Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan anoppiani sydämeni kyllyydestä!!!
Kerttu
01.05.2016 |
Rasittava ihminen, haluaa vain hyötyä perheestämme rahallisesti, mustasukkainen lapsenlapsilleen, haluaa kaiken huomion. En jaksa häntä enää YHTÄÄN. En halua pitää edes äitienpäiväkahvitteluja, koska en halua sitä naista kotiini. Miten voi olla ihminen niin sairaalloisen mustasukkainen pojastaan?????? Hän on nykyään minun aviomieheni, mutta hänen pitäisi ilmeisesti vain paljoa äitiään, oataa hänelle kalliita lahjoja ja rempata hänen kotiaan jokaisena vapaapäivänä aamusta iltaan. Sekoan ihan just...
Kommentit (51)
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te keskustele miehesi kanssa hänen äitinsä toiminnasta (Sanoit, että mies on huomannut jotain)? Oletteko niin varakkaita, että miehen on mahdollista jatkuvasti ostella äidilleen kaikkea? Onko miehesi mielestä tilanne normaali ja ok? Hänenhän ne rajat kuuluisi asettaa.
Emme ole mitenkään erityisen varakkaita, elämme normaalia keskiluokkaista elämää. Ärsyttää, että itse ostan jopa alusvaatteeni alennuksesta, mutta kun anoppi tarvitsee jonkun kodinkoneen niin hän kysyy mieheltäni voisiko hän ostaa sen hänelle. Mieheni on niin tottunut äitinsä käytökseen, tämä on alkanut jo kauan ennen kuin olemme edes tavanneet. Tiedän, että se ärsyttää myös häntä mutta kai hän haluaa ajatella hyvää äidistään. Ilmeisesti jokin hoivavietti on miehelläni äitiään kohtaan.
Ja jollekin toiselle kysyjälle vastatakseni; en todellakaan aio sanoa miehelleni että inhoan hänen äitiään, sen verran rakastan miestäni ja arvostan perhettäni etten ala haukkumaan toisen rakasta äitiä vaikka niin rasittava nainen onkin.
Minusta oleellista kaikessa avunpyynnissä on anopin oma taloudellinen tilanne. Kai sitä nyt poika avittaa, jos mummeli ei muuten pärjää edes penniä venyttämällä.
Joku aiemmin kertoi, kuinka olivat pariskuntana tehneet anopille hankintoja pyytämättä. Niin minäkin tekisin, jos muorilla olisi sohva paskana tai pesukone käryttäisi. Ja silti ostaisin itselleni vaatteet alennuksesta. En ne tässä mitään marttyyrikruunun aihetta.
Marttyyrikruunu ei ole päässäni, luitko yhtään mitä olen kirjoittanut? Nimenomaan koitin ilmaista, että hän on minua kohtaan todella töykeä. Jos minun täytyy kuunnella selitystä siitä miten mieheni entiset kumppanit ovat olleet ihania ja miten fiksuja naisia he nykypäivänäkin ovat,niin kyllä, minua ketuttaa aivan hemmetisti hankkia tällaiselle ihmiselle jotain arvokasta materiaalia. Hän ei arvosta minua, mutta minun pitäisi hänelle kaikki ostaa ja antaa? Ja hän selviää kyllä yhden hengen taloudetaan erinomaisesti, ostelee itselleen koko ajan kaikkea kivaa.
Ap
Huomaako miehesi äitinsä töykeyttä? Kai nyt mies voi puuttua äitinsä sanomisiin vai eikö uskalla sanoa vastaan ollenkaan? Jos ei niin napanuora onkin katkaisematta ja anoppi ei luovuta poikaansa hevillä. Pojan se pitää se irtaantuminen tehdä, muuten anoppi on teidän riesana hamaan hautaan asti. Mutta irtaantumisen voi tehdä sivistyneesti siten, että miehesi asettuu sinun puolellesi ja laittaa äidilleen rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).Mitä ostettavaa sinulle jäisi lasten juhlapäivinä, jos anopin kontolle laitetaan heidän suosikkidisneyromunsa? Älkää nyt oikeesti jaksako jurnuttaa lahjoista. Ne voi aina kuskata vaikka Pelastusarmeijan kirpparille, jos sattuu silmiin niitä katsella.
