Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsiperhe-elämä sinusta "aivan kauheaa" vielä n. 25-35-vuotiaana sivustaseuraajana, ennen kuin hankit omia lapsia?
02.05.2016 |
Mietin, ajattelevatko kaikki ihmiset näin, ennen kuin he hankkivat omia lapsia, vai onko tämä ominaista vain vapaaehtoisesti lapsettomille. Jotenkin vaikea kuvitella, että joku kääntyisi vaikkapa siskonsa perhe-elämää seurattuaan ja sen itselleen todella vastenmieliseksi todettuaan vielä haluamaan omaa perhettä, mutta mitenpä noiden lisääntyjien aivotuksista selvän ottaa. :D
Kommentit (74)
Miten te muiden lapsia vihaavat kestätte lasten kavereita? Mietin vain näin (vielä) lapsettomana, että omassa lapsuudessani ainakin oltiin vuorotellen todella paljon kavereiden luona, jopa viikonloppuja tai reissussa. Kaikkien vanhemmat oli mukavia ja huolehtivaisia. En tiedä onko tuollaista enää, se oli silloin aikoinaan pienellä paikkakunnalla, ns koko kylä kasvatti eikä kukaan tuntunut vihaavan lapsia. Tahtoisin tarjota saman omille lapsille (jos niitä saan) ja kavereilleen, mutta pakko myöntää, että varmaan vieraat lapset ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te muiden lapsia vihaavat kestätte lasten kavereita? Mietin vain näin (vielä) lapsettomana, että omassa lapsuudessani ainakin oltiin vuorotellen todella paljon kavereiden luona, jopa viikonloppuja tai reissussa. Kaikkien vanhemmat oli mukavia ja huolehtivaisia. En tiedä onko tuollaista enää, se oli silloin aikoinaan pienellä paikkakunnalla, ns koko kylä kasvatti eikä kukaan tuntunut vihaavan lapsia. Tahtoisin tarjota saman omille lapsille (jos niitä saan) ja kavereilleen, mutta pakko myöntää, että varmaan vieraat lapset ärsyttää.
Ei niillä varmaan ole lasten kavereita kauhean usein? Minä olen ihan perus empaattinen ja rakastava ihminen eli välitän myös muiden lapsista ja ihmisten hyvinvoinnista yleisesti, ja meillä on jatkuvasti lapsen kavereita.
Usean kaverin kohdalla olen ihmetellyt kun ovat aina täällä ja tosi harvoin siellä kaverin kotona (vaikka koti on ns. hyvä eikä mitään ongelmaa), mutta liekö taustalla sitten vanhempia jotka eivät tykkää lapsista? Aika karua kyllä, yksikin lapsen kaveri on treeneissä 5-6pv viikossa ja lisäksi meillä useana päivänä viikossa + yökylät, eli ei hirveästi kyllä kotona näy? Toinen kaveri on meillä viikollakin yötä, ja säännöllisesti koko viikonlopun.
Palstan juttuja kun lukee, niin ei enää niin paljoa ihmetytä, miksi lapsen kaverit pitää minua jonain huipputyyppinä jonka kanssa haluavat viettää aikaa, vaikka en mikään ihmeellinen ole ja oman lapsen mielestä lähinnä ärsyttävä :D
Mulle lapsiperhe-elämä on näyttäytynyt aina positiivisena. Haaveilin omasta perheestä jo lapsena. Hankin lapset nuorina ja nyt teinien vanhempana olen edelleen samaa mieltä, että lapset ovat ihania ja tämä oli mulle juuri sopiva ratkaisu. Helppoa ei aina ole ollut, mutta ehdottomasti kaiken arvoista ja suosittelen lämpimästi.
Ymmärrän kuitenkin hyvin, ettei lapset ole kaikille paras ratkaisu ja sehän on ihan hyvä juttu, että voi elää haluamallaan tavalla.
Yhteiskunnalta ehkä toivoisin positiivisempaa asennetta lapsia ja vanhemmuutta kohtaan sekä ihan konkreettisia poliittisia päätöksiä vauhdittamaan syntyvyyttä. Olisi tärkeää, että ne, jotka lapsia haluavat, uskaltavat myös perustaa perheitä. Lisäksi tukea lapsettomuushoitoihin, joiden tarve kasvaa muiden ongelmien rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe elämä on aina ollu kauheaa. Se oli sitä kun olin parikymppinen seuratessani tyttöystävän perheen elämää, oli samaa kolmikymppisenä omien lasten kanssa ja pysynyt samana nelikymppisenä isompien lasten kanssa. Ihan varmasti tulee olemaan sitä sitten jos lastenlapsia tulee tänne riehumaan tulevaisuudessa.
Miksi päädyit tekemään lapsia, jos olet tuota mieltä? Ihmettelen vain.
No siis kun se pikkulapsiaika on todella stressaavaa ja kiireistä sekä ahdistavaa, vaikka sitä ei moni myönnä. Vaikka rakastaakin lapsiaan, niin sen voi kyllä ääneen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli ja edelleen on. Olen nyt 39. Vierestä olen seurannut sisarusten ja läheisten kavereiden perhe-elämää. Yhden lapsen kanssa vaikuttaa vielä suht ok:lta elämä, jos kumppani osallistuu tasavertaisesti kodin ja muksun hoitamiseen. Monelle on kyllä käynyt niinkin, että mies on lupaillut hoitavansa puolet, että nainen suostuu hankkimaan lapsen. Sitten kuitenkin, kun lapsi on kotona, niin ei laiteta rikkaa ristiin. Mangutaan vaan ja hävitään omiin harrastuksiin. Usemalle tullut ero vauvavuonna.
