Vihaan anoppiani sydämeni kyllyydestä!!!
Rasittava ihminen, haluaa vain hyötyä perheestämme rahallisesti, mustasukkainen lapsenlapsilleen, haluaa kaiken huomion. En jaksa häntä enää YHTÄÄN. En halua pitää edes äitienpäiväkahvitteluja, koska en halua sitä naista kotiini. Miten voi olla ihminen niin sairaalloisen mustasukkainen pojastaan?????? Hän on nykyään minun aviomieheni, mutta hänen pitäisi ilmeisesti vain paljoa äitiään, oataa hänelle kalliita lahjoja ja rempata hänen kotiaan jokaisena vapaapäivänä aamusta iltaan. Sekoan ihan just...
Kommentit (51)
Katkaise suhde. Mun anoppi ei oo kuuden vuoden aikana, siis koko suhteemme ajan, puhunut mulle sanaakaan! Ei ole tervehtinytkään. Kun yritin esitellä itseni, hän käänsi katseensa pois eikä tarttunut kädenpuristukseen. Eli ei luonnollisestikaan myöskään kylälle meillä ikinä. Helppoa 😊
Kuulostaa anopiltani 20 vuotta sitten. Miehen täytyy tehdä selkeä hajurako äitiinsä, kyllä se siitä sitten oppii. Nykyään ollaan kaikki ihan ok väleissä.
Se on hänen rakas poikansa. Yritä ymmärtää.
(Mulla tosin ei oo anoppia ja lapsetkin tyttöjä)
En ainakaan riitelemäön rupeaisi.
Toivon että tilanne olisikin näin helppo! Anoppini roikkuu henkisesti todella paljon pojassaan, ja mieheni kovasti haluaisi että minulla ja hänen äidillään olisi läheiset välit. En siedä enää edes anoppini naamaa, ja aina kun hän käy meillä hänellä on vain omia taka-ajatuksia että tarvitsee meiltä jonkun asian tai haluaa poikansa ostavan sen hänelle. Haluaisin miellyttää rakasta aviomiestäni, mutta en vain pysty olemaan kanssakäymisissä anoppini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että tilanne olisikin näin helppo! Anoppini roikkuu henkisesti todella paljon pojassaan, ja mieheni kovasti haluaisi että minulla ja hänen äidillään olisi läheiset välit. En siedä enää edes anoppini naamaa, ja aina kun hän käy meillä hänellä on vain omia taka-ajatuksia että tarvitsee meiltä jonkun asian tai haluaa poikansa ostavan sen hänelle. Haluaisin miellyttää rakasta aviomiestäni, mutta en vain pysty olemaan kanssakäymisissä anoppini kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa anopiltani 20 vuotta sitten. Miehen täytyy tehdä selkeä hajurako äitiinsä, kyllä se siitä sitten oppii. Nykyään ollaan kaikki ihan ok väleissä.
Tämä kuuloati hyvältä neuvolta! Kiitos! Mieheni on huomannut, että jotain outoa on meneillään, mutta en haluaisi satuttaa häntä ja kertoa hänelle etten siedä hänen äitiään. Vaikeaa :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olkaapas miniälle kuuliaisia, te tulevat anopit!
T: Appi
Älä nyt viitsi sieltä tohvelin alta huudella. Anopin viereen nukkumaan heti, mars!
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).
Kerttu kirjoitti:
Rasittava ihminen, haluaa vain hyötyä perheestämme rahallisesti, mustasukkainen lapsenlapsilleen, haluaa kaiken huomion. En jaksa häntä enää YHTÄÄN. En halua pitää edes äitienpäiväkahvitteluja, koska en halua sitä naista kotiini. Miten voi olla ihminen niin sairaalloisen mustasukkainen pojastaan?????? Hän on nykyään minun aviomieheni, mutta hänen pitäisi ilmeisesti vain paljoa äitiään, oataa hänelle kalliita lahjoja ja rempata hänen kotiaan jokaisena vapaapäivänä aamusta iltaan. Sekoan ihan just...
Olisko ihan jotain konkreettisia esimerkkejä antaa anopin kamalasta toiminnasta? Vai onko kyse kuitenkin omasta mustasukkaisuudestasi miehestäsi?
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa vihaavani, mutta mitä vähemmän näen sen parempi.
Puuttuu joka asiaan vaikka ei asiasta mitään tietäisi (oman ammattialani asiat joudun kaivamaan virallisista lähteistä että uskoo, minun sanani ei riitä). Miestäni huudetaan apuun joka asiaan, mutta yhtä lähellä asuvaa tytärtään palvoo (tyttären lapsi on tärkeämpi kuin poikien 6 lasta yhteensä) ja heillä kyläillään "ohimennen", me emme ole niin kiinnostavia tai tärkeitä että viitsii tulla jos ei erikseen käsketä kylään.
