Lue keskustelun säännöt.
Älkää tyytykö päiväkotien ongelmiin, hoitakaa lapset kotona
Vanha viisas väinämöinen
27.04.2016 |
Luemme täältäkin monet kerrat ongelmista, joita moni perhe kohtaa päiväkodissa. Päiväkodin henkilöstö, ilmapiiri ja oman lapsen hyvinvointi päiväkodissa eivät ole koskaan itsestäänselvyyksiä kaikille. Vain pieni osa voi sanoa, ettei tunnu missään (voikin kysyä, tiedätkö tuntuuko lapsellasi?).
Miksi tyydymme tähän? Miksi annamme lasten kasvaa traumatisoituneiksi, äitiä ja isää kaipaaviksi, kiusatuiksi tai kiusaajiksi, altistumaan kaikenlaiselle mille kenenkään ei pitäisi altistua ja vielä tärkeinä vuosina lapsena? Miten voimme ottaa sen riskin, ettei lapsemme hoitajat arvostakaan meitä tai tykkää lapsestamme? Päiväkodeissa etsitään paljon ongelmia perheistä, lastensuojelun nimissä. Se on alkanut kääntyä nurinkuriseksi päätyöksi monelle pk:n henkilölle ja näkyy epäluottamuksellisena ja pahoinvoivana ilmapiirinä niin pk:n henkilöstössä kuin lapsissa ja vanhemmissakin. Maalaisjärki ja rentous ovat hukassa.
Päiväkodeissa on isot ryhmät, eikä resursseja riitä huomiomaan kaikkia lapsia ja lasten tarpeita silloinkaan, kun henkilöstö olisi mitä motivoituneinta. Päiväkodeissa lapset myös eriarvoistuvat paljon tehokkaammin, kuin kouluissa. Perheet ja perheen satus arvotetaan ehkä teidostamattakin ja se näkyy myös lasten toisiinsa kohdistuneena kohteluna. Hoitajat ovat väsyneitä, eikä silloin riitä paukkuja positiiviseen asennoitumiseen joka taholle. Ihmisiä hyvine ja huonoine tunteineen ja motiiveineen hekin ovat.
Miten uskallamme riskeerata kalleimpamme näin? Kotihoito kunniaan Suomessa. Nyt se olisi mitä suotavinta ja järkevintä jopa taloudellisesti ajateltuna. Vöhintäänkin sitten, kun kotona kasvaneet lapset ovata tasapainoisia ja terveitä aikuisia, eivätkä tarvitse yhteiskunnan tukea masennunkierteisiin ym. Lapset kannattaa hoitaa kotona vähintään 10 vuotiaiksi. Kotona voi tehdä osa-aikaetätyötä, jos kaipaa muutakin ja miehen/vaimon tulot eivät riitä.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys/-isyys, kotirouvuus/-herruus, tulevaisuuden Suomea. Naisilla ja miehillä on vapaus valita. Jos vanhemmilla on yhteinen visio ja tahto, mikään ei estä. Ihan turhaan on juututtu luutuneisiin käsityksiin siitä, että ei voi olla kotona lasten vuoksi. Tasa-arvoa on yksilön oikeus valita. Myös lapsia varten kotirouvuus tai -herruus, jos puolisokin puoltaa. Lapset ovat liian yksin Suomessa. Liian varhain liian näennäisesti itsenäisiä. Näemme jo, ettei se kannata. Miksi jatkaa sitä kylmää linjaa? Elämää tämä on, ei ansioluetteloita ja suorittamista. Lasten kanssa kotonaolo on työtä siinä, missä muukin. Aamu- ja iltapäiväkerhonohjaajatkin tekevät palkallista työtä. Parempi kotona asiat kunnossa ja lapsilla tuki ja turva sekä huolto, kuin ilman.
Vapaus on myös valita vastakkainen malli, uravanhemmuus. Jos uravanhempien lasten ympärillä on enemmän kotivanhempien lapsia ja turvallisia paikkoja kyläillä koulun jälkeen, voivat lopulta kaikki lapset hyvin ja kaikki voittavat. Ei tuomita toisiamme.
