Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen ihan hirvee valas :(
03.05.2016 |
Tässä taas makaan vatsa täynnä ruokaa niinkuin joka päivä. Syön aina vatsan niin täyteen, ettei enempää mahdu, sitten väsyttää ja on tukala olo :( otan aina lisää ruokaa vaikkei ole enää nälkä, tai vaikka ei niin tekis mielikään...
Mulla on ongelma, tiedän. Olen aloittanut ainakin 100 x dieetin tai "ruokavaliomuutoksen", ihan minkä vaan ja aina samassa jamasss hetken päästä.
Herkkuja menee jokapv, paljon... Mä oikeesti näen tulevaisuuteni sellaisena kotona möllivänä ihrasäkkinä, joka ei muuta tee kun laittas ruokaa ja syö.
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yks valas lisää. Mulla ei ole syömiseen muuta syytä kuin että ruoka on hyvää!
En syö juurikaan makeita mut suolaiset herkut menee kaikki.
Mun elämäntilanne on ihan onnellinen, ei siis löydy mitään masennusta tms.
Liikkuminen on se mun kompastuskivi. En jaksa lähteä ulos työn jälkeen.
Olen tolkuttoman laiska. Tsemppiä muille "valaille".
Mä pysyn tällaisena kai aina (:.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap:lla on selvästi b.e.d, syömishäiriö. itselläni myös ja sen voittaminen on ikävä kyllä vaikeaa ! :(
sitä saattaa syömistuskassa vetää vaikka mausteita purkista tai pussin leipää..
mitään keksejä meille ei voi ostaa vierasvaraksi, eikä lasten namipäivän nameja ennakkoon !
käyn salilla mutta se ei auta, kahta kauheampi karkintuska vaan tulee ja sitten vielä oikeuttaa sen kun " just treenasin tunnin ! "voin hakea Makuunista vähän irtiksiä ku kävin kahvakuulassa.."
Sehän se onkin että huijaa itseensä koko ajan, ja tietää huijaavansa mutta silti uskoo kaiken mitä se sairas mieli kertoo!!!
"Tämän päivän jälkeen sä et enää ahmi, voit siis huoletta syödä tänään kaikkia herkkujasi, vaikka siihen menis 30 e rahaa niin täähän on se viimeinen kerta, ei haittaa...."
Just joo ja läpi menee. Sit hyvällä mielellä kauppaan, ostaa kaikkee ihanaa ja on hyvä olla, kaikki maistuu hyvälle kunnes mikään ei maistu miltään, alkaa tuleen huono olo mutta silti vaan jatkat sitä ahmimista ... Lopulta on nii kipee olo, tukala ja sit tulee psyykkisestiki huono olo ja oot pohjamudissa .. Ja siltiki vaan jatkaa sitä ahmista ..Ap
Vaikka kannustankin sinua ehdottomasti kääntymään ammattilaisen puoleen (avun hakeminen ei ole häpeä!), kiinnostaa tietää, kuinka muuten syöt? Esimerkiksi liian vähäinen tai epäsäännöllinen syöminen ahmimisen kompensoimiseksi voi olla isomman luokan karhunpalvelus, joka ruokkii ongelmaa entisestään.
Mulla on ollut vähän samanlaisia oireita. Syön vaikka ei mieli tee ja olen kylläinen. Viimeiset kymmenen vuotta olen luvannut joka päivä ostaa viimeisen kokispullon/namipussin/sipsipussin/nekaikki ja huomenna aloittavani terveellisen elämän. Voitte arvata mitä seuraavana päivänä sanoin...
Nyt olen saanut ongelmaa hieman suitsittua. Olin tänään kaupassa enkä ostanut limua, vaikka sitä ei ollut kotona jäljellä. Olen alkanut hieman kuntoilemaan ja olen vähentänyt huomattavasti karkinsyömistä, vaikka sitä edelleen joka päivä kuluu.
