Videopelit on hyödytöntä todellisuuspakoa

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa mieltä sä nyt sitten olet.. sitä että mies on sairas ja addiktioitunut täysin peleihin, eikä ymmärrä maailmasta. Vai että mies on mulkku ja ajaa tuon pelaamisen kautta perheen pois. 

Nuohan palautuvat ihan samaan alkutilanteeseen.

Miehellä on addiktio peleihin, mutta hän itse todennäköisesti hahmottaa asian niin, että addiktio ei ole hänen ongelmansa, vaan ympäristö. Addiktin logiikalla hän syyttää pelaamisestaan ulkopuolisia syitä kuten perhettä, kykenemättä hahmottamaan, että a) hänellä on addiktio, ja b) hän ei pysty käsittelemään hankalia tunteitaan mitenkään muuten kuin pakenemalla.

Jatkamalla nykyistä käyttäytymismallia perhe on äkkiä poissa päiväjärjestyksestä ja sittenhän se taivas vasta aukeaakin, kun ei ole sitä ikävää akkaa siinä valittamassa ja penskaa kiljumassa, vaan saa keskittyä rauhassa pelaamiseen.

Tällainen mies on jo valintansa tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta pelkkää sontaa koko ketju. Ämmät taas jeesustelee siitä mitä mies saa ja ei saisi tehdä, ja teki se mitä tahansa niin väärin menee. Ihmeellisen ahdasmielisiä olette jos pelien pelaaminenkin noin paljon närästää.

Mua hämmentää jo pelkästään tuo miehen pelaa- käsitys. Meillä mies ei ole ikinä pelannut mitään ja minä senkin edestä. En katso ollenkaan telkkaria ja elokuvat eivät voisi vähempää kiinnostaa, joten suunnilleen sama aika menee pelatessa kuin miehellä telkkaria töllöttäessä. Omasta mielestä passiivinen ruudun tuijottaminen on tylsintä mitä voi vain olla, pelaamisessa on jotain mieltäkin ja saa käyttää päätänsäkin. Strategiapelit siis lähinnä sydäntä. Lyhytjänteisyydestäkään en tiedä kun harrastan kuitenkin ohjelmointia ja olen aika varma, että monen täällä pelaajien "adhd:sta" ja muusta mukavasta pelaamisesta tulleesta lieveilmiöstä jeesustelevasta mammasta ei saisi kaivettua tarpeeksi hermoja ja pitkäjänteisyyttä siihen hommaan. Pelatessa usein huomaan nimenomaan tarvittavan tuota kärsivällisyyttä,  uudelleen yrittämistä ja strategian uudelleenpohtimista.

Minä en jaksa nykyään katsoa leffoja tai sarjoja, mielummin pelaan tai muuten vain hengailen ihmisten kanssa onlinessä. Passiivinen töllötys ei vain kiehdo millään tasolla, koen nykyään sen tylsäksi. 

Katson ainoastaan dokumentteja tai jonkun todella kiinnostavan leffan toisinaan. En kuitenkaan paheksu tai tuomitse muita tekivät he mitä hyvänsä, katsovat televisiota. En vain ymmärrä miksi minun pitäisi väkisin tehdä jotain josta en saa mitään irti, niinkuin teeveen tuijotuksesta.

Periaatteessa voivat kehittää joo, mutta voi että toivon, että jotain Minecraftia ei olisi ikinä keksittykään. En voi kasvattaa kouluikäisiä lapsia tynnyrissä, kyllä ne pelit ovat ns. tätä päivää, mutta niiden koukuttavuus on ihan hirveää. Ok, voin asettaa rajoja, mutta siihenhän se vuorovaikutus sitten usein kutistuukin, että voiko pelata ja ei voi ja miksi ei ja siksi kun ei voi pelata liikaa ja mutta kun mä tykkään jne. jne. loputtomiin. Ne on ihan oikeasti huumetta noiden tenavien aivoille. Toki moneen muuhunkin asiaan voi uppoutua mutta heitäpä nyt tikkaa vaikka seitsemän tuntia putkeen ja sitten ulise, että tikanheittoaika loppui liian pian, kuulostaisi ihan utopialta, mutta pelien kanssa noin voisi käydä aivan helposti. Olen ihan oikeasti tosi vihainen ja surullinen, ei siinä paljon lohduta, että oppivat englantia (muutenhan sitä ei voikaan oppia).

