Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö lähipiiristä helikopterivanhempia?
Kommentit (27)
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen parikin. Yksi myöntää ihan itse olevansa ylisuojeleva. Yhteinen nimittäjä näissä lapsissa (3-16 v) on pelokkaat lapset. Tavallista aremmat.
Kaverilla kaksi lasta 1v. ja 4v. Isommalle muussaa ruoan vielä niinkuin vauvalle eikä ruoka suussa saa kävellä ettei vaan tukehdu. Mihinkään ei saa kiivetä jne. Lapsesta on tullut ihan hirveän arka, ei uskolla tehdä yhtään mitään ja on ihan kauhuissaan kun kaverit (minun lapseni) kiipeävät ulkona kiipeilytelineessä. 1v. ei saa syödä sormiruokaa, ei kiivetä yhtään mihinkään ja äiti nappaa hänet heti jos yrittää kiivetä itse vaikka sohvalle. Tuo on ihan hirveää katteltavaa :(
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Onko ihana aina syyttää kaikesta miniää? Voihan olla, että ovat poikasi kanssa yhdessä nuo mainitsemasi asiat (joita tarkoitushakuisesti nyt kärjistät, miksiköhän...?) päättäneet.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Vierailija kirjoitti:
Siinä taas lietsotaan anoppi-miniä-riitaa. Ei taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla kaksi lasta 1v. ja 4v. Isommalle muussaa ruoan vielä niinkuin vauvalle eikä ruoka suussa saa kävellä ettei vaan tukehdu. Mihinkään ei saa kiivetä jne. Lapsesta on tullut ihan hirveän arka, ei uskolla tehdä yhtään mitään ja on ihan kauhuissaan kun kaverit (minun lapseni) kiipeävät ulkona kiipeilytelineessä. 1v. ei saa syödä sormiruokaa, ei kiivetä yhtään mihinkään ja äiti nappaa hänet heti jos yrittää kiivetä itse vaikka sohvalle. Tuo on ihan hirveää katteltavaa :(
Kuuostaa ihan normaalille kaverisi säännöt. MIksi itse annat lasten kävellä ympäri ruoka suussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla kaksi lasta 1v. ja 4v. Isommalle muussaa ruoan vielä niinkuin vauvalle eikä ruoka suussa saa kävellä ettei vaan tukehdu. Mihinkään ei saa kiivetä jne. Lapsesta on tullut ihan hirveän arka, ei uskolla tehdä yhtään mitään ja on ihan kauhuissaan kun kaverit (minun lapseni) kiipeävät ulkona kiipeilytelineessä. 1v. ei saa syödä sormiruokaa, ei kiivetä yhtään mihinkään ja äiti nappaa hänet heti jos yrittää kiivetä itse vaikka sohvalle. Tuo on ihan hirveää katteltavaa :(
Kuuostaa ihan normaalille kaverisi säännöt. MIksi itse annat lasten kävellä ympäri ruoka suussa?
Minusta taas kuulostaa omituiselta lukuunottamatta tuota ruoka suussa kävelyä (pöytätavat!). Ei 4 vuotiaalle kuulu muussata ruokaa ja 1v:n pitäisi kyllä jo opetella pikkuhiljaa syömään itsekseen kunnon ruokaa. Kiipeilykin on lähinnä hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Onko ihana aina syyttää kaikesta miniää? Voihan olla, että ovat poikasi kanssa yhdessä nuo mainitsemasi asiat (joita tarkoitushakuisesti nyt kärjistät, miksiköhän...?) päättäneet.
Koska miniä nämä säännöt on laatinut, siksi. Se on kätevää syyllistää sitten miestä sanomalla: "ok, saa sitten mennä, mutta sinun syysi, jos hukkuu". Poikani on siis eri mieltä esim. tästä uimarantajutusta. Mutta eihän sellaista taakkaa voi ottaa harteilleen, että olisi vastuussa lapsen kuolemasta toisen vanhemman mielestä.
On minusta näkyvissä sellaista elämänpelkoa jo näin nuoressa lapsessa, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Tilastotieto anopille; sinun lapsuudessai lapsille tapahtui 8 kertaa enemmän tapaturmia kuin tänä päivänä. Ei siis kaksi kertaa enemmän tai kolme kertaa enemmän vaan kahdeksan kertaa enemmän. Ja tämä on suurelta osin vanhempien parantuneen tarkkaavaisuuden ansiota.
