Mä olen ihan hirvee valas :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syöt  niin paljon?

En mä tiedä!!! Joka päivä päätän, joskus montakin kertaa, että nyt saa riittää. Otan lautasmallin mukaisesti ruokaa, syön ja teen jotain muuta .. Sit puolen tunnin päästä löydän itseni lapioimasta jäähtynyttä ruokaa kattilasta suoraan suuhun.

Ap

Se sun ruokasi ei pidä nälkää. Tee siihen muutoksia. Ei "lautasmalli" mikään taikasana ole.

Ei tällä ole nälän kanssa mitään tekemistä .. Hyvin harvoin edes on näläntunnetta minulla. Ehdin syödä jo ennen kuin nälkä edes tulee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon sinulla on ylipainoa? Sinulla on selvästi syömishäiriö, binge eating disorder. Ei ole normaalia ahmia mitä tahansa ruokaa, vaikkei enää tee edes mieli. Valitettavasti bed:ä ei Suomessa varmaan hoideta, ainakaan julkisen sektorin kautta. Sinuna yrittäisin kuitenkin ottaa asiasta selvää ja etsiä apua. Älä ainakaan aloita mitään älytöntä ihmedieettiä tai paastoa; semmoiset voivat joskus sopia ihmisille, joilla ei ole syömishäiriöitä, mutta ahmimishäiriö yleensä vain pahenee paastojen myötä.

Onhan tuota n. 35kg

Ap

Moi.Täällä toinen valas.

Onko sulla pienet lapset??Ehditkö nukkua tarpeeksi??Itse ainakin sorrun mässäilyyn juuri väsyneenä.(eikä ole edes pieniä lapsia valvottamassa)

Olen aikaisemmin painanut 130kg.(=kotiäitivuosien tuloksena)Nyt siinä 100 kg:n kieppeillä.(toki liikaa edelleen, mutta alaspäin on aikaa mennä)

Kun lapset kasvoivat, pystyin aloittamaan taas liikunnan.Ja liikkumisen ansiosta oli helpompi säännöstellä ruokaa.Verensokeri ilmeisesti jotenkin tasoittui, en tiedä.

Olen yrittänyt myös syödä säännöllisesti oikeaa ruokaa jälkiruoka mukaanlukien, joten välipalojen napsiminen on vähentynyt.

Ehkä tämä auttaisi sinuakin?Sännöllinen ruokarytmi??Päätät tietyt ruoka-ajat ja syöminen keskittyy niihin.

Et varmastikaan ole toivoton tapaus, minäkin luulin olevani, mutten ollutkaan.

Jos varsinainen laihduttaminen tuntuu tällä hetkellä hankalalta, niin keskity siihen ettei paino ainakaan nousisi.Ja ryhdy laihdutusurakkaan sitten kun aika on sopivampi.

Voit tietenkin tehdä muutamia pieniä päätöksiä, joihin sitoudut.(esim. herkkupäivä vain kerran viikossa tai että harrastat liikuntaa tiettynä päivänä viikossa)

Ei kaikkea kannatakaan tehdä kertarysäyksellä.Älä lannistu, varmasti onnistut tekemään muutoksen parempaan ja siitä sitten edistyt eteenpäin.Erittäin paljon onnea yritykseen!!

Jatkan ..

Tiedän että olen sairas, tiedän että mitä todennäköisimmin minulla on BED. Olen hakenut siihen apua muutamalta eri lääkäriltä, joista yksi tunnisti sairauden ja määräsi masennuslääkettä, jota köytetään ahmimishäiriön hoitoon. Söin sitä vuoden. Ei auttanut, muuta terapiaa en saanut. Olen itseopiskellut läpi irti ahmimishäiriöstä - ohjelman, oli mielenkiintoista mutta mitä sitten .. Tietoa mulla on vaikka muille jakaa.

En vaan saa niitä itselleni käytäntöön!! En mitenkään!!

Aina oma mieli huijaa jotenkin.

"Ahmin vielä tänään, huomenna lopetan.." ihan alkoholistin puhetta ja sitähän tämäkin on, riippuvuus tosin en voi lakata syömästä kokonaan kuten alkoholisti voi lakata juomasta.

Tai "elämästä pitää saada nauttia, ruoka kuuluu siihen ja mä nyt olen sit xl kokoinen runsas nainen ja tyytyväinen itseeni näin!" en todellakaan ole vaan voin huonosti ja vihasn kroppaani.