Huomasin tekstistäsi, että olet todella ankara itsellesi ja haukut itseäsi. Tein itse sitä samaa. Olen jo vuosia yrittänyt muuttaa negatiivista kuvaa itsestäni ja olen parantanut tilannetta. Näen itseni kauniina ja yritän nähdä hyvät puoleni. Sitä suosittelen sinullekin. Kun käyt vessassa, ota asiaksesi kertoa peilikuvallesi rakastavasi itseäsi. Et ehkä tarkoita sitä alussa, mutta aikaa myöten alat rakastamaan itseäsi enemmän. Kehu jotain itsessäsi ja yritä nähdä hyvät puolesi.
Vaikka se ei saa sinua heti laihduttamaan tai oikaise syömisiäsi, uskon, että itsensä rakastaminen on tärkeää. Se ei tarkoita sitä, että luovutat ja jatkat syömistä koko loppuelämäsi, vaan se ajaa sinua hitaaseen muutokseen. Motivaatiosi laihtumiseen ei tule siitä, että olet läski paskakasa, joka on säälittävä luuseri (en kuvaile sinua, vaan itse puhuin aiemmin itselleni tähän malliin), koska se ei oikeastaan motivoi tervehtymään. Kun opit rakastamaan itseäsi enemmän, motivaatio tulee siitä, että haluat olla hyvä itsellesi ja osoittaa myös teoin, että rakastat itseäsi. Minun on nyt helpompi syödä terveellisemmin, koska arvostan itseäni. Tiedän, että syön vielä karkkia, mutta se ei tee minusta huonoa ihmistä. Me olemme ihmisiä ja yritämme parhaamme, jotta olisimme terveitä.
Aloita muutos pienestä ja kiitä itseäsi kaikista menestyksistä. Olen juonut viimeiset kymmenen vuotta kokista joka päivä ja tavoitteeni on olla vähintään yksi päivä viikosta ilman kokista. Olen todella iloinen joka kerta kun pystyn siihen ja minulla on ollut jo useampi viikko, jolloin en ole juonut kolaa kuin kolmena päivänä. Tämä vaikuttaa muuhunkin syömiseeni ja syön sen takia vähemmän karkkia. Kokeile pieniä askelia ja ole valmis tekemään myönnytyksiä. Itse vaihdoin kolan sitruunaveteen ja maustettuihin kivennäisvesiin.
Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän mahtipostauksen ja vielä parempi, jos se auttoi jotakuta. :D
Sama täällä. Syön ja herkuttelen koska elämässäni ei muuten ole sisältöä. Olen masentunut ja aina yksin. Aloitan aina laihdutuksen uudelleen ja uudelleen, mutta yleensä ratkean viimeistään perjantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa puhua tästä terapiassa.
Itse ahmin herkkuja mutta en tavallista ruokaa, eli en ole samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Mutta minäkin inhoan läskejäni ja usein käy niin, että kun syön herkkuja ja siitä tulee huono omatunto, syön vielä enemmän ikään kuin rangaistakseni itseäni. Tyyliin 'syö ja liho vielä enemmän senkin läski'. Aiheutan siis itselleni entistä enemmän pahaa mieltä ja itseinhoa. Siitä kierteestä on vaikea päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vähän samanlaisia oireita. Syön vaikka ei mieli tee ja olen kylläinen. Viimeiset kymmenen vuotta olen luvannut joka päivä ostaa viimeisen kokispullon/namipussin/sipsipussin/nekaikki ja huomenna aloittavani terveellisen elämän. Voitte arvata mitä seuraavana päivänä sanoin...
Nyt olen saanut ongelmaa hieman suitsittua. Olin tänään kaupassa enkä ostanut limua, vaikka sitä ei ollut kotona jäljellä. Olen alkanut hieman kuntoilemaan ja olen vähentänyt huomattavasti karkinsyömistä, vaikka sitä edelleen joka päivä kuluu.
Huomasin tekstistäsi, että olet todella ankara itsellesi ja haukut itseäsi. Tein itse sitä samaa. Olen jo vuosia yrittänyt muuttaa negatiivista kuvaa itsestäni ja olen parantanut tilannetta. Näen itseni kauniina ja yritän nähdä hyvät puoleni. Sitä suosittelen sinullekin. Kun käyt vessassa, ota asiaksesi kertoa peilikuvallesi rakastavasi itseäsi. Et ehkä tarkoita sitä alussa, mutta aikaa myöten alat rakastamaan itseäsi enemmän. Kehu jotain itsessäsi ja yritä nähdä hyvät puolesi.