Omat lapseni saavat sitten aikuisena katkaista kätensä ja koipensa ja hampaansa ja juosta auton alle jos haluavat, mutta niin kauan kuin vastuu heistä minulla, yritän huolehtia että nämä pääsevät ehjinä aikuisiksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla kaksi lasta 1v. ja 4v. Isommalle muussaa ruoan vielä niinkuin vauvalle eikä ruoka suussa saa kävellä ettei vaan tukehdu. Mihinkään ei saa kiivetä jne. Lapsesta on tullut ihan hirveän arka, ei uskolla tehdä yhtään mitään ja on ihan kauhuissaan kun kaverit (minun lapseni) kiipeävät ulkona kiipeilytelineessä. 1v. ei saa syödä sormiruokaa, ei kiivetä yhtään mihinkään ja äiti nappaa hänet heti jos yrittää kiivetä itse vaikka sohvalle. Tuo on ihan hirveää katteltavaa :(
Kuuostaa ihan normaalille kaverisi säännöt. MIksi itse annat lasten kävellä ympäri ruoka suussa?
Kyllä meillä joustetaan pöytätavoista vaikka liikenteessä. Käydään paljon luonnossa liikkumassa ja silloin eväitä saa syödä samalla kun kävelee jos ei ole mitään paikkaa mihin leiriytyä. Tällöin kaverini seisottaa lasta niin kauan, että hän on syönyt mikä on musta vähän turhaa.
Minä puen pikkuiselle koululaiselleni vaatteet joka aamu ja syötän puurot ettei sen tarvitsisi rasittaa itseään <3 (ei olla alotettu kiinteämpää ruokaa vielä ettei hampaat mene pilalle!)
Sitten kannan kultamussukkani autoon jotta kengät pysyisivät puhtaana, ja koulun pihalta kannan rakkaani vielä sisään.. muut lapset joskus ilkkuu mutta ne on vaan kateellisia! <3
Jään toki myös koulupäivän ajaksi vahtimaan että opettaja puhuu tarpeeksi kauniisti ja luokkakaverit ei häiriköi. Muruseni pitää saada keskittyä tehtäviinsä!
Muiden vanhemmat on julmia heitteillejättäjiä! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla kaksi lasta 1v. ja 4v. Isommalle muussaa ruoan vielä niinkuin vauvalle eikä ruoka suussa saa kävellä ettei vaan tukehdu. Mihinkään ei saa kiivetä jne. Lapsesta on tullut ihan hirveän arka, ei uskolla tehdä yhtään mitään ja on ihan kauhuissaan kun kaverit (minun lapseni) kiipeävät ulkona kiipeilytelineessä. 1v. ei saa syödä sormiruokaa, ei kiivetä yhtään mihinkään ja äiti nappaa hänet heti jos yrittää kiivetä itse vaikka sohvalle. Tuo on ihan hirveää katteltavaa :(
Kuuostaa ihan normaalille kaverisi säännöt. MIksi itse annat lasten kävellä ympäri ruoka suussa?
No tuosta ruoan kanssa kävelystä olen samaa mieltä, mutta muuten kyllä kuulostaa ihan älyttömältä. No saapahan kasvatettu velliperseitä, jotka ovat sitten ongelmissa myöhemmin elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla kaksi lasta 1v. ja 4v. Isommalle muussaa ruoan vielä niinkuin vauvalle eikä ruoka suussa saa kävellä ettei vaan tukehdu. Mihinkään ei saa kiivetä jne. Lapsesta on tullut ihan hirveän arka, ei uskolla tehdä yhtään mitään ja on ihan kauhuissaan kun kaverit (minun lapseni) kiipeävät ulkona kiipeilytelineessä. 1v. ei saa syödä sormiruokaa, ei kiivetä yhtään mihinkään ja äiti nappaa hänet heti jos yrittää kiivetä itse vaikka sohvalle. Tuo on ihan hirveää katteltavaa :(
Kuuostaa ihan normaalille kaverisi säännöt. MIksi itse annat lasten kävellä ympäri ruoka suussa?
Ohiksena huomauttaisin, ettei ole normaalia jos 1v ei saa kiivetä yksin sohvalle tai vaikka syödä banaania ja kävellä samanaikaisesti pihalla. Ei myöskään ole normaalia jos 1v ei saa syödä mitään sormiruokaa itse.
