiän. Remonttia en ole vaatinut, enkä edes pyytänyt. Paitsi juuri noin, että joku muu hoitaisi ne, mutta ei se kerta kaikkiaan käy.
Et olisi edes suostunut koko remonttiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman, vaikka kuinka pienestä asiasta miehelle sanoisi hän tekee siitä ison jutun ja kääntää syyn toisen niskaan. Miesten pitäis kasvattaa selkärankaa, jotta he voisivat myöntää tehneensä virheen tai unohtaneet jotain.
Tätä asiaa on muistaakseni tutkittu työyhteisössä. Siellä kuulemma miehet puhuivat omista mokistaan huomattavasti vähemmän kuin naiset, jotka parhaimmillaan nauroivat kömmähdyksilleen vedet silmissä. Miehet sen sijaan kertoivat enemmän ns. sankaritarinoita. Kyse on siitä, että miestä ohjaa enemmän kunnia ja sen hankkiminen ja saaminen yhteisössä ja kavereiden edessä. Sen menettäminen voi olla miehille melkoinen shokki. Naisia puolestaan ohjaavat enemmän tunteet. Siksi miehet eivät aina ymmärräkään naisten reagoimista asioihin.
Asoista selviää kaiketi parhaiten laittamalla mukaan vähän huumoria. Huumorin varjolla olen itse saanut sanottua toisille aika ikäviäkin asioita, ja silloin he eivät ole ryhtyneet puolustuskannalle. Myös itse otan paljon helpommin vastaan ojennuksia ja neuvoja, kun toinen tuntuu sanovan he vähän kepeämmin. Silloin tuntuu, että hän ei loukkaa minua vaan oikoo vain toimintaani - ja hyvässä lykyssä vielä kertoo paremman ratkaisun toimia toisin.
Olet harvinainen nainen :) Hyvässä mielessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on tavattoman perso kunnialle. Siis hänellä on sisäinen tarve olla korkeamoraalinen, kunnon mies, jota muut (minä, vanha vaimo) voivat katsoa ihaillen ylöspäin. Siitä narusta on aivan tavattoman helppo vedellä, eivät jää pyykit lattialle eivätkä sotkut jälkeen, eihän kunniallinen ja vastuuntuntoinen mies sellaista tee kenellekään.
Onni on mies, joka ajattelee omaa napaansa pidemmälle. Ei ole ihan itsestään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Tämä. Hirveää miesvihaa se, että tuodaan esiin kuinka mies paskoo asiat ja loisii. Ei niin saa tehdä. Pitää salara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keräät pyykit ja hoida huusholli ja tule joka asiasta vastaan niin mies saa sitten lähteä kiltti miehenä.
Tätä asiaa on muistaakseni tutkittu työyhteisössä. Siellä kuulemma miehet puhuivat omista mokistaan huomattavasti vähemmän kuin naiset, jotka parhaimmillaan nauroivat kömmähdyksilleen vedet silmissä. Miehet sen sijaan kertoivat enemmän ns. sankaritarinoita. Kyse on siitä, että miestä ohjaa enemmän kunnia ja sen hankkiminen ja saaminen yhteisössä ja kavereiden edessä. Sen menettäminen voi olla miehille melkoinen shokki. Naisia puolestaan ohjaavat enemmän tunteet. Siksi miehet eivät aina ymmärräkään naisten reagoimista asioihin.
Asoista selviää kaiketi parhaiten laittamalla mukaan vähän huumoria. Huumorin varjolla olen itse saanut sanottua toisille aika ikäviäkin asioita, ja silloin he eivät ole ryhtyneet puolustuskannalle. Myös itse otan paljon helpommin vastaan ojennuksia ja neuvoja, kun toinen tuntuu sanovan he vähän kepeämmin. Silloin tuntuu, että hän ei loukkaa minua vaan oikoo vain toimintaani - ja hyvässä lykyssä vielä kertoo paremman ratkaisun toimia toisin.