Mitä teit kun puolisosi jäi kiinni pettämisestä?

Miestä loukkasi eniten kun totesin tunnustukseen tyyliin "ai jaa. Otatko kahvia" ja suhtauduin yhtä välinpitämättömästi aina kun se halusi purkaa pahaa oloaan ja jutella asiasta. Tuli kuulemma tosi kurja olo kun minä en välitä vähääkään tommosesta asiasta.

Itsekseni kyllä itkin ja raivosin, mutta miehelle esitin täysin välinpitämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähtisin toki suhteesta, ja varmaan kostaisin jollakin tapaa? Kaikki julki facebookiin tms..

Ihan ehdottomasti. Kaikki. Julki. Facebookiin. Ja sitten tänne palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Miestä loukkasi eniten kun totesin tunnustukseen tyyliin "ai jaa. Otatko kahvia" ja suhtauduin yhtä välinpitämättömästi aina kun se halusi purkaa pahaa oloaan ja jutella asiasta. Tuli kuulemma tosi kurja olo kun minä en välitä vähääkään tommosesta asiasta.

Itsekseni kyllä itkin ja raivosin, mutta miehelle esitin täysin välinpitämätöntä.

Miksi? Jos aikomuksena oli jatkaa tuon miehen kanssa, niin mitä tuollanen leikkiminen auttaa? 

Ajattelin että menee kohta ohi niinkuin ennen. En ainakaan ota eroa ettei tuo lutka saa miestäni ja meidän taloa.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä loukkasi eniten kun totesin tunnustukseen tyyliin "ai jaa. Otatko kahvia" ja suhtauduin yhtä välinpitämättömästi aina kun se halusi purkaa pahaa oloaan ja jutella asiasta. Tuli kuulemma tosi kurja olo kun minä en välitä vähääkään tommosesta asiasta.

Itsekseni kyllä itkin ja raivosin, mutta miehelle esitin täysin välinpitämätöntä.

Miksi? Jos aikomuksena oli jatkaa tuon miehen kanssa, niin mitä tuollanen leikkiminen auttaa? 

Mä tein saman ja ei todellakaan ollut aikomus jatkaa jätkän kanssa. Ilme oli kyllä mahtava kun tunnusti tekonsa ja tyytyväisesti huokaisin perään että "voi jumalan kiitos, nyt voidaan vihdoin päättää tää parisuhteenkuvatus. Oot muuten sängyssä tosi huono" Kyllä nousi kyyneleet miehelle silmiin.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.

Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.

Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.

Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.

Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.

Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana. 

Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.

Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan. 

Toisia naisia sen enempää syyttelemättä, mutta perusteluna "mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen, niin mitä siitä" on hiukan heikko. 

Ai, minun olisi pitänyt kieltäytyä hänen kanssaan seksistä eron jälkeen...ai miksi. Se oli vain seksiä enää ja helpompi tutun kanssa, kuin iskeä joku outo tyyppi. Tiesi ainakin, mitä sai.

Oksensin. Menetin yöunet ja ruokahalun. Hyvät muistot mitätöityi siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.

Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.

Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.

Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.

Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.

Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana. 

Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.

Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan. 

Toisia naisia sen enempää syyttelemättä, mutta perusteluna "mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen, niin mitä siitä" on hiukan heikko. 

Ai, minun olisi pitänyt kieltäytyä hänen kanssaan seksistä eron jälkeen...ai miksi. Se oli vain seksiä enää ja helpompi tutun kanssa, kuin iskeä joku outo tyyppi. Tiesi ainakin, mitä sai.

Ai niin ja harrastimme seksiä myös sen puolen vuoden yhdessäasumisen aikana, minkä asuimme enää taloudellisista syistä. Seksipuoli meillä oli aina luistanut. Olihan mies hyvin harjoitellut tätä asiaa, joten miksi kieltäytyä hyvästä seksistä, kun mies sitä niin auliisti tarjosi. Hauskaa meillä oli aina sängyssä ollut.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.

Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.

Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.

Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.

Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.

Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana. 

Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.

Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan. 

Toisia naisia sen enempää syyttelemättä, mutta perusteluna "mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen, niin mitä siitä" on hiukan heikko. 

Ai, minun olisi pitänyt kieltäytyä hänen kanssaan seksistä eron jälkeen...ai miksi. Se oli vain seksiä enää ja helpompi tutun kanssa, kuin iskeä joku outo tyyppi. Tiesi ainakin, mitä sai.

En minä ainakaan haluaisi auttaa ketään satuttamaan puolisoaan. Ei minun seksinhimoni ole sen arvoinen asia, että pitäisi avittaa niinkin ikävässä tempussa. Se tuskin oli uudelle puolisolle "vain seksiä"

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.

Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.

Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.

Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.

Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.

Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana. 

Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.

Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan. 

Toisia naisia sen enempää syyttelemättä, mutta perusteluna "mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen, niin mitä siitä" on hiukan heikko. 

Ai, minun olisi pitänyt kieltäytyä hänen kanssaan seksistä eron jälkeen...ai miksi. Se oli vain seksiä enää ja helpompi tutun kanssa, kuin iskeä joku outo tyyppi. Tiesi ainakin, mitä sai.

En minä ainakaan haluaisi auttaa ketään satuttamaan puolisoaan. Ei minun seksinhimoni ole sen arvoinen asia, että pitäisi avittaa niinkin ikävässä tempussa. Se tuskin oli uudelle puolisolle "vain seksiä"

No minä ajattelen toisin. Ei tullut mieleenkään syyttää niitä toisia naisia, joita oli meidän suhteen aikana. Miehen oma valinta. Kun kuulin niistä, en halunnut enää elää hänen kanssaan parisuhteessa.

Mies muutti jonkun naisen luokse minun luotani siksi, että ei saanut uutta asuntoa tarpeeksi nopeaa, kun saimme asuntomme myytyä. En kokenut olevani vastuussa hänen tästä suhteesta, enkä seuraavasta, enkä seuraavasta tai seuraavasta. Hänen omia valintojaan.  Vaikka olisin hoitanut seksielämäni jonkun muun kanssa, mies ei heillekään olisi silti uskollinen ollut, kuten ei kuulemma ole nykyiselle aviovaimolleenkaan. Näin olen kuullut, vaikka asunkin toisella paikkakunnalla, enkä ole nähnyt häntä 15 vuoteen.

Eiköhän nämä asiat ole ihan hänen vastuullaan, eikä minun. Minun tehtäväni ei ole ollut koskaan huolehtia hänen parisuhteistaan. Ei tämä mies nyt ihan niin paljoa minulle merkinnyt :)

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.

Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.

Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.

Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.

Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.

Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana. 

Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.

Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan. 

Toisia naisia sen enempää syyttelemättä, mutta perusteluna "mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen, niin mitä siitä" on hiukan heikko. 

Ai, minun olisi pitänyt kieltäytyä hänen kanssaan seksistä eron jälkeen...ai miksi. Se oli vain seksiä enää ja helpompi tutun kanssa, kuin iskeä joku outo tyyppi. Tiesi ainakin, mitä sai.

En minä ainakaan haluaisi auttaa ketään satuttamaan puolisoaan. Ei minun seksinhimoni ole sen arvoinen asia, että pitäisi avittaa niinkin ikävässä tempussa. Se tuskin oli uudelle puolisolle "vain seksiä"

No minä ajattelen toisin. Ei tullut mieleenkään syyttää niitä toisia naisia, joita oli meidän suhteen aikana. Miehen oma valinta. Kun kuulin niistä, en halunnut enää elää hänen kanssaan parisuhteessa.

Mies muutti jonkun naisen luokse minun luotani siksi, että ei saanut uutta asuntoa tarpeeksi nopeaa, kun saimme asuntomme myytyä. En kokenut olevani vastuussa hänen tästä suhteesta, enkä seuraavasta, enkä seuraavasta tai seuraavasta. Hänen omia valintojaan.  Vaikka olisin hoitanut seksielämäni jonkun muun kanssa, mies ei heillekään olisi silti uskollinen ollut, kuten ei kuulemma ole nykyiselle aviovaimolleenkaan. Näin olen kuullut, vaikka asunkin toisella paikkakunnalla, enkä ole nähnyt häntä 15 vuoteen.

Eiköhän nämä asiat ole ihan hänen vastuullaan, eikä minun. Minun tehtäväni ei ole ollut koskaan huolehtia hänen parisuhteistaan. Ei tämä mies nyt ihan niin paljoa minulle merkinnyt :)

Ei ole minunkaan tehtävänä huolehtia muiden parisuhteista, mutta miksi ihmeessä ehdontahdoin satuttaisin jotain toista ihmistä? Arvostan muita ihmisiä ja itseäni enemmän. 

En minä todellakaan syytä niitä naisia, jotka makasivat mieheni kanssa tietäen, että hän on naimisissa, mutta arvostus ihmistä kohtaan, joka on tuollaiseen valmis oman nautintonsa vuoksi on aika alhainen... Miehen vika, että petti, mutta millainen ihminen lähtee tuollaiseen mukaan?

HEL-NYC kirjoitti:

Ei ole minunkaan tehtävänä huolehtia muiden parisuhteista, mutta miksi ihmeessä ehdontahdoin satuttaisin jotain toista ihmistä? Arvostan muita ihmisiä ja itseäni enemmän. 

