Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Eli vain sinulla ja sinun lapsellasi on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä saattoi olla yhtä paha olla kuin lapsellasi ja halusivat kiukkunsa näkyville. Pahan mielen kanssa on vaikeampi jaksaa lasten aiheuttamia ääniä ympärillään.
Älä välitä, et tehnyt mitään väärin.
Olisin varmaan katsonut ja miettinyt voinko jotenkin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla ja sinun lapsellasi on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen?
Öh. No väitinkö näin? Pieni lapsi ei pysty olemaan näyttämättä tunteitaan samalla tavalla kuin aikuiset. Lapset opettelevat siihen. Jos pientä lasta harmittaa tai väsyttää, ne tunteet eivät jää omiksi ajatuksiksi, vaan ne purkautuvat näkyvästi.
Aikuinen ihminen voi olla mulkoilematta. Hän tietää, ettei mulkoilullaan tule saamaan lasta hiljaiseksi, mutta haluaa ilmaista syvän halveksuntansa joka tapauksessa äitiä kohtaan. Pieni lapsi ei voi yliväsyneenä olla huutamatta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla ja sinun lapsellasi on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen?
Eikö vauvan tasolla olevaa aikuista pidetä yleensä kehitysvammaisena?
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla ja sinun lapsellasi on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen?
Tämä on totta. Kun seuraavan kerran lapsi huutaa kaupassa, bussissa tai ihan missä vaan, menen viereen karjumaan ja huutamaan "TURPA KIINNI!". Ai miksi? Koska minullakin on oikeus näyttää tunteitani.
Ei se nyt ihan näin mene. Lapset ja aikuiset ovat vähän eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en tuollaisia päänkääntelijöitä ymmärrä. Olen siis lapseton ja yleensä kestän huutavat lapset bussissa hyvin. Toisinaan kello on kuitenkin jo yhdeksän illalla ja mietin just, että lasta väsyttää aiheesta. Neljän, viiden aikaan ruuhkabussissa, eikö nälkää/väsymystä huutavaa lasta voisi tukkia jollain välipalalla? Itse kuljen bussilla iltapäivällä esim. painavien kauppakassien kanssa vain kolmen-neljän pysäkin väliä ja ihmettelen, miksi sellaista matkaa ei voisi kävellä vaunuja työntäen? Kyseinen reitti on hyvää, leveää kävelytietä, kulkea voi varjossakin. Vaunujen kanssa joudutaan odottelemaan pysäkillä, kun edellinen bussi on täynnä. Kävellen olisi 10 minuutissa perillä. Miksi ette ulkoile ja työnnä?
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tuollaisia päänkääntelijöitä ymmärrä. Olen siis lapseton ja yleensä kestän huutavat lapset bussissa hyvin. Toisinaan kello on kuitenkin jo yhdeksän illalla ja mietin just, että lasta väsyttää aiheesta. Neljän, viiden aikaan ruuhkabussissa, eikö nälkää/väsymystä huutavaa lasta voisi tukkia jollain välipalalla? Itse kuljen bussilla iltapäivällä esim. painavien kauppakassien kanssa vain kolmen-neljän pysäkin väliä ja ihmettelen, miksi sellaista matkaa ei voisi kävellä vaunuja työntäen? Kyseinen reitti on hyvää, leveää kävelytietä, kulkea voi varjossakin. Vaunujen kanssa joudutaan odottelemaan pysäkillä, kun edellinen bussi on täynnä. Kävellen olisi 10 minuutissa perillä. Miksi ette ulkoile ja työnnä?
Mä mieluiten kävelen, jos matka on käveltävä. Mutta esimerkiksi 10 kilometrin matka meiltä keskustaan alkaa olla jo sellainen urheilusuoritus tuplarattailla, että menen sen mieluummin puoli tuntia bussilla. Onpas muuten tuo matkanteko hidasta.. laskin juuri, että keskinopeus bussilla on 20 kilometriä!
