Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskovaiset: koska lankesit viimeksi syntiin?
27.04.2016 |
Uskovaisena olen huomannut, että lankean syntiin (pelkästään ajatuksissani tosin enää, mutta silti) melkein joka päivä. Miten tämän voi lopettaa, konkreettisia ohjeita? Kuinka te muut olette onnistuneet?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eikö kukaan lue viestejäni? En ole tehnyt sitä, vaan taistelen sitä vastaan. En siis tarvitse armahdusta siitä. Armo on vastaus syntiin.
- ap
Kyllä sinä tarvitset armahdusta siitä. Ymmärrät armon nyt vähän suppeasti. Se on muutakin kuin vain se, että sinulle annetaan anteeksi pahat tekosi.
Ja miten niin et ole vielä tehnyt? Etkö muista että esim. huorintekemistä on jo se, että katsoo himoiten. Jo halu tehdä syntiä on synti.
Armo voi toimia niinkin, että jokin paha halu vähitellen hellittää. Asia menettää merkitystään. Jos olet esim. aiemmin vihannut jotain ihmistä, viha on hallinnut ajatuksiasi, mutta se alkaa tuntua vähemmän tärkeältä ja toisenlaisia ajatuksia alkaa astua tilalle.
Ymmärsit väärin. Tarkoitin, että en ole tehnyt sitä syntiä, ja sen vuoksi en tarvitse armahdusta siitä. Ajatussynnin, johon olen syyllistynyt, taas olen jo saanut anteeksi, eli se on jo armahdettu.
- ap
Sinäkin ymmärsit väärin. Armo on enemmän kuin pelkkää anteeksiantoa. Etkö näe jo silkkaa olemassaoloasi armona? Ei sinua olisi, jollei Jumala armossaan olisi sinua luonut.
Tarkoitan armoa siinä merkityksessä, että saa anteeksi rikkomukset.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Että melkein joka päivä teet syntiä. Johan oot mainio uskovainen.
Mä teen sitä joka päivä, siitä nyt kun ei vaan pääse eroon vaikka kuinka haluaisi.
Mitähän sä tällä nyt oikein tarkotit?
Mitä sanoisit uskovaiselle, joka yrittää estää itseään tekemästä jotain tiettyä syntiä ja taistelee sitä vastaan ankarasti?
- ap
Minä sanoisin, älä taistele syntisi/kiusauksesi kanssa yksin niin kuin Eeva teki. Voit vain hävitä. Katso Jeesukseen. Älä katso itseesi tai syntiisi. Katso Jeesukseen ja vie ongelmasi hänelle joka ikinen kerta kun se sinua kiusaa. Alussa todennäköisesti joka toinen minuutti... ;) Ainakin jumala-suhteesi paranee ja kehittyy, kun joudut jatkuvasti roikkumaan Hänessä. Muista laulu Ristin luona: "Älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden, ristin luota pois..." Synti on syy lähestyä Jumalaa, ei paeta Häntä, koska syntinen tarvitsee Jumalan armoa ja muuttavaa voimaa kipeämmin kuin mitään muuta. Pysy lähellä Jumalaa ja anna Hänen tehdä parantavaa, anteeksiantavaa ja muuttavaa työtään sinussa. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, eikö kukaan lue viestejäni? En ole tehnyt sitä, vaan taistelen sitä vastaan. En siis tarvitse armahdusta siitä. Armo on vastaus syntiin.
- ap
Kyllä sinä tarvitset armahdusta siitä. Ymmärrät armon nyt vähän suppeasti. Se on muutakin kuin vain se, että sinulle annetaan anteeksi pahat tekosi.
Ja miten niin et ole vielä tehnyt? Etkö muista että esim. huorintekemistä on jo se, että katsoo himoiten. Jo halu tehdä syntiä on synti.
Armo voi toimia niinkin, että jokin paha halu vähitellen hellittää. Asia menettää merkitystään. Jos olet esim. aiemmin vihannut jotain ihmistä, viha on hallinnut ajatuksiasi, mutta se alkaa tuntua vähemmän tärkeältä ja toisenlaisia ajatuksia alkaa astua tilalle.
Ymmärsit väärin. Tarkoitin, että en ole tehnyt sitä syntiä, ja sen vuoksi en tarvitse armahdusta siitä. Ajatussynnin, johon olen syyllistynyt, taas olen jo saanut anteeksi, eli se on jo armahdettu.
- ap
Sinäkin ymmärsit väärin. Armo on enemmän kuin pelkkää anteeksiantoa. Etkö näe jo silkkaa olemassaoloasi armona? Ei sinua olisi, jollei Jumala armossaan olisi sinua luonut.
Tarkoitan armoa siinä merkityksessä, että saa anteeksi rikkomukset.
