20-vuotias vela ja pohdinnat
Olen juuri täyttänyt 20 vuotta. Pienenä lapsena haaveilin aina perheen perustamisesta ja lapsiperhe-elämästä. Kuitenkin joskus 17- vuotiaana aloin yhtäkkiä tuntea toisin. Ajattelin enemmän elämää, omaa elämää, tulevaisuuden suunnitelmiani ja muita ajankohtaisiakin asioita joita maailmassa tapahtuu.
Muutama kaverini ja tuttu olivat lapsia tehneet ennen jopa omia 18- vuotis synttäreitään ja vieläkin jotkut lisääntyvät. Se tuntui ja tuntuu vieläkin kummalliselta ja oudolta valinnalta. Ainakin omalla kohdalla. En heitä tuomitse, mutta kun kuvittelen itseni tuohon tilanteeseen, iskee hirveä pakokauhu.
Pidän joitakin vauvoja vieläkin söpöinä ja tykkään niitä pidellä, mutta en usko, että jaksaisin koko loppuelämääni 24/7 sellaista elämää. Varsinkin tässä maailmassa, jossa elämme. Ihmiset ovat itsekäämpiä, raha ja sosiaalinen media ovat tärkeimpiä, kuin oikea elämä, tuhoamme jatkuvasti luontoa ja elintilaamme jne.. Syitä on monia, miksi en lasta haluaisi tähän maailmaan tehdä.
Välillä pohdiskelen näitä mun ikäisiä tai nuorempia. Eivät ole käyneet kouluja, poikaystäväkin saattanut täyttää nipin napin 18. Sitten hankittu lapsia, vaikkei ole minkäänlaista tietoa tulevaisuudesta tai siitä, että millainen ihminen itsekään vielä oikeasti on. Ja sit tuleekin vielä se ero poikaystävästä kaupan päälle. Tai pahimmassa tapauksessa ollaan tehty se lapsi siinä toivossa, ettei mies jätä.
Tuntuu, että moni menee massan mukana ja vääntää niitä lapsia, jotta saa facebookiin tai instagramiin sen meriitin itselleen "#mommy to be, #kotiäiti, #äiti, #love #my baby. Ja tuntuu, että moni ei pohdi tarpeeksi pitkälle sitä asiaa. Se lapsi ei ole mikään leikkikalu, jolla voidaan hakea huomiota somessa. Netissäkin annetaan vain positiivinen ja kiilotettu kuva siitä, millaista se arki oikeasti on.
Juttelin kummitätini kanssa kerran aiheesta ja hän totesi heti ääneen, että on huojentunut ja iloinen siitä, että lapset ovat nyt isoja ja muuttaneet pois kotoa. Eiköhän tuokin kommentti kerro kaiken. Varmasti hyviäkin hetkiä on ollut, mutta varmasti myös aivan saakelin rankkaa.
Täällä on ollut niin paljon keskustelua nyt aiheesta, niin aloin pohtimaan vielä enemmän itsekin. Ja halusin jakaa ajatukseni.
Voi olla että mieleni voi muuttua joskus kolmikymppisenä, mutta en oikein usko. Mä haluan nauttia hyvästä parisuhteestani mieheni kanssa rauhassa ilman häiriötä, haluan olla vapaa menemään milloin haluan mihin haluan, haluan elää lähes stressitöntä elämää ja välillä vaan olla. Haluaisin, että mahdolliset lapseni saisivat mahdollisimman hyvän paikan ja maailman elää, mutta tällä hetkellä maailma ei näytä menevän sellaiseen suuntaan.
Joillekin sopii se lapsiperhe-elämä, mutta kaikille ei. Mun mielestä on rohkeaa, että menee aidosti omien halujen mukaan ja uskaltaa tutkia itseään ja miettiä asioita pidemmälle ennen sen suurempia ja dramaattisia elämänmuutoksia. Ja molemmat valinnat ovat nimenomaan rohkeita. Oli lapsia tai ei.
