Mieheni ei ole yli puoleen vuoteen välittänyt nähdä pientä lastamme
Taustalla masennusta, mutta voiko se mitenkään selittää tällaista välinpitämättömyyttä? Sairastuttuaan halusi muuttaa pois, eikä sen jälkeen ole halunnut pitää meihin mitään yhteyttä. Olen yrittänyt kaikkeni saada miehelleni psykiatrista apua, mutta turhaan. On avohoidon piirissä nyt, mutta sieltä ei ole saatu vieläkään muuta kuin lääkehoitoa. Mieheni ei myöskään ole ollenkaan motivoitunut muuttumaan/paranemaan. Olen aivan poikki ja niin surullinen lapsen puolesta, hän on vasta 2-vuotias ja ikävöi isäänsä. Mutta mies ei vaan piittaa. Mitä te tekisitte minun sijassani?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Antaisin miehen olla, ottaisin yhteyttä juhlapäivinä. Lähettäisin valokuvia lapsesta ihan postitse, niin hänellä olisi muistoja tallessa sellaiseen hetkeen, kun jaksaa ja voi niitä katsella. JOulukortti, synttärikortti jne. Ja opettelisin elämään totaali-yh:na, pyytäisin lapsen huoltajuuden kokonaan itselleni.
kolmen totaali-yh, entinen sellainen
Siis miksi ihmeessä pitäisi jotenkin hyysätä tällaista ihmistä? Itse on häipynyt kuvioista, eikä piittaa lapsestaan? On masentunut joo joo, mutta eipä niitä masentuneita äitejäkään hyysätä sen enempää. Sillä joka kantaa vastuun lapsesta on täysi työ lapsen kanssa. Miettiä miten kertoa lapselle se, ettei toinen osapuoli ole kuvioissa. Lohduttaa lasta isättömyydestään. Miksi ihmeessä tämän henkilön vastuulla olisi jotenkin se, että poissaoleva isukki saa nähdä lapsen kuvia?
Provo, mutta jos olisi totta niin olisin hakenut jo eron ja antanut "isin" mennä. Ihme roikkumista olisi tällainen haluttomassa ihmisessä.
Ottaisin erin. Jos äijässä ei ole sen verran tahtoa että haluaa parantua oman lapsensa vuokdi, niin antaisin olla. Tuskin sillä on edes aikomusta parantua. Kiva olla "masentunut" ja elellä omaa elämää ilman velvollisuuksia.
Kun itse olin masentunut oli lapsi ainoa asia joka antoi syyn parantua.