Kyse ei ole siitä että sattuisi silmiin vaan siitä että turhaan pitää sellaista tavaraa nurkissa mistä lapset eivät pidä eikä niillä leikitään.
Eikä onneksi ole sinun murheesi mitä lapseni minulta ja isältään saavat,yleensä aina jotain mieleistä. Minusta kurjempaa on että lapset _aina_ pettyvät mummon lahjoihin.
T. 12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).Tuo vääristä lahjoista natisu on turhaa. Lapsille on vaikea nykyään ostaa mitään, kun paikat on kaikkea rojua täynnä. Kyllä ne anopit varmaan parastaan yrittää noissa lahjoissa, mutta vaikea kaikkia miellyttää-
Kyllä tiedän että lapsille on vaikea ostaa. Siksi olen ottanut kuvat toivotuista leluista ja antanut ne sekä vinkit liikkeistä missä niitä on (jopa tarjoutunut ostamaan mummon puolesta ja hän antaa sitten minulle rahana). Mutta kun vastaus on että kyllä hän saa ostettua oikeat, ja "vääristä" toteaa että hänestä tämä oli kivempi. Myös vaatteista kerron koon tarkkaan, mutta vähintään kaksi kokoa liian pieniä ostaa. Koskaan ei tietenkään ole kuittia enää että saisin vaihdettua liikkeessä. Eli minä sitten yritän saada myytyä ne pois ja rahat lapsille.
Lapset sitten kysyy että eikö mummo tiennyt mitä he toivoivat. Siinä sitten selittelemään parhain päin asiaa.Eli se ei todellakaan ole parhaansa yrittämistä vaan välinpitämättömyys
T. 12Tässä tarinassa ajattelematon ja ikävä ihminen olet kyllä valitettavasti sinä itse. Ei ihme ettei anoppi poikkea teillä mielellään. On kuule vanha ja edelleen käyttökelpoinen sananlasku -lahjahevosen suuhun ei ole katsomista. Tämä tarkoittaa sitä että lahja on lahja ja se saakin olla yllätys mikäli ostaja itse niin haluaa. Te vanhemmat voitte sitten toteutella lasten toiveita.
Ei ole mummon tehtäväni juosta kaupoista toiseen etsimässä jotain toivekrääsää. Puolet lahjan ostamisen ja antamiden ilosta on itselleni ainakin se että yritän löytää jotain mistä saaja tulisi iloiseksi ja olisi yllättynyt.
Ei yllätys ole ainakaan iloinen, jos paketista paljastuu kaksi numeroa liian pieni vaate (myös omat lapseni kokevat tätä). Tai jos mummille on sanottu "sata" kertaa, ettei tyttö leiki lainkaan barbeilla, niin ostetaan kolmannen kerran barbi. Kukin tyylillään. Vaikea silti nähdä tuossa mitään ilahduttamista.
Juurikin tämä. Lapset eivät ole ilahtuneita mummonsa lahjoista, jos useamman ihmisen lahjat ovat samaan aikaan avattavana saattaa mummon lahja unohtua sekuntissa.
Eikä ole kyse siitä että se lahjatoive on yksi ainoa tietty 100€ lelu vaan annan 2-3 toivetta joissa on 1-2 noin kympin ostosta.
Olen ruvennut ostamaan ainakin yhden mummolle esitetyistä toiveista jo valmiiksi ja palautan itse ostetun jos jostain syystä saisikin sen mummolta.
Ei tuo minua sinänsä rasita, luulisin että lasten ilo on tärkeämpi asia mummolle kuin oma ilonsa.
T. 12
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).
Jospa anoppisi vierastaa sinua niin paljon, että ei uskalla tulla kylään "ohimennen"? Oletteko sanoneet, että teille voi tulla vai pitääkö odottaa "käskyä"? Näinhän se on, että siellä missä voi käydä matalalla kynnyksellä, se paikka tulee tutuksi ja lastenkin toiveet tuntuvat tutuilta. Minä itse mummina ja anoppina, kun kuulin Frozenista ja minioneista ensimmäisen kerran, en ollenkaan tiennyt , mitä ovat. Teidän nuorten on ilmeisesti vaikea eläytyä siihen vaikeuteen, mitä monet isovanhemmat kokevat lelukaupassa. Kun sinne menen, minusta aina tuntuu, että kaikki nämä jutut sillä lapsella jo on, mitä täältä enää osaa ostaa. Ja onko oikeanlainen hahmo, jos ostan?