Vierailija kirjoitti:

Toki suhde nyt on paskaa. Mutta kun se ei aina ollut. Mikään muu ei muuttunut kuin pelimäärät miehellä, sitä mukaa kun ne lisi, kaikki muu huononi. Onko tämä jokin miehinen tapa erota? Vältellä ja piilotella kunnes "ämmä tajuaa häipyä"? Jos olen kamaluudessani syy siihen, että hän joutuu pelaamaan, eikö kannattaisi tehdä jotain sille ongelmalle, eli paskalle suhteelle ja minulle?

Miehellä on addiktio, se on vähän kuin alkohlismi tai tupakointi, rahapelaaminen tms. Jotkut voi käyttää alkoholiakin kohtuudella, toisilla lähtee alta parisuhde ja työpaikka.

Addiktiiviset ihmiset addiktoituu, kyllä ne siihen keinon löytää.

Ei hän ajattele valitsevansa, ei vaan voi sille mitään. Sano että lähdet nyt ja tuut takaisin sitten kun hän ei enää pelaa. Silloin hän joutuu valitsemaan.

Valitettavasti jos addiktio on noin paha, luulen että niin kuin alkoholin kanssa, se addiktoiva peli vaan täytyy jättää siihen paikkaan. Vuoden päästä tietää onnistuiko.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa voivat kehittää joo, mutta voi että toivon, että jotain Minecraftia ei olisi ikinä keksittykään. En voi kasvattaa kouluikäisiä lapsia tynnyrissä, kyllä ne pelit ovat ns. tätä päivää, mutta niiden koukuttavuus on ihan hirveää. Ok, voin asettaa rajoja, mutta siihenhän se vuorovaikutus sitten usein kutistuukin, että voiko pelata ja ei voi ja miksi ei ja siksi kun ei voi pelata liikaa ja mutta kun mä tykkään jne. jne. loputtomiin. Ne on ihan oikeasti huumetta noiden tenavien aivoille. Toki moneen muuhunkin asiaan voi uppoutua mutta heitäpä nyt tikkaa vaikka seitsemän tuntia putkeen ja sitten ulise, että tikanheittoaika loppui liian pian, kuulostaisi ihan utopialta, mutta pelien kanssa noin voisi käydä aivan helposti. Olen ihan oikeasti tosi vihainen ja surullinen, ei siinä paljon lohduta, että oppivat englantia (muutenhan sitä ei voikaan oppia).

Lohdutukseksi voin kertoa jo näin keski-ikää lähestyvänä ja edustan sitä ensimmäistä pelisukupolvea. Meistä tuli ihan normaaleja vastuullisia aikuisia. Tiedän, että sinun on vaikea ymmärtää tätä, mutta se todellisuus lukuunottamatta addikteja peliriippuvaisia on se, että ne jotka on ns.normaaleja ihmisiä ovat sitä myös aikuisena.

Jeppe voi toki juoda, käyttää huumeita ja pelata. Mutta tämä Jeppe jos ei olisi pelejä, istuisi luultavasti kantabaarissa ryyppäämässä ja heittäisi sitä sinunkin mainitsemaasi tikkaa tauluun. On vain kätevää syyttää pelejä kaikesta, kun ne ongelmat Jepeillä ja kumppaneilla on monta kertaa korvien välissä, eikä sillä ole mitään merkitystä isomassa kuvassa onko maailmassa tietokonepelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peleistä keskustellessa pitäisi kyllä aina erotella nettipelit ja yksinpelit. Nettipeleissä on aina jotain seuraavaa porkkanaa ja virtuaalista sosiaalisuutta ja statusta tarjolla, niin niihin jää todella helposti koukkuun. Monet yksinpelit ovat todella fiksua ja haastavaa viihdettä ja ei lainkaan samalla tavalla huumetta kuin nettipelit.