En minä todellakaan syytä niitä naisia, jotka makasivat mieheni kanssa tietäen, että hän on naimisissa, mutta arvostus ihmistä kohtaan, joka on tuollaiseen valmis oman nautintonsa vuoksi on aika alhainen... Miehen vika, että petti, mutta millainen ihminen lähtee tuollaiseen mukaan?

Totta. En itsekkään syytä niitä jotka harrastaisivat seksiä puolisoni kanssa, mutten voi ymmärtää ihmisiä jotka tekevät tätä tieten tahtoen ja paneskelevat parisuhteessa olevia. Itse pysyttelen sinkuissa, mut jokainen tavallaan.

Ei se jäänyt. Tai sain selville vasta kuukausia sen jälkeen kun se oli häippässyt. Sen toisen matkaan.

-m44

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.

Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.

Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.

Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.

Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.

Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana. 

Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.

Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan. 

Toisia naisia sen enempää syyttelemättä, mutta perusteluna "mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen, niin mitä siitä" on hiukan heikko. 

Ai, minun olisi pitänyt kieltäytyä hänen kanssaan seksistä eron jälkeen...ai miksi. Se oli vain seksiä enää ja helpompi tutun kanssa, kuin iskeä joku outo tyyppi. Tiesi ainakin, mitä sai.

En minä ainakaan haluaisi auttaa ketään satuttamaan puolisoaan. Ei minun seksinhimoni ole sen arvoinen asia, että pitäisi avittaa niinkin ikävässä tempussa. Se tuskin oli uudelle puolisolle "vain seksiä"

No minä ajattelen toisin. Ei tullut mieleenkään syyttää niitä toisia naisia, joita oli meidän suhteen aikana. Miehen oma valinta. Kun kuulin niistä, en halunnut enää elää hänen kanssaan parisuhteessa.

Mies muutti jonkun naisen luokse minun luotani siksi, että ei saanut uutta asuntoa tarpeeksi nopeaa, kun saimme asuntomme myytyä. En kokenut olevani vastuussa hänen tästä suhteesta, enkä seuraavasta, enkä seuraavasta tai seuraavasta. Hänen omia valintojaan.  Vaikka olisin hoitanut seksielämäni jonkun muun kanssa, mies ei heillekään olisi silti uskollinen ollut, kuten ei kuulemma ole nykyiselle aviovaimolleenkaan. Näin olen kuullut, vaikka asunkin toisella paikkakunnalla, enkä ole nähnyt häntä 15 vuoteen.

Eiköhän nämä asiat ole ihan hänen vastuullaan, eikä minun. Minun tehtäväni ei ole ollut koskaan huolehtia hänen parisuhteistaan. Ei tämä mies nyt ihan niin paljoa minulle merkinnyt :)

Ei ole minunkaan tehtävänä huolehtia muiden parisuhteista, mutta miksi ihmeessä ehdontahdoin satuttaisin jotain toista ihmistä? Arvostan muita ihmisiä ja itseäni enemmän. 

En minä todellakaan syytä niitä naisia, jotka makasivat mieheni kanssa tietäen, että hän on naimisissa, mutta arvostus ihmistä kohtaan, joka on tuollaiseen valmis oman nautintonsa vuoksi on aika alhainen... Miehen vika, että petti, mutta millainen ihminen lähtee tuollaiseen mukaan?

Eihän hellanyrkki nyt vaan heijastaisi omaa katkeruuttaan ja haavoittuneisuuttaan tähän anoseen? Keskustele tämä sama asia oman miehesi kanssa äläkä muiden valintoja arvostele

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin raivota ja huutaa. Samassa syssyssä nimittäin selvisi, että oli pannut vähän kaikkea kaksjalkaista liikkuvaa. No asuttiin vielä yhdessä yli puoli vuotta taloudellisten syiden takia. Se oli oikeastaan hauskaa aikaa. Kumpikin kulki omia reissujaan ja kun ei enää oltu yhdessä romanttisessa mielessä, puhuttiin asioista rehellisemmin ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.

Mies muuttikin sitten heti yhden hoitonsa luo avoliittoon. Me sitten joskus satunnaisesti muisteltiin vanhoja jälkeen päin ja vietettiin ns. yhdenillan suhteita. Nekin oli tosi hauskoja, kun ei enää ollut paineita parisuhteesta.

Ihan hyvällä tätä kihlattuani muistelen. Minkäs sille teki, että toinen nyt ei osannut olla uskollinen. On nyt naimisissa ja kolmen murrosikäisen lapsen isä ja pettää kuulemma nykyistä vaimoaankin aika paljon. Mutta koska vaimo kuulemma paljon nuorempi ja naivi ja koti-ihminen, joka ei käy missään, ei joko tiedä näistä tai ei välitä, kun erossa menisi iso talo yms.