Vaikka se ei saa sinua heti laihduttamaan tai oikaise syömisiäsi, uskon, että itsensä rakastaminen on tärkeää. Se ei tarkoita sitä, että luovutat ja jatkat syömistä koko loppuelämäsi, vaan se ajaa sinua hitaaseen muutokseen. Motivaatiosi laihtumiseen ei tule siitä, että olet läski paskakasa, joka on säälittävä luuseri (en kuvaile sinua, vaan itse puhuin aiemmin itselleni tähän malliin), koska se ei oikeastaan motivoi tervehtymään. Kun opit rakastamaan itseäsi enemmän, motivaatio tulee siitä, että haluat olla hyvä itsellesi ja osoittaa myös teoin, että rakastat itseäsi. Minun on nyt helpompi syödä terveellisemmin, koska arvostan itseäni. Tiedän, että syön vielä karkkia, mutta se ei tee minusta huonoa ihmistä. Me olemme ihmisiä ja yritämme parhaamme, jotta olisimme terveitä.
Aloita muutos pienestä ja kiitä itseäsi kaikista menestyksistä. Olen juonut viimeiset kymmenen vuotta kokista joka päivä ja tavoitteeni on olla vähintään yksi päivä viikosta ilman kokista. Olen todella iloinen joka kerta kun pystyn siihen ja minulla on ollut jo useampi viikko, jolloin en ole juonut kolaa kuin kolmena päivänä. Tämä vaikuttaa muuhunkin syömiseeni ja syön sen takia vähemmän karkkia. Kokeile pieniä askelia ja ole valmis tekemään myönnytyksiä. Itse vaihdoin kolan sitruunaveteen ja maustettuihin kivennäisvesiin.
Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän mahtipostauksen ja vielä parempi, jos se auttoi jotakuta. :D
Kiitos kirjoituksestasi, todellakin jaksoin lukea ihan mielelläni sen loppuun saakka :)
Kyllä sanoissasi totta on, en pidä itsestäni kovinkaan, koen olevani syypää moniin asioihinc "ruoskin" itseäni ... esim. töissä olen pidetty enkö ole koskaan saanut huonoa palautetta, päinvastoin. SILTI koen usein etten osaa työtäni ja ettei minusta pidetä edes ... :/
Minulla on rakastava puoliso, koen olevani hönelle liian huono ja yritän sitä osoittaakin välillä miten typerä akka olen, mikset jätä minua...
Useilla elämän osa-alueilla en pidä itsestäni enkö hyväksy enkä tiedä miksi en omasta mielestäni riitä :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa puhua tästä terapiassa.
Itse ahmin herkkuja mutta en tavallista ruokaa, eli en ole samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Mutta minäkin inhoan läskejäni ja usein käy niin, että kun syön herkkuja ja siitä tulee huono omatunto, syön vielä enemmän ikään kuin rangaistakseni itseäni. Tyyliin 'syö ja liho vielä enemmän senkin läski'. Aiheutan siis itselleni entistä enemmän pahaa mieltä ja itseinhoa. Siitä kierteestä on vaikea päästä eroon.
Tiedän :/ sen kierteen kun saisi katkaistua .. Tuntuu että olen ääripäiden tyyppi tässä(kin) asiassa. Jos en kerran onnistu heti laihduttamaan ja muuttumaan hoikaksi ja kauniiksi, on ihan sama olla sitten läski sohvaperuna joka ei vaivaudu edes meikkaamaan :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap:lla on selvästi b.e.d, syömishäiriö. itselläni myös ja sen voittaminen on ikävä kyllä vaikeaa ! :(
sitä saattaa syömistuskassa vetää vaikka mausteita purkista tai pussin leipää..
mitään keksejä meille ei voi ostaa vierasvaraksi, eikä lasten namipäivän nameja ennakkoon !
käyn salilla mutta se ei auta, kahta kauheampi karkintuska vaan tulee ja sitten vielä oikeuttaa sen kun " just treenasin tunnin ! "voin hakea Makuunista vähän irtiksiä ku kävin kahvakuulassa.."