On ne yksinpelitkin koukuttavia ja sitten pitää saadaa uusia pelejä ja jatkuvasti päivittää koneeseen uudempaa näytönohjainta tai muuta osaa tai ostaa uudempaa konsolia että pääsee pelaamaan uusia huumeita. Sairasta!

Miten tämä sitten eroaa siitä, että pitää katsoa taas uusi elokuva, lukea uusi kirja, ostaa uusi kitara, treenata uusi biisi jne? Kuinka vanhoja täällä oikein ollaan...

Mikään noista mainitsemistasi ei ole samanlaista välineurheilua kuin pelaaminen, eikä yhtä turhaa ajankäyttöä.

Anteeksi nyt kielenkäyttöni mutta vittu sä olet tyhmä. Ei sinunkaltaisten ihmisten kanssa kannata väitellä mistään kun elät ihan omassa maailmassasi täysin epäloogisten luokitustesi kanssa. Pelaajat palaavat pelimaailmoistaan tosielämään sillä sekunnilla kun peli loppuu, sinä sen sijaan olet ikuisesti jumissa tuossa vääristyneessä ajatusmaailmassasi ja hukkaat aikasi siihen että vähättelet vauvapalstalla ihmisiä siitä että he nauttivat harmittomasta viihdemuodosta jota sinä et ymmärrä.

Totuus on se, ettei vaan kannata alkaa parisuhteeseen pelaavan ihmisen kanssa, ellei itsekin pelaa tai muuten siedä sitä pelaamiseen kuluvaa aikaa.  Aikuinen saa itse päättää vapaa-ajastaan.

Minä pelaan itsekin, mutta huomattavasti lyhyempiä aikoja kerrallaan ja yhteensä laskettuna, kuin mitä exäni....ja mielenkiintoisempia pelejä :D Tästä ex voi olla eri mieltä, 99% varmasti onkin - mutta siis pelit eivät yhdistäneet meitä ollenkaan, vaikka kuinka kummankin harrastus oli. Ero tuli puhtaasti sen takia, etten minä jaksanut miehen pelaamista, koska se vaan nyt vei kaiken vapaa-ajan. Nykyisessä suhteessa mies ei pelaa oikeastaan ollenkaan, silloin tällöin mun seurana jotain. Tehdään paljon kaikkea yhdessä, paljon sellaista mistä en olisi voinut haaveillakaan exän kanssa. Ja minkä islle voi, jos mielenkiinnon kohteet ovat totaalisen erilaiset. Ei toista voi muuttaa, oli se addikti tai ei, vain itseään voi. Erotkaa niistä mielestänne liikaa pelaavista miehistänne, on toisenlaisiakin :) Suosittelen, turhaa elämäänsä on tuhlata turhautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, ettei vaan kannata alkaa parisuhteeseen pelaavan ihmisen kanssa

Karsin turhat.

Keskustelupalstalla, jonka suosituimmat keskustelut ovat Temptation Island Official ja Bachelor Suomi Official, haukutaan videopelejä?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelupalstalla, jonka suosituimmat keskustelut ovat Temptation Island Official ja Bachelor Suomi Official, haukutaan videopelejä?

Haukutaan? Ihan hyvää keskustelua tässä on ainakin välillä ollut. Lisäksi nämä mainitsemasi höpöohjelmat ovat sellaisia keskusteluja, joihin kirjoitetaan useampia viestejä per keskustelija, sekä keskustelu elää joka jakson mukaan, mikä tekee siitä vilkkasta viestien vaihtoa. Turha vetää vastakkainasetteluun.