Huh! Onneksi mulla ei oo tyttöä!

Ap oli itsekin siis sellainen lapsena? Ja vielä aikuisena?

En minä mut kaikki muut!!

Vierailija kirjoitti:

hyi helvetti taidat olla sellain perus epänaisellinen suomiämmä mitä en voi sietää?!en voi sietää epänaisellisia naisia, jotka leikkii miehiä.yökkkkkkkkk!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!mä oon ite prinsessa.

N19

Ei "epänaisellisuus" ole miehen leikkimistä, lapsi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mun teinityttöni oli ihan umpiprinsessa pienenä. Pinkki oli ainoa väri johon luotettiin ja tiara piti olla päässä aina. Nyt hän on 15 v. Pinkki on täysin mahdoton väri, pukeutuu huppareihin ja verkkareihin, värit on sinistä, vihreää ja mustaa. Ainoat korut on korvikset, meikkaaminen ei kiinnosta, eikä paljon hiusten laittokaan. Täysin päinvastainen kuin olisi voinut kuvitella pikkulapsiajan perusteella.

Lapsena aivopeseytyy herkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Poikien ja tyttöjen käytöksessä on ainakin yksi ero. Veljekset kun tappelee se kestää sen ajan mitä riitelevät ja sitten voidaan leikkiä sovussa. Siskoilla se riita voi kestää päiviä tai jopa viikkoja. Tämän olen kokenut itse, mulla on veli. Omat pojat on juuri tuollaisia mitä sanoin. Siskon tytöt käy lähes loputonta sotaa. Naisella on sisko joista kumpikin sanoo että varsinkin teini-ikä oli heillä jatkuvaa riitelyä.

Pojilla on ehkä rajumpi tapa riidellä mutta myös nopea tapa sopia. Tytöt kantaa sitä kaunaa ja vanhakin riita kaivetaan välillä esiin kun jostain tulee kinaa. Yhden kaverin isällä oli erikoinen mutta käytännöllinen tapa antaa poikien sopia välinsä. Sanoi että no niin lyökää toisianne minuutin ajan. Harvoin meistä kukaan löi mutta joskus kuitenkin. Oltiin siis kavereita eikä veljiä.

Voi kuulostaa hieman oudolta nykypäivän kasvatus oppien mukaan. Se iskujen antaminen ja saaminen teki tehtävänsä. Oppi olemaan ja vieläkin ollaan kavereita. Aikuisina on keskinäinen tsoukki otetaanko minuutin matsi? Joskus juovuspäissään vähän päästellään höyryjä. Naiset ei sitä tajua että annetaan vähän iskuja ja sitten ollaan niin kavereita että pitää halata.

Tosi terveen kuuloista.

Olitko ap itse samanlainen (jos olet nainen) vai miksi oletat kaikkien tyttöjen olevan samanlaisia?

Ihan semihauska provo. Mutta siis on pienissä tytöissä ja pojissa eroa vaikkakin väitän ison osan niistä tulevan vanhempien antamista malleista ja odotuksista.

Meillä nyt alta kolmivuotias tyttö, joka laskee liukumäestä pää edellä jos ei tajua kattoo perään, pomppii trampoliinissa niin että isää hirvittää ja ajaa fillarilla hyppyreistä nenilleen ja heti perään uudestaan. Huomattavasti paljon kovempi kantti kuin noilla pojilla oli samassa iässä. Toisaalta tykkää myös "pinsessamekoita". Ei niitä mekkoja tai raisuja leikkejä mielestäni hänelle kukaan ole tuputtanut. Ehkä veljeet villiinnyttäneet sen :D

Minä ajattelin että meidän perheessä välteltäisiin prinsessajuttuja. En itse pidä pinkeistä hörhöjutuista.

Mutta nyt neljävuotiaan tytön äitinä olen höllännyt kantaani. Mitä väliä? Iloitsen kun näen lapseni nauttivan. Lapselle on tärkeää saada hyväksyntää ja tytölle on tärkeää saada näyttää nätille, joten kehun estoitta häntä söpöksi.

Toki kehun häntä myös taidoista ja hyvästä käytöksestä.

Vaatteissa olen myöntynyt pinkkiin ja liilaan, mutta siten että oma makuni vaikuttaa myös. Eli pinkin tunikan kanssa puetaan sitten vaikka tummat legginsit tasapainottamaan kokonaisuutta.

Tässä on tullut jo paljon näkökulmia, mutta mulle tuli tästä aloituksesta mieleen, että mulle on äitinä valjennut, että tuollaiset "tyttö/poika"-kiinnostuksenkohteet ovat vanhemmuudessa pelkkää pintaa eikä ollenkaan olennaisia mun äitiyteni ja äiti-lapsi -suhteen kannalta.

Mulla on siis poika ja tyttö. Kun poika syntyi ekaksi, mietin aluksi, että miten tässä nyt ollaan, kun olen kolmen tytön perheestä. Ja mun poika on ollut alusta saakka kiinnostunut autoista, moottoreista, tekniikasta, on liikkuvainen, painii mielellään, jne. jne. Ja nuo jutut eivät millään lailla määritä suhdettani häneen. Vanhemmuus on jotain ihan muulla tasolla tapahtuvaa.