Siis miten mies ei vaan tajua

Vierailija

27.04.2016 | 16:15

Ei näe mitään vikaa itsessään tai tekemisissään, esim. mulle paskasti tehdessään tai sanoessaan kokee aina, että oma vikani kun olen niin herkkänahkainen että loukkaannuin. Viikonloppuna oli pari (ensisijaisesti miehen) kaveria kylässä, juotiin vähän olutta ja keskusteltiin ihan hyvällä mielellä porukalla, ja yhtäkkiä mun mies iski jonkun egoiluvaiheen silmään ja alkoi puhumaan mulle tosi alentavasti, väittämään vastaan kaikkeen mitä sanoin ja muutenkin kohtelemaan mua, kuin olisin jollain arvoasteikolla huomattavasti muiden alapuolella, enkä tietäisi mistään mitään, vaikka puhuttiin asiasta josta mä tiedän enemmän kuin mies. Puhui mun päälle, vähätteli, yms, samalla kun pyysin häntä lopettamaan ja sanoin, etten enää halua keskustella aiheesta koska siitä ei selkeästi mitään hyvää tullut. Lopulta poistuin vaan paikalta, kun miehen kaveritkin näytti silminnähden kiusaantuneilta.

Pistin tän kännin piikkiin, mutta nyt mies teki samaa pienimuotoisemmin selvinpäin. Sanoin, että mun mielestä hänen käytöksensä on alentavaa eikä tunnu musta hyvältä, mies jätti kaiken sanomani kylmästi huomioimatta eikä vaivautunut vastaamaan tai edes katsomaan mun suuntaan. Sanoin sitten lopulta, ettei tuo ignoraaminen tunnu hyvältä, olemme parisuhteessa ja meidän pitäisi kyetä keskustelemaan asioista, siitä miltä kummastakin tuntuu jne. Ei toista voi vaan höykyttää miten sattuu ja sitten jättää asian sikseen, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

No siihen mies sitten poksahti, että hänellä ei ole aiheeseen mitään sanottavaa eikä häntä kiinnosta keskustella näin turhanpäiväisistä asioista. Hän ei koe tehneensä yhtään mitään väärin, jonka vuoksi hänen ei myös tarvitse omasta mielestään kuunnella mua tai olla kiinnostunut. Hänen mielestään olen itse päättänyt olla loukkaantunut ja se on mun oma ongelma, koska hän ei ole esim. lyönyt mua tai käynyt muhun fyysisesti käsiksi, eikä omien sanojensa mukaan ole tieten tahtoen yrittänyt olla mulle ikävä, on asiasta ihan turha keskustella, hän kuulemma tietää paremmin mitä on tapahtunut.

Siis miten saan tuon miehen ymmärtämään, että meitä on tässä parisuhteessa kaksi ja meidän molempien tunteilla on väliä. Sillä ei ole väliä, loukkaanko mä miestä vahingossa vai tahallani vai ajattelemattomuuttani, jos olen niin tehnyt, niin olen luonnollisesti pahoillani ja valmis kuuntelemaan miehen tunteita. Ei se nyt vaan mene niin, että koska en hakannut sua niin on ihan sama miltä susta tuntuu, ja oma vika kun olet pahoittanut mielesi, tyhmä nainen.

Joku aika sitten mies herätti mut aamulla ja kysyi, voiko lainata autoani pikaisesti. Mulla oli itselläni tärkeää menoa tiettyyn kellonaikaan, joten sanoin, että lainaaminen onnistuu kunhan auto on palannut mulle niin että pääsen itse ajoissa liikenteeseen. Soittelin sitten perään, kun autoa ei kuulunut sovittuna ajankohtana, ja sain mieheltä vastaukseksi vaan hermostunutta huutoa siitä, että hän tulee kun ehtii ja mitä vielä. Meni tunti, kaksi, kolme.. Lopulta mies lukuisten puheluiden jälkeen palasi vihaisena ja pääsin lähtemään tuntikausia myöhässä. Pyysin anteeksi niitä puheluita ja sitä, että olin ollut todella tiukkana (siis tyyliin auto takaisin NYT) ja puhunut ikävään äänensävyyn, mies totesi hyvittävänsä autojutun mulle kyllä. Myöhemmin keskustellessa hän on kuitenkin aina vaan ollut ihan täysin sillä asenteella, että kun hän nyt tarvitsi sitä autoa, niin hänen oli pakko ajaa sillä ne ylimääräiset kolme tuntia. Olin ihan häkeltyneenä, että eihän sillä nyt ole väliä. Auto on minun, ja hän sai lainata sitä (ja ajaa ympäri kyliä mun bensoilla), ja tässä tapauksessa se vaan on palautettava niin, että minä pääsen menoihini. No mutta kun ei, hän vaan tarvitsi sitä autoa.

Ja miksi mä olen niin idiootti, että jään tähän?! Ihan oikeasti. Mies on välillä niin tajuttoman ihana, kohtelee mua tosi kivasti, jotenkin mulla vaan on mieli niin solmussa, jatkuvasti kun keskustellaan asioista niin mies vaan selittää että muistan asiat jotenkin väärin tai mukamas valehtelen hänelle, ja välillä ihan tosissani mietin, että onko asiat vaan niin etten muista tai muistan väärin.

Mietin eroa joka päivä, samalla kuitenkin häpeän ja tunnen siitä aivan järjettömän huonoa omatuntoa. Mietin, onko järkeä olla suhteessa, jossa ei ole täysin hyvä olla, mutta samalla pelkään yksinoloa niin tajuttomasti ja olen niin henkisesti loppu, että ero kaikkine ylimääräisine hommineen (asunnon etsiminen, muutto, jne) vaan tuntuu aivan ylitsepääsemättömän raskaalta ajatukselta.

Vastaa

Tapahtumat

Siis miten mies ei vaan tajua

Kommentit (20)