Lue keskustelun säännöt.
Videopelit on hyödytöntä todellisuuspakoa
26.04.2016 |
Älkää nyt heti suuttuko. Tykkään itsekin pelata silloin tällöin, mutta fakta on se, että videopelit on todellisuuspakoa. Pelit on suunniteltu niin että ne koukuttaa ja vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen sillä tavalla että on pakko saada aina uusi dopamiiniannos. Kaikkein pahimpia on mobiilipelit kuten Candy Crush tai Clash of Clans tai mmo-pelit kuten World of Warcraft ja mitä näitä muita on. Yksinpeleissä on se hyvä puoli, että ne yleensä päättyy kun läpäiset pelin, toisin kuin mobiilipelit tai mmo-pelit joita pelataan vaikka ikuisesti.
Moni pelien puolustelija väittää että pelit jotenkin kehittää. No aika vähän verrattuna vaikka kirjojen lukemiseen. Itse asiassa pelaaminen muuttaa aivoja niin että ihmisestä tulee yhä lyhytjännitteisempi, joka kaipaa jatkuvaa stimulointia ja koko ajan jotain uutta näprättävää. Tämä vaikuttaa mm. opiskeluun ja uuden oppimiseen yleensä, kun ihminen ei jaksa keskittyä lukemiseen. Tästä on tehty ihan tutkimuksia.
Myös väitteet että väkivaltaiset pelit ei vaikuta ihmiseen mitenkään ei pidä paikkaansa. Myös tätä on tutkittu ja tulokset on yksiselitteisen selvät, että väkivaltapelien pelaaminen lisää ihmisen väkivaltaisuutta.
Videopelit on hauskoja ja koukuttavia koska ne on tehty sellaiseksi, mutta ne myös melko hyödytöntä ajanvietettä ja todellisuuspakoa. Saman ajan kun opettelet miten tulla hyväksi pelaajaksi jossain pelissä voisit käyttää vaikka jonkun musiikki-instrumentin soiton opetteluun tai uuden kielen opetteluun.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti pitää ihan ookoona sitä, ettei vapaa-ajallaan tee lähestulkoon mitään muuta kuin pelaa, niin kai silloin voi olla edes lisääntymättä? Sama päihteiden pakonomaiset käyttäjät, älkää tehkö lapsia.
Tämä onkin kaikista surullisinta. Nettipeliporukoissa ihan arkipäivää, että voicen taustalta kuuluu vauvan itkua tms, sitten puoliso pyytää tulemaan johonkin apuun tms niin vastaus on jo "joo joo iha kohta tää on kesken" ja mitään ei tapahdu. Päivästä toiseen, joka viikko sama juttu. Tekis mieli sanoa näille paukapäille pari sanaa, että ei tää saatanan peli niin tärkeä ole että menee lastesi edelle. Sitten ihmetellään miksi muija lähti.
Eikö kerro aika paljon niiden muijien tasosta?
No, mitä se kertoo?
Että hyödytön, tuottamaton, todellisuuspakoinen ja ihmisestä luuserin tekevä peli on parempi vaihtoehto kuin viettää aikaa heidän kanssaan. Kannattais kattoo siis peiliin.
Hmm. Kiitos tästä. Kolahti. Tuli mieleen myös se sanonta, "ei ne sanat, vaan teot", jonka voisin myös liittää tähän heränneeseen fiilikseen. Tämä sinun lauseesi on tietenkin osaltaan jo tuttu, näin minä olen ajatellutkin, olevani se kakkonen jos edes sitäkään. Mutta näin luettuna se tuntuu vielä huomattavasti todemmalta ja pahemmalta. Ja vaikka uskon, ettei tuo nyt tosiaan kaikkiin päde, niin minun kohdalla taitaa ihan oikeasti olla noin.
Ilman vittuilua, ylimielisyyttä tai jotain metafyysistä guruilua, niin... Älä identifioidu siihen tilaan missä olet vaan prosessiin, jolla kehityt eteenpäin.
