Parisuhde missä ei ikänä riidellä

Ihmiset ovat erilaisia, toiset räiskyy, toiset keskustelee asiat läpi ja toiset on hiljaa ja jotkut kaiken tuon väliltä. Kukaan tuskin toistaan oudompi. 

No meillä ainakin on hyvä parisuhde. Ei ole tarpeen riidellä, koska jos olemme eri mieltä jostain, niin asiasta keskustellaan ja mietitään molempien kantoja asiaan. Aina olemme tähän mennessä päässeen kompromissiin asioissa.

No minusta on. Mieheni tosin kuvittelee, että kukaan muu kuin me ei riitele.

Ehkä sitten kaksi tosi labiilia ja flegmaattista persoonaa, jees jees -tyyppiä, jotka

vaan nyökyttelee yhdessä kaikelle. Helvetin tylsää. (Enkä nyt tarkoita, että nyrkin tarvitsis heilua jotta olisi jännää)

Se riippuu siitä mistä riitelemättömyys johtuu. Eli onko parisuhde sellainen, että siinä keskustellaan paljon ja asiat otetaan heti pöydälle asiallisesti ja tällöin riitaa ei synny. Vai eikö parisuhteessa uskalleta riidellä tai puhua vaivaavista asioista tai eikö enää välitetä toisesta niin paljon että jaksaisi suuttua. Eli jos pariskunnalla keskusteluyhteys avoin, en ihmettelisi ettei isoja riitoja tule.

mielestäni ei ole normaalia. tulee sellainen olo, että tunteita ja erimielisyyksiä pitää pantata, mikä on aina huono. ei voi olla rehellinen tunteineen jos pitää aina varoa, ettei tule riitaa. riidan välttelyn sijaan pitäisi osata riidellä rakentavasti. tietenkään kaikkien riidat eivät ole dramaattisia tai äänekkäitä, mutta jos riitoja ei ole ollenkaan, tilanne vaikuttaa huonolta.

Vierailija kirjoitti:

No minusta on. Mieheni tosin kuvittelee, että kukaan muu kuin me ei riitele.

Ehkä sitten kaksi tosi labiilia ja flegmaattista persoonaa, jees jees -tyyppiä, jotka

vaan nyökyttelee yhdessä kaikelle. Helvetin tylsää. (Enkä nyt tarkoita, että nyrkin tarvitsis heilua jotta olisi jännää)

No ei se riitelemättömyys kerro mistään jees jees-tyypeistä, vaan ihan voi keskustella aikuiset ihmiset asiat läpi ilman kummempaa konfliktia. 

Vierailija kirjoitti:

mielestäni ei ole normaalia. tulee sellainen olo, että tunteita ja erimielisyyksiä pitää pantata, mikä on aina huono. ei voi olla rehellinen tunteineen jos pitää aina varoa, ettei tule riitaa. riidan välttelyn sijaan pitäisi osata riidellä rakentavasti. tietenkään kaikkien riidat eivät ole dramaattisia tai äänekkäitä, mutta jos riitoja ei ole ollenkaan, tilanne vaikuttaa huonolta.

Ei, vaan kaikilla ei ole sellaista hallitsematonta tempperamenttia vaan voi ihan oikeasti ajatella asioita vähän toisenkin kannalta ennenkuin alkaa riitelemään. Keskustelulla ja toisenkin kuuntelemisella pääsee ihan hirveän pitkälle monessa asiassa. 

Meillä ei riidellä niin yleinen näkemys tuntuu olevan, että olen mieheni alistama kun en sano vastaan. Vielä ei he eivät ole kertoneet mihin minun tulisi sanoa vastaan.

Meillä ei ole tässä suhteessa kummallakaan tarve olla se parempi ihminen niin rakentavalla kritiikillä ollaan pärjätty riitelemättä.

Mä ainakin mieluummin olisin riitelemättä, mutta tuo nainen mieluummin heittelee tavaroita ja huutaa pää punaisena. On se onneksi tässä vuosien saatossa vähän rauhoittunut. Sillä palaa heti käpy, jos jokin laite ei toimi tai tulee kiire jonkin deadlinen kanssa. Mun syytä tietenkin aina kaikki, vaikka itse ei osaisi jotain käyttää.

Me ei miehen kanssa riidellä mistään. Joskus nuorempana kyllä mutta tajuttiin ettei se johda mihinkään. Ja kumpikaan meistä ei tee sellaisia asioita joista toinen suuttuisi, ehkä joo jotkut pikku jutut välillä ärsyttää mutta ei niistä tarvi alkaa vaahtoamaan, sanoo asiasta jos se häiritsee, that's it.

Vierailija kirjoitti:

mielestäni ei ole normaalia. tulee sellainen olo, että tunteita ja erimielisyyksiä pitää pantata, mikä on aina huono. ei voi olla rehellinen tunteineen jos pitää aina varoa, ettei tule riitaa. riidan välttelyn sijaan pitäisi osata riidellä rakentavasti. tietenkään kaikkien riidat eivät ole dramaattisia tai äänekkäitä, mutta jos riitoja ei ole ollenkaan, tilanne vaikuttaa huonolta.

Jos riitelemättömyys johtuu juuri tuosta tunteiden panttaamisesta, eli ei uskalleta olla erimieltä ja näyttää tyytymättömyyttä, ei se ole terveen suhteen merkki. Mutta rankentava riitely voi varsinkin rauhallisille ihmisille olla juuri keskustelua, jota ei muut riidaksi tunnista. Tottakai omista tunteistaan ja erimielisyydestä pitää pystyä sanomaan, mutta ei siitä tarvitse riidellä, jos kummatkin käyttäytyvät asiallisesti ja kuuntelevat toisiaan.