Sehän se onkin että huijaa itseensä koko ajan, ja tietää huijaavansa mutta silti uskoo kaiken mitä se sairas mieli kertoo!!!
"Tämän päivän jälkeen sä et enää ahmi, voit siis huoletta syödä tänään kaikkia herkkujasi, vaikka siihen menis 30 e rahaa niin täähän on se viimeinen kerta, ei haittaa...."
Just joo ja läpi menee. Sit hyvällä mielellä kauppaan, ostaa kaikkee ihanaa ja on hyvä olla, kaikki maistuu hyvälle kunnes mikään ei maistu miltään, alkaa tuleen huono olo mutta silti vaan jatkat sitä ahmimista ... Lopulta on nii kipee olo, tukala ja sit tulee psyykkisestiki huono olo ja oot pohjamudissa .. Ja siltiki vaan jatkaa sitä ahmista ..Ap
Vaikka kannustankin sinua ehdottomasti kääntymään ammattilaisen puoleen (avun hakeminen ei ole häpeä!), kiinnostaa tietää, kuinka muuten syöt? Esimerkiksi liian vähäinen tai epäsäännöllinen syöminen ahmimisen kompensoimiseksi voi olla isomman luokan karhunpalvelus, joka ruokkii ongelmaa entisestään.
Ihan tavallista kotiruokaa meillä syödään, sina on salaattia ja/tai kasviksia lämpimän ruoan kanssa .. Aamupalaa en ole koskaan oppinut syömään, ei vaan mene alas koska muuten oksennan .. Etoo oikein aamuisin ... Syön aamupalan aikaisintaan 9 (herään töihin klo 5)
Jos on vapaapäivä, syönn vasta 12-13 aikaan..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap:lla on selvästi b.e.d, syömishäiriö. itselläni myös ja sen voittaminen on ikävä kyllä vaikeaa ! :(
sitä saattaa syömistuskassa vetää vaikka mausteita purkista tai pussin leipää..
mitään keksejä meille ei voi ostaa vierasvaraksi, eikä lasten namipäivän nameja ennakkoon !
käyn salilla mutta se ei auta, kahta kauheampi karkintuska vaan tulee ja sitten vielä oikeuttaa sen kun " just treenasin tunnin ! "voin hakea Makuunista vähän irtiksiä ku kävin kahvakuulassa.."
Sehän se onkin että huijaa itseensä koko ajan, ja tietää huijaavansa mutta silti uskoo kaiken mitä se sairas mieli kertoo!!!
"Tämän päivän jälkeen sä et enää ahmi, voit siis huoletta syödä tänään kaikkia herkkujasi, vaikka siihen menis 30 e rahaa niin täähän on se viimeinen kerta, ei haittaa...."
Just joo ja läpi menee. Sit hyvällä mielellä kauppaan, ostaa kaikkee ihanaa ja on hyvä olla, kaikki maistuu hyvälle kunnes mikään ei maistu miltään, alkaa tuleen huono olo mutta silti vaan jatkat sitä ahmimista ... Lopulta on nii kipee olo, tukala ja sit tulee psyykkisestiki huono olo ja oot pohjamudissa .. Ja siltiki vaan jatkaa sitä ahmista ..Ap
Vaikka kannustankin sinua ehdottomasti kääntymään ammattilaisen puoleen (avun hakeminen ei ole häpeä!), kiinnostaa tietää, kuinka muuten syöt? Esimerkiksi liian vähäinen tai epäsäännöllinen syöminen ahmimisen kompensoimiseksi voi olla isomman luokan karhunpalvelus, joka ruokkii ongelmaa entisestään.