- ap
Ymmärrä armo laajemmin niin taistelusi helpottuu. Sinulle on luvattu kevyt kuorma (Matt.11:28-30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että jankkaan, mutta minun on saatava tietää, mitä uskovaiset yleensä ajattelevat tästä. Eli tämä vielä: jos Maija ajattelee Matin tappamista (1. lankeemus) ja sitten tappaa Matin konkreettisesti, niin onko Maija syyllistynyt yhteensä vain yhteen syntiin vai kahteen?
- ap
Paljon useampaan kuin yhteen tai kahteen, sillä se, joka rikkoo lain yhdessä kohdassa, on rikkonut kaikissa kohdissa.
Eli siinä kohtaa, kun Maija on ajatellut Matin tappamista, hän on jo konkreettisesti tappanut Matin Jumalan silmissä, ja sen seuraus on hengellisesti sama kuin jos Maija vielä sen jälkeen konkreettisesti tappaa Matin?
Olen pahoillani, että jankkaan, mutta minua häiritsee tämä teologinen kysymys...
- ap
Kyllä ja ei. Synti on aina syntiä, riippumatta siitä, mitä se on. Ja synti erottaa meidät Jumalasta (ja pelastuksesta). Siksi tarvitsemme Jeesusta. Mutta ihmiselle itselleen seuraukset (sekä ns. ajalliset että hengelliset) ovat varmasti ihan erilaiset riippuen siitä, mitä syntiä ja miten paljon hän tekee. Ja siinä mielessä synneillä on eroa. Ymmärtääkseni ajatus- ja tekosynneissä on myös Jumalan näkökulmasta jotain eroa. Kertomuksessa Kainista ja Abelista vihjataan näin: "3 Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, 4 ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, 5 mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. 6 Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? 7 Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." (1.Moos.4:3-7, lihavointi minun) Eli vaikka Kain tavallaan teki syntiä jos siinä vaiheessa, kun hän suuttui Abeliin, hän olisi vielä voinut taistella vastaan ja olla tappamatta veljeään. Vihan seuraukset eivät olisi olleet peruuttamattomia, mutta murhan olivat. Kuten jo aiemmin sanoin, synti on aina syntiä, mutta synnin seuraukset täällä maan päällä ovat hyvin erilaiset riippuen siitä, mitä teet. Selventääkö yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Että melkein joka päivä teet syntiä. Johan oot mainio uskovainen.
Mä teen sitä joka päivä, siitä nyt kun ei vaan pääse eroon vaikka kuinka haluaisi.
Mitähän sä tällä nyt oikein tarkotit?
Mitä sanoisit uskovaiselle, joka yrittää estää itseään tekemästä jotain tiettyä syntiä ja taistelee sitä vastaan ankarasti?
- ap
Minä sanoisin, älä taistele syntisi/kiusauksesi kanssa yksin niin kuin Eeva teki. Voit vain hävitä. Katso Jeesukseen. Älä katso itseesi tai syntiisi. Katso Jeesukseen ja vie ongelmasi hänelle joka ikinen kerta kun se sinua kiusaa. Alussa todennäköisesti joka toinen minuutti... ;) Ainakin jumala-suhteesi paranee ja kehittyy, kun joudut jatkuvasti roikkumaan Hänessä. Muista laulu Ristin luona: "Älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden, ristin luota pois..." Synti on syy lähestyä Jumalaa, ei paeta Häntä, koska syntinen tarvitsee Jumalan armoa ja muuttavaa voimaa kipeämmin kuin mitään muuta. Pysy lähellä Jumalaa ja anna Hänen tehdä parantavaa, anteeksiantavaa ja muuttavaa työtään sinussa. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Aamen tälle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, se mitä tässä olen ajanut takaa, on kysymys: onko ihmisellä valinnanvapaus vaiko ei? Hain vastausta tähän kysymykseen muilta uskovaisilta. En oikein saanut sitä, aihepiiri on niin hankala :) Kiitän kaikkia keskustelusta.
Olen itse sillä kannalla, että ihmisellä on valinnanvapaus. Ei siis ole vääjäämätöntä, että tulen lankeamaan johonkin syntiin, jota kohden tunnen kiusausta. Uskovaisella on velvollisuus tarkata niitä alueita, joilla kiusauksia esiintyy. Tekomme eivät ole Jumalan silmissä yhdentekeviä eikä Jumalan armo ole "lupa tehdä syntiä". Tämä käsitys on valitettavan yleinen tänä päivänä. :(
Raamatunopettaja David Pawson sanoi, että uskovainen, joka on tehnyt parannuksen, vihaa syntiä, johon lankeaa. Siinä on hyvä rajanveto?
