Lue keskustelun säännöt.
Mitä teit kun puolisosi jäi kiinni pettämisestä?
26.04.2016 |
Itse lähtisin toki suhteesta, ja varmaan kostaisin jollakin tapaa? Kaikki julki facebookiin tms..
Kommentit (55)
Oletteko olleet yhteydessä tähän toiseen naiseen? Ymmärrän kyllä, että mies on itse vastuullinen teoistaan. Kuitenkin tekisi mieli mennä kertomaan mitä mies on tästä naisesta puhunut. Myös mies itse on esiintynyt parempana painoksena itsestään. Ärsyttää se vastavuoroinen jeesustelu. Pahin kosto olisi ollut kun olisivat toisensa saaneet. Yhdessä kuitenkin jatkettiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ylpeä, mutta saattoi suusta päästä aika alatyylistä settiä ja saatoin mä avokämmenellä vähän silittää poskea..
Vierailija kirjoitti:
Yritin selitellä tilannetta parhain päin. Sitten laitoin miehen valitsemaan, että minä tai hän. Mies sanoi, ettei luovu kummastakaan. Minä siis lähdin.
Tässäpä vasta tomera kynnysmatto :D
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran oon saanut kuulla tutuilta että olisi pettänyt, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kerran löyty whatsappissa keskustelu jonkun naisen kanssa, nainen oli tosi kylmä miestä kohtaan ja miehen yrittäminen meni taas ihan yli. Kun luin keskustelun ekaa kertaa istuin tunnin sohvalla ja itkin joskus kuuden aikaa aamulla. Seuraavana päivänä soitin äidillen ja itkin lisää. Mutta en koskaan kertonut miehelleni että olin sen keskustelun lukenut, koska olin silloin raskaana ja oli puhunut naisen kanssa juuri ennen kuin saatiin tietää raskaudesta, ja sen jälkeen ei kertaakaan yhdenkään naisen kanssa, ainakaan whatsappissa, viestillä tai facessa.
Oi kun ihana alku perhe-elämälle. Ratsaat ilmeisesti säännöllisesti miehen puhelimen?
Kyllä se oli heti ero. Ei siinä huudettu, tai muuta draamaa, mies tuumas että kyllä kävi vieraissa.
Itki kuukausia perään mutta nyt jo uus avovaimo ja vatsa sillä pystyssä. Erostahan on vasta vuosi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä puhelin kannattaa ratsata. Rehellisellä ei ole mitään salattavaa. Itse olisin ollut 2 v. Lyhyemmän aikaa kynnysmattona.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet yhteydessä tähän toiseen naiseen? Ymmärrän kyllä, että mies on itse vastuullinen teoistaan. Kuitenkin tekisi mieli mennä kertomaan mitä mies on tästä naisesta puhunut. Myös mies itse on esiintynyt parempana painoksena itsestään. Ärsyttää se vastavuoroinen jeesustelu. Pahin kosto olisi ollut kun olisivat toisensa saaneet. Yhdessä kuitenkin jatkettiin
Tunsin tämän toisen naisen jo ennestään, enkä ole tapauksen jälkeen ollut yhteydessä häneen. Olimme aikoinaan tekemisissä niin paljon pariskuntina, että naiselle oli aivan selvää millainen mieheni on. Se harmittaa, että samalla meni yhteys naisen silloiseen (nykyisin ex) mieheen. Hän oli kuitenkin täysin syytön tapahtuneeseen ja lapsillemme tärkeä.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä puhelin kannattaa ratsata. Rehellisellä ei ole mitään salattavaa. Itse olisin ollut 2 v. Lyhyemmän aikaa kynnysmattona.
Puolisollakin on oikeus yksityisyyteen. Ja voihan siellä olla muiden yksityisiä asioita, jotka eivät ole sinun silmillesi tarkoitettu.
Puolisolla on myös oikeus luottamukseen. Se meni, ei sitä enää koskaan saa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysin mieheltä anteeksi huonouttani. Aloitin terveellisemmän elämän (kuntoilua ja parempi ruokavalio) ja aktivoiduin sängyn puolella. Annoin ensi kertaa kakkoseenkin.
Sain näillä toimenpiteillä pidettyä mieheni itselläni, onneksi. Rakastan häntä yli kaiken <3
Ja vielä, enää ei tarvi ratsata puhelinta. Luottamus on mennyt enkä enää edes halua tietää mitä sieltä voisi löytyä. Mies kyllä kehottaa katsomaan puhelintaan. Ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisolla on myös oikeus luottamukseen. Se meni, ei sitä enää koskaan saa takaisin.
Miksi katsot voivasi päättää tällaisesta asiasta kenenkään muun puolesta kuin omastasi? Sinun luottamuksesi saattoi mennä eikä koskaan tule takaisin, kaikilla muilla ei välttämättä käy niin.
Olin aluksi vihainen ja puhuin asiasta kaikille. Miestä en enää tavannut, muutti hyvin pian yhteen uuden naisen kanssa. Erosta nyt vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.
Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.
Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.
Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Tapojeni vastaisesti huusin ja itkin. Pakkasin miehelle kassin ja heitin sen käytävään. Sitten mies sai tilannetta rauhoiteltua ja päädyimme parisuhdeterapiaan ja pysyimme yhdessä.
Tämä on tapahtunut X kertaa?
Sen ensimmäisen kerran.
Toisella kertaa purin huulta ja pyrin suhtautumaan realistisesti tilanteeseen. Viimeisimmällä kerralla itkin ja iskin luurin korvaan.
Luin puhelimella toisesta ketjusta että kuukauden sisään olisi ollut uusin tapaus? Onko siis tänne kirjoittelusi aikana mies taas sortunut? :(
No eihän se litralerssi nyt housuissa pysy. Pettää ja tulee pettämään uudestaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Tapojeni vastaisesti huusin ja itkin. Pakkasin miehelle kassin ja heitin sen käytävään. Sitten mies sai tilannetta rauhoiteltua ja päädyimme parisuhdeterapiaan ja pysyimme yhdessä.
Tämä on tapahtunut X kertaa?
Sen ensimmäisen kerran.
Toisella kertaa purin huulta ja pyrin suhtautumaan realistisesti tilanteeseen. Viimeisimmällä kerralla itkin ja iskin luurin korvaan.
Luin puhelimella toisesta ketjusta että kuukauden sisään olisi ollut uusin tapaus? Onko siis tänne kirjoittelusi aikana mies taas sortunut? :(
No eihän se litralerssi nyt housuissa pysy. Pettää ja tulee pettämään uudestaankin.
Kunhan edes yrittää tehdä asialle jotain, niin se riittää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.
Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.
Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.
Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.
Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.
Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.
Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.
Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.
Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.
Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana.
Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.
Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.
Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.
Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.
Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.
Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.
Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana.
Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.
Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan.
Toisia naisia sen enempää syyttelemättä, mutta perusteluna "mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen, niin mitä siitä" on hiukan heikko.
Samaa mieltä. Sillä on iso merkitys joudunko pelkäämään ja etsimään jotain vihjeitä, vai voinko luottaa siihen, että jos mies mokaa, niin kertoo. En usko, että kestäisin sellaisessa suhteessa, jossa joutuisin epäilemään.