Bi-seksuaalit: oletteko kertoneet vanhemmillenne?

Itse olen tiennyt asiasta 16-vuotiaasta alkaen ja jo 9-vuotiaana tykkäsin sekä tytöistä että pojista sellaisella ei-seksuaalisella tavalla. 16-vuotiaana kuitenkin osasin nimetä asian, kun olin muutenkin kypsynyt.

Kerroin asiasta vanhemmilleni kuitenkin vasta 22-vuotiaana, kun tapasin nykyisen tyttöystäväni ja olimme kovaa vauhtia vakavoittamassa seurustelua. Tätä ennen olin parin vuoden pituisessa suhteessa miehen kanssa. Itse koin tarpeen ilmoittaa asiasta vasta asian muutenkin luonnollisesti ilmetessä, koin turhaksi huudella sitä ilman syytä. Kaverit teiniajoilta on toki tiennyt, kun heidän kanssaan tuli käytyä keskusteluja aiheesta.

Oma perheeni on tosin hyvin liberaali ja tiesin, ettei kukaan tarvitse mitään omaa aikaa pureskella uutta tietoa, joten tämä varmaan osin vaikutti tapaani kertoa asiasta. Toisaalta miksi omaa seksuaalisuuttaan välttämättä tarvitsee kenellekään toitottaa, eivät heterotkaan tunnustaudu heteroiksi missään kohtaa. Sanoisin, että tee juuri niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tiennyt asiasta 16-vuotiaasta alkaen ja jo 9-vuotiaana tykkäsin sekä tytöistä että pojista sellaisella ei-seksuaalisella tavalla. 16-vuotiaana kuitenkin osasin nimetä asian, kun olin muutenkin kypsynyt.

Kerroin asiasta vanhemmilleni kuitenkin vasta 22-vuotiaana, kun tapasin nykyisen tyttöystäväni ja olimme kovaa vauhtia vakavoittamassa seurustelua. Tätä ennen olin parin vuoden pituisessa suhteessa miehen kanssa. Itse koin tarpeen ilmoittaa asiasta vasta asian muutenkin luonnollisesti ilmetessä, koin turhaksi huudella sitä ilman syytä. Kaverit teiniajoilta on toki tiennyt, kun heidän kanssaan tuli käytyä keskusteluja aiheesta.

Oma perheeni on tosin hyvin liberaali ja tiesin, ettei kukaan tarvitse mitään omaa aikaa pureskella uutta tietoa, joten tämä varmaan osin vaikutti tapaani kertoa asiasta. Toisaalta miksi omaa seksuaalisuuttaan välttämättä tarvitsee kenellekään toitottaa, eivät heterotkaan tunnustaudu heteroiksi missään kohtaa. Sanoisin, että tee juuri niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.

Juuri näin minäkin olin ajatellut asian hoitavani, eli että jos vaikka missään vaiheessa en vakavaan naissuhteeseen päädy, en välttämättä myöskään kerro vanhemmilleni lainkaan. Jotenkin tuntuisi hieman typerältäkin lähteä tällaista asiaa avaamaan ihan noin muuten vaan, vaikka olenkin läheinen vanhempieni kanssa ja he ovat kyllä aika suvaitsevaisia. Mutta taas toisaalta, olemme tosiaan hyvin läheisiä, joten ehkä joku pitäisi sitä syynä olla heille avoin asian suhteen? Yllätyshän se tulee varmasti olemaan, jos jossain vaiheessa heille naisen esittelen, joten mietin, että pitäisikö sen vuoksi vähän "alustella" asiaa. Olen 24-vuotias ja vasta muutama vuosi sitten tajusin olevani bi, joten ehkä vielä vähän seurailen tilannetta ja mietin, miten asian hoidan (vai hoidanko). Kiitos paljon vastauksestasi! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tiennyt asiasta 16-vuotiaasta alkaen ja jo 9-vuotiaana tykkäsin sekä tytöistä että pojista sellaisella ei-seksuaalisella tavalla. 16-vuotiaana kuitenkin osasin nimetä asian, kun olin muutenkin kypsynyt.

Kerroin asiasta vanhemmilleni kuitenkin vasta 22-vuotiaana, kun tapasin nykyisen tyttöystäväni ja olimme kovaa vauhtia vakavoittamassa seurustelua. Tätä ennen olin parin vuoden pituisessa suhteessa miehen kanssa. Itse koin tarpeen ilmoittaa asiasta vasta asian muutenkin luonnollisesti ilmetessä, koin turhaksi huudella sitä ilman syytä. Kaverit teiniajoilta on toki tiennyt, kun heidän kanssaan tuli käytyä keskusteluja aiheesta.

