1,2 vai 3 kerroksinen omakotitalo? Kokemuksia?

Asutaan kaksikerroksisessa talossa. Ei se portaiden ravaaminen aiemmin haitannut, mutta nyt on ollut jotain ihme vaivaa jaloissa ja portaita alaspäin meno on hankalaa.

Lisäksi portaikko vie turhaa tilaa alemmasta kerroksesta. Sen alle ei saa edes järkevästi mitään kaappia. Nyt siellä on sellainen "säilytysarkku", jonka päälle tulee kasattua turhaa roinaa.

Kaksi vessaa on hyvä olla, ettei yöllä unissaan tarvitse lähteä toikkaroimaan portaisiin.

Saunan ja pesutilan sijoittaisin keittiön lailla alakertaan.

Ikää kun tulee lisää tästä on pakko luopua.

Vauvan tai taaperoiden kanssa en muuttaisi vastaavaan asuntoon.

Meillä kuului kaikki elämisen äänet ylhäältä alas ja päinvastoin, kun oli ihan avoin portaikko. Eli ei tod mitään omaa rauhaa, mitä monet täällä hokevat. Ei, vaikka ylhäällä olis makkarissa ovi kiinni, lasten remuaminen alhaalla olkkarissa kantautui ja kaikui niin, kuin olisivat samassa kerroksessa leikkineet.

Olen ollut talossa joka on ISO, mutta alakerrassa takkahuone+ saunatilat, muutama porras ylemmäs on sisääntuloaula ja kodinhoitotilat, rappuset ylös löytyy keittiö ja makuuhuone, muutama rappu ylös on olohuone, portaat ylös on makuuhuoneet. Portaat on keskeiset ja talo siis kuin joulukuusi sen ympärillä. Ei kiva! Talossa tavallaan siis 3 + 0,5 + 0,5 kerrosta.

Kolmekerroksinen perinteinen rintamiestalo oli ihan ok asua, lapset olivat jo koululaisia kun muutettiin ja tykkäsivät omasta rauhasta yläkerrassa. Ihan pienten kanssa en muuttaisi vastaavaan. Toki välillä ärsytti portaitten ravaaminen mutta äkkiä tottui "vie mennessäs- tuo tullessas"- systeemiin. 

Nyt rakennetaan mulle ja miehelle "eläkekotia" josta tulee yksikerroksinen, varaudutaan jo vanhuuteen ;)

Olen asunut 1, 2 ja 3 kerroksisessa ja 1 kerroksinen (nykyinen) on ehdottomasti paras. Se hemmetin tavaroiden roudaaminen ylös-alas on sairaan rasittavaa, samoin siivoaminen.

Usein vielä talot on rakennettu siten, että makuuhuoneet on yläkerrassa vierivieressä toisiaan. Tämä toimii vain pienten lasten kanssa, mutta kun ne lapset on niin pienen hetken pieniä. Tällä hetkellä meillä on kaikki samassa tasossa ja 3 makuuhuonetta kaikki eri puolilla taloa. Kun teini huutaa kuulokkeisiin pelatessaan kevarin kanssa, niin uskokaa, ettei sitä ole kiva kuunnella iltamyöhällä viereisestä huoneesta. Puhumattakaan petipuuhista, joita ei kumpikaan osapuoli halua varmasti kuunnella! Monesti pyykkihuolto on alakerrassa ja makuuhuoneet yläkerrassa - miksi? Se kerrostan välin ramppaaminen on vaan ärsyttävää!!

Rivarissa asunut 2-kerroksessa, ja enään en ikinä suostu moiseen. Kaikki on aina siellä portaiden 'väärässä päässä'. Nyt siis 1-kerroksisessa okt:ssa.

Olemme asuneet sekä 2- että 3-kerroksisessa talossa. Asumisen mukavuuden ja järkevyyden ratkaisee tilojen järkevä suunnittelu, riittävät kerroskohtaiset neliöt sekä portaiden sijainti. Nykyinen kotimme on kaksi asuinkerrosta, jotka ovat erilliset asunnot, sekä kellari,missä on sauna ym. Portaat ovat erillisessä rappukäytävässä, eivät asunnossa.

On melkoista luksusta kun puoliso voi "luukuttaa" suosikkimusiikkiaan kellarissa, lapset kavereineen pelata ja mekastaa keskikerroksessa, ja itse rauhassa lukea ylimmässä kerroksessa. Toki bassot ym kantautuvat jonkin verran rakenteita pitkin, mutta kerrosten välinen rappukäytävää ja lukittavat ovet eristävät ääntä melko mukavasti. Ja on tilaa!