Aina kun nähdään, niin moikataan. Yhdenillanjutut loppui siihen, kun itse aloin seurustelemaan vakituisesti ja perustin perheen.

Hyi helvetti. Molemmat olette oksettavia.

Ai miksikö. Siksikö, että parisuhteen loppumisen ja rakkauden loppumisen jälkeen tulimme ihan hyviksi kavereiksi. Miksi olisi pitänyt kantaa katkeruutta koko loppuelämä. Ihan hyvillä mielillä olin, että ero tuli. Ei meidän parisuhde olisi ikinä onnistunut. Toiseksi mies on krooninen pettäjä, eikä pysty ikinä olemaan uskollinen suhteissaan. Ketku, mikä ketku. Mutta muuten hauska kaveri ja enpä ole jaksanut jäädä vihaamaan. Yhdessäasuminen kavereina oli tosi valaisevaa, koska puitiin niin monia asioita siinä vaiheessa, kun ei ollut enää romanttista taakkaa kannettavana. 

Ja jos meinaat, että olemme oksettavia siksi, että satunnaisesti eksyimme samaan sänkyyn eromme jälkeen, niin mitä siitä. Mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen ja seksiä minäkin joskus halusin. Helpompaa harrastaa ihmisen kanssa, kenet tuntee ja kenen kanssa oli hauskaa sängyssä, kuin iskeä joku satunnainen, outo tyyppi.

Ei ketään pysty muuttamaan, joten totesimme, että meistä ei tule paria, koska hän ei pysty muuttumaan. 

Toisia naisia sen enempää syyttelemättä, mutta perusteluna "mies nyt ei olisi ollut ilman minuakaan uskollinen, niin mitä siitä" on hiukan heikko. 

Ai, minun olisi pitänyt kieltäytyä hänen kanssaan seksistä eron jälkeen...ai miksi. Se oli vain seksiä enää ja helpompi tutun kanssa, kuin iskeä joku outo tyyppi. Tiesi ainakin, mitä sai.

En minä ainakaan haluaisi auttaa ketään satuttamaan puolisoaan. Ei minun seksinhimoni ole sen arvoinen asia, että pitäisi avittaa niinkin ikävässä tempussa. Se tuskin oli uudelle puolisolle "vain seksiä"

No minä ajattelen toisin. Ei tullut mieleenkään syyttää niitä toisia naisia, joita oli meidän suhteen aikana. Miehen oma valinta. Kun kuulin niistä, en halunnut enää elää hänen kanssaan parisuhteessa.

Mies muutti jonkun naisen luokse minun luotani siksi, että ei saanut uutta asuntoa tarpeeksi nopeaa, kun saimme asuntomme myytyä. En kokenut olevani vastuussa hänen tästä suhteesta, enkä seuraavasta, enkä seuraavasta tai seuraavasta. Hänen omia valintojaan.  Vaikka olisin hoitanut seksielämäni jonkun muun kanssa, mies ei heillekään olisi silti uskollinen ollut, kuten ei kuulemma ole nykyiselle aviovaimolleenkaan. Näin olen kuullut, vaikka asunkin toisella paikkakunnalla, enkä ole nähnyt häntä 15 vuoteen.

Eiköhän nämä asiat ole ihan hänen vastuullaan, eikä minun. Minun tehtäväni ei ole ollut koskaan huolehtia hänen parisuhteistaan. Ei tämä mies nyt ihan niin paljoa minulle merkinnyt :)

Ei ole minunkaan tehtävänä huolehtia muiden parisuhteista, mutta miksi ihmeessä ehdontahdoin satuttaisin jotain toista ihmistä? Arvostan muita ihmisiä ja itseäni enemmän. 

En minä todellakaan syytä niitä naisia, jotka makasivat mieheni kanssa tietäen, että hän on naimisissa, mutta arvostus ihmistä kohtaan, joka on tuollaiseen valmis oman nautintonsa vuoksi on aika alhainen... Miehen vika, että petti, mutta millainen ihminen lähtee tuollaiseen mukaan?

Eihän hellanyrkki nyt vaan heijastaisi omaa katkeruuttaan ja haavoittuneisuuttaan tähän anoseen? Keskustele tämä sama asia oman miehesi kanssa äläkä muiden valintoja arvostele

En projisoi. Lähinnä kerroin oman moraalisen kantani siitä, mitä minä tekisin ja mitä en. Enkä yhdistä niitä naisia, jotka makasivat mieheni kanssa tuohon kirjoittajaan. Ne naiset halusivat suhteen mieheni kanssa ja tiesivät varsin hyvin mitä kautta lähteä sitä hakemaan. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja vaikka itse en tekisi tuotakaan, niin pidän sitä hiukan ymmärrettävämpänä, kuin satunnaista seksiä.