En tiedä kolahtaako tämä, mutta tutki aihepiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä olisi tosi hyvä juttu pelaamisesta Pelastakaa Lapset ry tekemä. Sääli, että te ennakkoluuloisimmat ette edes viitsi lukea näitä ja saisitte pikkuisen järkevämmän kuvan asiasta kuin tuo teidän hysteerinen öyhötyksenne jossa ei ole päätä eikä häntää. Muitakin asiallisia juttuja pelaamisesta löytyy vaikka kuinka paljon ja jos ihmiset lukisivat niitä ei tarvitsisi käydä tätä keskustelua aina uudestaan.
Te ei pelaavat ja pelejä vastustavat väitätte olevanne älykkäitä, joten miksi ette vaikka sivistäisi itseänne ja ottaisi asioista selvää.
http://www.pelastakaalapset.fi/media/pelastakaa-lapset-verkkolehti/toiv…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte rehellisiä. Aika harvalle noilla peleillä on mitään merkitystä oikeassa elämässä, ainakaan hyödyllistä. Vähän niinku muukin viihde, ei sen tarvitsekaan olla mitenkään hyödyllistä. Ja turha jotain kuplan posauttelupelejäkään sen kummemmin tuomita, samaa viihdettä ne on. Ja päihteetkin on ihan ok, jos käyttöä osaa hallita. Ärsyttää vaan siinä vaiheessa, jos ollaan päivät pitkät pilvessä eikä myönnetä sitä ongelmaksi vaikka ahdistus olisi kamala ja vainoharhatkin jo jylläisi. Sama pelaamisen kanssa, ei se ole ihan harmitonta viihdettä enää silloin, kun unohtaa syödäkin, saati huolehtia muista, vaan pakkomielle. Onko se sitten haitallista, jos ei ole ketään kenestä huolehtia, niin ei välttämättä, eläköön ihmiset elämänsä kuinka haluavat. Toivoisin vaan esimerkiksi omalle lapselle jotain toisenlaista. Ja tosiaan sen, että voidaan myöntää ettei nämä asiat kaikilla pysy hanskassa.
Mutta kun te unohdatte sen sosiaalisen aspektin ihan koko aika, miksi te ette ymmärrä että pelaaminen on monille meistä yhdessäoloa ja kavereiden kanssa hengailua. Unohtamatta nyt sitä, että se on älyttömän hauskaa ja viihdyttävää. Parhaimmillaan myös haastavaa ja antaa hienoja kokemuksia ja onnistumisen tunteita.
No niin on nussiminen, ryyppääminen ja mässäilykin, mutta eipä noista iloista hirveästi hyötyä ole. Siitähän tässä nyt on kyse. Eli kun jotkut pelaajat jaksaa väittää, että on tosi kehittävää pelata. Eria asia sitten kai aidot opetuspelit ja logiikkapelit, mutta jos sä pelaat jotain fifaa kännissä kavereiden kanssa niin ei tuu vielä kutsua maajoukkueeseen.
Ite en pidä näitä "pelikavereita" minään oikeina kavereina. Ellei sitten samojen tyyppien kanssa kaveerate muutenkin joilloin he ovat kavereita eivätkä "pelikavereita". MiranaTheSlayer Rovaniemeltä on mun yksi parhaista kavereista hei! Ei olla kyllä koskaan nähty ja luultavasti on ihan vitun urpo livenä, mutta tosi sosiaalista hommaa hei, tutustuttiin counterstrikessä½! Tietenkin nämä "pelikaverit" ovat tyhjää parempi jos ei oikeita kavereita ole.
Itse olen saanut peleissä tutustumieni ihmisten kautta pari työpaikkaa Suomesta ja yhden ulkomailta ja kaverillekin sain järjestettyä paikan Lontoosta kun sellaista valmistumisen jälkeen kaipaili. Mukavaa myös että on yhteyksiä ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja - vaikken kaikkia ikinä olekaan elävänä nähnyt niin jos sattuu seutuville niin paikallinen "opas" tai vaikka yösija yleensä hoituu.