Kun lapset tulevat teini-ikään ja alkavat kaivata omaa tilaa, voivat he  muuttaa yläkertaan  ja harjoitella itsenäistä elämää, kuitenkin turvallisesti omassa kodissansa. Lasten muutettua kokonaan pois kotoa, voimme vuokrata jomman kumman kerroksen esimerkiksi opiskelijalle, eivätkä tilat mene hukkaan perhekoon pienentyessä. (Lasten ollessa pienempiä, asuimme koko perhe keskikerroksessa, ja vuokrasimme yläkertaa opiskelijalle, joten on jo kokeiltu ja todettu toimivaksi ratkaisuksi.)

Eli ehdottomasti kolme kerrosta, jos vain riittävästi neliöitä ja järkevä pohjaratkaisu. Jää pihallekin tilaa...

Alakerrassa sauna, keittiö, olohuone ja takkahuone. Välikerroksessa oleskelutila ja makkarit. Ylhäällä isännän työtilat ja harrastetilaa. Avara portaikko välissä. Alhaalla palellaan, välikerroksessa mukavaa, paitsi makkareissa kuumaa. Isäntä hikoilee ylhäällä piirrospöydän ääressä lähes alasti. Jatkuvaa portaissa ravaamista.

Ihan perseestä. Isännänkin mielestä vaikka itse piirsi, pitkään vaan kesti myöntää. Eka talo oli yhdessä kerroksessa ja ihana. Tämä ja edellinen kerrosmalleja. Seuraava ja toivottavasti viimeinen vanhuuden päiviksi saa olla ilman yhtään porrasta. Saa isäntä asua luomuksessaan yksin, jos ei tämä toiveeni toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Kerrokset ja portaat muodostavat riskin. Ikkunat korkealla. Ahtauden tuntu.

Yksikerroksisen talon lämmityskustannukset korkeammat. Muuten avarampaa, yleensä.

Tontin koko yksi kriteeri. Yksikerroksinen vie enemmän tonttia.

Öhm, miten 1 krs talon lämmitys on kalliimpaa?? 2-3 kerroksisessa on enemmän kuutioita ja nehän ratkaisee.

Mistähän riskistä puhut??

Mun mielestä kerrokset ovat rasite. Kaikkein parhaiten olen viihtynyt 1-tasoisissa taloissa. Tilat ovat selkeät ja huoneet yleensä riittävän isoja. Toki jos kämppä on yli 200 neliöinen, on ihan luontevaa pistää tilat 1,5:een tai kahteen kerrokseen.

Kaikkein järkyttävin on joku 70m2 2-tasoinen rivari. Miten siellä edes mahtuu liikkumaan?

Jos teillä jäi viimeasunnossa toinen kerros käyttämättä niin miksi ihmeessä nyt haluaisitte 3 kerrosta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä 3 kerrosta. Keskimmäisessä iso eteinen, khh ja leikkihuone, oh ja keittiöyhdistelmä, ylhäällä makkarit, kellarissa leffahuone, "harrastehuone" , sauna ja varastoa. Ihan täydellinen. Paljon ratkaisee onko keskimmäinen kerros hyvä.

Meilläkin kolme kerroksinen rinnetalo. Sisääntulo 1-kerroksessa, jossa iso eteinen, keittiö, olohuone/ruokailutila, sauna, KHH, WC sekä iso lasikuisti, josta käynti ulkovaatehuoneeseen. 2-kerroksessa (kaikki täysikorkeita huoneita, ei vinoja katonalusia) makuuhuoneet sekä kylppäri/wc sekä kirjasto-tv -tila-aula. Kellarikerroksessa yksi makuu/työ-/vierashuone, leffahuone, iso harrastehuone, kaksi vaatehuonetta ja tekninen tila, jossa myös isännän nikkarointitilat. Tuollaisessa perhe sopii elämään toisiaan häiritsemättä, vaikka toki paljon ollaan yhdessäkin. Talo on rakennettu -90 luvun lopulla. POrtaissa kulkeminen ei ole mikään ongelma.