Kommentit (47)
20-vuotias vela. Unohda koko juttu ja katso 10 vuoden päästä uudestaan. Ainakaan älä nyt rupea rakentamaan itsellesi poteroa ihan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Just joo. 20v ei tiedä vielä mitään elämästä. Kyllä se sinunkin mieli vielä muuttuu :)
Tuo on ehkä maailman ärsyttävin kommentti! Jotkut tietävät jo nuorena, mitä elämältään haluavat, joten tuollaisen vähättelyn voi unohtaa. Itse olen tiennyt jo teini-ikäisenä, että en halua lapsia, ja olen samaa mieltä asiasta edelleen nyt 42-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. 20v ei tiedä vielä mitään elämästä. Kyllä se sinunkin mieli vielä muuttuu :)
Tuo on ehkä maailman ärsyttävin kommentti! Jotkut tietävät jo nuorena, mitä elämältään haluavat, joten tuollaisen vähättelyn voi unohtaa. Itse olen tiennyt jo teini-ikäisenä, että en halua lapsia, ja olen samaa mieltä asiasta edelleen nyt 42-vuotiaana.
Mäkin tiesin teini-ikäisenä, etten halua lapsia, ja nyt mulla on kaksi. Pointtini on se, ettei sitä voi tietää, mutta totta kai voi olla, ettei mieli muutu.
Älä nyt hermostu mutta olet oikeasti vielä melko nuori. Minä inhosin lapsia 25-vuotiaaksi asti, siitä eteenpäin alkoi hidas pehmeneminen ja nyt 34-vuotiaana minulla on kaksi lasta :).
Ja tiedän, olet mielestäsi poikkeus. Niin minäkin olin :).
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias vela. Unohda koko juttu ja katso 10 vuoden päästä uudestaan. Ainakaan älä nyt rupea rakentamaan itsellesi poteroa ihan turhaan.
Ja miksi ap ei saisi itseään vielä velaksi kutsua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. 20v ei tiedä vielä mitään elämästä. Kyllä se sinunkin mieli vielä muuttuu :)
Tuo on ehkä maailman ärsyttävin kommentti! Jotkut tietävät jo nuorena, mitä elämältään haluavat, joten tuollaisen vähättelyn voi unohtaa. Itse olen tiennyt jo teini-ikäisenä, että en halua lapsia, ja olen samaa mieltä asiasta edelleen nyt 42-vuotiaana.
Mäkin tiesin teini-ikäisenä, etten halua lapsia, ja nyt mulla on kaksi. Pointtini on se, ettei sitä voi tietää, mutta totta kai voi olla, ettei mieli muutu.
Tutkimusten mukaan tällainen asia tiedetään tyypillisesti n. 95 % varmuudella. Kyllä minusta tuollaisen todennäköisyyden kohdalla voi puhua jo siitä, että tietää asian varmaksi. Asia on eri, jos ei ole lapsettomuudesta aivan varma tai on vielä lapsi itsekin, mutta varmat ihmiset eivät muuta mieltään juuri koskaan.
Saatan minäkin muuttua yhtäkkiä lesboksi kansallissosialistiseksi jehovantodistajaksi, mutta tuon asian todennäköisyys on niin mitätön, ettei kukaan järkevä ihminen ota sellaista huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias vela. Unohda koko juttu ja katso 10 vuoden päästä uudestaan. Ainakaan älä nyt rupea rakentamaan itsellesi poteroa ihan turhaan.
Ja miksi ap ei saisi itseään vielä velaksi kutsua?
No kun eihän sitä sitten kehtaa enää mieltään muuttaa kun on 10 vuotta sementoinut maailmankuvaansa....
Miten te velat onnistutte tekemään vauva-aiheisen lehden palstalle monta aloitusta päivässä??
20v vela :DDD anna mun kaikki kestää
Inhottavaa miten yritätte käännellä täällä aloittajan mieltä vähättelemällä. Tekin vain kannuststte lapsiin, koska uskotte että noin pitäisi kaikkien naisten elää.
Hyvä että olet herännyt ajoissa tajuamaan, ettei kaikissa asioissa tarvitse mennä yleisen kaavan mukaan. Olet vielä nuori, ja sulla on aikaa harkita asioita moneen kertaan. Ei sun tarvitse mitään lopullisesti päättää vielä vuosiin. Parempi olla ensin vela, ja mahdollisesti kääntää kelkkansa kuin toisinpäin...
