Tiedätkö lähipiiristä helikopterivanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo 65-vuotias ja minun näkökulmastani kaikki nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia höösääjiä. 

Miniä ei anna 12-vuotiaan käydä edes uimarannalla itsekseen. Ranta on yleinen, valvottu ja vain parin kilsan päässä. 

Joku kypärä pitää olla päässä, vaikka suunnilleen portaita kävelisi. Jos joku polttaa tupakkaa ulkona kymmenen metrin päässä, niin hyvä ettei kutsu ambulanssia jne. 

Kauheeta kattoo... mutta minkäs teet?

Tilastotieto anopille; sinun lapsuudessai lapsille tapahtui 8 kertaa enemmän tapaturmia kuin tänä päivänä. Ei siis kaksi kertaa enemmän tai kolme kertaa enemmän vaan kahdeksan kertaa enemmän. Ja tämä on suurelta osin vanhempien parantuneen tarkkaavaisuuden ansiota.

Omat lapseni saavat sitten aikuisena katkaista kätensä ja koipensa ja hampaansa ja juosta auton alle jos haluavat, mutta niin kauan kuin vastuu heistä minulla, yritän huolehtia että nämä pääsevät ehjinä aikuisiksi asti.

Mihin se riskitason sitten vetää, se on juuri ydinkysymys. Mistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lapsi, joka ei voi osallistua ikätasoisesti kavereidensa kanssa "vaarallisiin" rientoihin, on mahdollisesti tuleva neurootikko ja mt-potilas. 

Voihan sitä kasvattaa lapsensa pehmustetussa kopissa ja olla sitten tyytyväinen, kun on pitänyt sen 18 vuotta hengissä. 

Tässä taitaa olla kysymys juuri siitä, että kykenee miettimään todelliset riskit. Heikoilla jäillä voi hukkua, mutta kiikusta tippumisesta tulee ehkä mustelma, mutta samalla lapsi oppii tippumaan ja kaatumaan oikein. Lapsi ei jää mistään paitsi jos ei mene heikoille jäille, mutta liikkumisen estäminen jarruttaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Lisäksi vähän liikkuvat lapset ovat kömpelyytensä takia myöhemmin paljon alttiimpia tapaturmille.

Tukehtumisen estäminenkään (vaikka riski olisi vaan marginaalinen) ei taannuta lapsen kehittymistä, mutta itsenäisyyden rajoittaminen taannuttaa.

Kannattaa tarkkailla isompia joukkoja lapsi aja oppia ymmärtämään, mitä minkäkin ikäiselta tulee vaatia.

Epäilen, että tuttavastani on tulossa helikopterivanhempi. Lapset tosin ovat vielä kotihoidossa. Äiti on ylipukee lapsia. Vaikka sisällä olisi 24 astetta, lapsella pitää olla pitkät housut, paita ja sukat. AInoastaan kesähelteillä pukee kevyemmin. Lapset ovat suorastaan sairaalloisen ujoja ja tästä syystä äiti ei voi käydä heidän kanssaan avoimissa kerhoissa eikä juuri julkisilla paikoilla. Silloin harvoin, kun pääsevät leikkimään muiden kanssa, leikit eivät oikein suju, koska lapset eivät osaa olla muiden kanssa. Vanhempi lapsi pomottaa muita ja vie lelut kädestä. Tämä on ilmeisesti äidin mielestä hyväksyttävää, kun ei puutu asiaan millään tavalla. Jos vieras lapsi tekee tämän lapsille samaa, äiti on heti komentamassa. Äiti ei myöskään voi ottaa omaa aikaa, koska lapset itkevät äidin perään, vaikka olisivatkin isänsä kanssa...

Tuntuu, että melkein jokaisesta nykyvanhemmasta löytyy helikopteripiirteitä, ainakin vähän. Lapset saavat määrätä ja vedättää vanhempiaan mielin määrin ja vanhemmat tekevät lasten toiveiden mukaan, ettei vain tule paha mieli. Tähän vielä yhdistetään (usein tiedostamaton) ylisuojeleminen, tyyliin lapsi laitetaan mieluummin aina kauppakärryyn istumaan vaikka hän voisi kävelläkin tai annetaan iltapalaksi vanukasta, ettei hän vain vahingossa pahoittaisi mieltään tai annetaan istua autossa pieni matka ilman turvavyötä, koska hän haluaa. Lasten annetaan pelata ja vahdata telkkaria vapaasti, koska näin hän pysyy poissa ulkoleikeistä tai riehumisista, joita ylivarovaisen vanhemman pitäisi jaksaa vahtia. Lapsille puetaan hienot vaatteet ulos, jolloin hänen odotetaan osaavan olla sotkematta niitä ja pysyen näin poissa haitallisista toimista. Lapsesta puhuttaessa käytetään nimitystä Neiti tai Herra ja lapsella on perheessä suurin päätösvalta. Lopputulemana lapsi on hankala ja epäsosiaalinen, pomottava, liikaa vaativa ja kaikesta nuriseva, vauvan asteelle jäänyt.