Alakerta 2- tai 3-kerroksisessa talossa omalla sisäänkäynnillä on hyvä esim. teinien ja heidän kaveriensa kannalta. Mahtuvat pelailemaan, kuuntelemaan musiikkia ja soittamaan - mitä tekevätkään eikä heidän kulkemisestaan tarvitse häiriintyä. Meidän nuorison kaverit kyllä käyvät sitten ylhäälläkin kahvilla/teellä tms. ja juttelemassa.

Kuten on jo mainittu, riippuu ihan hirveästi siitä, mitä missäkin kerroksessa on. Jos päivittäin useasti käytettävät huoneet (ja tilat (keittiö, makuuhuone, WC, olohuone) ovat kaikki eri kerroksissa, ravaaminen rasittaa. Jos taas alin kerros on lähinnä teknistä tilaa tai joku takkahuone ja ylin vain lasten makuuhuoneita, niin kolmekin on ihan passeli.

Me asuimme vuoden Belgiassa townhousessa, jossa oli viisi kerrosta. Se oli kamalaa. 

Alin, kellarikerros: pyykkihuolto ja ruoka- ja muut varastotilat (perunoita, vesipulloja, viinejä, pastaa, kaikenlaista kuivatavaraa ryyneistä kastikepulloihin, joista kannettiin pienempiä määriä ylös keittiöön ja kaikki varastoitava, joka ei mahdu makuuhuoneisiin)

Ensimmäinen, sisääntulokerros: Eteinen, olohuone ja keittiö

Toinen kerros: Meidän makuuhuone, kylpyhuone

Kolmas kerros: Kahden lapsen makuuhuoneet

Neljäs kerros: Yhden lapsen makuuhuone, talon toinen WC.

Oli pakko ravata joka päivä kaikkia kerroksia läpi, koska päivittäin oli vietävä jotain pyykkikoriin kellarikerrokseen, oli pakko tehdä ruokaa, pakko nukkua jne. Ja useimpina päivinä oli tietenkin pakko käydä lasten huoneissa jostain syystä ja jos se meidän kerroksen kylppäri oli varattu, oli pakko mennä ylimpään kerrokseen vessaan.

Huh. Oli takapuoli hyvässä kunnossa, mutta pää ei!

Minä olisin halunnut 3 kerroksisen. Yläkerta lapsille jossa oma vessa, aulatila ja 2 makuuhuonetta, asumistilat keskikerroksessa sekä vanhempien makuuhuone. kellari kerroksessa sauna ja säilytystilat :) hyvää tälläistä asuntoa ei kuitenkaan löytynyt joten nyt 2 kerroksisen, sauna on tässä alakerrassa, muuten tuollainen kuin toivoin.

Vierailija kirjoitti:

Kuten on jo mainittu, riippuu ihan hirveästi siitä, mitä missäkin kerroksessa on. Jos päivittäin useasti käytettävät huoneet (ja tilat (keittiö, makuuhuone, WC, olohuone) ovat kaikki eri kerroksissa, ravaaminen rasittaa. Jos taas alin kerros on lähinnä teknistä tilaa tai joku takkahuone ja ylin vain lasten makuuhuoneita, niin kolmekin on ihan passeli.

Me asuimme vuoden Belgiassa townhousessa, jossa oli viisi kerrosta. Se oli kamalaa. 

Alin, kellarikerros: pyykkihuolto ja ruoka- ja muut varastotilat (perunoita, vesipulloja, viinejä, pastaa, kaikenlaista kuivatavaraa ryyneistä kastikepulloihin, joista kannettiin pienempiä määriä ylös keittiöön ja kaikki varastoitava, joka ei mahdu makuuhuoneisiin)

Ensimmäinen, sisääntulokerros: Eteinen, olohuone ja keittiö

Toinen kerros: Meidän makuuhuone, kylpyhuone

Kolmas kerros: Kahden lapsen makuuhuoneet

Neljäs kerros: Yhden lapsen makuuhuone, talon toinen WC.

Oli pakko ravata joka päivä kaikkia kerroksia läpi, koska päivittäin oli vietävä jotain pyykkikoriin kellarikerrokseen, oli pakko tehdä ruokaa, pakko nukkua jne. Ja useimpina päivinä oli tietenkin pakko käydä lasten huoneissa jostain syystä ja jos se meidän kerroksen kylppäri oli varattu, oli pakko mennä ylimpään kerrokseen vessaan.

Huh. Oli takapuoli hyvässä kunnossa, mutta pää ei!

Joo, mulla samanlainen kokemus, vaikka meillä kerroksia oli vaan neljä...