Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet, ettei miehille saa suuttua vaikka olisi aihetta?
04.05.2016 |
Olen huomannut itse miljoona kertaa, kuullut ystäviltä, huomannut työelämässä.
Mies tekee virheen/loukkaa sinua pahasti--->sinä olet vihainen--->mies suuttuu sinulle suuttumisesta.
Esim. mies unohtaa jotain todella tärkeää, mistä olet vaikka useasti sanonut (sanotaan nyt vaikka, että olette lähdössä lomalle, ja sinä olet hoitanut väh. 90% kaikesta, pakkaamisesta järjestelyyn. Sinä sanot miehelle vaikka 4kk ennen lähtöä, että lapsen passi pitää uusia, voisitko sä tehdä sen. Mies lupaa. Ilta ennen lähtöä pyydät lapsen passia ja sitä ei ole haettu.)
Sinä luonnollisesti suutut asiasta.
Mitä tekee mies? Räjähtää sinulle. Syy, miksei hakenut passia oli kuitenkin jollain tavalla sinun ("kun sä oot nalkuttanu ja stressannu ja työssä en oo saanu hetken rauhaa, etkö ois vaa voinu hoitaa sitä??"), syyllistää sinut ja kääntää asian ytimen sinuun.
Kuinka moni tunnistaa ilmiön? Ihan nyrkkisääntönä olisi, ettei mistään saa ikinä kritisoida tai arvostella.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuota pienemmästäkään kannata mainita, mies loukkaantuu ja suuttuu. Esim. niistä pakkausjätteistä mitkä jää pöydälle, ei tyhjennetä/täytetä astianpesukonetta, ei siivota jne.
Turhaa riitaa vaan tulee jos niistä erehtyy mainitsemaan, helpompaa kun tekee kaiken itse.
Ja te olette yhdessä koska?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikka:
1) Mikromanageroi kaikkea
2) Uhriudu kun muut eivät näe mitään järkeä epärealististen ja yhdentekevien vaatimustesi toteuttamisessa
Oikeasti, se maailma ei kaadu siihen vaikka se likainen kuppi olisikin siinä pöydällä päivän tai pari.
Likainun kuppi pöydällä, vaatteet ja tavarat levällään, roskat lattialla, pyykit pesemättä, auto katsastamatta, seinän maalaus kesken, laspen vaipa vaihtamatta, mitä välii hei, ei se maailma siihen kaadu kun jättää kaiken puolitiehen, kyllä se toinen tulee perässä ja laittaa.
No itsepähän olet puososi valinnut ja tuollaisille tavoille opettanut. Miksi tehdä mitään, jos sinä kerran kuitenkin siivoat jäljet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikka:
1) Mikromanageroi kaikkea
2) Uhriudu kun muut eivät näe mitään järkeä epärealististen ja yhdentekevien vaatimustesi toteuttamisessa
Oikeasti, se maailma ei kaadu siihen vaikka se likainen kuppi olisikin siinä pöydällä päivän tai pari.
Likainun kuppi pöydällä, vaatteet ja tavarat levällään, roskat lattialla, pyykit pesemättä, auto katsastamatta, seinän maalaus kesken, laspen vaipa vaihtamatta, mitä välii hei, ei se maailma siihen kaadu kun jättää kaiken puolitiehen, kyllä se toinen tulee perässä ja laittaa.
No itsepähän olet puososi valinnut ja tuollaisille tavoille opettanut. Miksi tehdä mitään, jos sinä kerran kuitenkin siivoat jäljet?
Siis puolisosi...
Toinen tekijä, joka yhdistää valtaosaa miehistä: anteeksi ei pyydetä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ei johdu sukupuolesta, vaan persoonallisuushäiriöstä. Löytyy miehistä ja naisista.
Nyt ollaan AV:lla, joten kyllä se syy on miehissä (kaikissa kollektiivisesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä riidat usein alkoi niin, että mä kysyin "muistitko hoitaa asian x" ja miehestä oli äärettömän ärsyttävää kun kyselin - silloin kun ei ollut hoitanut sitä asiaa minkä oli luvannut.
Mä muutin kysymystäni. Aloin tiedustella "sä varmaan hoiditkin jo asian x". Homma toimi vuoden ilman ainoatakaan alkanutta riitaa. Mutta! Nyt miestä on alkanut äärettömän paljon ärsyttää nyt tämä olettaminen - silloin kun ei ole hoitanut sitä asiaa x.