Tekosyitä ylensyömiselle on TUHANSIA! Mä tiedän ne kaikki ja silti huijaan itseeni, kerta kerran jälkeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syöt  niin paljon?

En mä tiedä!!! Joka päivä päätän, joskus montakin kertaa, että nyt saa riittää. Otan lautasmallin mukaisesti ruokaa, syön ja teen jotain muuta .. Sit puolen tunnin päästä löydän itseni lapioimasta jäähtynyttä ruokaa kattilasta suoraan suuhun.

Ap

Se sun ruokasi ei pidä nälkää. Tee siihen muutoksia. Ei "lautasmalli" mikään taikasana ole.

Ei tällä ole nälän kanssa mitään tekemistä .. Hyvin harvoin edes on näläntunnetta minulla. Ehdin syödä jo ennen kuin nälkä edes tulee.

Ap

Siihenkin auttaa muutos syömisiin.

Mulla ahmiminen johtuu siitä että elämässä sisältö on muuten heikossa. Tai ainakin luulisin. Funtsin vaan yhessä vaiheessa että miksi mun pitäisi syödä, kun ei tee mieli, eikä ole nälkä. Siinä sitten tajusin että "ihan vaan siksi, että ois jotain tekemistä. Siksi, että siitä pitäis tulla parempi olo."

Jos lopettaminen ei onnistu, kannattaa tosiaan etsiä muuta sisältöä. Pystytkö esim. pakottamaan itsesi kävelylenkille rangaistuksena jokaisesta ahmimisesta? Syöt paskaa -> vaadit itseltäsi tunnin kävelylenkin. Se ei ratkaisisi ongelmaa, mutta auttaisi monella tapaa. (Parempi olo, vähemmän lihava, kontrollintunnetta...)

Vierailija kirjoitti:

Moi.Täällä toinen valas.

Onko sulla pienet lapset??Ehditkö nukkua tarpeeksi??Itse ainakin sorrun mässäilyyn juuri väsyneenä.(eikä ole edes pieniä lapsia valvottamassa)

Olen aikaisemmin painanut 130kg.(=kotiäitivuosien tuloksena)Nyt siinä 100 kg:n kieppeillä.(toki liikaa edelleen, mutta alaspäin on aikaa mennä)

Kun lapset kasvoivat, pystyin aloittamaan taas liikunnan.Ja liikkumisen ansiosta oli helpompi säännöstellä ruokaa.Verensokeri ilmeisesti jotenkin tasoittui, en tiedä.

Olen yrittänyt myös syödä säännöllisesti oikeaa ruokaa jälkiruoka mukaanlukien, joten välipalojen napsiminen on vähentynyt.

Ehkä tämä auttaisi sinuakin?Sännöllinen ruokarytmi??Päätät tietyt ruoka-ajat ja syöminen keskittyy niihin.

Et varmastikaan ole toivoton tapaus, minäkin luulin olevani, mutten ollutkaan.

Jos varsinainen laihduttaminen tuntuu tällä hetkellä hankalalta, niin keskity siihen ettei paino ainakaan nousisi.Ja ryhdy laihdutusurakkaan sitten kun aika on sopivampi.

Voit tietenkin tehdä muutamia pieniä päätöksiä, joihin sitoudut.(esim. herkkupäivä vain kerran viikossa tai että harrastat liikuntaa tiettynä päivänä viikossa)

Ei kaikkea kannatakaan tehdä kertarysäyksellä.Älä lannistu, varmasti onnistut tekemään muutoksen parempaan ja siitä sitten edistyt eteenpäin.Erittäin paljon onnea yritykseen!!

Kiitos vastauksestasi ja tsemppiä jatkoon! Hienosti olet saanut painoa pois...

Harrastan kyllä liikuntaa, kävelen joka päivä pitkiäkin lenkkejä, joskus tosin sohva kutsuu (ja herkut) ja silloin taas huijaan itseäni että "liikun sit huomenna..."

Tämä elo on välillä niin karseaa tän kanssa, kyllä mä tiedostan hoitavani ahmimisella jotain tunnepuolen häröjä, ja ahmiminen vaan jatkaa sitä noidenkehää, ja tiedän mitä ne tunnehärötnon ja tiedän kaiken, mutta en vasn PYSTY tekeen asialle mitään.. Päätökset pitää max 3-4 päivää ja sit on joku SYY miks ei voi jatkas tms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jatkan ..