Hyvä ajatus. Kannatetaan. Kun asuinalueella on molempia, yksin olevat lapset saa turvaa ja turvantunnetta siitä, että lähellä on turvallisia aikuisia. Itse en osaisi olla kotona, vaan kaipaan ympärille toimintaa ja aikuisia. En sopeutuisi tulotason romahtamiseenkaan. Palkkaan mieluummin siivoojan, kuin murehdin kodista jota en ehdi hoitaa. Mutta jos se joiltakin onnistuu, eikun siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha viisas väinämöinen kirjoitti:
Lapset kannattaa hoitaa kotona vähintään 10 vuotiaiksi. Kotona voi tehdä osa-aikaetätyötä, jos kaipaa muutakin ja miehen/vaimon tulot eivät riitä.
En jaksa ees kommentoida tuota muuta, mutta etätyö on siis tarkoitettu työntekoon ei lastenhoitoon. Ja alle kouluikäisen kanssa etätyö on kyllä mahdottomuus. Eli sitten otetaan (palkatonta) vapaata, jos lapsi hoidetaan kotona. Ja tuohon ei työnantajan tarvitse suostua kuin 20% työajasta verran, 8:aan ikävuoteen saakka.
Me ollaan onneksi pystytty hoitamaan lapset kotona tähän asti, ja näyttää siltä, että sama kuvio jatkuu heidän kouluikään asti. Nyt 4,5- ja 3-vuotiaat. Kerhossa ja puistotoiminnassa käyvät opettelemassa ryhmätoimintaa ja saamassa sitä kuuluisaa varhaiskasvatusta, joka on mielestäni 10 lapsen ja 3 varhaiskasvattajan ryhmässä (3h/pvä, 3pvä/vko) paljon paremmalla tolalla, kuin isossa ryhmässä päiväkodissa olisi.
Jossain vaiheessa harkitsin laittamista päiväkotiin osapäiväiseksi. Onneksi tulin järkiini. Ja onneksi ei ole pakko. Kyllähän se lapsen säilytyspaikkana toimii, jos vanhempien täytyy käydä töissä. Varhaiskasvatus on kyllä siitä touhusta kaukana. Harvalle lapselle päiväkotiympäristö pitkine päivineen on hyväksi kehitykselle. Lapsiparkoja.
Enemmän henkilökuntaa (paremmalla palkalla), pienemmät ryhmät, lyhyemmät päivät.. silloin alkaisi olla jo jotain järkeä, mutta ei. Säästetään lasten hyvinvoinnista vaan, tulokset näkyy sitten myöhemmin. :(
Kotiäitiys/-isyys, kotirouvuus/-herruus, tulevaisuuden Suomea. Naisilla ja miehillä on vapaus valita. Jos vanhemmilla on yhteinen visio ja tahto, mikään ei estä. Ihan turhaan on juututtu luutuneisiin käsityksiin siitä, että ei voi olla kotona lasten vuoksi. Tasa-arvoa on yksilön oikeus valita. Myös lapsia varten kotirouvuus tai -herruus, jos puolisokin puoltaa. Lapset ovat liian yksin Suomessa. Liian varhain liian näennäisesti itsenäisiä. Näemme jo, ettei se kannata. Miksi jatkaa sitä kylmää linjaa? Elämää tämä on, ei ansioluetteloita ja suorittamista. Lasten kanssa kotonaolo on työtä siinä, missä muukin. Aamu- ja iltapäiväkerhonohjaajatkin tekevät palkallista työtä. Parempi kotona asiat kunnossa ja lapsilla tuki ja turva sekä huolto, kuin ilman.
Vapaus on myös valita vastakkainen malli, uravanhemmuus. Jos uravanhempien lasten ympärillä on enemmän kotivanhempien lapsia ja turvallisia paikkoja kyläillä koulun jälkeen, voivat lopulta kaikki lapset hyvin ja kaikki voittavat. Ei tuomita toisiamme.