Pitäiskö mun uudestaan muuttaa ilmaisuani? Minkälaiseksi? Kumpuaako toi mun kyselyyn nalkutukseen jankutukseen uteluun mussutukseen liittyvä kilahtaminen siitä, että häntä ärsyttää kun ei ole hoitanut sitä asiaa ja "jää kiinni" siitä? Sillon jos on hoitanut niin sillon vastaa asiallisesti.
Taas rippuu paljon tilanteesta. Eli kuinka sinä asian esität ja kuinka yleistä tuo on. Kyllähän tuo alkaa kääntymään vittuilun puolelle.
Mutta millaisia mieheltäsi jää hoitamatta? Ilmeisesti hänellä ei ole mitään motivaatiota tehdä niitä?
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikka:
1) Mikromanageroi kaikkea
2) Uhriudu kun muut eivät näe mitään järkeä epärealististen ja yhdentekevien vaatimustesi toteuttamisessa
Oikeasti, se maailma ei kaadu siihen vaikka se likainen kuppi olisikin siinä pöydällä päivän tai pari.
Tää vähän ontuu, koska mä nimenomaan en "mikromanageroi" (käy välillä oikeiden ihmisten parissa, toi elämä netissä on haitallista) ja passi jäi saamatta. Mä nimenomaan jätin hänet rauhaan enkä kysellyt, kun siitäkin ärsyyntyi.
Ja en mä ois jaksanutkaan "uhriutua", mutta valitettavasti se on tässä lentokentät joilla on epärealistisia ja yhdentekeviä vaatimuksia. Kuten se, että passi pitää olla jos haluamme sinne lomalle.
Joten en oikein hiffannut mikä panoksesi oli tähän asiaan.
JA kyllä, passiesimerkki oli ihan oikeasta elämästä. Ja kyllä, kalliiksi tuli kun lento lähti seuraavana iltapäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehelle onneksi kärsii sanoa. Ex suuttui ihan kaikesta. Myös siitä jos tein jonkun pakollisen asian mitä hän ei saanut tehtyä. Jos muistutin niin olin nalkuttava ämmä, jos en muistuttanut niin mun syy, koska en muistuttanut ja jos tein puolesta niin "kyllä mä olisin sen tehnyt, tartteeko kaikki nyt saatana saman tien olla valmiina". Tämä viimeisin vastaus tuli esimerkiksi kun laitoin miehen viikon uimahallikassissa lojuneen pyyhkeen pyykkiin. Seuraava pyyhe homehtui ja taas se oli mun vika. Totesin että elä läävässä saatana ja häivyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mies unohtaa jotain todella tärkeää, mistä olet vaikka useasti sanonut (sanotaan nyt vaikka, että olette lähdössä lomalle, ja sinä olet hoitanut väh. 90% kaikesta, pakkaamisesta järjestelyyn. Sinä sanot miehelle vaikka 4kk ennen lähtöä, että lapsen passi pitää uusia, voisitko sä tehdä sen. Mies lupaa. Ilta ennen lähtöä pyydät lapsen passia ja sitä ei ole haettu.)
Tämä taas kuulostaa siltä, että AP oikein hakemalla hakee näitä tilanteita ja nauttii siitä. Olisiko voinut hakea passin itse tai muistuttaa asiasta. Passin hakeminen ei kuitenkaan ole mikään iso juttu. Ja todennäköisesti vielä asittää asian oikein vittumaisella naljailulla. Tunnen meinaan erään tällaisen tapauksen.
Ja hei, miksi te olette tuollaisten miesten kanssa? En ymmärrä tuota vinkumista. Miksi te teette kaiken jos se ei kerran sovi kuvioihin ja siitä valitetaan?
Minä pakkaan omat ja muksujen tavarat ja yleensä hoidan matkajärjestelyt, koska vaimo on aivan kädetön niissä. Mutta se sopii minulle ja en edes jätä vaimon vastuulle mitään, minkä tiedän menevän pieleen.
Heh, lihavoin tuon kohdan koska meinasin kirjoittaa sen jo aloitukseen. :)
Joo, nautin suunnattomasti siitä, että olen tarpeeksi typerä luottaakseni mieheeni ja joudun pettymään.
Aika hyvä esimerkki taas kerran siitä, miten nainen on vastuussa ja syyllinen.