Vaikuttaa aika riskipeliltä naiselle. Alle vuoden ikäistä ei voi laittaa isälle pitkäksi aikaa kerrallaan, koska on vielä niin äidistä riippuvainen. Yksi yökin on jo pienelle pitkä aika. Naisellehan se lapsenhoito sitten pääosin jää, jos se ero tulee. Lisäksi, en ainakaan omaa lasta haluaisi jättää minkään hunsvotin armoille. Jos ei saa yhteisessä kodissa sitä lasta hoidettua, niin miten se homma muuttuu sitten omassa huushollissa paremmaksi. Lapsi on heitteillä, kun äiti ei ole paikkaamassa isän hoitamatta jättämisiä.
En siis usko, että hankin lapsia ollenkaan. Alkaahan jo tuo ikäkin tulla vastaan. Olen sinut asian kanssa. En ole koskaan haaveillut siitä lapsiperheen elämästä, kun ei vaikuta mielestäni kovin mielenkiintoiselta touhulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe elämä on aina ollu kauheaa. Se oli sitä kun olin parikymppinen seuratessani tyttöystävän perheen elämää, oli samaa kolmikymppisenä omien lasten kanssa ja pysynyt samana nelikymppisenä isompien lasten kanssa. Ihan varmasti tulee olemaan sitä sitten jos lastenlapsia tulee tänne riehumaan tulevaisuudessa.
Miksi päädyit tekemään lapsia, jos olet tuota mieltä? Ihmettelen vain.
Nainen halus lapsia ja minä seksiä, miksi muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on outoa, että aina puhutaan vain siitä pikkulapsiajasta ja monista vastauksista kaikuu, että ikään kuin vain sen kauhean pikkulapsivaiheen takia jätetään lapset kokonaan tekemättä. Minun isäni on nyt 61v, mummo 84v, minä 34v. On siinä elämän varrella saatu pitkä matka kulkea yhdessä, ja aika pieni määrä siitä on ollut vaippojen vaihtoa ja rääkymistä. Pikkulapsiaika menee silmänräpäyksessä ohi, vaikka juu, eihän se aina ole mukavaa. Mutta sitä on kuitenkin loppuelämä aikaa järjellisemmällekin yhdessä ololle, vaikka pikkulapsivaiheessakin on paljon ihania hetkiä. Perhe on minulle merkityksellisin asia elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe elämä on aina ollu kauheaa. Se oli sitä kun olin parikymppinen seuratessani tyttöystävän perheen elämää, oli samaa kolmikymppisenä omien lasten kanssa ja pysynyt samana nelikymppisenä isompien lasten kanssa. Ihan varmasti tulee olemaan sitä sitten jos lastenlapsia tulee tänne riehumaan tulevaisuudessa.
Miksi päädyit tekemään lapsia, jos olet tuota mieltä? Ihmettelen vain.
Nainen halus lapsia ja minä seksiä, miksi muutenkaan.
No olisihan sitä seksiä varmaan saanut sellaiselta naiseltakin, joka niitä lapsia ei myöskään olisi halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain itse ensimmäisen lapseni jo 20-vuotiaana. Teini-ikäisenä kävin paljon hoitamassa pienempiä serkkujani ja se oli mielestäni mukavaa. Tämä kuulostaa kuulemma joidenkin mielestä surulliselta, mutta jo pienestä lapsesta asti ainoa unelmani oli olla äiti.
En ole koskaan seuraanut millaista muiden perhe-elämä ajatellen ja vertaillen, että Itselläni se olisi samanlaista. Perheeseen vaikuttaa perheen aikuisten ja lasten temperamentit, arvot ja asenteet. Eivät perheet ole toistensa kopioita edes lähisuvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aina vaikuttanut kauhealta, siispä hankin koiran
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe elämä on aina ollu kauheaa. Se oli sitä kun olin parikymppinen seuratessani tyttöystävän perheen elämää, oli samaa kolmikymppisenä omien lasten kanssa ja pysynyt samana nelikymppisenä isompien lasten kanssa. Ihan varmasti tulee olemaan sitä sitten jos lastenlapsia tulee tänne riehumaan tulevaisuudessa.
Miksi päädyit tekemään lapsia, jos olet tuota mieltä? Ihmettelen vain.
Nainen halus lapsia ja minä seksiä, miksi muutenkaan.
No olisihan sitä seksiä varmaan saanut sellaiselta naiseltakin, joka niitä lapsia ei myöskään olisi halunnut.
Hahaha, joha sinä vitsin heitit. Ei miehellä ole varaa valita keneltä saa seksiä.
Ajattelin aina pitäväni lapsista ja nuorena haaveilin päiväkodin hoitajan työstä. Kun ensimmäiset ystäväni saivat lapsia ja kävivät kylässä, olihan se kauheaa, meteliä ja sotkemista. Rehellisesti sanoen en tykännyt kenenkään vieraan lapsesta.
Mutta ah, ne omat. Onneksi tehtiin, ovat parasta elämässä. Toivottavasti minusta joskus tulee vielä mummo. SE, kuulemma on vielä parempaa. Sääliksi käy yksinäistä naapuria, jolla ei ole lasta, eikä sitten myöhemmin lapsen lapsiakaan. Jää monessa asiassa yhteiskunnassa ulkopuoliseksi.