Näinpä. Eräs tuttavapariskunta tapasi nettipelissä. Nykyisin ovat naimisissa ja toinen lapsi tulossa. Mutta hei eihän tuo ole mitään kun kerta PELISSÄ tapasivat. Sekä minulla että miehelläni on ystäviä, jotka ovat löytyneet pelien/netin kautta ja ovat aivan yhtä hyviä ystäviä kuin muista harrastuksista tai koulusta hankitut. Jopa läheisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi tosi hyvä juttu pelaamisesta Pelastakaa Lapset ry tekemä. Sääli, että te ennakkoluuloisimmat ette edes viitsi lukea näitä ja saisitte pikkuisen järkevämmän kuvan asiasta kuin tuo teidän hysteerinen öyhötyksenne jossa ei ole päätä eikä häntää. Muitakin asiallisia juttuja pelaamisesta löytyy vaikka kuinka paljon ja jos ihmiset lukisivat niitä ei tarvitsisi käydä tätä keskustelua aina uudestaan.
Te ei pelaavat ja pelejä vastustavat väitätte olevanne älykkäitä, joten miksi ette vaikka sivistäisi itseänne ja ottaisi asioista selvää.
http://www.pelastakaalapset.fi/media/pelastakaa-lapset-verkkolehti/toiv…
Niin ei varmaan kukaan edes väitä kohtuudessa pysyvän pelaamisen olevan ongelma. Mutta ei tarvitse sukeltaa edes kovin syvälle noihin nettikommuuneihin niin huomaa, että skene on TÄYNNÄ ongelmatapauksia. Esimerkiksi joku vähän parempi wowi-kilta... ihme on jos ei vähintään puolet jäsenistä omaa jonkunlaisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
No ei varmaan jos on hommannut sen edellä kuvatun muijan kanssa...
Tästä saa sen kuvan, että kirjoittajan mielestä on naisen ja lapsen vika, jos miestä ei kiinnosta viettää aikaa heidän kanssaan vaan pelaamisen parissa.
Ihan sama pätee kaikkiin addiktioihin: Riippuvainen yrittää syyllistää lähipiirinsä riippuvuudestaan, jotta ei joutuisi itse ottamaan vastuuta riippuvuudestaan. Puhutaan jostain "mahdollistajista" ikään kuin se riippuvuus olisi puolison aikaansaamaa. Tai että elämä on niin rankkaa puolison kanssa, että on pakko olla riippuvainen.
Tällaista paskapuhetta että kenenkään pidä kuunnella sekuntiakaan. Kaikki riippuvuudet ovat vain ja ainoastaan riippuvaisen itsensä syytä. Lähipiiri tai puoliso ei voi riippuvaista tehdä riippuvaiseksi, eikä myöskään raitistaa.
Riippuvaisen lähimmäisen on otettava vastuu omasta elämästään ja usein se tarkoittaa elämää ilman riippuvaista. Riippuvainen valitsee aina addiktionsa, ei läheistä ihmistä eikä perhettä.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte rehellisiä. Aika harvalle noilla peleillä on mitään merkitystä oikeassa elämässä, ainakaan hyödyllistä. Vähän niinku muukin viihde, ei sen tarvitsekaan olla mitenkään hyödyllistä. Ja turha jotain kuplan posauttelupelejäkään sen kummemmin tuomita, samaa viihdettä ne on. Ja päihteetkin on ihan ok, jos käyttöä osaa hallita. Ärsyttää vaan siinä vaiheessa, jos ollaan päivät pitkät pilvessä eikä myönnetä sitä ongelmaksi vaikka ahdistus olisi kamala ja vainoharhatkin jo jylläisi. Sama pelaamisen kanssa, ei se ole ihan harmitonta viihdettä enää silloin, kun unohtaa syödäkin, saati huolehtia muista, vaan pakkomielle. Onko se sitten haitallista, jos ei ole ketään kenestä huolehtia, niin ei välttämättä, eläköön ihmiset elämänsä kuinka haluavat. Toivoisin vaan esimerkiksi omalle lapselle jotain toisenlaista. Ja tosiaan sen, että voidaan myöntää ettei nämä asiat kaikilla pysy hanskassa.