Kun ei sille aikuiselle miehelle voi laittaa noin vaativaa tehtävää, minä nauttiakseni laitoin hänelle kun oisin itsekin voinut hoitaa. Raukka pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikka:
1) Mikromanageroi kaikkea
2) Uhriudu kun muut eivät näe mitään järkeä epärealististen ja yhdentekevien vaatimustesi toteuttamisessa
Oikeasti, se maailma ei kaadu siihen vaikka se likainen kuppi olisikin siinä pöydällä päivän tai pari.
Likainun kuppi pöydällä, vaatteet ja tavarat levällään, roskat lattialla, pyykit pesemättä, auto katsastamatta, seinän maalaus kesken, laspen vaipa vaihtamatta, mitä välii hei, ei se maailma siihen kaadu kun jättää kaiken puolitiehen, kyllä se toinen tulee perässä ja laittaa.
No itsepähän olet puososi valinnut ja tuollaisille tavoille opettanut. Miksi tehdä mitään, jos sinä kerran kuitenkin siivoat jäljet?
Hups, taas on naisen syy. Hän on kouluttanut koiran- siis miehen, väärin, mitä siinä oikein muuta voi odottaa?
Huomaatteko, miten mies ei ole koskaan vastuussa? :D
Meillä mies esim. hermostuu omissa hommissaan mitä nyt sitten ikinä tekeekin. Alkaa kirota äänekkäästi jne.. minä sitten siihen sanomaan että "hiljaa, lasten kuullen et kiroa ja huuda, hillitse itsesi tai mene ulos huutamaan" johon miehen vastaus "joo ole hiljaa älä jatka.. sinä provosoit, ei olis ongelmaa jos et puuttuis asiaan niin menis ohi vaan tämä." Eli miehen mielestä minä aiheutin tässä ongelman sanomalla ettei saa huutaa lasten kuullen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin miehen kanssa aiheesta keskustelu joulun alla. Hyvässä hengessä puhuttiin. Mä en enää sano ja huomauttele kaikesta ja hän tekee osuutensa.
Pari viikkoa sujuikin ok. Sitten tuli hetki, kun margariini oli loppunut. Mies kivahtaen sanoi, etkö sä ole ostanut margariinia. Kivahdin takaisin, etkö SÄ?! Mä en sitä käy, niin en voi tietää onko loppunut. Hän kuitenkin oli käynyt kahdella edellisellä kerralla kaupassa.
Siitähän se paskamyrsky taas sitten alkoi. Kuinka paska vaimo mä olen, aina sanomassa ja vaatimassa. Hän ei jaksa enää tätä saatanan touhua enää. Tuon purkauksen jälkeen vielä jäsenteli ajatuksiaan sähköpostiin ja kertoi kuinka mä keksin asioita päästäkseni riitelemään mistä aiheesta vaan. Mä kuulemma keksin tuon etten käytä margariinia ja että hän olisi käynyt kaupassa.
En vastannut hänen sähköpostiinsa, koska se oli suht ala-arvoista tekstiä. Odotin pari päivää herran mykkäkoulun loppumista ja otin asiallisesti puheeksi. Hän oli sitä mieltä, että keitti yli kun suututti, turha typerää asiaa on enää jauhaa.
Ok, mutta mähän tässä nyt sitten jäin taas tarinan pahaksi. Mä voin toisinaan siihen suostua, mutta en jukolauta jatkuvasti. En ollut fiksu, kun kivahdin takaisin.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, etten sano vaikka aihetta oliskin. esim jätti oven auki ja koirahan ampas nato-ohjuksena karkuun. Kävin hakemassa ja siinä sitten mies pällisteli uunona, että miten se noin pääsi karkuun. (koska jätit oven auki) jätin siis sanomatta ja lähdin pesemään koiraa, kun ehti temmeltää mudassa. Tuli vielä lässyttämään, kun huomas mun hampaiden kiristyksen, että älä nyt sille noin vihanen ole, sillähän oli kiva hetki. (joo, niin oli, mulla ei kun tässä tätä rapasta koiraa taas pesen) Väänsin hymyn naamalleni ja totesin, että hauskaahan sillä oli.
Jos olisin tuosta ovesta huomauttanut ystävällisestikin, niin paskamyrsky olisi noussut jälleen, kun mä aina nalkutan.
Mä teen kaiken mukisematta. Tuskin tuo koskaan tajuaa mitään on vaan tyytyväinen, että olen ymmärtänyt paikkani.