Tiedän että olen sairas, tiedän että mitä todennäköisimmin minulla on BED. Olen hakenut siihen apua muutamalta eri lääkäriltä, joista yksi tunnisti sairauden ja määräsi masennuslääkettä, jota köytetään ahmimishäiriön hoitoon. Söin sitä vuoden. Ei auttanut, muuta terapiaa en saanut. Olen itseopiskellut läpi irti ahmimishäiriöstä - ohjelman, oli mielenkiintoista mutta mitä sitten .. Tietoa mulla on vaikka muille jakaa.

En vaan saa niitä itselleni käytäntöön!! En mitenkään!!

Aina oma mieli huijaa jotenkin.

"Ahmin vielä tänään, huomenna lopetan.." ihan alkoholistin puhetta ja sitähän tämäkin on, riippuvuus tosin en voi lakata syömästä kokonaan kuten alkoholisti voi lakata juomasta.

Tai "elämästä pitää saada nauttia, ruoka kuuluu siihen ja mä nyt olen sit xl kokoinen runsas nainen ja tyytyväinen itseeni näin!" en todellakaan ole vaan voin huonosti ja vihasn kroppaani.

Tekosyitä ylensyömiselle on TUHANSIA! Mä tiedän ne kaikki ja silti huijaan itseeni, kerta kerran jälkeen.

Ap

Tuntuu jotenkin hölmöltä, jos ihmiset eivät pääse ihan konkreettisesti _hoitoon_, vaan lyödään lääkkeet kouraan ja jätetään niine hyvineen oman onnensa nojaan. Olisiko tästä asiasta mahdollisuus päästä puhumaan ihan mielenterveyspuolelle? Tai löytyisikö mitään vertaistukiryhmää lähialueelta, tai edes netistä? 

Vierailija kirjoitti:

Sulla on sitten tosi paha ongelma, jos syöt kattilasta kylmää ruokaa. Hyh hyh.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas makaan vatsa täynnä ruokaa niinkuin joka päivä. Syön aina vatsan niin täyteen, ettei enempää mahdu, sitten väsyttää ja on tukala olo :( otan aina lisää ruokaa vaikkei ole enää nälkä, tai vaikka ei niin tekis mielikään...

Mulla on ongelma, tiedän. Olen aloittanut ainakin 100 x dieetin tai "ruokavaliomuutoksen", ihan minkä vaan ja aina samassa jamasss hetken päästä.

Herkkuja menee jokapv, paljon... Mä oikeesti näen tulevaisuuteni sellaisena kotona möllivänä ihrasäkkinä, joka ei muuta tee kun laittas ruokaa ja syö.

Jaksat sentään laittaa ruokaa. Minä ostan senkin valmiina. Nimim. Toinen hirvee valas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan ..

Tiedän että olen sairas, tiedän että mitä todennäköisimmin minulla on BED. Olen hakenut siihen apua muutamalta eri lääkäriltä, joista yksi tunnisti sairauden ja määräsi masennuslääkettä, jota köytetään ahmimishäiriön hoitoon. Söin sitä vuoden. Ei auttanut, muuta terapiaa en saanut. Olen itseopiskellut läpi irti ahmimishäiriöstä - ohjelman, oli mielenkiintoista mutta mitä sitten .. Tietoa mulla on vaikka muille jakaa.

En vaan saa niitä itselleni käytäntöön!! En mitenkään!!

Aina oma mieli huijaa jotenkin.

"Ahmin vielä tänään, huomenna lopetan.." ihan alkoholistin puhetta ja sitähän tämäkin on, riippuvuus tosin en voi lakata syömästä kokonaan kuten alkoholisti voi lakata juomasta.

Tai "elämästä pitää saada nauttia, ruoka kuuluu siihen ja mä nyt olen sit xl kokoinen runsas nainen ja tyytyväinen itseeni näin!" en todellakaan ole vaan voin huonosti ja vihasn kroppaani.

Tekosyitä ylensyömiselle on TUHANSIA! Mä tiedän ne kaikki ja silti huijaan itseeni, kerta kerran jälkeen.

Ap

Tuntuu jotenkin hölmöltä, jos ihmiset eivät pääse ihan konkreettisesti _hoitoon_, vaan lyödään lääkkeet kouraan ja jätetään niine hyvineen oman onnensa nojaan. Olisiko tästä asiasta mahdollisuus päästä puhumaan ihan mielenterveyspuolelle? Tai löytyisikö mitään vertaistukiryhmää lähialueelta, tai edes netistä? 