Mutta kun te unohdatte sen sosiaalisen aspektin ihan koko aika, miksi te ette ymmärrä että pelaaminen on monille meistä yhdessäoloa ja kavereiden kanssa hengailua. Unohtamatta nyt sitä, että se on älyttömän hauskaa ja viihdyttävää. Parhaimmillaan myös haastavaa ja antaa hienoja kokemuksia ja onnistumisen tunteita.
No niin on nussiminen, ryyppääminen ja mässäilykin, mutta eipä noista iloista hirveästi hyötyä ole. Siitähän tässä nyt on kyse. Eli kun jotkut pelaajat jaksaa väittää, että on tosi kehittävää pelata. Eria asia sitten kai aidot opetuspelit ja logiikkapelit, mutta jos sä pelaat jotain fifaa kännissä kavereiden kanssa niin ei tuu vielä kutsua maajoukkueeseen.
Ite en pidä näitä "pelikavereita" minään oikeina kavereina. Ellei sitten samojen tyyppien kanssa kaveerate muutenkin joilloin he ovat kavereita eivätkä "pelikavereita". MiranaTheSlayer Rovaniemeltä on mun yksi parhaista kavereista hei! Ei olla kyllä koskaan nähty ja luultavasti on ihan vitun urpo livenä, mutta tosi sosiaalista hommaa hei, tutustuttiin counterstrikessä½! Tietenkin nämä "pelikaverit" ovat tyhjää parempi jos ei oikeita kavereita ole.
Itse olen saanut peleissä tutustumieni ihmisten kautta pari työpaikkaa Suomesta ja yhden ulkomailta ja kaverillekin sain järjestettyä paikan Lontoosta kun sellaista valmistumisen jälkeen kaipaili. Mukavaa myös että on yhteyksiä ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja - vaikken kaikkia ikinä olekaan elävänä nähnyt niin jos sattuu seutuville niin paikallinen "opas" tai vaikka yösija yleensä hoituu.
Näinpä. Eräs tuttavapariskunta tapasi nettipelissä. Nykyisin ovat naimisissa ja toinen lapsi tulossa. Mutta hei eihän tuo ole mitään kun kerta PELISSÄ tapasivat. Sekä minulla että miehelläni on ystäviä, jotka ovat löytyneet pelien/netin kautta ja ovat aivan yhtä hyviä ystäviä kuin muista harrastuksista tai koulusta hankitut. Jopa läheisempiä.
Itse olen myös saanut pelien kautta paljon ihan niitä OIKEITA kavereita ja ystäviä. Mutta eihän nuo umpiluupäät tätä halua uskoa, he luulee että pelimaailma on jotenkin irrallaan ns.oikeasta maailmasta, eihän se niin ole ja tuolla tutustuu ihmisiin aivan kuten missä tahansa.
Ap on luddiitti. Amishit ottavat sinut varmasti mielellään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte rehellisiä. Aika harvalle noilla peleillä on mitään merkitystä oikeassa elämässä, ainakaan hyödyllistä. Vähän niinku muukin viihde, ei sen tarvitsekaan olla mitenkään hyödyllistä. Ja turha jotain kuplan posauttelupelejäkään sen kummemmin tuomita, samaa viihdettä ne on. Ja päihteetkin on ihan ok, jos käyttöä osaa hallita. Ärsyttää vaan siinä vaiheessa, jos ollaan päivät pitkät pilvessä eikä myönnetä sitä ongelmaksi vaikka ahdistus olisi kamala ja vainoharhatkin jo jylläisi. Sama pelaamisen kanssa, ei se ole ihan harmitonta viihdettä enää silloin, kun unohtaa syödäkin, saati huolehtia muista, vaan pakkomielle. Onko se sitten haitallista, jos ei ole ketään kenestä huolehtia, niin ei välttämättä, eläköön ihmiset elämänsä kuinka haluavat. Toivoisin vaan esimerkiksi omalle lapselle jotain toisenlaista. Ja tosiaan sen, että voidaan myöntää ettei nämä asiat kaikilla pysy hanskassa.
