Lue keskustelun säännöt.
Miten te erositte
30.04.2016 |
Lähtikö toinen heti pois vai asuitteko samassa talossa kavereina, tai ehkä vihollisina, jonkun aikaa? Miten te päätitte erosta, pitkän keskustelun jälkeen vai tuliko toinen vain töistä ja sanoi että kuulepa jätin sitten eropaperit just... miten kerroitte asiasta ja kenelle kaikille siitä "pitää" kertoa? Miten teidän kaveripiirinne jakaantui sen jälkeen?
Kommentit (9)
Keskustelimme ja yhdessä asuimme jonkin aikaa ystävinä. Rakkaussuhde muuttui vanhemmuussuhteeksi, joten lasten edun vuoksi ystäviä edelleen.
Kerroimme omilla tahoillamme keille se oli oleellista tietoa. Esim sisarukset,vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useita vuosia meni huonosti. Kerran aiemmin jo sanonut että nyt erotaan mutta mies pyhästi lupasi ja vannoi muuttuvansa. Mies kävi pelkästään työssä ja minulla oman työni lisäksi ruokalistan suunnittelusta lumihommiin, mitään yhteistä aikaa ei halunnut kanssamme (kaksi lasta) viettää. Ja kas kummaa, kun se ei minulle kelvannut, olin se nalkuttava akka joka on AINA vaatimassa jotain. Pyysin, anelin, huusin että tähän on tultava muutos mikäli yhteiseloa haluaa jatkaa. Mutta mitäs olin alkuvuosina ennen lapsia passannut kaiken valmiiksi.
Ei siis muutosta. 21vuotta yhteiseloa takana. Yksi päivä mies tuli työstä, näki naamasta että jotain. Sanoin että se on ero. Samoin tein nousi kivikasa rinnan päältä ja oli helpompi olla kuin moneen moneen vuoteen.
Sitten vaan asioitten järjestelyä kun lapsille oli kerrottu ja surtu, ja ei, ei ole lasten vika tämä vaan aikuisten on parempi muuttaa toisistaan pois. Olisi ollut kiva kun mies olisi muuttanut samoin tein pois koska talohan oli minun nimissäni (miehellä uo-velkaa) mutta ei. Hän muutti vasta sitten kun seuraava päivä olisi sakolle mennyt eli viimeiseen tappiin saakka. Varmaan silläkin halusi vielä vähän kiusata.
Mihinkään ei luonnollisesti osallistunut. Pakkasin hänen kamansa, nostelin autoon. Yksin tein loppusiivouksen. Sain kavereita apuun omaan muuttooni ja lapset auttoivat myös. Uusi kotini on turvapaikkani.
+40v ja voitko uskoa että en halua miestä elämääni? Uskon todella että kaikki ovat samanlaisia ja vaikka näen ympärilläni miehiä jotka vapaaehtoisesti hymynaamalla lyöttäytyvät naisensa ja lapsiensa seuraan ja ilmiselvästi nauttivat olostaan miehenä, isänä, ihmisenä.
Ymmärtääköhän he itsekkään miten hyvin heillä on asiat kun kaikki kunnioittavat toisiaan?
Lähetin viestin miehelle töihin että ei tarvitse tulla kotiin enää ikinä. Eikä hän tullutkaan vaan meni sen pillun luo jonka kanssa petti.
Me ei vaan nähty viimeisen panon jälkeen.Kyllä tuntui hyvältä kylppärissä laskea takaalta rojut sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen lähti jollekin kurssimatkalle eikä tullut koskaan takaisin. Ei mitään varoitusta, ei keskustelua. Oli säätänyt valmiiksi uuden miehen.
M
miten tavarat?eikö tullut edes tavaroitaan hakemaan?
Vierailija kirjoitti:
Useita vuosia meni huonosti. Kerran aiemmin jo sanonut että nyt erotaan mutta mies pyhästi lupasi ja vannoi muuttuvansa. Mies kävi pelkästään työssä ja minulla oman työni lisäksi ruokalistan suunnittelusta lumihommiin, mitään yhteistä aikaa ei halunnut kanssamme (kaksi lasta) viettää. Ja kas kummaa, kun se ei minulle kelvannut, olin se nalkuttava akka joka on AINA vaatimassa jotain. Pyysin, anelin, huusin että tähän on tultava muutos mikäli yhteiseloa haluaa jatkaa. Mutta mitäs olin alkuvuosina ennen lapsia passannut kaiken valmiiksi.
Ei siis muutosta. 21vuotta yhteiseloa takana. Yksi päivä mies tuli työstä, näki naamasta että jotain. Sanoin että se on ero. Samoin tein nousi kivikasa rinnan päältä ja oli helpompi olla kuin moneen moneen vuoteen.
Sitten vaan asioitten järjestelyä kun lapsille oli kerrottu ja surtu, ja ei, ei ole lasten vika tämä vaan aikuisten on parempi muuttaa toisistaan pois. Olisi ollut kiva kun mies olisi muuttanut samoin tein pois koska talohan oli minun nimissäni (miehellä uo-velkaa) mutta ei. Hän muutti vasta sitten kun seuraava päivä olisi sakolle mennyt eli viimeiseen tappiin saakka. Varmaan silläkin halusi vielä vähän kiusata.