En tiedä, käyn terapiassa muiden asioiden takia tai oikeammin yhden muun asian takia, ehkäpä siellä otan esille tän syömisjutunkin. Asiasta on todella vaikea puhua, se on niin suuri häpeä! Että oot sellanen jätesanko joka mässyttää kaiken tielle sattuvan .. Onneks töissä oon saanut pidettyä itseni kurissa vaikkakin kerran yövuorossa ahmin leivoksia jääkaapista hallitsemattomasti ja olin fyysisesti tosi kipee enkä tiedä mitä muut ajatteli, kun huomasi leivosten kadonneen. Kai ne arvasi, oonhan aika tuhti nainen kuitenkin, ei nämä kilot helposti ole tulleet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas makaan vatsa täynnä ruokaa niinkuin joka päivä. Syön aina vatsan niin täyteen, ettei enempää mahdu, sitten väsyttää ja on tukala olo :( otan aina lisää ruokaa vaikkei ole enää nälkä, tai vaikka ei niin tekis mielikään...

Mulla on ongelma, tiedän. Olen aloittanut ainakin 100 x dieetin tai "ruokavaliomuutoksen", ihan minkä vaan ja aina samassa jamasss hetken päästä.

Herkkuja menee jokapv, paljon... Mä oikeesti näen tulevaisuuteni sellaisena kotona möllivänä ihrasäkkinä, joka ei muuta tee kun laittas ruokaa ja syö.

Jaksat sentään laittaa ruokaa. Minä ostan senkin valmiina. Nimim. Toinen hirvee valas.

Jaksan.. Teen yhden lämpimän aterian päivässä, ihan vaan lasten takia. Ne tulee kouluistaan puoli neljän aikaan, silloin on ruoka valmiina.

Jos mulla on vapaapäivä, niin saatan käyttää koko sen ajan kun olen yksin kotona, syömiseen. Silloin syön ostamiani valmisruokia, pizzaa, mitä millonkin..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan ..

Tiedän että olen sairas, tiedän että mitä todennäköisimmin minulla on BED. Olen hakenut siihen apua muutamalta eri lääkäriltä, joista yksi tunnisti sairauden ja määräsi masennuslääkettä, jota köytetään ahmimishäiriön hoitoon. Söin sitä vuoden. Ei auttanut, muuta terapiaa en saanut. Olen itseopiskellut läpi irti ahmimishäiriöstä - ohjelman, oli mielenkiintoista mutta mitä sitten .. Tietoa mulla on vaikka muille jakaa.

En vaan saa niitä itselleni käytäntöön!! En mitenkään!!

Aina oma mieli huijaa jotenkin.

"Ahmin vielä tänään, huomenna lopetan.." ihan alkoholistin puhetta ja sitähän tämäkin on, riippuvuus tosin en voi lakata syömästä kokonaan kuten alkoholisti voi lakata juomasta.

Tai "elämästä pitää saada nauttia, ruoka kuuluu siihen ja mä nyt olen sit xl kokoinen runsas nainen ja tyytyväinen itseeni näin!" en todellakaan ole vaan voin huonosti ja vihasn kroppaani.

Tekosyitä ylensyömiselle on TUHANSIA! Mä tiedän ne kaikki ja silti huijaan itseeni, kerta kerran jälkeen.

Ap

Tuntuu jotenkin hölmöltä, jos ihmiset eivät pääse ihan konkreettisesti _hoitoon_, vaan lyödään lääkkeet kouraan ja jätetään niine hyvineen oman onnensa nojaan. Olisiko tästä asiasta mahdollisuus päästä puhumaan ihan mielenterveyspuolelle? Tai löytyisikö mitään vertaistukiryhmää lähialueelta, tai edes netistä? 

En tiedä, käyn terapiassa muiden asioiden takia tai oikeammin yhden muun asian takia, ehkäpä siellä otan esille tän syömisjutunkin. Asiasta on todella vaikea puhua, se on niin suuri häpeä! Että oot sellanen jätesanko joka mässyttää kaiken tielle sattuvan .. Onneks töissä oon saanut pidettyä itseni kurissa vaikkakin kerran yövuorossa ahmin leivoksia jääkaapista hallitsemattomasti ja olin fyysisesti tosi kipee enkä tiedä mitä muut ajatteli, kun huomasi leivosten kadonneen. Kai ne arvasi, oonhan aika tuhti nainen kuitenkin, ei nämä kilot helposti ole tulleet.