Hullumaksi on vaan mennyt, kun sille iski 40 kriisi, jota hän ei pysty myöntämään. Mä olen hirviö vaimo, joka on pilannut hänen elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Hoidan itselle tärkeät asiat ja mies saa joutua kuseen, jos ei onnistu hoitamaan omiaan. Voin muistuttaa kerran, mutta sitten on omillaan. En vaivaudu jäkättämään, sitä mies varmaan haluaisi. Nautin tilanteesta :-D
(Pistän tämän suhteen poikki kohta, no worries. Tämä mies sopii paremmin jollekin hoivaviettiselle.)
Miten hermosi kestävät? Vinkkejä?
Itse yritän tuota, mutta se ei oikein onnistu.
Jos en siivoa avomiehen jälkiä, niin meidän pieni opiskelijakämppä uppoaa paskaan. Lähes kirjaimellisesti.
1. Pyykit. Mies ei ole kolmen vuoden aikana pessyt kertaakaan vaatteita, vaan se olen ollut aina minä. Jos mies ei ole tuonut vaatteitaan pyykkikoriin, vaan on tunkenut likaiset pyykit sängyn alle ja/tai heittänyt lattialle ja menen pesemään vain korissa olevat pyykit, niin mies käyttää puhtaat vaatteet loppuun ja jättää menemättä kouluun/kauppaan/ulos siihen asti, että puhtaita vaatteita ilmestyy kaappiin. Ei edes harkitse itse näiden pesemistä.
2. Roskat. Niitä on kaikkialla. Aivan kaikkialla. Niin no, paitsi roskiksessa.
3. Astiat. Jos tiskaan vain omat astiani (ei ole pesukonetta), niin miehen likaiset astiat alkavat pikkuhiljaa kasvamaan hometta. Ja mies käyttää minun astioita. Joskus, kun vasta seurusteltiin, niin oikeastaan koko miehen koko astiasto homehtui. Kaikki kattilat, pannut yms. Mitä teki mies? Osti kertakäyttöastioita.
4. Koulunkäynti. Mies ei ole käynyt koulussa yli puoleen vuoteen paria päivää laskematta. Nyt alkuviikosta tuli viimeinen kirje, jossa käsketään ottamaan yhteyttä, tai mies irtisanotaan koulusta. Sama juttu oli viime keväänä, mutta minä lopulta raahasin miehen kouluun ja tämä sai pitää koulupaikkansa. Enää en sitä tee.
Ja se, jos mainitsen yhtään mitään näistä asioista, niin mies suuttuu. Pahasti. Huuhtaa, möksöttää, vittuilee.
Tarkoitus olisi erota ja asuta ensi kk toisessa kämpässä, yksin, mutta jotenkin pitäisi jaksaa vielä kuukausi tätä... Kolme vuotta olen jaksanut, mutta nyt loppui kärsivällisyys. En ole kertonut asiasta vielä miehelle, mutta olen järjestellyt muuttoani pikkuhiljaa.
Ollaan 19v ja 22v, minä nuorempi. Ja jeap, 16-veestä näin. Avoliittoa takana n. vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytiin miehen kanssa aiheesta keskustelu joulun alla. Hyvässä hengessä puhuttiin. Mä en enää sano ja huomauttele kaikesta ja hän tekee osuutensa.
Pari viikkoa sujuikin ok. Sitten tuli hetki, kun margariini oli loppunut. Mies kivahtaen sanoi, etkö sä ole ostanut margariinia. Kivahdin takaisin, etkö SÄ?! Mä en sitä käy, niin en voi tietää onko loppunut. Hän kuitenkin oli käynyt kahdella edellisellä kerralla kaupassa.
Siitähän se paskamyrsky taas sitten alkoi. Kuinka paska vaimo mä olen, aina sanomassa ja vaatimassa. Hän ei jaksa enää tätä saatanan touhua enää. Tuon purkauksen jälkeen vielä jäsenteli ajatuksiaan sähköpostiin ja kertoi kuinka mä keksin asioita päästäkseni riitelemään mistä aiheesta vaan. Mä kuulemma keksin tuon etten käytä margariinia ja että hän olisi käynyt kaupassa.
En vastannut hänen sähköpostiinsa, koska se oli suht ala-arvoista tekstiä. Odotin pari päivää herran mykkäkoulun loppumista ja otin asiallisesti puheeksi. Hän oli sitä mieltä, että keitti yli kun suututti, turha typerää asiaa on enää jauhaa.