Sinä miniä olet avainasemassa siinä, millaisen suhteen se anoppi pystyy luomaan lapsiisi. Jospa sillä serkulla on läheisempi suhde anoppiisi ja siten anoppi on perillä myös näiden lapsista. Kyllähän ne sinunkin lapset vaistoavat negatiivisen suhtautumisesi anoppiisi. Mikset anna mennä toisesta korvasta toiseen, tai tiukan paikan tullen sanot suoraan, että minulle ei puhuta noin.
Pystytkö suhtautumaan tyttärien perheisiin normaalisti sukulaisina, vai ovatko sinulle uhkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).Mitä ostettavaa sinulle jäisi lasten juhlapäivinä, jos anopin kontolle laitetaan heidän suosikkidisneyromunsa? Älkää nyt oikeesti jaksako jurnuttaa lahjoista. Ne voi aina kuskata vaikka Pelastusarmeijan kirpparille, jos sattuu silmiin niitä katsella.
Kyse ei ole siitä että sattuisi silmiin vaan siitä että turhaan pitää sellaista tavaraa nurkissa mistä lapset eivät pidä eikä niillä leikitään.
Eikä onneksi ole sinun murheesi mitä lapseni minulta ja isältään saavat,yleensä aina jotain mieleistä. Minusta kurjempaa on että lapset _aina_ pettyvät mummon lahjoihin.
T. 12
Voithan jatkossa sanoa anopille nätisti, että säästäisi kuitit, että voi vaihtaa myöhemmin, jos ei sovi. Samaoin lelutkin voi vaihtaa, kysy kuitti kohteliaasti jo ennen juhlapäivää. Vai mieluumminko jurnutat jatkossakin, että anoppi osti taas väärin ;) Se on sinun valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).Jospa anoppisi vierastaa sinua niin paljon, että ei uskalla tulla kylään "ohimennen"? Oletteko sanoneet, että teille voi tulla vai pitääkö odottaa "käskyä"? Näinhän se on, että siellä missä voi käydä matalalla kynnyksellä, se paikka tulee tutuksi ja lastenkin toiveet tuntuvat tutuilta. Minä itse mummina ja anoppina, kun kuulin Frozenista ja minioneista ensimmäisen kerran, en ollenkaan tiennyt , mitä ovat. Teidän nuorten on ilmeisesti vaikea eläytyä siihen vaikeuteen, mitä monet isovanhemmat kokevat lelukaupassa. Kun sinne menen, minusta aina tuntuu, että kaikki nämä jutut sillä lapsella jo on, mitä täältä enää osaa ostaa. Ja onko oikeanlainen hahmo, jos ostan?
Sinä miniä olet avainasemassa siinä, millaisen suhteen se anoppi pystyy luomaan lapsiisi. Jospa sillä serkulla on läheisempi suhde anoppiisi ja siten anoppi on perillä myös näiden lapsista. Kyllähän ne sinunkin lapset vaistoavat negatiivisen suhtautumisesi anoppiisi. Mikset anna mennä toisesta korvasta toiseen, tai tiukan paikan tullen sanot suoraan, että minulle ei puhuta noin.
Pystytkö suhtautumaan tyttärien perheisiin normaalisti sukulaisina, vai ovatko sinulle uhkia?
Minä en tiedä mikä käytäntö on miehen kanssa ollut ennen minun aikaani. Koskaan en ole suhtautunut nuivasti jos on kyläillyt ja ainoastaan synnäriltä kotoutumisiltana olen kieltäytynyt vieraista (koskien kaikkia).
Yleisesti ottaen tulen kaikkien miehen sisarusten, vävyjen, kälyjen, serkkujen jne kanssa hyvin toimeen, ainoastaan miehen äidin kanssa on vaikeuksia. Aina kaikki väännettävä rautalangasta, siis faktatieto, mielipiteitä pitää kertoa varovasti. Jos olet eri mieltä vaikka naisten oikeudesta aborttiin niin anoppi poistuu huoneesta ja ohittaa olemassaolosi loppuajan.