On aika rasittavaa olla tällaisten perheiden kanssa tekemisissä. Kaikki on vaikeaa: "ei voida tavata tänään, kun pikkuherra nukkui niin huonosti viime yönä" (seuraavalla kerralla jokin samantyyppinen tekosyy), tai "antakaa nämä tuliaiskeksit omille lapsillenne, kun meidän neiti ei tykkää suklaasta" (miksei voi vain kiittää ja laittaa pöytään tai kaappiin?). Kyläilyt menevät siihen, että arka lapsi kyhnää vanhemmassa kiinni repien vaatteista ja ynisten tai peräti vaatien kanniskelua paikasta toiseen. Mitään keskustelua vanhemman kanssa on turha yrittää aloittaa, kun vanhempi tekee ja poukkoilee juuri niin kuin lapsi vaatii. Kahvittelu on vaikeaa kun pikkuneidillä on niin paljon näitä allergioita eikä hän saa edes yhtään hipaista sitä tai tätä (allergiat haittaavat vain kylässä käydessä, kotona niitä ei muisteta) tai lapsi saa ottaa ihan kaikkea niin paljon kuin lautaselle mahtuu ja jättää kaiken sotkettuna syömättä. Jos lapsi jostain syystä innostuu leikkimään, hän on heti hiki päässä kolmen vaatekerroksensa kanssa (niitä ehkä vähennetään noin viidennen huomautuksen jälkeen).

Kyllä löytyy. Tämä äiti on kiinni tyttäressään, että kauhistuttaa katsoa. Tytär opiskelee yliopistossa, eikä tämä äiti muusta puhu kuin niistä opinnoista, auskultoinnista, mitä pitää vielä suorittaa jne. Tosi vaivaannuttavaa kuunnella 23-vuotiaan aikuisen naisen opiskelu- ja seurusteluasiat. ("Sanoin, että menisi reippaasti itse juttelemaan pojille"!) Tytär ei juuri käy enää kotona, mutta voihan äiti pommittaa tätä whatsapp viestein. Ulkomaanharjoitteluunkin koko perhe rynnisti sinne lomailemaan pariksi viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy. Tämä äiti on kiinni tyttäressään, että kauhistuttaa katsoa. Tytär opiskelee yliopistossa, eikä tämä äiti muusta puhu kuin niistä opinnoista, auskultoinnista, mitä pitää vielä suorittaa jne. Tosi vaivaannuttavaa kuunnella 23-vuotiaan aikuisen naisen opiskelu- ja seurusteluasiat. ("Sanoin, että menisi reippaasti itse juttelemaan pojille"!) Tytär ei juuri käy enää kotona, mutta voihan äiti pommittaa tätä whatsapp viestein. Ulkomaanharjoitteluunkin koko perhe rynnisti sinne lomailemaan pariksi viikoksi.

Eikä USA:n campusvanhemmat ole ihan ongelma yliopistoissa, pörräävät siellä lastensa henk.koht. avustajina, taistellen paikasta auringossa lapsilleen.

Kiipeilystä tuli mieleen, että tässä suhteessa maailma on muuttunut aika paljon. Ennen lapset olivat motorisesti taitavampia, kiipeilivät puissa ym., mutta ei ennen vanhaan perseilty samalla tavalla perheen yhteisessä olohuoneessa. Pikkulapsiperheissäkin oli ennen vanhaan viherkasvit ja koriste-esineet esillä. Nyt taas paheksutaan, jos joku nipo ei anna lapsen pomppia ja kiipeillä sohvalla tai penkoa kaappeja. Peruslapsiperheen olkkarissa on paskainen sohva, naarmuille hakattu paljas sohvapöytä, tv-taso, jossa säilytetään pelkkiä leluja, ja tv-ruutu täynnä likaisia kädenjälkiä. Ei tuollainen olisi ennen vanhaan vedellyt perusperheessä, mutta lapset eivät silti olleet motorisesti yhtä kömpelöitä kuin nykyään. Sama koskee sormiruokailua - ei ennen vanhaan lasten annettu hieroa perunamuussia pöydän kanteen ja ihasteltu vieressä ylpeänä, mutta silti hienomotoriikassa ei ollut sen enempää ongelmia.

Pääasia lienee, että antaa lapsen kiipeillä ja kokeilla edes jossain olosuhteissa. Helikopterivanhempi on se, joka ei anna lapselleen yhtään mahdollisuuksia harjoittaa taitojaan. Yksittäisten asioiden perusteella ei voi vielä tehdä suuria johtopäätöksiä, kuten sen, jos joku vanhempi varjelee sohvatyynyjään retuuttamiselta ja rikkomiselta.

Nykypäivänä vanhempia pelotellaan ja syyllistetään mitä erilaisimmilla skenaarioilla, mitä käy jos et tee niin ja näin.

Esimerkiksi nyt kesällä peloteltu punkeilla joka tuutista, menette metsäretkelle ja lapsi saa borrelioosin.

Veteen ei parane mennä, koska sinilevää ja surkea vanhempi olet jos annat lapsen siellä uida, vaikka lapsi kävisikin heti suihkussa.

Jopa siitä olen kuullut tänä kesänä syyllisyyttä, ettei lapsellani ole uv-pukua. Että on minun syyni, jos lapselle tulee ihosyöpä. Aurinkosuojavoide suojakertoimella 50 ei kuulema riitä.

Että sellaista. Kivaa kesää ja silleen 👍 🌞