Ok, mutta mähän tässä nyt sitten jäin taas tarinan pahaksi. Mä voin toisinaan siihen suostua, mutta en jukolauta jatkuvasti. En ollut fiksu, kun kivahdin takaisin.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, etten sano vaikka aihetta oliskin. esim jätti oven auki ja koirahan ampas nato-ohjuksena karkuun. Kävin hakemassa ja siinä sitten mies pällisteli uunona, että miten se noin pääsi karkuun. (koska jätit oven auki) jätin siis sanomatta ja lähdin pesemään koiraa, kun ehti temmeltää mudassa. Tuli vielä lässyttämään, kun huomas mun hampaiden kiristyksen, että älä nyt sille noin vihanen ole, sillähän oli kiva hetki. (joo, niin oli, mulla ei kun tässä tätä rapasta koiraa taas pesen) Väänsin hymyn naamalleni ja totesin, että hauskaahan sillä oli.
Jos olisin tuosta ovesta huomauttanut ystävällisestikin, niin paskamyrsky olisi noussut jälleen, kun mä aina nalkutan.
Mä teen kaiken mukisematta. Tuskin tuo koskaan tajuaa mitään on vaan tyytyväinen, että olen ymmärtänyt paikkani.
Hullumaksi on vaan mennyt, kun sille iski 40 kriisi, jota hän ei pysty myöntämään. Mä olen hirviö vaimo, joka on pilannut hänen elämänsä.
On sulla ollut tiukka paikka, mutta ihanan urhoollisesti olet purrut hammasta ja pystynyt olemaan vittuilematta toisen vahingolle (ovi auki). Täydet pisteet, papukaijamerkki. Superhero!
Vierailija kirjoitti:
Käytiin miehen kanssa aiheesta keskustelu joulun alla. Hyvässä hengessä puhuttiin. Mä en enää sano ja huomauttele kaikesta ja hän tekee osuutensa.
Pari viikkoa sujuikin ok. Sitten tuli hetki, kun margariini oli loppunut. Mies kivahtaen sanoi, etkö sä ole ostanut margariinia. Kivahdin takaisin, etkö SÄ?! Mä en sitä käy, niin en voi tietää onko loppunut. Hän kuitenkin oli käynyt kahdella edellisellä kerralla kaupassa.
Siitähän se paskamyrsky taas sitten alkoi. Kuinka paska vaimo mä olen, aina sanomassa ja vaatimassa. Hän ei jaksa enää tätä saatanan touhua enää. Tuon purkauksen jälkeen vielä jäsenteli ajatuksiaan sähköpostiin ja kertoi kuinka mä keksin asioita päästäkseni riitelemään mistä aiheesta vaan. Mä kuulemma keksin tuon etten käytä margariinia ja että hän olisi käynyt kaupassa.
En vastannut hänen sähköpostiinsa, koska se oli suht ala-arvoista tekstiä. Odotin pari päivää herran mykkäkoulun loppumista ja otin asiallisesti puheeksi. Hän oli sitä mieltä, että keitti yli kun suututti, turha typerää asiaa on enää jauhaa.
Ok, mutta mähän tässä nyt sitten jäin taas tarinan pahaksi. Mä voin toisinaan siihen suostua, mutta en jukolauta jatkuvasti. En ollut fiksu, kun kivahdin takaisin.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, etten sano vaikka aihetta oliskin. esim jätti oven auki ja koirahan ampas nato-ohjuksena karkuun. Kävin hakemassa ja siinä sitten mies pällisteli uunona, että miten se noin pääsi karkuun. (koska jätit oven auki) jätin siis sanomatta ja lähdin pesemään koiraa, kun ehti temmeltää mudassa. Tuli vielä lässyttämään, kun huomas mun hampaiden kiristyksen, että älä nyt sille noin vihanen ole, sillähän oli kiva hetki. (joo, niin oli, mulla ei kun tässä tätä rapasta koiraa taas pesen) Väänsin hymyn naamalleni ja totesin, että hauskaahan sillä oli.
Jos olisin tuosta ovesta huomauttanut ystävällisestikin, niin paskamyrsky olisi noussut jälleen, kun mä aina nalkutan.
Mä teen kaiken mukisematta. Tuskin tuo koskaan tajuaa mitään on vaan tyytyväinen, että olen ymmärtänyt paikkani.