Mutta kun te unohdatte sen sosiaalisen aspektin ihan koko aika, miksi te ette ymmärrä että pelaaminen on monille meistä yhdessäoloa ja kavereiden kanssa hengailua. Unohtamatta nyt sitä, että se on älyttömän hauskaa ja viihdyttävää. Parhaimmillaan myös haastavaa ja antaa hienoja kokemuksia ja onnistumisen tunteita.
No niin on nussiminen, ryyppääminen ja mässäilykin, mutta eipä noista iloista hirveästi hyötyä ole. Siitähän tässä nyt on kyse. Eli kun jotkut pelaajat jaksaa väittää, että on tosi kehittävää pelata. Eria asia sitten kai aidot opetuspelit ja logiikkapelit, mutta jos sä pelaat jotain fifaa kännissä kavereiden kanssa niin ei tuu vielä kutsua maajoukkueeseen.
Ite en pidä näitä "pelikavereita" minään oikeina kavereina. Ellei sitten samojen tyyppien kanssa kaveerate muutenkin joilloin he ovat kavereita eivätkä "pelikavereita". MiranaTheSlayer Rovaniemeltä on mun yksi parhaista kavereista hei! Ei olla kyllä koskaan nähty ja luultavasti on ihan vitun urpo livenä, mutta tosi sosiaalista hommaa hei, tutustuttiin counterstrikessä½! Tietenkin nämä "pelikaverit" ovat tyhjää parempi jos ei oikeita kavereita ole.
Itse olen saanut peleissä tutustumieni ihmisten kautta pari työpaikkaa Suomesta ja yhden ulkomailta ja kaverillekin sain järjestettyä paikan Lontoosta kun sellaista valmistumisen jälkeen kaipaili. Mukavaa myös että on yhteyksiä ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja - vaikken kaikkia ikinä olekaan elävänä nähnyt niin jos sattuu seutuville niin paikallinen "opas" tai vaikka yösija yleensä hoituu.
Näinpä. Eräs tuttavapariskunta tapasi nettipelissä. Nykyisin ovat naimisissa ja toinen lapsi tulossa. Mutta hei eihän tuo ole mitään kun kerta PELISSÄ tapasivat. Sekä minulla että miehelläni on ystäviä, jotka ovat löytyneet pelien/netin kautta ja ovat aivan yhtä hyviä ystäviä kuin muista harrastuksista tai koulusta hankitut. Jopa läheisempiä.
Itse olen myös saanut pelien kautta paljon ihan niitä OIKEITA kavereita ja ystäviä. Mutta eihän nuo umpiluupäät tätä halua uskoa, he luulee että pelimaailma on jotenkin irrallaan ns.oikeasta maailmasta, eihän se niin ole ja tuolla tutustuu ihmisiin aivan kuten missä tahansa.
Kyllähän joku voittaa lotostakin. Mullakin on varmaan 100 baarituttua jotka menee samaan kategoriaan näiden nettikavereiden kanssa. Voiko heille soittaa vaikka keskellä yötä jos on hätä ja pyytää auttamaan? Ei todellakaan voi. Ja ihan kuten baaritutuista, niin hyvällä tuurilla sieltä netistäkin voi joku löytää oikean kaverin. Mikään oletusarvo se ei ole.
Mä tunnen monia ihmisiä, jotka pelaa, mutta en kyllä tunne ainoatakaan, jolle pelaaminen ois ongelma. Kaikki saa elämänsä ihan normisti hoidettua. Tässä keskustelussa tulee ainakin sellainen kuva, että kaikki pelit ja pelaajat on AV-mammojen mielestä paskaa ja friikkejä ja luusereita ja noloja ja kyvyttömiä todellisuuden kohtaamiseen ja ja ja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei varmaan jos on hommannut sen edellä kuvatun muijan kanssa...