Monien ihmisten maailmaan ei mahdu muuta kuin he itse ja heidän omat tarpeensa ja ärtymyksensä. .Hassusti osa on myös unohtanut millaista olikaan olla äiti. Ei tuollaisille ihmisille mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne mulkoili sua, koska olettivat sun tekevän jotain asialle. Seuraava vaihe siitä mulkoilusta on sitten se, että ihan ääneen sanovat. Toisaalta voi myös olla vaan ihan vaistomaista kääntyä katsomaan siihen suuntaan mistä ääni kuuluu.
Ja ohiksena kun tuli tosta Youtubesta mieleen: olenko mä ainoa jota ottaa päähän kun joku katsoo videoita tai pelaa bussissa ilman kuulokkeita? Olen varmaan.. en tiedä mikä siinä niin ottaa päähän, mutta sen takia yritän itse aina kuunnella jotain kuulokkeilla niin ei tartte niitä muumeja kuunnella bussissa.
Miksi mulkoilet näitä muita matkustajia etkä keskity lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Tiedät, ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta silti koet oikeudeksesi mulkaista pahasti, että varmasti lapsen vanhemmalle tulee entistä kurjempi olo?
MIKSI?
Miksi niin moni aikuinen toivoo itselleen oikeutta olla yhtä kehittymätön kuin pieni vauva tai taapero, saada itkupotkuraivareita ja huutaa ääneen? Eivätkö nämä aikuiset pysty kannattelemaan omia pahanolontunteitaan ja pitävät niitä vain väkisin sisällään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla ja sinun lapsellasi on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen?
Tämä on totta. Kun seuraavan kerran lapsi huutaa kaupassa, bussissa tai ihan missä vaan, menen viereen karjumaan ja huutamaan "TURPA KIINNI!". Ai miksi? Koska minullakin on oikeus näyttää tunteitani.
Ei se nyt ihan näin mene. Lapset ja aikuiset ovat vähän eri asia.
toi muuten toimii! usein lapset hiljenee kun joku ventovieras komentaa. vanhempi saattaa kyllä alkaa huutamaan
Vierailija kirjoitti:
Heillä saattoi olla yhtä paha olla kuin lapsellasi ja halusivat kiukkunsa näkyville. Pahan mielen kanssa on vaikeampi jaksaa lasten aiheuttamia ääniä ympärillään.
Voi, keski-ikäisellä tädillä on vähän paha mieli niin se voi osoittaa mieltään kaksivuotiaale:D eiköhän pahan mielen kontrollointi pitäs olla jo vähän pidemmälle kehittynyt kuin 2v?! En mäkään hypi raivoissani tasajalkaa jos kenkä ei mee jalkaan mitä mun 2v tekee.. Suomainen on suht vittumainen ihminen. Piilevää vihaa. näköalattomuutta toisen eläntilanteeseen vaikka ois itse ollut joskus ihan samassa elämäntilanteessa. Jos olisit ollut etelä-espanjassa niin mulkoilun sijaan se ois napannu lapsen syliin ja höpissy jotain ja lapsi ois unohtanut koko kiukuttelun. Oli oikeasti kulttuurishokki asua siellä.
Mä en ylipäätään tajua mulkoilua/silmien pyörittelyä yms.
Jos jokin asia tai toisen käytös risoo niin paljon, ettei harmitustaan pysty pitämään sisällään, niin olisi reilumpaa sanoa se ääneen. Jotkut esim. alkavat pyöritellä silmiään, jos joku ei heti huomaa/tajua väistää. Mutta suutaan ei voi avata... Miksiköhän ei?
Joillekin kovat korkeat äänet laukaisevat migreenin tai muutoin päänsäryn samalla tavalla kuin vaikkapa voimakkaat hajusteet. Bussissa huutaville lapsille tai hajuvedellä lutranneelle kanssamatkustajalle ei oikein voi mitään, mutta migreenikohtauksen alkaessa henkilö saattaa mulkoilla. Mulkoilu ei tietenkään ole kohteliasta, mutta ei ole migreenikään mukavaa. Mulla ei ole migreeniä eikä haittaa huutavat lapset eikä hajustetut ihmiset, mutta tiedän monia, joilla on.
Älä välitä. Itselläni ei ollut yhtä leppoisia lapsia ja mulkoiluun tottui.