Lasten pitää saada maistella, kosketella ja tutkia itse. Joskus se tarkoittaa, että voi satuttaa itsensä ja tulee naarmuja ja mustelmia. Tässä muutama päivä sitten seurasin juuri kaveria ja hänen 1,5v lasta. Jatkuvasti oli varoittamassa, että "olethan varovainen", "älä kiipeä sohvalle yksin", "varo sitä (yhtä) rappusta" jne. Tekee vain karhunpalveluksen lapselle jos ei anna mennä ja kiipeillä ja kokeilla. Toki mitään oikeasti vaarallista ei tarvitse antaa tehdä, mutta sohvalle kiipeäminen ja siellä seisominen tuskin on mitään hengenvaarallista.
Itse kasvatin lapset niin, että juuri mitään liikunnallisesti kehittävää en kieltänyt. Meillä tehtiin myös usein temppuratoja, joihin osallistui kaikki pienet lapset iästä riippumatta. Jo juuri 1v täyttänyt lapsi kyllä pystyy yllättävän hyvin tekemään asioita kuten kiipeämään tuolille ja hyppäämään sieltä sohvatyynyn päälle, ryömimään tunneleista ja tekemään kaikenlaista. Yksi mitä en ymmärrä myöskään, on se jatkuva kieltäminen, ettei saa maistaa hiekkaa eikä ruohoa. Olen antanut lasten tehdä sitäkin ja kaikki ovat hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Tilastotieto anopille; sinun lapsuudessai lapsille tapahtui 8 kertaa enemmän tapaturmia kuin tänä päivänä. Ei siis kaksi kertaa enemmän tai kolme kertaa enemmän vaan kahdeksan kertaa enemmän. Ja tämä on suurelta osin vanhempien parantuneen tarkkaavaisuuden ansiota.
Omat lapseni saavat sitten aikuisena katkaista kätensä ja koipensa ja hampaansa ja juosta auton alle jos haluavat, mutta niin kauan kuin vastuu heistä minulla, yritän huolehtia että nämä pääsevät ehjinä aikuisiksi asti.
No maailman meno on muuttunut aika paljon ja esimerkiksi autolla matkustamisen turvallisuus on kasvanut merkitävästi. Mutta täysin älytön ylisuojelu esimerkiksi kiipeilyn suhteen ei ole hyvästä. Kyllähän nykyään kasvatetaan aivan liikaa pumpulissa kakaroita ja sitten kun tulee ensimmäisiä vastoinkäymisiä, niin niitä ei osata käsitellä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Onko ihana aina syyttää kaikesta miniää? Voihan olla, että ovat poikasi kanssa yhdessä nuo mainitsemasi asiat (joita tarkoitushakuisesti nyt kärjistät, miksiköhän...?) päättäneet.
Koska miniä nämä säännöt on laatinut, siksi. Se on kätevää syyllistää sitten miestä sanomalla: "ok, saa sitten mennä, mutta sinun syysi, jos hukkuu". Poikani on siis eri mieltä esim. tästä uimarantajutusta. Mutta eihän sellaista taakkaa voi ottaa harteilleen, että olisi vastuussa lapsen kuolemasta toisen vanhemman mielestä.
On minusta näkyvissä sellaista elämänpelkoa jo näin nuoressa lapsessa, valitettavasti.
Kuulostaa vähän anoppini puheilta. Vei 7-vuotiaan lapseni järven jäälle kävelemään (koska olin kieltänyt) ollessani sairaalassa. Lapsi kertoi pelänneensä koko ajan, kuun jäät alla antoivat periksi!!! MIehen mielestä tämä tietenkin, kuten kaikki vanhempiensa toilailut) oli ihan ok.
Vapaa-ajallani ohjaan lasten liikuntaharrastustoimintaa. Olen vuosia nähnyt satoja lapsia ja jonkinlainen näkökulma on kehittynyt eri ikäluokkien tasoon ja tilaan. Kouluikäisten äiti olen itsekin. Tässä muutama huomio:
- Monella vanhemmalla on aika epärealistinen käsitys siitä, mitä minkäkin ikäisen lapsi pystyy tekemään, mitä voi tai ei voi vaatia. Tai mikä on taidokasta toimintaa minkäkin ikäiselle. Siis sosiaalisesti, psyykkisesti, liikunnallisesti tai tietotaidollisesti. Tämä toimii molempiin suuntiin. On äärettömän taitavia ja lahjakkaita lapsia, joiden kykyjä vanhemmat eivät ole edes tajunnueet. On lapsia joilta vaaditaan enemmän kuin sen ikäiseltä on kohtuullista. Mutta kaikista eniten on niitä lapsia, joilta ei vaadita pientä osaakaan siitä, mitä sen ikäiseltä pitäisi. Olen täysin tietoinen erityislapsista ja kehityksen laajasta hajonnasta, joten nämä seikat jätän kommenteistani automaattisesti pois.