Mihinkään ei luonnollisesti osallistunut. Pakkasin hänen kamansa, nostelin autoon. Yksin tein loppusiivouksen. Sain kavereita apuun omaan muuttooni ja lapset auttoivat myös. Uusi kotini on turvapaikkani.
+40v ja voitko uskoa että en halua miestä elämääni? Uskon todella että kaikki ovat samanlaisia ja vaikka näen ympärilläni miehiä jotka vapaaehtoisesti hymynaamalla lyöttäytyvät naisensa ja lapsiensa seuraan ja ilmiselvästi nauttivat olostaan miehenä, isänä, ihmisenä.
Ymmärtääköhän he itsekkään miten hyvin heillä on asiat kun kaikki kunnioittavat toisiaan?
No tästä tekstistä jo näkee, ettei se elo ole sunkaan kanssa mitään herkkua ollut. Kiva kuunnella varmasti, kun yksi vaatii, että SINUN pitää muuttua! et puhukaan muusta kuin miehen muuttumisesta. Olisit voinut koko suhteen ajan toimia itse ihan täysin eri tavalla ja missään suhteessa ei kuulu nalkuttaa ja sitten martyyrina tehdä kaikki kotityöt, kun se oma standardi on ainoa mikä kelpaa, niinkuin tästä tuli ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useita vuosia meni huonosti. Kerran aiemmin jo sanonut että nyt erotaan mutta mies pyhästi lupasi ja vannoi muuttuvansa. Mies kävi pelkästään työssä ja minulla oman työni lisäksi ruokalistan suunnittelusta lumihommiin, mitään yhteistä aikaa ei halunnut kanssamme (kaksi lasta) viettää. Ja kas kummaa, kun se ei minulle kelvannut, olin se nalkuttava akka joka on AINA vaatimassa jotain. Pyysin, anelin, huusin että tähän on tultava muutos mikäli yhteiseloa haluaa jatkaa. Mutta mitäs olin alkuvuosina ennen lapsia passannut kaiken valmiiksi.
Ei siis muutosta. 21vuotta yhteiseloa takana. Yksi päivä mies tuli työstä, näki naamasta että jotain. Sanoin että se on ero. Samoin tein nousi kivikasa rinnan päältä ja oli helpompi olla kuin moneen moneen vuoteen.
Sitten vaan asioitten järjestelyä kun lapsille oli kerrottu ja surtu, ja ei, ei ole lasten vika tämä vaan aikuisten on parempi muuttaa toisistaan pois. Olisi ollut kiva kun mies olisi muuttanut samoin tein pois koska talohan oli minun nimissäni (miehellä uo-velkaa) mutta ei. Hän muutti vasta sitten kun seuraava päivä olisi sakolle mennyt eli viimeiseen tappiin saakka. Varmaan silläkin halusi vielä vähän kiusata.
Mihinkään ei luonnollisesti osallistunut. Pakkasin hänen kamansa, nostelin autoon. Yksin tein loppusiivouksen. Sain kavereita apuun omaan muuttooni ja lapset auttoivat myös. Uusi kotini on turvapaikkani.
+40v ja voitko uskoa että en halua miestä elämääni? Uskon todella että kaikki ovat samanlaisia ja vaikka näen ympärilläni miehiä jotka vapaaehtoisesti hymynaamalla lyöttäytyvät naisensa ja lapsiensa seuraan ja ilmiselvästi nauttivat olostaan miehenä, isänä, ihmisenä.
Ymmärtääköhän he itsekkään miten hyvin heillä on asiat kun kaikki kunnioittavat toisiaan?
No tästä tekstistä jo näkee, ettei se elo ole sunkaan kanssa mitään herkkua ollut. Kiva kuunnella varmasti, kun yksi vaatii, että SINUN pitää muuttua! et puhukaan muusta kuin miehen muuttumisesta. Olisit voinut koko suhteen ajan toimia itse ihan täysin eri tavalla ja missään suhteessa ei kuulu nalkuttaa ja sitten martyyrina tehdä kaikki kotityöt, kun se oma standardi on ainoa mikä kelpaa, niinkuin tästä tuli ilmi.
Jeps. On se näkökanta tuokin.
Oikeassa elämässä jokainen tekee niitä asioita jotka todella kiinnostaa ja harmillista kyllä minulta meni toooosi kauan tuon asian oivaltamiseen. Mies kun puhui kuitenkin että olin/olisimme hänelle tärkeitä. Eron jälkeen ei ole lapsiaan tavannut jotta ihan niin tärkeitä.
Juu, kyllä käyttäydyin huonosti. Ei mennyt jakeluun kun sanat eivät kohdanneet tekoja.
Nainen lähti jollekin kurssimatkalle eikä tullut koskaan takaisin. Ei mitään varoitusta, ei keskustelua. Oli säätänyt valmiiksi uuden miehen.
M