Miten jaksat työssä, jossa aivosi eivät saa riittävästi haastetta?
Kommentit (14)
En mitenkään. Varsinkaan, kun oma esimieskin on niin tollo, eikä kukaan tee pielessä oleville asioille mitään. Onneksi töissä ei tarvitse olla joka päivä vuorokauden ympäri.
Kuuntelen musiikkia ja mietiskelen omiani.
Opiskelemalla vapaa-ajalla ja tekemällä asioita, jos on aikaa, huvikseen jonkun vaikeamman kautta. Ei mulla nyt ihan rutiinityö ole, mutta omalle tasolle liian helppo.
Yritän ottaa ilon irti kaikesta mahdollisesta, eli mm. koulutuksista tai erilaisista tilanteista. Esim. aivottomissa aspatöissä on ollut välillä ihan hyödyllisiä koulutuksia ja tilanteita käyttää vierasta kieltä, joista saa materiaalia ansioluetteloon. Ajattelen myös, ettei duuni kestä ikuisesti ja virittelen CV:tä parempia duunimahdollisuuksia varten.
Vierailija kirjoitti:
Käytän aivojani vapaa-ajalla
Sama. Työ on minulle vain tapa saada rahaa.
Vapaa-ajalla sitten kehittelen tekemistä sen mukaan miten haluan aivojani tai kroppaani kuluttaa.
Ilmeisesti ap on näitä "akateemisia" jotka eivät osaa itse tehdä mitään ellei esimies tai opettaja määrää.
Kyllä sen kestäisi jos ilmapiiri olisi hyvä. Urheilisin jne. Koska yksi ilmapiirinmyrkyttäjä on pomoni, niin en enää kestä. En jaksa edes liikkua enää, koska olen ihan rikki kiusaamisesta.
Olen rääkännyt aivojani opiskeluissa niin monta vuotta elämästäni, että nyt nautin valtavasti siitä, että ne saavat levätä suurimman osan ajasta. En erityisesti tarvitse älyllisiä haasteita kestääkseni elämää enkä nauti sellaisista.
Jaksan huonosti. Työhöni tosin vaadittiin akateemista koulutusta, mutta työtehtävät ovat käytännössä osoittautuneet mekaanisiksi suorittavan tason töiksi. Olen niin turhautunut ja suututtaa uhrata n. 8 tuntia joka arkipäivästään johonkin, mikä ei lähimainkaan kiinnosta tai innosta, ei ollenkaan pääse käyttämään älyään. Tilannetta pahentaa nuivat työkaverit. Etsin ahkerasti uutta haastavampaa työtä ja toivon, että tärppää pian.
Rutiininomainen työ antaa mahdollisuuden ajatella suuria sinisiä ajatuksia, joten ei se välttämättä ole lainkaan huono juttu. Plussa on myös, että työt eivät seuraa ajatuksissakaan vapaa-ajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän aivojani vapaa-ajalla
Sama. Työ on minulle vain tapa saada rahaa.
Vapaa-ajalla sitten kehittelen tekemistä sen mukaan miten haluan aivojani tai kroppaani kuluttaa.
Ilmeisesti ap on näitä "akateemisia" jotka eivät osaa itse tehdä mitään ellei esimies tai opettaja määrää.
Osalle meistä työ ei ole vain tapa saada rahaa vaan me kaipaamme älyllistä stimulaatiota, kunnianhimoisia tavoitteita ja merkityksellisyyttä työtehtävien sisällössä. Minusta työ, joka ei haasta ajattelua ei ole mielenkiintoista.
Teen työtä käsilläni, minulla on työssäni siis ajattelun vapaus ja olen nyt onnellinen.
T: entinen erityisasiantuntija.
Olen omissa mietteissäni ja yritän olla vilkuilematta kelloa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen kestäisi jos ilmapiiri olisi hyvä. Urheilisin jne. Koska yksi ilmapiirinmyrkyttäjä on pomoni, niin en enää kestä. En jaksa edes liikkua enää, koska olen ihan rikki kiusaamisesta.
Urheilisit töissä? Mitä työtä teet? Jotain seisomatyötä, jossa voi vähän kyykkäillä välillä?
Käytän aivojani vapaa-ajalla