Lue keskustelun säännöt.
Huh! Onneksi mulla ei oo tyttöä!
27.04.2016 |
Muutamalla tutulla on pienet tytöt, ja huhhuh sitä tyttöjen touhua. Jo 5-vuotiaana alkaa se hienostelu ja "kato miten hieno paita mulla on, miten hienot kimallekengät..." Ja sitten halutaan olla vaan tyttöporukassa "tyttöjen juttuja" tekemässä. 😳
Itelläni ei oo vielä yhtään lasta, mutta noiden tuttujen tyttöjen kilpavarustelukilpailua seuratessani, toivoisin että jos lapsen joskus saan niin hän olisi poika. En jaksais tommosta tyttöjen juttuja ollenkaan. Huh!
Kommentit (48)
Ei kaikki onneksi ole tuollaisia.
Tunnen kyllä yhden joka on niiiiiiin prinsessaa että huh huh. Kyseinen lapsi on muutenkin niin pilalle hemmoteltu kuin olla ja voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme poikaa ja yksi tyttö. Juuri täydellistä!
:D No niin. Kannattaa sitten tilata poikia ja poikien juttuja. Ja ilmoittaa tilaukseen että ei sitten mitään kauneudentajuista, herkkää pikkupoikaa vaan kunnon karski putkiaivo jo heti syntymästä saakka!
Voi kyllä tulla yllätyksenä, että vanhemmuudessa saattaa tulla vastaan joitakin pikku nyansseja, että sitä omaa näkemystään ylipäätään elämästä pitää hiukan tarkistaa. Ja ihan tosissaan- jos saa tuollaisen angstikohtauksen "tyttöjen jutuista" kannattaa ennen lasten hankintaa piipahtaa psykologin juttusilla ihan muuten vain selvittelemässä niitä omia kipukohtia, etteivät lapset sitten joudu niistä kärsimään.
Ja luulet ettei pojilla ole pienimpiäkään ongelmia...
sama kirjoitti:
Luin tutkimuksessa, että pojille oli jotain sikakalliita lippiksiä jotka on must. Tuosta tutkimuksesta toki aikaa, en tiedä ovatko enää muotia. tytöillä ei ole mitään tuollaista tietääkseni.
Kyllä! On tosiaan huomattu että nykyajan pojille vaatemerkit ja niillä elvistely on tärkeämpää kuin tytöille. Poikien vaatteet (ja etenkin kengät) maksaa jo alakoulussa enemmän kuin tyttöjen. Tytöille kelpaa edulliset H&M:t jne,, pojille vain tietyt kalliit skeittimerkit tms. Toki aina on myös poikkeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hohhoijaa kirjoitti:
Ja luulet ettei pojilla ole pienimpiäkään ongelmia...
En luule, etteikö olisi. Mutta ei ainakaan mitään tommosta hörhökimalle-juttuja, mitä mä en voi sietää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päiväkodissa töissä ja kyllä siellä on tytöissä myös tuollaisia, mutta porukasta löytyy paljon myös niitä ihan tavallisia lapsi tyttöjä joten älä huoli, enemmän selvästi tuohon on vaikuttanut se miten vanhemmat ovat lasta kasvattaneet. Eli jos tytön tulisit saamaan, opetat hänelle Oikeanlaiset arvot! Liian monen tytön kohdalla aloitetaan jo pienenä hömpöttelemään "oi kuinka söpö olet tuossa mekossa" arh!
No ehkä tässä voi olla osasyy asiaan. Tämän hienostelevamman tytön äiti on just sellainen, että tykkää ostella tytölleen kaikkea prinsessa- ja bling bling- juttuja. Kuulemma tytöllä tällä hetkellä joku prinsessa-vaihe menossa.
