Epätäydellinen vaimo =(

Olen lueskellut näitä tekstejä täällä enkä voi sille mitään tunteelle, että muut vaimot ovat hyviä, täydellisiä ja rakastavia ja minä olen täysin epäonnistunut paska (no ehkä vähän liioiteltua). Viime keväänä monien asioiden summana kävi niin, että petin miestäni ;( Ei paljon auta, että se jäi siihen yhteen kertaan enkä mennyt sänkyyn asti, mutta siihen ei todellakaan olis ollu enää pitkä matka ja muilta osin juttu meni täysin överiks. Kaduin tuota hetkellistä hairahtumista ja heikkoa hetkeä niin paljon, että aloin oireilemaan myös fyysisesti. En pystynyt syömään, en nukkumaan ja töistä ei tahtonut tulla mitään. Itkin vain. Lopulta oli pakko kertoa miehelleni. En kertonut yksityiskohtia tai sitä mitä tein tai mitä jätin tekemättä. Kerroin vain, että olen pettänyt häntä sekä henkisesti että fyysisesti. Mies itki ja antoi anteeksi. Itse en pysty kuitenkaan asiaa antamaan itselleni anteeksi. Sätin itseäni koko ajan siitä miten olen voinut tehdä sille ihmisille, jota eniten maailmassa rakastan jotain näin kamalaa. Miehenikin välistä ahdistuu, kun hän haluaisi unohtaa koko jutun ja minä otan sen yhä uudelleen ja uudelleen esiin. En vain pysty elää itseni kanssa enää. Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia? Tiedän sanomattakin, että nyt paha saa palkkansa, joten siitä ei minulle tarvitse enää muistuttaa.