En ole olettanut että anoppi tuntee lelut, siksi olen antanut kuvat toiveista ja jopa tarjoutunut auttamaan jos epäilee ettei löydä.
Pyrin aina olemaan neutraalin ystävällinen enkä missään tapauksessa esim puhuisi pahaa lasten kuullen (anopista tai muistakaan sukulaisista tai tutuista).
En myöskään räyhää tai moiti anoppia kun menee väärin.
En mielestäni ole tehnyt mitään loukatakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).Mitä ostettavaa sinulle jäisi lasten juhlapäivinä, jos anopin kontolle laitetaan heidän suosikkidisneyromunsa? Älkää nyt oikeesti jaksako jurnuttaa lahjoista. Ne voi aina kuskata vaikka Pelastusarmeijan kirpparille, jos sattuu silmiin niitä katsella.
Kyse ei ole siitä että sattuisi silmiin vaan siitä että turhaan pitää sellaista tavaraa nurkissa mistä lapset eivät pidä eikä niillä leikitään.
Eikä onneksi ole sinun murheesi mitä lapseni minulta ja isältään saavat,yleensä aina jotain mieleistä. Minusta kurjempaa on että lapset _aina_ pettyvät mummon lahjoihin.
T. 12Voithan jatkossa sanoa anopille nätisti, että säästäisi kuitit, että voi vaihtaa myöhemmin, jos ei sovi. Samaoin lelutkin voi vaihtaa, kysy kuitti kohteliaasti jo ennen juhlapäivää. Vai mieluumminko jurnutat jatkossakin, että anoppi osti taas väärin ;) Se on sinun valintasi.
Olen sanonut nätisti kuitista ja olen sanonut nätisti että lapset nyt valitsevat itse mistä tykkäävät.
Ei ole auttanut.
Olen kerran sanonut ihan suoraan että ihan turha ostaa mielestään kaunista vaatetta jos koko on väärä ja kuitin avulla voisin vaihtaa sopivaksi.
En kuitenkaan aio kieltää osallistumista synttäreille, hän on lasten mummo ja miehen äiti, päästin vähän höyryjä koska täällä en todennäköisesti loukkaa miestä tai anoppia.
t. 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).Jospa anoppisi vierastaa sinua niin paljon, että ei uskalla tulla kylään "ohimennen"? Oletteko sanoneet, että teille voi tulla vai pitääkö odottaa "käskyä"? Näinhän se on, että siellä missä voi käydä matalalla kynnyksellä, se paikka tulee tutuksi ja lastenkin toiveet tuntuvat tutuilta. Minä itse mummina ja anoppina, kun kuulin Frozenista ja minioneista ensimmäisen kerran, en ollenkaan tiennyt , mitä ovat. Teidän nuorten on ilmeisesti vaikea eläytyä siihen vaikeuteen, mitä monet isovanhemmat kokevat lelukaupassa. Kun sinne menen, minusta aina tuntuu, että kaikki nämä jutut sillä lapsella jo on, mitä täältä enää osaa ostaa. Ja onko oikeanlainen hahmo, jos ostan?
Sinä miniä olet avainasemassa siinä, millaisen suhteen se anoppi pystyy luomaan lapsiisi. Jospa sillä serkulla on läheisempi suhde anoppiisi ja siten anoppi on perillä myös näiden lapsista. Kyllähän ne sinunkin lapset vaistoavat negatiivisen suhtautumisesi anoppiisi. Mikset anna mennä toisesta korvasta toiseen, tai tiukan paikan tullen sanot suoraan, että minulle ei puhuta noin.
Pystytkö suhtautumaan tyttärien perheisiin normaalisti sukulaisina, vai ovatko sinulle uhkia?
Minä en tiedä mikä käytäntö on miehen kanssa ollut ennen minun aikaani. Koskaan en ole suhtautunut nuivasti jos on kyläillyt ja ainoastaan synnäriltä kotoutumisiltana olen kieltäytynyt vieraista (koskien kaikkia).