Minkälainekohan tyttö tästäkin vanhempana tulee... Kasvatetaanko pissiksiä juuri näin? 😮 Ap
Tyttöjen luonnolliseen kehitykseen kuuluu prinsessavaihe. Kaikilla tytöillä on se jossain muodossa. Siitä 4-5 -vuotiaan prinsessavaiheesta ei voi päätellä yhtään mitään millainen tytöstä tulee isompana. Meillä on viisi tyttöä, vanhimmat 17 ja 18 ja nuorimmat 4 ja 6.
Nuo isoimmat olivat tuossa alle kouluikäisinä melkoisia prinsessoja, halusivat aina kaikkea hienoa ja kimaltavaa ja pinkkiä. Tokaluokkalaisena pinkki oli inhokkiväri. Kummastakaan ei tullut pissistä. Keskimmäisen prinsessavaihe ei näkynyt ollenkaan niin että olisi ollut kiinnostunut mistään prinsessoista tai prinsessavaatteista. Nyt on hyvinkin tyttömäinen nuori neiti. Taas nämä kaksi nuorinta ovat eläneet täysillä prinsessavaihettaan. Tänään tosin tuo 6-vuotias ilmoitti ettei halua olla vappunaamiaisissa prinsessa vaan noita :) Joten alkaisinko tämä vaihe hiipua...
Ei ole kaikilla. Meillä oli toisella tytöllä mutta toisella ei lainkaan, ylipäätään inhosi mekkoja ja kaikkea vähänkin prinsessoihin liittyvää. Nyt 12-vuotiaana sulautuu hyvin joukkoon kun kaikilla muillakin tytöillä hupparit ja farkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päiväkodissa töissä ja kyllä siellä on tytöissä myös tuollaisia, mutta porukasta löytyy paljon myös niitä ihan tavallisia lapsi tyttöjä joten älä huoli, enemmän selvästi tuohon on vaikuttanut se miten vanhemmat ovat lasta kasvattaneet. Eli jos tytön tulisit saamaan, opetat hänelle Oikeanlaiset arvot! Liian monen tytön kohdalla aloitetaan jo pienenä hömpöttelemään "oi kuinka söpö olet tuossa mekossa" arh!
No ehkä tässä voi olla osasyy asiaan. Tämän hienostelevamman tytön äiti on just sellainen, että tykkää ostella tytölleen kaikkea prinsessa- ja bling bling- juttuja. Kuulemma tytöllä tällä hetkellä joku prinsessa-vaihe menossa.
Minkälainekohan tyttö tästäkin vanhempana tulee... Kasvatetaanko pissiksiä juuri näin? 😮 Ap
Tyttöjen luonnolliseen kehitykseen kuuluu prinsessavaihe. Kaikilla tytöillä on se jossain muodossa. Siitä 4-5 -vuotiaan prinsessavaiheesta ei voi päätellä yhtään mitään millainen tytöstä tulee isompana. Meillä on viisi tyttöä, vanhimmat 17 ja 18 ja nuorimmat 4 ja 6.
Nuo isoimmat olivat tuossa alle kouluikäisinä melkoisia prinsessoja, halusivat aina kaikkea hienoa ja kimaltavaa ja pinkkiä. Tokaluokkalaisena pinkki oli inhokkiväri. Kummastakaan ei tullut pissistä. Keskimmäisen prinsessavaihe ei näkynyt ollenkaan niin että olisi ollut kiinnostunut mistään prinsessoista tai prinsessavaatteista. Nyt on hyvinkin tyttömäinen nuori neiti. Taas nämä kaksi nuorinta ovat eläneet täysillä prinsessavaihettaan. Tänään tosin tuo 6-vuotias ilmoitti ettei halua olla vappunaamiaisissa prinsessa vaan noita :) Joten alkaisinko tämä vaihe hiipua...
Sieltä tulikin se päivän annos oikein stereotypisiä sukupuolirooleja. Ei todellakaan ole läheskään kaikilla tytöillä mitään "prinsessavaihetta" ja niillä joilla se on, johtuu se disney-leffoista ja prinsessasaduista jne. eli kyseessä on puhtaasti sosiaalinen konstruktio. Seuraavaksi varmaan väität että jokaisella pojalla on joku "leluautovaihe".