Ap

Ota ihmeessä asia puheeksi, kun tämä asia kerran vaikuttaa näin merkitsevästi elämääsi! Tarvitset itsellesi taustatukea ja apua, etkä ainoatakaan pikadieettiä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Minua auttaa painonhallinnassa se, että

-juon paljon vettä

-syön 80% terveellisesti ja 20% jotain sipsejä, limuja, ranskiksia tmv.

-pyrin harrastamaan liikuntaa joka viikko 1-3 krt

Ja ps. jos se ruoka koostuu enimmäkseen kasviksista tai hedelmistä joissa on vitamiineja, niin ihan hyvä vaan jos syöt niitä paljon :)

Ohiksena todettava, että tällaisen lukeminen masentaa ja v*tuttaa. Mä juon ainoastaan vettä, syön terveellisesti pääasiassa kasvisruokaa enkä edes 20% herkkuja ja harrastan liikuntaa ja ulkoilua päivittäin ainakin tunnin ja ei mulla putoa paino. Pudotettavaa on sellainen 30 kiloa ja toki sitä ei lisää tule, mutta ei tämä uusi terveellinen elämäntapa ole mikään tae laihtumisesta. Ja en tosiaan aloittanut eilen vaan kyllä tämä elämäntapojen muutos on jo reilun vuoden takaa. Kiva näyttää syöttöporsaalta joka vetää vaan sipsiä, karkkia ja herkkua kaksin käsin kun totuus on täysin päinvastainen. Miksi mä en näytä sporttiselta ja hyvinvoivalta kun mun elintavatkin on nykyään sellaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan ..

Tiedän että olen sairas, tiedän että mitä todennäköisimmin minulla on BED. Olen hakenut siihen apua muutamalta eri lääkäriltä, joista yksi tunnisti sairauden ja määräsi masennuslääkettä, jota köytetään ahmimishäiriön hoitoon. Söin sitä vuoden. Ei auttanut, muuta terapiaa en saanut. Olen itseopiskellut läpi irti ahmimishäiriöstä - ohjelman, oli mielenkiintoista mutta mitä sitten .. Tietoa mulla on vaikka muille jakaa.

En vaan saa niitä itselleni käytäntöön!! En mitenkään!!

Aina oma mieli huijaa jotenkin.

"Ahmin vielä tänään, huomenna lopetan.." ihan alkoholistin puhetta ja sitähän tämäkin on, riippuvuus tosin en voi lakata syömästä kokonaan kuten alkoholisti voi lakata juomasta.

Tai "elämästä pitää saada nauttia, ruoka kuuluu siihen ja mä nyt olen sit xl kokoinen runsas nainen ja tyytyväinen itseeni näin!" en todellakaan ole vaan voin huonosti ja vihasn kroppaani.

Tekosyitä ylensyömiselle on TUHANSIA! Mä tiedän ne kaikki ja silti huijaan itseeni, kerta kerran jälkeen.

Ap

Tuntuu jotenkin hölmöltä, jos ihmiset eivät pääse ihan konkreettisesti _hoitoon_, vaan lyödään lääkkeet kouraan ja jätetään niine hyvineen oman onnensa nojaan. Olisiko tästä asiasta mahdollisuus päästä puhumaan ihan mielenterveyspuolelle? Tai löytyisikö mitään vertaistukiryhmää lähialueelta, tai edes netistä? 

En tiedä, käyn terapiassa muiden asioiden takia tai oikeammin yhden muun asian takia, ehkäpä siellä otan esille tän syömisjutunkin. Asiasta on todella vaikea puhua, se on niin suuri häpeä! Että oot sellanen jätesanko joka mässyttää kaiken tielle sattuvan .. Onneks töissä oon saanut pidettyä itseni kurissa vaikkakin kerran yövuorossa ahmin leivoksia jääkaapista hallitsemattomasti ja olin fyysisesti tosi kipee enkä tiedä mitä muut ajatteli, kun huomasi leivosten kadonneen. Kai ne arvasi, oonhan aika tuhti nainen kuitenkin, ei nämä kilot helposti ole tulleet.