Vain uskossa vastaanotetun Jeesuksen ristintyön ja Hänen armosta antamansa lahjavanhurskauden ansiosta meidän on mahdollista pelastua iankaikkisuuteen. Tästä lienemme yksimielisiä. :)
- ap
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, että nostan taas...
Eli haluaisin tietää muiden uskovaisten näkemyksen siitä, tulenko lankeamaan vääjäämättä siihen syntiin, joka minua houkuttaa vai onko mahdollista, että voitan hengellisen taistelun, jossa olen?
- ap
Luepas Jaakob 1: 12-16 Toiset voittavat, toiset eivät. Ole sinä niitä, jotka kestävät, jos et omassa voimassasi niin Hänen. Kun tunnet olevasi heikko, pysy lähellä, lähellä ja vieläkin lähempänä Jumalaa, jonka "voima tulee täydelliseksi heikkoudessa" (1 Kor:7-10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että jankkaan, mutta minun on saatava tietää, mitä uskovaiset yleensä ajattelevat tästä. Eli tämä vielä: jos Maija ajattelee Matin tappamista (1. lankeemus) ja sitten tappaa Matin konkreettisesti, niin onko Maija syyllistynyt yhteensä vain yhteen syntiin vai kahteen?
- ap
Paljon useampaan kuin yhteen tai kahteen, sillä se, joka rikkoo lain yhdessä kohdassa, on rikkonut kaikissa kohdissa.
Eli siinä kohtaa, kun Maija on ajatellut Matin tappamista, hän on jo konkreettisesti tappanut Matin Jumalan silmissä, ja sen seuraus on hengellisesti sama kuin jos Maija vielä sen jälkeen konkreettisesti tappaa Matin?
Olen pahoillani, että jankkaan, mutta minua häiritsee tämä teologinen kysymys...
- ap
"3 Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, 4 ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, 5 mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. 6 Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? 7 Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." (1.Moos.4:3-7, lihavointi minun)
Aamen. Juuri tätä tarkoitin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, että nostan taas...
Eli haluaisin tietää muiden uskovaisten näkemyksen siitä, tulenko lankeamaan vääjäämättä siihen syntiin, joka minua houkuttaa vai onko mahdollista, että voitan hengellisen taistelun, jossa olen?
- ap
Luepas Jaakob 1: 12-16 Toiset voittavat, toiset eivät. Ole sinä niitä, jotka kestävät, jos et omassa voimassasi niin Hänen. Kun tunnet olevasi heikko, pysy lähellä, lähellä ja vieläkin lähempänä Jumalaa, jonka "voima tulee täydelliseksi heikkoudessa" (1 Kor:7-10)
Aamen. Voitan Herrassa Jeesuksessa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, se mitä tässä olen ajanut takaa, on kysymys: onko ihmisellä valinnanvapaus vaiko ei? Hain vastausta tähän kysymykseen muilta uskovaisilta. En oikein saanut sitä, aihepiiri on niin hankala :) Kiitän kaikkia keskustelusta.
Olen itse sillä kannalla, että ihmisellä on valinnanvapaus. Ei siis ole vääjäämätöntä, että tulen lankeamaan johonkin syntiin, jota kohden tunnen kiusausta. Uskovaisella on velvollisuus tarkata niitä alueita, joilla kiusauksia esiintyy. Tekomme eivät ole Jumalan silmissä yhdentekeviä eikä Jumalan armo ole "lupa tehdä syntiä". Tämä käsitys on valitettavan yleinen tänä päivänä. :(
Raamatunopettaja David Pawson sanoi, että uskovainen, joka on tehnyt parannuksen, vihaa syntiä, johon lankeaa. Siinä on hyvä rajanveto?
Vain uskossa vastaanotetun Jeesuksen ristintyön ja Hänen armosta antamansa lahjavanhurskauden ansiosta meidän on mahdollista pelastua iankaikkisuuteen. Tästä lienemme yksimielisiä. :)
- ap
Okei, nyt alan ymmärtää, mitä ajat takaa :) Ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisellä on siinä mielessä valinnanvapaus, että väistämättä lankeaisimme jokaiseen syntiin. Lankeamisia tulee (koska olemme syntisiä ihmisiä), mutta pelkkä kiusaus ei tarkoita, että automaattisesti myös lankeaisimme. Ja armo ei todellakaan ole "lupa tehdä syntiä", kuten jotkut tosiaan tuntuvat ajattelevan :(
Siunausta sinulle (ja muillekin keskusteluun osallistuneille).
Alue: Aihe vapaa
Eli siinä kohtaa, kun Maija on ajatellut Matin tappamista, hän on jo konkreettisesti tappanut Matin Jumalan silmissä, ja sen seuraus on hengellisesti sama kuin jos Maija vielä sen jälkeen konkreettisesti tappaa Matin?
Olen pahoillani, että jankkaan, mutta minua häiritsee tämä teologinen kysymys...
- ap