- Joitain lapsia ylistetään maasta kattoon perustaidoista, jotka pitäisi jo puolta nuoremmalla olla (ja siis nämä taidot eivät puutu lapsen itsensä takia vaan vanhempien, kun vanhemmat ovat pitäneet lastaan niin estettynä kehittymään omien pelkojensa takia.)
- Joidenkin vanhempien elinpiiri ja katsontakanta on niin kapea, että he kuvittelevat lapsensa olevan suurlahjakkuus jossain taidossa tai kyvyssä. Kun lapsi tuodaan muiden joukkoon, saattaa tällainen lapsi olla itseasiassa alinta viidennestä. Vastaavasti joillekin vanhemmille tulee täytenä yllätyksenä, että lapsi onkin ihan huipputasoa.
- Jotkut lapset ovat sosiaalisesti äärettömän taitavia ja huomaavaisia. Toiset taas täysin ikätasostaan jäljessä. Usein näiden jäljessä olevien lasten vanhemmat ovat täysin ulalla oman lapsensa tilasta.
- Impulssikontrolli ja oman toiminnan säätely on jollain lapsilla tosi heikkoa (ja siis ei aivoperäisistä syistä vaan siitä että lapsia on kasvatettu ja pidetty kuten taaperoa kolme kertaa pidemmänajan kun mitä taaperovuodet kestävät).
- Alkuperäisiltä fyysisistä ominaisuuksiltaan samanlaisista lapsista saa hyvin eri tasoisia motorisesti ihan riippuen siitä miten heidän antaa kehittyä (ja rajaan taas pois erityisiä haasteita omaavat lapset). On kuusivuotiaita, jotka heittävät voltin takaperin paikallaan ja kymppivuotiata, jotka eivät pysty takaperin kuperkeikkaan (ok, voltti 6-veenä vaatii jo lahjakkuutta).
- Olen nähnyt kuudenluokkalaisia poikia, jotka pitävät vielä vanhempaa kädestä kulkiessaan kun ovat niin pieniksi taannutetut.
- Motoristen taitojen kehittymisen rajoittaminen on inhottavaa katsoa, koska motoriset taidot vaikuttavat aivojen ja hermoston kehitykseen ja sitä kautta tunne-elämään, toiminnan säätelyyn, akateemisiin taitoihin - eli ei vain siihen fysiikkaan. On ihan eri asia varjella lasta tukehtumiselta, hukkumiselta tai auton alle jäämiseltä kuin suolella turhaan kiikusta tippumiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Tilastotieto anopille; sinun lapsuudessai lapsille tapahtui 8 kertaa enemmän tapaturmia kuin tänä päivänä. Ei siis kaksi kertaa enemmän tai kolme kertaa enemmän vaan kahdeksan kertaa enemmän. Ja tämä on suurelta osin vanhempien parantuneen tarkkaavaisuuden ansiota.
Omat lapseni saavat sitten aikuisena katkaista kätensä ja koipensa ja hampaansa ja juosta auton alle jos haluavat, mutta niin kauan kuin vastuu heistä minulla, yritän huolehtia että nämä pääsevät ehjinä aikuisiksi asti.
Mihin se riskitason sitten vetää, se on juuri ydinkysymys. Mistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lapsi, joka ei voi osallistua ikätasoisesti kavereidensa kanssa "vaarallisiin" rientoihin, on mahdollisesti tuleva neurootikko ja mt-potilas.
Voihan sitä kasvattaa lapsensa pehmustetussa kopissa ja olla sitten tyytyväinen, kun on pitänyt sen 18 vuotta hengissä.
Mäkin olen tosi harkitsevainen ja tarkka. Pelkään loukkaantumisvaaraa ja tulta. Minusta on kyllä tullut todella itsenäinen ja kyvykäs ihminen (tämä johtuu lähinnä uteliaasta ja itsepäisestä persoonastani), jopa todella spontaani, mutta fyysisen vaaran riskin kohdalla olen aika pidättäytyväinen. Olen aivan varma, että kasvatuksellani on osallisuutensa, sillä pienestä pitäen vanhempani ja toiset isovanhemmistani ovat varoitelleet ja kieltäneet ja suojelleet milloin mistäkin asioista. Tottakai sellainen hysteerisyys tarttuu lapseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä.
Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä.
Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne.
Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?
Lapsellani on epilepsia. En todellakaan anna mennä yksin uimarannalla. Aina pitää olla mukana kaveri tai aikuinen joka tietää sairaudesta.
"Helikopterilla Tallinnaan"