Ap

Ota ihmeessä asia puheeksi, kun tämä asia kerran vaikuttaa näin merkitsevästi elämääsi! Tarvitset itsellesi taustatukea ja apua, etkä ainoatakaan pikadieettiä. Tsemppiä!

Voi kiitos rohkaisusta

Lisäks että kasvavat lapset ottaa minust esimerkkiä. Vaikka olen sadat dieetit alottanu, niin kotoo meiltä ei puntaria löydy enkä lasten nähden ruokiani punnitse tai puhu laihduttamisesta tai lihavuudestani ollenkaan, en haluu et ne ottaa mallia ... Onneks ovat ihan normipainoisia he ja vaikuttaisi olevan terve suhde ruokaan.

Ap

Onpa hienoa, että käyt terapiassa!Mä en varmaan uskaltaisi.......vaikutat tosi rohkealta.Ota ihmeessä puheeksi myös syömisjuttu.Ei se ole häpeä, vaan siellä varmasti osataan auttaa sua ja asiat varmasti vaikuttavat toinen toisiinsa.terv.se nykyisin 100kg:n kieppeillä oleva valas :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syöt  niin paljon?

En mä tiedä!!! Joka päivä päätän, joskus montakin kertaa, että nyt saa riittää. Otan lautasmallin mukaisesti ruokaa, syön ja teen jotain muuta .. Sit puolen tunnin päästä löydän itseni lapioimasta jäähtynyttä ruokaa kattilasta suoraan suuhun.

Ap

Se sun ruokasi ei pidä nälkää. Tee siihen muutoksia. Ei "lautasmalli" mikään taikasana ole.

En ole ap, mutta toimin ihan samoin ja pakko todeta että jessus sä olet pihalla. Ei ongelma ole se että ruoka ei pitäisi nälkää, ongelma on se että sitä vaan syö vaikka ei ole edes/enää nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ahmiminen johtuu siitä että elämässä sisältö on muuten heikossa. Tai ainakin luulisin. Funtsin vaan yhessä vaiheessa että miksi mun pitäisi syödä, kun ei tee mieli, eikä ole nälkä. Siinä sitten tajusin että "ihan vaan siksi, että ois jotain tekemistä. Siksi, että siitä pitäis tulla parempi olo."

Jos lopettaminen ei onnistu, kannattaa tosiaan etsiä muuta sisältöä. Pystytkö esim. pakottamaan itsesi kävelylenkille rangaistuksena jokaisesta ahmimisesta? Syöt paskaa -> vaadit itseltäsi tunnin kävelylenkin. Se ei ratkaisisi ongelmaa, mutta auttaisi monella tapaa. (Parempi olo, vähemmän lihava, kontrollintunnetta...)

Mulla on kyllä sisältöä... Usein vaan jonkun tekosyyn nojalla jätän menemättä johonkin ja senkin ajan mieluummin ahmin ja piilottelen kotona :(

Onneks on työ, olenpahan edes sen ajan poissa jääkaapilta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onpa hienoa, että käyt terapiassa!Mä en varmaan uskaltaisi.......vaikutat tosi rohkealta.Ota ihmeessä puheeksi myös syömisjuttu.Ei se ole häpeä, vaan siellä varmasti osataan auttaa sua ja asiat varmasti vaikuttavat toinen toisiinsa.terv.se nykyisin 100kg:n kieppeillä oleva valas :)

Kyllä sä uskallat jos minäkin. Tai mun oli vähän "pakko", tapahtui eräs asia että sit oli otettava vaan kaikki apu vastaan mitä irtosi :(

Mutta en tiedä onko terapiasts nyt nii hyötyä, en oikein osaa sanoo siit mitään erikoista :/

(Ahmimishommeli ollut jo kauan ennen tätä tapahtunutta, joten ei johdu siitä)

Ap

ap:lla on selvästi b.e.d,  syömishäiriö. itselläni myös  ja sen voittaminen on ikävä kyllä vaikeaa ! :(

sitä saattaa syömistuskassa vetää vaikka  mausteita purkista tai pussin leipää.. 

mitään keksejä meille ei voi ostaa vierasvaraksi, eikä lasten namipäivän nameja ennakkoon !

käyn salilla mutta se ei auta, kahta kauheampi karkintuska vaan tulee ja sitten vielä  oikeuttaa sen kun  " just treenasin tunnin ! "voin hakea Makuunista vähän irtiksiä ku kävin kahvakuulassa.."