Tästä saa sen kuvan, että kirjoittajan mielestä on naisen ja lapsen vika, jos miestä ei kiinnosta viettää aikaa heidän kanssaan vaan pelaamisen parissa.
Ihan sama pätee kaikkiin addiktioihin: Riippuvainen yrittää syyllistää lähipiirinsä riippuvuudestaan, jotta ei joutuisi itse ottamaan vastuuta riippuvuudestaan. Puhutaan jostain "mahdollistajista" ikään kuin se riippuvuus olisi puolison aikaansaamaa. Tai että elämä on niin rankkaa puolison kanssa, että on pakko olla riippuvainen.
Tällaista paskapuhetta että kenenkään pidä kuunnella sekuntiakaan. Kaikki riippuvuudet ovat vain ja ainoastaan riippuvaisen itsensä syytä. Lähipiiri tai puoliso ei voi riippuvaista tehdä riippuvaiseksi, eikä myöskään raitistaa.
Riippuvaisen lähimmäisen on otettava vastuu omasta elämästään ja usein se tarkoittaa elämää ilman riippuvaista. Riippuvainen valitsee aina addiktionsa, ei läheistä ihmistä eikä perhettä.
Olipa fiksusti kirjoitettu! Todellakin ihan samalla tavalla joku opiaattiaddikti syyllistää muita ja se huume menee kaiken edelle. Ei todellakaan ole tyttöystävän ja/tai lapsen kiinnostamattomuudesta kyse jos sairas addikti valitsee "vielä yhden" mapin jotain paskapeliä heidän sijasta.
Miks jengi alapeukuttaa faktaa :D Aattele eilen viimeksi näin kaverin ihan OIKEASSA maailmassa johon olin tutustunut pelimaailmassa ja vappuna menen yhden luo saunomaan ja grillaamaan.
Eikö ole ihmeellistä, ihmiset voi tutustua ihan oikeasti siellä teidän mörkönä pitämässä pelimaailmassa, jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peleistä keskustellessa pitäisi kyllä aina erotella nettipelit ja yksinpelit. Nettipeleissä on aina jotain seuraavaa porkkanaa ja virtuaalista sosiaalisuutta ja statusta tarjolla, niin niihin jää todella helposti koukkuun. Monet yksinpelit ovat todella fiksua ja haastavaa viihdettä ja ei lainkaan samalla tavalla huumetta kuin nettipelit.
Mille kuulostaa tämä.
Perjantai, töiden jälkeen tulen kotiin n.klo 17. Mies on tullut jo aiemmin, istuu koneella kuulokkeet päässä kun tulen. Teen omia juttujani, emme kommunikoi ollenkaan ennen kello yhdeksää, jolloin tulen lenkiltä ja kysyn haluaako mies käydä saunassa. Tai siis yritän kysyä, saan odottaa vastausta "oota vähä" kehotuksen jälkeen viitisen minuuttia. Ei halua, kuten jo tiesinkin, joten käyn suihkussa, luen ennen nukkumaan menoa korvatulpat korvissa (miehen kone makkarissa) ja nukahdan joskus 22.30, mies pelaa edelleen, en tiedä milloin lopetti. Aamulla herättyäni keitän kahvit, mieskin juo, vaihtaa pari sanaa liittyen tyhjään jääkaappiin ja menee koneelle. On koneella ihan koko päivän, siis satunnaisia vessa/ruokataukoja tms lukuunottamatta iltayhdeksään, 12 h, jolloin käy suihkussa ja tekee jotain pikaista ruokaa ja menee taas koneelle, en tiedä moneenko on. Nukun sohvalla Netflixin äärellä. Minulla on alkavaa flunssaa, joten olen poikkeuksellisesti lähes koko viikonlopun kotona, käyn ruokakaupassa välissä lauantaina. Sunnuntai on tarkka kopio lauantaista. Emme tee mitään koko viikonloppuna, enkä enää edes ehdota koska suunnitelmat eivät koskaan toteudu, enkä enää edes haluaisi mitään, mutta aiemminkin ehdotukset ovat lisääntyvissä määrin torpattu. Lopetin yrittämisen kokonaan puoli vuotta sitten.
