Lue keskustelun säännöt.
Mun on nyt ihan pakko sosionomina kommentoida!
01.05.2016 |
Olen työskennellyt vanhusten parissa vanhainkodeissa ja pitkäaikaisosastolla. Olen myös työskennellyt päihdepuolella, päiväkodeissa ja lastensuojelulaitoksissa sekä sosiaalitoimessa. Täytyy kyllä sanoa että vaikka vanhusten olo ei ole mitenkään kiitettävä ja laiminlyöntejä tapahtuu paljon, niin eniten olen huolissani lapsista. Pelkästään pääkaupunkiseudulla on n. 200 lasta JONOSSA, eikä heitä ole vielä tavattu. Odottavat siis ensimmäistä arviokäyntiä. Päiväkodeissa näkee myös paljon sitä miten heitteillä lapset ovat. Paras tilanne on huostaanotetuilla ja muilla kodin ulkopuolelle sijoitetuilla, mutta nykyään ei enää kovin helposti sijoiteta eikä päästä ajoissa huomaamaan niitä hankalia tapauksia. En voi tässä nyt tarkemmin kertoa, mutta sen verran sanon että olen itsekin majoittanut kotiini lapsen joka ei voinut kotona olla ja todennäköisesti pelastin tämän lapsen hengen.
Ihmettelen tässä vain sitä miksi pidetään niin suurta meteliä vanhuksista (mikä on kyllä hyvä, MUTTA) mutta unohdetaan ne lapset!
Saa kivittää, olen puhunut!
Kommentit (23)
On ihan totta että niiden lasten puolesta ei puhu kukaan. Kunnat säästää ihan väärässä paikassa. Tuleekohan sote-uudistuksen myötä parannusta asiaan? Vai unohdetaanko sosiaalipuoli terveyspuolen jyrätessä ja viedessä kaiken huomion, kuten yleensä aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin helppo kuvitella, että perheen ongelmat ovat väliaikaisia ja tilanne joskus paranee. Silloin viivyttely voi kostautua ja lapsen henki mennä. Vaitiolovastimukset ja salassapitobyrokratia (oppilashuolto, sosiaalitoimi, terveystoimi jne) huolehtivat siitä, että kukaan ei saa kokonaisvaltaista kuvaa ja asiaan puuttuminen on mahdotonta. Byrikratia on siis tehty puuttumisen estämiseksi eikä lapsen oikeuksien turvaamiseksi. T. Opena 20 vuotta
Siis mitä?! Eiköhän paras tilanne ole sillä enemmistöllä, joka asuu vanhempiensa luona normaalissa, rakastavassa kodissa?