Ihan tavallista kotiruokaa meillä syödään, sina on salaattia ja/tai kasviksia lämpimän ruoan kanssa .. Aamupalaa en ole koskaan oppinut syömään, ei vaan mene alas koska muuten oksennan .. Etoo oikein aamuisin ... Syön aamupalan aikaisintaan 9 (herään töihin klo 5)
Jos on vapaapäivä, syönn vasta 12-13 aikaan..Ap
Ymmärrän että ongelmasi on ennen kaikkea psyykkinen, mutta voisiko osasyy löytyä siitä, ettet syö riittävän säännöllisesti? Jospa kokeilisit syödä aamupalan, edes pienen, tai edes vähän aiemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap:lla on selvästi b.e.d, syömishäiriö. itselläni myös ja sen voittaminen on ikävä kyllä vaikeaa ! :(
sitä saattaa syömistuskassa vetää vaikka mausteita purkista tai pussin leipää..
mitään keksejä meille ei voi ostaa vierasvaraksi, eikä lasten namipäivän nameja ennakkoon !
käyn salilla mutta se ei auta, kahta kauheampi karkintuska vaan tulee ja sitten vielä oikeuttaa sen kun " just treenasin tunnin ! "voin hakea Makuunista vähän irtiksiä ku kävin kahvakuulassa.."
Sehän se onkin että huijaa itseensä koko ajan, ja tietää huijaavansa mutta silti uskoo kaiken mitä se sairas mieli kertoo!!!
"Tämän päivän jälkeen sä et enää ahmi, voit siis huoletta syödä tänään kaikkia herkkujasi, vaikka siihen menis 30 e rahaa niin täähän on se viimeinen kerta, ei haittaa...."
Just joo ja läpi menee. Sit hyvällä mielellä kauppaan, ostaa kaikkee ihanaa ja on hyvä olla, kaikki maistuu hyvälle kunnes mikään ei maistu miltään, alkaa tuleen huono olo mutta silti vaan jatkat sitä ahmimista ... Lopulta on nii kipee olo, tukala ja sit tulee psyykkisestiki huono olo ja oot pohjamudissa .. Ja siltiki vaan jatkaa sitä ahmista ..Ap
Vaikka kannustankin sinua ehdottomasti kääntymään ammattilaisen puoleen (avun hakeminen ei ole häpeä!), kiinnostaa tietää, kuinka muuten syöt? Esimerkiksi liian vähäinen tai epäsäännöllinen syöminen ahmimisen kompensoimiseksi voi olla isomman luokan karhunpalvelus, joka ruokkii ongelmaa entisestään.
Ihan tavallista kotiruokaa meillä syödään, sina on salaattia ja/tai kasviksia lämpimän ruoan kanssa .. Aamupalaa en ole koskaan oppinut syömään, ei vaan mene alas koska muuten oksennan .. Etoo oikein aamuisin ... Syön aamupalan aikaisintaan 9 (herään töihin klo 5)
Jos on vapaapäivä, syönn vasta 12-13 aikaan..Ap
Ymmärrän että ongelmasi on ennen kaikkea psyykkinen, mutta voisiko osasyy löytyä siitä, ettet syö riittävän säännöllisesti? Jospa kokeilisit syödä aamupalan, edes pienen, tai edes vähän aiemmin?
En ymmärrä tota aamupalan hehkutusta. Kaikille ei maistu aamulla ruoka. Säännöllisesti voi syödä ilman aamupalaakin.
Alue: Aihe vapaa
Sehän se onkin että huijaa itseensä koko ajan, ja tietää huijaavansa mutta silti uskoo kaiken mitä se sairas mieli kertoo!!!
"Tämän päivän jälkeen sä et enää ahmi, voit siis huoletta syödä tänään kaikkia herkkujasi, vaikka siihen menis 30 e rahaa niin täähän on se viimeinen kerta, ei haittaa...."
Just joo ja läpi menee. Sit hyvällä mielellä kauppaan, ostaa kaikkee ihanaa ja on hyvä olla, kaikki maistuu hyvälle kunnes mikään ei maistu miltään, alkaa tuleen huono olo mutta silti vaan jatkat sitä ahmimista ... Lopulta on nii kipee olo, tukala ja sit tulee psyykkisestiki huono olo ja oot pohjamudissa .. Ja siltiki vaan jatkaa sitä ahmista ..
Ap