Suhteemme on luonollisesti jo aivan kuollut. Tämä pelaaminen on aina ollut hallitsevaa, mutta mies sentään yritti aiemmin, viimeiset puoli vuotta ei ole tehnyt vapaa-ajallaan mitään muuta. Surettaa, koska meillä oli joskus tosi kivaa ja oltiin tosi rakastuneita.
En tiedä onko mies nyt sitten onnellinen. En ole kertonut hakevani asuntoa itselleni, en jaksa riidellä vaan haluan vaan pois. Muutin aikoinaan miehen asuntoon joten oletan ettei poismuuttoni vaikuta hänen asuinmuotoonsa, siksi toimin vaivihkaa.
Kuinka normaalilta kuulostaa? Ei parisuhteemme kannalta, vaan miehen itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peleistä keskustellessa pitäisi kyllä aina erotella nettipelit ja yksinpelit. Nettipeleissä on aina jotain seuraavaa porkkanaa ja virtuaalista sosiaalisuutta ja statusta tarjolla, niin niihin jää todella helposti koukkuun. Monet yksinpelit ovat todella fiksua ja haastavaa viihdettä ja ei lainkaan samalla tavalla huumetta kuin nettipelit.
On ne yksinpelitkin koukuttavia ja sitten pitää saadaa uusia pelejä ja jatkuvasti päivittää koneeseen uudempaa näytönohjainta tai muuta osaa tai ostaa uudempaa konsolia että pääsee pelaamaan uusia huumeita. Sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Peleistä keskustellessa pitäisi kyllä aina erotella nettipelit ja yksinpelit. Nettipeleissä on aina jotain seuraavaa porkkanaa ja virtuaalista sosiaalisuutta ja statusta tarjolla, niin niihin jää todella helposti koukkuun. Monet yksinpelit ovat todella fiksua ja haastavaa viihdettä ja ei lainkaan samalla tavalla huumetta kuin nettipelit.
Totta! Lisäksi yksinpelissä ei ole koskaan kiinni sillä tavoin kuin nettipelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peleistä keskustellessa pitäisi kyllä aina erotella nettipelit ja yksinpelit. Nettipeleissä on aina jotain seuraavaa porkkanaa ja virtuaalista sosiaalisuutta ja statusta tarjolla, niin niihin jää todella helposti koukkuun. Monet yksinpelit ovat todella fiksua ja haastavaa viihdettä ja ei lainkaan samalla tavalla huumetta kuin nettipelit.
On ne yksinpelitkin koukuttavia ja sitten pitää saadaa uusia pelejä ja jatkuvasti päivittää koneeseen uudempaa näytönohjainta tai muuta osaa tai ostaa uudempaa konsolia että pääsee pelaamaan uusia huumeita. Sairasta!
Miten tämä sitten eroaa siitä, että pitää katsoa taas uusi elokuva, lukea uusi kirja, ostaa uusi kitara, treenata uusi biisi jne? Kuinka vanhoja täällä oikein ollaan...
En viitsi lainata tuota pitkää viestiä ja ei teidän ongelma ole pelit vaan paska suhde, mies vetäytyi ihan samalla tavalla ennenvanhaan, lähti baariin, metsään, autotalliin jne. Nyt vetäydytään siitä surkeasta suhteesta tuonne pelimaailmaan.
Vastaa edes sinä alapeukuttaja, kun jaksoit peukusta päätellen tekstin kuitenkin lukea. -156
Vierailija kirjoitti:
Vastaa edes sinä alapeukuttaja, kun jaksoit peukusta päätellen tekstin kuitenkin lukea. -156
Teidän suhde on paska siinä kaikki, mies mielummin pelaa kuin on sinun kanssa, jos ei olisi pelejä olisi hän baarissa tai jossain muualla.
No ei varmaan jos on hommannut sen edellä kuvatun muijan kanssa...