Tyttöjäkin on erilaisia. Meidän perheessä poikia ja yksi tyttö. Tuo tyttö on kuin yksi pojista, riehuu ja leikkii jopa rajummin, eikä mekkoja pue päälle eikä yhtään välitä prinsessajutuista. On aina ollut luonnostaan poikatyttö. Että ei se tyttö tarkoita aina, että olisi prinsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pieni tyttö tykkää kovasti vaaleanpunaisesta, kimamalluksesta, prinsessoista, mekoista ja kauniista vaatteista. Olen itse ollut totaalinen poikatyttö ja nykyäänkin kuljen tuulihousuissa ja laittautumatta. Ei olla mitenkään lapsen tyttömäisyyttä pyritty korostamaan. Tyttäreni onkin myös paljon muuta ja hänellä on paljon kiinnostuksen kohteita ja on myös oikein mukava persoona. Teininä saattaa sitten olla vaikka punkkari, joka myös on minulle ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjen luonnolliseen kehitykseen kuuluu prinsessavaihe. Kaikilla tytöillä on se jossain muodossa..
Ja paskat! Ei ainakaan pidä meillä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun pieni tyttö tykkää kovasti vaaleanpunaisesta, kimamalluksesta, prinsessoista, mekoista ja kauniista vaatteista. Olen itse ollut totaalinen poikatyttö ja nykyäänkin kuljen tuulihousuissa ja laittautumatta. Ei olla mitenkään lapsen tyttömäisyyttä pyritty korostamaan. Tyttäreni onkin myös paljon muuta ja hänellä on paljon kiinnostuksen kohteita ja on myös oikein mukava persoona. Teininä saattaa sitten olla vaikka punkkari, joka myös on minulle ihan ok.
Meillä päinvastoin. Mä olin lapsena niin prinsessa kuin vain olla ja voi. Tytöstäni tulikin totaalinen poikatyttö, prinsessavaihetta ei missään kohtaa. Hän saa olla sellainen kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun teinityttöni oli ihan umpiprinsessa pienenä. Pinkki oli ainoa väri johon luotettiin ja tiara piti olla päässä aina. Nyt hän on 15 v. Pinkki on täysin mahdoton väri, pukeutuu huppareihin ja verkkareihin, värit on sinistä, vihreää ja mustaa. Ainoat korut on korvikset, meikkaaminen ei kiinnosta, eikä paljon hiusten laittokaan. Täysin päinvastainen kuin olisi voinut kuvitella pikkulapsiajan perusteella.
Jos aikuista ihmistä oikeasti noin paljon häiritsee pienten lasten prinsessa- ja prinssileikit (koska kyllä, on myös pieniä poikia jotka tykkäävät meikeistä ja vaatteista ja koruista) niin kannattaa ehkä miettiä, että miksi :) miksi sä ap koet ne prinsessaleikit noin vastenmielisinä?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap kyllä vähän. Tyttöjen maailma saattaa olla tuollainen ja usein onkin, toki on poikkeuksiakin. Ne poikkeudet vaan tuppaavat kärsimään kouluaikanaan jos eivät ole tuollaisia tyttömäisiä. Itselläni on tytär joka on jo nuori aikuinen ja kyllä hän sanoi että paineet olla tuollainen olivat aika kovat 11-15-vuotiaana. Hän on ihan erilainen ja nyt kuulemma vasta voi olla täysin oma itsensä.
Häh? Olen itse se poikkeus. En meikannut koskaan, vaatteet olivat sellaisia, joista tykkäsin, ei mitään viimeisintä muotia ja merkkivaatetta. Mulla oli reppu, ei laukkua jne.