Hullumaksi on vaan mennyt, kun sille iski 40 kriisi, jota hän ei pysty myöntämään. Mä olen hirviö vaimo, joka on pilannut hänen elämänsä.
Toi. Just toi mua vaivaa eniten.
"Minä jäin tarinan pahaksi."
Meillä käy just noin. Mies voi jättää hakematta lapset, unohtaa varata lääkärin, unohtaa, unohtaa, unohtaa ja se on aina mun syy. Aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että kritisoit aina ja kaikkea.
Ei sitä kukaan jaksa määrättömästi.
Jos kritiikki säästetään aiheellisiin asioihin sen sijaan että aina on valitus päällä vessapytyn kannesta tai hammastahnatuubin väärin puristamisesta tai sokerikupin pöydälle jättämisestä niin ei mitään ongelmiakaan synny.
Joo, just tätä mä tarkoitin. Kiitos kun annoit hyvän esimerkin, näitä on vaikea demonstroida.
Täällä onkin tullut hyviö kommentteja siitä, miten suuttuminen on merkki itsehillinnän puutteesta ja nyt toi sun.
Molempia yhdistää tietty tekijä: se "suuttuminen" oli se miten oikeutettua tai laimeaa tahansa, on vakavempaa kuin itse ongelma. Eli miehen tekemä asia.
Sinä kääräisit pariin lauseeseen oikein näppärästi misogynion ytimen. Se on
1) Jos nainen käyttäytyisi paremmin (olisi parempi, näyttäisi paremmalta, käyttäytyisi paremmin) "mitään ongelmia ei syntyisi". Toisin sanoen, vastuu miehensä käyttäytymisestä ja parisuhteesta on naisella. Juuri tuota mies tekee, kun raivostuu naiselle virheestä. Nainen on ollut päävastuussa, joten hän on pääsyyllinen ja siten tuomittavampi.2) Naisen syyt pahoittaa mielensä ovat typeriä ja naiset kohtuuttomia, siksi miehellä on aihetta suuttua vaikka hän on se loukkaaja.
3) Kun sitten tulee se hetki kun olisi ihan "oikeutettua" antaa kritiikkiä, sitä ei voida ottaa vastaan, koska reppana on niin totuullisen uupunut kohdan kaksi henkisestä pahoinpitelystä.
Ratkaisu siis on, että miehen ei koskaan tarvitse nöyrtyä, vaan se oma moka käännetään raivoamiseksi toiselle. Toisin sanoen, miehellä on oikeus raivota aina.
Auts. Puit juuri sanoiksi entisen suhteeni.
Juuri näistä syistä en aio katsella yhtäkään miestä enää näin neljäkymmentä täytettyäni. Ei vaan jaksa keskenkasvuista kiukuttelua enää.
Vierailija kirjoitti:
Toinen tekijä, joka yhdistää valtaosaa miehistä: anteeksi ei pyydetä koskaan.
Kyllä meillä pyytää anteeksi. Sitten tulee odottava tauko, jonka aikana minun kuuluu pyytää puolestani anteeksi samaa asiaa. Koska eihän syy voi yksin miehen olla jos hän räyhäsi minulle.
miesten kesken harvoin kukaan jaksaa suuttua kupeista tai unohtuneista asioista. miksi pilata ilmapiiri kiukuttelemalla. naiset on aika kovia suuttumaan. ehkä ovat vähän tarkempia siitä milloin voi olla hyvällä tuulella.
Meillä riidat usein alkoi niin, että mä kysyin "muistitko hoitaa asian x" ja miehestä oli äärettömän ärsyttävää kun kyselin - silloin kun ei ollut hoitanut sitä asiaa minkä oli luvannut.
Mä muutin kysymystäni. Aloin tiedustella "sä varmaan hoiditkin jo asian x". Homma toimi vuoden ilman ainoatakaan alkanutta riitaa. Mutta! Nyt miestä on alkanut äärettömän paljon ärsyttää nyt tämä olettaminen - silloin kun ei ole hoitanut sitä asiaa x.
Pitäiskö mun uudestaan muuttaa ilmaisuani? Minkälaiseksi? Kumpuaako toi mun kyselyyn nalkutukseen jankutukseen uteluun mussutukseen liittyvä kilahtaminen siitä, että häntä ärsyttää kun ei ole hoitanut sitä asiaa ja "jää kiinni" siitä? Sillon jos on hoitanut niin sillon vastaa asiallisesti.