Luonnoton olotila. Väitän että ne jotka kuvittelee elävänsä riidattomassa parisuhteessa keräävät hiljalleen alitajuntaansa kaikenlaista hampaankoloon jäävää mikä tulee lopulta purkautumaan tavalla tai toisella.

On outoa. Tosin jotkut eivät miellä mökötystä ja mykkäkoulua riitelyksi. Parisuhteessa tulee väistämättä tilanteita jolloin ollaan eri mieltä asioista ja kunnon riita puhdistaa ilmaa paremmin ja nopeammin kuin ruotsalaistyylinen loputon keskustelu. Ja riidan sopiminen se vasta suloista onkin.

Mielestäni se, että pariskunta ei riitele, ei kerro mitään.

Edellisessä parisuhteessani riitelimme ihan hirveästi. Iso osa riidoista johtui siitä, miten mies minua kohteli, mutta eivät kaikki. Erosimme lopulta, koska en jaksanut enää riitelyä.

Nykyisessä parisuhteessani emme ole koskaan riidelleet ja olemme jo olleet vuosia yhdessä. Meille ei synny riitoja, koska kummatkin sanovat suoraan, jos joku on vikana ja asiat puhutaan heti halki. Olemme myös kummatkin aika avarakatseisia, joten riitoja ei synny siitä, että jompikumpi vain jankkaisi omaa kantaansa. Jos olemme eri mieltä, hyväksymme, että voimme olla eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

mielestäni ei ole normaalia. tulee sellainen olo, että tunteita ja erimielisyyksiä pitää pantata, mikä on aina huono. ei voi olla rehellinen tunteineen jos pitää aina varoa, ettei tule riitaa. riidan välttelyn sijaan pitäisi osata riidellä rakentavasti. tietenkään kaikkien riidat eivät ole dramaattisia tai äänekkäitä, mutta jos riitoja ei ole ollenkaan, tilanne vaikuttaa huonolta.

Sitä, kun näkee sen vaivan, että tutustuu toiseen niin tietää myös sen mistä toinen hyppii seinille ja näkee myös sen, jos toista vaivaa joku niin silloin avataan se keskusteluyhteys. Itse kun ei ole riitaan asti päässyt niin mitkä on niitä erimielisyyksiä, joista ei voi puhua? 

Riippuu onko kyseessä:

-konfliktit ratkotaan keskustelemalla (ja tätä ei nähdä riitelyksi) 

-riitatilanteita vältellään (yleensä toinen myötäilee toista, ettei riitoja syntyisi, jossain vaiheessa se kuppi yleensä kuitenkin kaatuu nurin)

-täysi välinpitämättömyys toista kohtaan, ts. ei jaksa riidellä kun ei koko ihminen kiinnosta

Kaksi viimeistä siis huonoja tilanteita, ensimmäinen ei. Mutta onko riidatonta parisuhdetta oikeasti olemassa? Tai mitä lasketaan riidaksi?

Vanhempani ovat olleet naimisissa yli 50 vuotta, enkä ole kertaakaan kuullut heidän riitelevän keskenään. He viihtyvät oikein hyvin yhdessä, mutta myös omissa harrastuksissaan. Arvelen, että kun isoista asioista ollaan luontaisesti samaa mieltä, ei pienistäkään tarvitse ruveta kinastelemaan.

Minä taas ajaudun miesystäväkandidaattien kanssa niin helposti napit vastakkain, että olen katsonut parhaaksi olla koko ikäni sinkku. Ja tämä sopii minulle oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Luonnoton olotila. Väitän että ne jotka kuvittelee elävänsä riidattomassa parisuhteessa keräävät hiljalleen alitajuntaansa kaikenlaista hampaankoloon jäävää mikä tulee lopulta purkautumaan tavalla tai toisella.

Mikä sitten on tälläinen asia josta ei puhua?

Vierailija kirjoitti:

Luonnoton olotila. Väitän että ne jotka kuvittelee elävänsä riidattomassa parisuhteessa keräävät hiljalleen alitajuntaansa kaikenlaista hampaankoloon jäävää mikä tulee lopulta purkautumaan tavalla tai toisella.

Ei oo ainekaan meillä näin :)

Vierailija kirjoitti:

Riippuu onko kyseessä:

-konfliktit ratkotaan keskustelemalla (ja tätä ei nähdä riitelyksi) 

-riitatilanteita vältellään (yleensä toinen myötäilee toista, ettei riitoja syntyisi, jossain vaiheessa se kuppi yleensä kuitenkin kaatuu nurin)

-täysi välinpitämättömyys toista kohtaan, ts. ei jaksa riidellä kun ei koko ihminen kiinnosta

Kaksi viimeistä siis huonoja tilanteita, ensimmäinen ei. Mutta onko riidatonta parisuhdetta oikeasti olemassa? Tai mitä lasketaan riidaksi?

En usko että riidatonta parisuhdetta on, jos riidaksi lasketaan erimielisyydet. Mutta jos sen pitää näkyä ulospäin kaikille tunnistettavana huutamisena ja syyttelynä tms, mitä nyt riitoihin yleensä kuuluu, niin sitten on riidattomia pariskuntia. Meillä puhutaan paljon ja jos joku asia vaivaa, niin se keskustellaan syyttelemättä ja ääntä korottamatta kuntoon. Tämä ei tietysti onnistuisi, jos molemmat eivät sitoudu kuuntelemaan ja harkitsemaan asiansa esitysmuotoa. Ja sekin auttaa, että pyydetään tarvittaessa anteeksi ja ei tahallaan loukata toista.