Kas kummaa kun nämä muotitietoiset kiusasivat minua siitä, että vein sen koulun suosituimman pojan. Ei siitä, että olin erilainen.
Oma tyttöni tykkää mekoista, haluaa aina saada mekkoja ja legginssejä päällensä. Mutta ylläri ylläri, myös pojallani on lempivaatteensa. Hän myös esittelee uusia vaatteitaan. Ja poikaa, joka pukeutuu oudosti ei kiusattaisi vai? Kyllä tunnen tapauksen, jota kiusattiin ku tykkäsi käyttää farkkua ja kauluspaitaa, eikä collegeita tai huppareita.
Kiusaamiseen ei ole koskaan vain yhtä syytä. Vaatteet, erilaisuus, nimi, you name it.
Poikien ja tyttöjen käytöksessä on ainakin yksi ero. Veljekset kun tappelee se kestää sen ajan mitä riitelevät ja sitten voidaan leikkiä sovussa. Siskoilla se riita voi kestää päiviä tai jopa viikkoja. Tämän olen kokenut itse, mulla on veli. Omat pojat on juuri tuollaisia mitä sanoin. Siskon tytöt käy lähes loputonta sotaa. Naisella on sisko joista kumpikin sanoo että varsinkin teini-ikä oli heillä jatkuvaa riitelyä.
Pojilla on ehkä rajumpi tapa riidellä mutta myös nopea tapa sopia. Tytöt kantaa sitä kaunaa ja vanhakin riita kaivetaan välillä esiin kun jostain tulee kinaa. Yhden kaverin isällä oli erikoinen mutta käytännöllinen tapa antaa poikien sopia välinsä. Sanoi että no niin lyökää toisianne minuutin ajan. Harvoin meistä kukaan löi mutta joskus kuitenkin. Oltiin siis kavereita eikä veljiä.
Voi kuulostaa hieman oudolta nykypäivän kasvatus oppien mukaan. Se iskujen antaminen ja saaminen teki tehtävänsä. Oppi olemaan ja vieläkin ollaan kavereita. Aikuisina on keskinäinen tsoukki otetaanko minuutin matsi? Joskus juovuspäissään vähän päästellään höyryjä. Naiset ei sitä tajua että annetaan vähän iskuja ja sitten ollaan niin kavereita että pitää halata.
hyi helvetti taidat olla sellain perus epänaisellinen suomiämmä mitä en voi sietää?!en voi sietää epänaisellisia naisia, jotka leikkii miehiä.yökkkkkkkkk!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!mä oon ite prinsessa.
N19
Ja onneksi mulla ei ole poikia. Kaikki käskyt menee aina kuuroille korville ja kaverin teinipojat... huh huh. Ihme että ovat vielä hengissä.
Tyttöjen luonnolliseen kehitykseen kuuluu prinsessavaihe. Kaikilla tytöillä on se jossain muodossa. Siitä 4-5 -vuotiaan prinsessavaiheesta ei voi päätellä yhtään mitään millainen tytöstä tulee isompana. Meillä on viisi tyttöä, vanhimmat 17 ja 18 ja nuorimmat 4 ja 6.
Nuo isoimmat olivat tuossa alle kouluikäisinä melkoisia prinsessoja, halusivat aina kaikkea hienoa ja kimaltavaa ja pinkkiä. Tokaluokkalaisena pinkki oli inhokkiväri. Kummastakaan ei tullut pissistä. Keskimmäisen prinsessavaihe ei näkynyt ollenkaan niin että olisi ollut kiinnostunut mistään prinsessoista tai prinsessavaatteista. Nyt on hyvinkin tyttömäinen nuori neiti. Taas nämä kaksi nuorinta ovat eläneet täysillä prinsessavaihettaan. Tänään tosin tuo 6-vuotias ilmoitti ettei halua olla vappunaamiaisissa prinsessa vaan noita :) Joten alkaisinko tämä vaihe hiipua...