Miten varautua siihen, ettei kohdussa olekaan elämää? (ultra)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kokemuksista. Tiedostan kyllä, että riski on aina olemassa. Tuntuu vain siltä, että netti on pullollaan kertomuksia tuulimunista, keskenmenoista, kohdunulkoisista... Tulee väistämättä sellainen olo, että suuremmalla todennäköisyydellä siellä ei ole mitään tai on jo kuollut kuin että kaikki olisi hyvin.

En ole vielä kertonut kenellekään raskaudesta, mutta työni puolesta minun tulisi kertoa esimiehelleni melkeinpä heti kun saan tietää raskaudesta. Ahdistaa kamalasti kertoa, jos tämä meneekin kesken.

Vauvanvaatteita en toki vielä ole mennyt ostamaan, mutta kyllähän niitä tulee välillä vilkuiltua kaupoissa.

Onneksi en ole ainut, joka tuntee olonsa epävarmaksi alkuraskaudessa. Ehkäpä tämä tästä hälvenee sitten kun pääsen ultraan. Ap

Millä viikolla olet nyt ja milloin pääset ultraan? Minä olen nyt viikolla 9 ja heräilin juuri viime yönä monta kertaa painajaiseen siitä, että sydänääniä ei kuulukaan ensi viikolla, kun menemme neuvolaan niitä kuuntelemaan. Minua rauhotti hieman, kun tutkin tilastoja keskenmenon todennäköisyydestä. Ihan alkuraskauden jälkeen raskauden jatkumisen todennäköisyys alkaa jo olla yli 90 prosenttia. Tietenkin mitä tahansa voi tapahtua, enkä minä ainakaan osaa olla kokonaan stressaamatta, vaikka kuinka yrittäisin. Päivät voi vielä täyttää muulla, mutta öisin pelot näköjään tunkevat uniin.

Olen vasta 7. viikolla (6+3). Kahden viikon päähän olen varannut varhaisultran ja siitä seuraavana päivänä on ensimmäinen neuvola. En millään jaksaisi odottaa enää, kun esimiehelle pitäisi kertoa mahdollisimman pian. Halusin kuitenkin olla varma, että siellä näkyy jotain, niin varasin ultran vasta "niin myöhään".

Viime yönä näin myös unia raskaudesta. Ensimmäisessä unessa olin synnyttänyt jo nyt ja ollut siis raskaana tietämättäni jo viime vuodesta lähtien. Lapsella oli aivoissa vikaa, mutta näytti kuitenkin normaalilta. Pelkäsin, että uutena vuotena juomani känni oli vaikuttanut sikiön aivojen kehitykseen ja koko unen ajan oli kauhean ahdistunut ja paha olo. Samassa unessa imetin lasta, niin että maito vain ruiskusi minne sattuu. Toisessa unessa makasin peiton alla ja itkin hysteerisenä. Housuissani oli verta ja mahaan koski. Lopulta heräsin unesta ja mahaani koski aivan samalla tavalla kuin juuri ennen kuukautisvuodon alkua. Pelkäsin, että nyt se sitten tapahtuu, mutta mitään ei kuitenkaan näkynyt housuissa ja kipu meni ohi.

Toivottavasti en enää näe näitä unia. Taitaa mennä tämä pelkääminen jo hieman yli äyräiden. Ap

Menkkakipumaiset jomottelut on ihan tyypillinen alkuraskauden vaiva, kohtu kasvaa ja johtuvat siitä. Yritä ottaa rennosti. Kerro pomolle, ei se saa tietoa levittää eteenpäin, ja jos jotain sitten menee pieleen niin ymmärtää pomokin paremmin esim sairasloman tarvetta.

Älä osta kotidoppleria. On todettu sen aiheuttavan stressiä vauvalle. Aivan turha vempele, paitsi erikoistapauksissa.

Joka kolmas raskaus päättyy keskenmenoon ennen rv12, mutta senkin jälkeen voi mennä, mikä on ihan hyvä tiedostaa ja oikeasti tarkkailla niitä vauvan liikkeitä ja käydä näytillä jos huolettaa.

Nyt odotan kolmatta lasta rv7 ja pessimistinä ajattelen, että niin kauan EN ole raskaana kunnes toisin ultrassa todistetaan. Yksi km oli juuri ennen tätä kolmatta raskautta, eikä herättänyt mitään tunteita kun samalla mentaliteetilla menin silloinkin.

Nuo on juuri ne tuskaisimmat viikot, itselläni ei noista ole pitkä aika, joten hyvin muistan tuon piinailun. Valitettavasti vielä et voi mitenkään tietää, miten siellä voidaan. Voit ainoastaan luottaa siihen, että ilman vuotoja ja kipuja kaikki on paljon todennäköisemmin hyvin kuin huonosti. Kun alkion sydämenlyönnit löytyvät ar-ultrassa keskenmenon riski putoaa enää yhteen kahteen prosenttiin ja sitten helpottaa henkiselläkin puolella.

Elelet nyt vaan päivä kerrallaan, vaikka juuri viikot 6-8 tuntuvatkin todella pitkiltä. Pysy poissa kaikista keskenmenokeskusteluista ja -sivustoista. Pidä mielessä, että on paljon todennäköisempää, että kaikki on hyvin kuin ettei olisi. Tsemppiä odotukseen! 

Vierailija kirjoitti:

Joka kolmas raskaus päättyy keskenmenoon ennen rv12, mutta senkin jälkeen voi mennä, mikä on ihan hyvä tiedostaa ja oikeasti tarkkailla niitä vauvan liikkeitä ja käydä näytillä jos huolettaa.

Nyt odotan kolmatta lasta rv7 ja pessimistinä ajattelen, että niin kauan EN ole raskaana kunnes toisin ultrassa todistetaan. Yksi km oli juuri ennen tätä kolmatta raskautta, eikä herättänyt mitään tunteita kun samalla mentaliteetilla menin silloinkin.

Joka kolmas päättyy keskenmenoon, jos lasketaan kaikki hedelmöitykset mukaan. Näistä suuri osa on sellaisia, joita nainen ei koskaan edes tule tietoiseksi eli kemiallisia raskauksia. Todetun raskauden keskenmenon todennäköisyys on  "vain" 10-15 % ja laskee viikkojen edetessä.

Tämä jännittää itseänikin kamalasti :(

Minä en hankkinut yhtäkään vauvan vaatetta raskausaikana, taisi olla vain hoitopöytä ja turvaistuin. Vaunuista en muista.

Vauvan kannalta toiveillasi/illusioillasi on tuskin mitään merkitystä. Jos ajatellaankin vauvaa (tak sikiötä), tärkeintä hänellä on vain tässä ja nyt: onko hapensaantisi kunnollista, ylirasitatko itseäsi, oletko kunnolla ravittu, nesteytetty, liioitteletko ravinto-/nautintoaineilla eli aiheutatko kemikaalista stressiä (valkosipuli, karkkien esanssit, jne.), onko elimistösi viruspesä, jne. Ja ellei sikiötä ole, ei ole myöskään ketä kohdussa stressata, eli ei huolta.

Mutta kun kyse oli sinusta eikä sikiöstä, niin varaudu antamaan elämä toiselle, eli uudelle alkiolle/sikiölle.

Kuitenkin pienellä todennäköisyydellä, sillä lun raskaus on riittävästi edennyt, sikiö on ihmeen kestävä otus.