Oma perheeni on tosin hyvin liberaali ja tiesin, ettei kukaan tarvitse mitään omaa aikaa pureskella uutta tietoa, joten tämä varmaan osin vaikutti tapaani kertoa asiasta. Toisaalta miksi omaa seksuaalisuuttaan välttämättä tarvitsee kenellekään toitottaa, eivät heterotkaan tunnustaudu heteroiksi missään kohtaa. Sanoisin, että tee juuri niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.

Juuri näin minäkin olin ajatellut asian hoitavani, eli että jos vaikka missään vaiheessa en vakavaan naissuhteeseen päädy, en välttämättä myöskään kerro vanhemmilleni lainkaan. Jotenkin tuntuisi hieman typerältäkin lähteä tällaista asiaa avaamaan ihan noin muuten vaan, vaikka olenkin läheinen vanhempieni kanssa ja he ovat kyllä aika suvaitsevaisia. Mutta taas toisaalta, olemme tosiaan hyvin läheisiä, joten ehkä joku pitäisi sitä syynä olla heille avoin asian suhteen? Yllätyshän se tulee varmasti olemaan, jos jossain vaiheessa heille naisen esittelen, joten mietin, että pitäisikö sen vuoksi vähän "alustella" asiaa. Olen 24-vuotias ja vasta muutama vuosi sitten tajusin olevani bi, joten ehkä vielä vähän seurailen tilannetta ja mietin, miten asian hoidan (vai hoidanko). Kiitos paljon vastauksestasi! Ap

Ei mitään, toki vastaan tällaisiin aloituksiin, vaikka muuten lähinnä vain surffailen palstalla. :) Voihan asiasta ilmoittaa missä tahansa luontevassa välissä, esim jos vanhempasi pohdiskelevat joskus vävykokelaita niin voihan siihen heittää, että edessä saattaa joskus olla myös miniäkokelaita? Oma isäni nimesi nykyisen avokkini minivävyäksi, kun vitsailin tyttöystäväni olevan välillä lookiltaan kuin pikkujätkä :)

Olisin minäkin voinut kertoa aiemmin, mutta ei oikein tullut sellaista tilannetta tai hetkeä. Aloin seurustelemaan eksän kanssa 20-vuotiaana ja hän oli ensimmäinen vakava seurustelukumppanini. Lisäksi vaihdoin melkein lennosta ex-miehestä avokkiini, ehdin olla virallisesti sinkkuna vain 1kk ajan, vaikka eroprosessi olikin alkanut yli 6kk ennen nykyiseni ensitapaamista. Ei siinäkään välissä oikein ollut aikaa ilmoittaa muulla tavoin kuin suhteen virallistamisen korvilla suoralta kädeltä.

Mutta kerro asiasta kun siihen tulee luonteva tilaisuus. :) Ei sillä kertomisen tavalla ja hetkellä varmaan kauheasti ole väliä loppujen lopuksi.

Kerroin vasta, kun päädyin vakavaan suhteeseen saman sukupuolisen kanssa. Muuten en näe syytä kertoa asiasta, "turhaan".

Olen 17 ja ilmoitan asiasta sitten, kun kysytään tai jos sattuu mimmi kainaloon. En jotenkin koe tarpeelliseksi vain mainita asiasta ilman kummempia syitä.

Tiedätkö AP vanhempiesi seksuaalisen suuntautuneisuuden?

Meillä jutellaan näistä kotona samalla tavalla, kuin kaurapuurosta :) Olen onnellinen, että lapseni uskaltavat -  ja haluavat - kysyä ja kertoa.  Viimeksi kun juteltiin, sanoin että mulle on kuulkaa ihan sama mitä sukupuolta teidän kumppanit ovat, kunhan olette onnellisia ja tyytyväisiä ja elätte oman näköistä elämää <3 Olen jotenkin aina tiennyt, että toinen lapsista tykkää molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö AP vanhempiesi seksuaalisen suuntautuneisuuden?

Eihän toisesta ihmisestä juuri koskaan voi ihan 100% varma olla, mutta olen molempien heteroudesta oikeastaan juuri niin varma, kuin ulkopuolinen voi varma olla. Molemmat ovat suvaitsevaisia homojen yms. suhteen, mitä nyt toinen aina välillä tuntuu pitävän nykyisiä naisten lesbosuhteita vähän trendinäkin, eikä ehkä sillä tavalla "ymmärrä" bi-seksuaalisuutta. Ap

Up

Ihan kuka tahansa olisi bi, jos menisi vaan tunteittensa mukaan elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuka tahansa olisi bi, jos menisi vaan tunteittensa mukaan elämässä.

Entä sitten?

Samalla linjalla olen minäkin. Olen 19-vuotias ja tällä hetkellä seurustelen pojan kanssa. Jos joskus päädyn yhteen samaa sukupuolta olevan kanssa niin sitten ilmoitan. Muuten ei asia kuulu kenellekään.