Yleisesti ottaen tulen kaikkien miehen sisarusten, vävyjen, kälyjen, serkkujen jne kanssa hyvin toimeen, ainoastaan miehen äidin kanssa on vaikeuksia. Aina kaikki väännettävä rautalangasta, siis faktatieto, mielipiteitä pitää kertoa varovasti. Jos olet eri mieltä vaikka naisten oikeudesta aborttiin niin anoppi poistuu huoneesta ja ohittaa olemassaolosi loppuajan.
En ole olettanut että anoppi tuntee lelut, siksi olen antanut kuvat toiveista ja jopa tarjoutunut auttamaan jos epäilee ettei löydä.
Pyrin aina olemaan neutraalin ystävällinen enkä missään tapauksessa esim puhuisi pahaa lasten kuullen (anopista tai muistakaan sukulaisista tai tutuista).
En myöskään räyhää tai moiti anoppia kun menee väärin.
En mielestäni ole tehnyt mitään loukatakseni.
Kurjaa, jos anoppisi suhtautuu sinuun nuivasti, vaikka yrität luoda toimivaa suhdetta. En tiedä pystyykö miehesi tai miehen sisko auttamaan sinua? Olen huomannut, että näissä läheisissä perhesuhteissa kannattaa varoakin joitakin asioita, ihan perherauhan vuoksi. Me emme esim keskustele politiikasta, uskonnosta yms arvoasioista syvällisemmin. Aborttiasia varmaan myös jakaa mielipiteitä. Olen aina välttänyt myös alkoholin käyttöä sukulaisten kanssa, toki viiniä juhlissa, mutta ei juuri muuta. Niitä pahoja törmäyksiä kun usein tapahtuu juuri humalassa, silloin puhutaan suut puhtaaksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).Mitä ostettavaa sinulle jäisi lasten juhlapäivinä, jos anopin kontolle laitetaan heidän suosikkidisneyromunsa? Älkää nyt oikeesti jaksako jurnuttaa lahjoista. Ne voi aina kuskata vaikka Pelastusarmeijan kirpparille, jos sattuu silmiin niitä katsella.
Kyse ei ole siitä että sattuisi silmiin vaan siitä että turhaan pitää sellaista tavaraa nurkissa mistä lapset eivät pidä eikä niillä leikitään.
Eikä onneksi ole sinun murheesi mitä lapseni minulta ja isältään saavat,yleensä aina jotain mieleistä. Minusta kurjempaa on että lapset _aina_ pettyvät mummon lahjoihin.
T. 12Voithan jatkossa sanoa anopille nätisti, että säästäisi kuitit, että voi vaihtaa myöhemmin, jos ei sovi. Samaoin lelutkin voi vaihtaa, kysy kuitti kohteliaasti jo ennen juhlapäivää. Vai mieluumminko jurnutat jatkossakin, että anoppi osti taas väärin ;) Se on sinun valintasi.
Olen sanonut nätisti kuitista ja olen sanonut nätisti että lapset nyt valitsevat itse mistä tykkäävät.
Ei ole auttanut.
Olen kerran sanonut ihan suoraan että ihan turha ostaa mielestään kaunista vaatetta jos koko on väärä ja kuitin avulla voisin vaihtaa sopivaksi.
En kuitenkaan aio kieltää osallistumista synttäreille, hän on lasten mummo ja miehen äiti, päästin vähän höyryjä koska täällä en todennäköisesti loukkaa miestä tai anoppia.
t. 12
Anoppisi taitaa olla vanha jäärä ;). Hyvä on höyryjä päästelläkin, et ole varmaan ko tilanteessa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up. Rio anopille, käytiin viemässä kukka haudalle. Sekin varmaan anopin mielestä vääränlainen kuten kaikki missä minä olin jotenkin osallisena...
Alue: Aihe vapaa
Miks anoppi-miniä -suhteiden pitää olla niin vaikeita? Mun 1.aviolittoni kariutui anopin takia. Mieheni halusi miellyttää äitiään ja yhtälö ei vaan toiminut, anoppi vihasi mua ja teki kaikkensa hajottaakseen avioliittomme. Olin nuori ja naiivi.
Nyt mulla on ihana anoppi. Tosin aivan liian kiireinen, asuu 20 min ajomatkan päässä ja käy meillä max kolme kertaa vuodessa kylässä. Tulen hänen kanssaan juttuun paremmin kuin oman äitini kanssa.