On kiinnostuneempi jopa serkkunsa lapsenlapsista kuin meidän lapsista (muistaa mm syntymäpäivät toisin kuin meidän lasten). Ostaa asiat (lahjat) oman päänsä ei tarpeen tai lapsen kiinnostuksen mukaan, vaatteet tulevat valmiiksi liian pieninä ja esim tyttäremme pitää frozenista ja my little ponyistä ja poikamme minioneista ja legoista ja tämä on mummolle kerrottu, no lahjaksi tuli barbie ja vauvanukke (viides tytölle) ja batman aiheista tavaraa ja muovieläimiä (joita niitäkin on leikkimättömänä).
Tuo vääristä lahjoista natisu on turhaa. Lapsille on vaikea nykyään ostaa mitään, kun paikat on kaikkea rojua täynnä. Kyllä ne anopit varmaan parastaan yrittää noissa lahjoissa, mutta vaikea kaikkia miellyttää-
Katkaisin välit anoppiin viime talvena. 20 vuotta jaksoin kuunnella nälvimistä, vinoilua, piikittelyä... Itsekäs ihminen, joka saattoi loukata tuosta vain yhtäkkiä. Olin ystävällinen ja avulias, jopa niin paljon, että ystäväni ihmettelivät välillä. Lopulta oli pakko todeta, että nyt on vain katkaistava välit. Enempää en voi yrittää. Olin niin ahdistunut aina anopin näkemisen jälkeen. 😐
Vierailija kirjoitti:
Kerttu kirjoitti:
Rasittava ihminen, haluaa vain hyötyä perheestämme rahallisesti, mustasukkainen lapsenlapsilleen, haluaa kaiken huomion. En jaksa häntä enää YHTÄÄN. En halua pitää edes äitienpäiväkahvitteluja, koska en halua sitä naista kotiini. Miten voi olla ihminen niin sairaalloisen mustasukkainen pojastaan?????? Hän on nykyään minun aviomieheni, mutta hänen pitäisi ilmeisesti vain paljoa äitiään, oataa hänelle kalliita lahjoja ja rempata hänen kotiaan jokaisena vapaapäivänä aamusta iltaan. Sekoan ihan just...
Olisko ihan jotain konkreettisia esimerkkejä antaa anopin kamalasta toiminnasta? Vai onko kyse kuitenkin omasta mustasukkaisuudestasi miehestäsi?
Empä viitsi kovin tarkkaan tänne kirjoitella ettei joku tunnista, en kysellyt palstalta oikeitusta näihin omiin tuntemuksiin vaan lähinnä vertaisapua samanlaisessa tilanteessa olevilta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Katkaisin välit anoppiin viime talvena. 20 vuotta jaksoin kuunnella nälvimistä, vinoilua, piikittelyä... Itsekäs ihminen, joka saattoi loukata tuosta vain yhtäkkiä. Olin ystävällinen ja avulias, jopa niin paljon, että ystäväni ihmettelivät välillä. Lopulta oli pakko todeta, että nyt on vain katkaistava välit. Enempää en voi yrittää. Olin niin ahdistunut aina anopin näkemisen jälkeen. 😐
Minulla on tämä sama tilanne. Anoppini myös kehuu ja ylistää mieheni entisiä tyttöystäviä minulle ja puhuu heistä tyyliin "insert tähän miehen nimi:n Maria" "insert tähän miehen nimi:n Katriina". Joka kerta kun tapaamme anoppia olen aina ahdistunut ja vihainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa anopiltani 20 vuotta sitten. Miehen täytyy tehdä selkeä hajurako äitiinsä, kyllä se siitä sitten oppii. Nykyään ollaan kaikki ihan ok väleissä.
Tämä kuuloati hyvältä neuvolta! Kiitos! Mieheni on huomannut, että jotain outoa on meneillään, mutta en haluaisi satuttaa häntä ja kertoa hänelle etten siedä hänen äitiään. Vaikeaa :(
Ap
No kai sinä nyt miehellesi voit kertoa, että et siedä anoppiasi? Kai miehesi on sen jo huomannutkin, mutta etkö voisi puhua asiasta?
Ettekö te keskustele miehesi kanssa hänen äitinsä toiminnasta (Sanoit, että mies on huomannut jotain)? Oletteko niin varakkaita, että miehen on mahdollista jatkuvasti ostella äidilleen kaikkea? Onko miehesi mielestä tilanne normaali ja ok? Hänenhän ne rajat kuuluisi asettaa.
Anoppisi kuulostaa isältäni. Hän on kateellinen lastemme harrastuksista, kielitaidosta, perheemme onnellisuudesta ja kaikesta mitä teemme yhdessä. Me vanhemmat joudumme salailemaan asioita, onneksi välimatkaa on reilusti, niin ettei isäni ryntäile oven taakse yllättäen. En haluaisi ns. vaimentaa lapsiamme tekemisistämme, vaan haluaisin että he saavat elää normaalin ja onnellisen lapsuuden, toisin kuin minä itse.
Tilanne on todella vaikea ja rajoittava, mutta on muutamia syitä, joiden takia en voi laittaa välejä isääni poikki. Olen todella stressantunut ja sairastelen paljon, toivon että muutos elämäntilanteeseemme tulee pian.
Kokemuksia ja apuja kaivataan!
Ap