Vierailija kirjoitti:
Mäkin tiesin teini-ikäisenä, etten halua lapsia, ja nyt mulla on kaksi. Pointtini on se, ettei sitä voi tietää, mutta totta kai voi olla, ettei mieli muutu.
Puhut aivan totta. Minä halusin teini-ikäisenä viisi lasta. Sitten tulin järkiini ja hankin koiran. Ikää nyt +30 ja neljä ihanaa koiraa. <3
Vierailija kirjoitti:
Inhottavaa miten yritätte käännellä täällä aloittajan mieltä vähättelemällä. Tekin vain kannuststte lapsiin, koska uskotte että noin pitäisi kaikkien naisten elää.
Minä elin 34-vuotiaaksi siinä uskossa että ei lapsia ja raivostutin sukulaisia sen 15 vuotta mielipiteilläni. Tällä kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon että mulle lapsettomaksi jääminen olisi ollut iso menetys. Joten kun olen nähnyt asiaa molemmista näkökulmista, aikanaan lapsia hartaudella inhoten, katson että mun neuvo 20 vuotiaalle on pätevämpi kuin velan jolla ei ole ikinä ollut lapsia. Ap, anna ajan näyttää.
Vierailija kirjoitti:
20v vela :DDD anna mun kaikki kestää
Mä olin alle kouluikäinen, kun tiesin etten halua ikinä äidiksi.
Koko aikuiselämä on mennyt kuunnellessa sunlaisia paskapäitä ja teidän "viisauksia" elämästä, siitä miten tiedätte mitä minun kuuluu tehdä kehollani, ikään kuin se olisi teidän omaisuutta.
Mielestäni Ap on erittäin fiksu ikäisekseen. Maailma tarvitsee juuri tuollaisia ihmisiä, jotka kykenevät rationaaliseen ajatteluun, itsetutkiskeluun ja pohdintaan. Maailma tarvitsee erilaisia ihmisiä erilaisineen valintoineen. On rohkeaa ja fiksua tehdä juuri niinkuin itse haluaa, eikä pamahtaa paksuksi päättömänä kanana muiden mukana.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että olet herännyt ajoissa tajuamaan, ettei kaikissa asioissa tarvitse mennä yleisen kaavan mukaan. Olet vielä nuori, ja sulla on aikaa harkita asioita moneen kertaan. Ei sun tarvitse mitään lopullisesti päättää vielä vuosiin. Parempi olla ensin vela, ja mahdollisesti kääntää kelkkansa kuin toisinpäin...
Niinpä. Oletuksen pitäisi olla se, ettei hanki koskaan lapsia, ja jos vain jos pystyy itselleen perustelemaan aukottomaksi, miksi lapsia pitää saada, voi sellaisen hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Miten te velat onnistutte tekemään vauva-aiheisen lehden palstalle monta aloitusta päivässä??
Aihe vapaa on Suomen aktiivisin velapalsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhottavaa miten yritätte käännellä täällä aloittajan mieltä vähättelemällä. Tekin vain kannuststte lapsiin, koska uskotte että noin pitäisi kaikkien naisten elää.
Minä elin 34-vuotiaaksi siinä uskossa että ei lapsia ja raivostutin sukulaisia sen 15 vuotta mielipiteilläni. Tällä kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon että mulle lapsettomaksi jääminen olisi ollut iso menetys. Joten kun olen nähnyt asiaa molemmista näkökulmista, aikanaan lapsia hartaudella inhoten, katson että mun neuvo 20 vuotiaalle on pätevämpi kuin velan jolla ei ole ikinä ollut lapsia. Ap, anna ajan näyttää.
Ja lisäys vielä tähän että en suinkaan ole sitä mieltä että ap:n pitäisi tehdä lapsia. Mutta se tuntuu niin hölmöläisen touhulta että joku 20 vee rupeaa rakentamaan itselleen velaidentiteettiä. Odota sinne 35-vuotiaaksi ja sen jälkeen - olet vela. Oikeasti maa ei siihen kaadu vaikka et tee tästä kysymyksestä itsellesi jotain aatetta 20-vuotiaana.
Just joo. 20v ei tiedä vielä mitään elämästä. Kyllä se sinunkin mieli vielä muuttuu :)