Lue keskustelun säännöt.
Videopelit on hyödytöntä todellisuuspakoa
26.04.2016 |
Älkää nyt heti suuttuko. Tykkään itsekin pelata silloin tällöin, mutta fakta on se, että videopelit on todellisuuspakoa. Pelit on suunniteltu niin että ne koukuttaa ja vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen sillä tavalla että on pakko saada aina uusi dopamiiniannos. Kaikkein pahimpia on mobiilipelit kuten Candy Crush tai Clash of Clans tai mmo-pelit kuten World of Warcraft ja mitä näitä muita on. Yksinpeleissä on se hyvä puoli, että ne yleensä päättyy kun läpäiset pelin, toisin kuin mobiilipelit tai mmo-pelit joita pelataan vaikka ikuisesti.
Moni pelien puolustelija väittää että pelit jotenkin kehittää. No aika vähän verrattuna vaikka kirjojen lukemiseen. Itse asiassa pelaaminen muuttaa aivoja niin että ihmisestä tulee yhä lyhytjännitteisempi, joka kaipaa jatkuvaa stimulointia ja koko ajan jotain uutta näprättävää. Tämä vaikuttaa mm. opiskeluun ja uuden oppimiseen yleensä, kun ihminen ei jaksa keskittyä lukemiseen. Tästä on tehty ihan tutkimuksia.
Myös väitteet että väkivaltaiset pelit ei vaikuta ihmiseen mitenkään ei pidä paikkaansa. Myös tätä on tutkittu ja tulokset on yksiselitteisen selvät, että väkivaltapelien pelaaminen lisää ihmisen väkivaltaisuutta.
Videopelit on hauskoja ja koukuttavia koska ne on tehty sellaiseksi, mutta ne myös melko hyödytöntä ajanvietettä ja todellisuuspakoa. Saman ajan kun opettelet miten tulla hyväksi pelaajaksi jossain pelissä voisit käyttää vaikka jonkun musiikki-instrumentin soiton opetteluun tai uuden kielen opetteluun.
Kommentit (190)
Täysin samaa mieltä kuin Ap. Aktiivipelaajissa on myös normiväestöä enemmän narsisteja, siinä lienee syy, miksi aina kun pelejä kritisoidaan, nousee suuri vastarinta. http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2015/12/28/tutkijat-paljastivat-ryh…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No laitatko linkkejä niihin tutkimuksiin?
Tietenkin ne ovat. Siinä kuin elokuvat, kirjat, käsityöt ja kaikki muutkin harrastukset.
Voi olla, että joku harrastus on 'hyödyllinen' (auttaa välillisesti ruuan hankinnassa tai lisääntymisessä) mutta kukaan ei valitse harrastustaan sillä perusteella
Itse huomasin jo vuosia sitten , että pelaaminen on paska korvike päihteille. Pelaaminen ei ole kiinnostanut enää vuosiin.
Saisin häädön jos harjoittelisin esim. haitaria tai tuubaa 1-4 tuntia päivässä jopa puoleen yöhön asti kuten pelejä pelatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä kuin Ap. Aktiivipelaajissa on myös normiväestöä enemmän narsisteja, siinä lienee syy, miksi aina kun pelejä kritisoidaan, nousee suuri vastarinta. http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2015/12/28/tutkijat-paljastivat-ryh…
Tuossa ei ensinnäkään ollut kyse vain pelaamisesta, vaan nörttikulttuurista yleensä. Eikä kukaan ainakaan väitä, että nörttikulttuuri aiheuttaisi sitä narsismia, vaan kuten jutussa sanotaan, narsistit voivat löytää nörttikulttuurin kautta keinon ilmaista luovuuttaan. Siellä kun saa vapaasti pukeutua aikuinen mieskin vaikka Star Trek Enterprisen kapteeniksi ja leikkiä, ilman menettämättä arvokkuuttaan ihmisten silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ne ovat. Siinä kuin elokuvat, kirjat, käsityöt ja kaikki muutkin harrastukset.
Nämä keskustelut päättyvät aina tähän kiistattomaan faktaan. Jostain syystä mammat vain pelkäävät videopelejä. Ei luulisi olevan niiden tosi-tv-paskasta pois, mutta kaipa se niin sitten on. Kaipa siinä vituttaa se, että esim. lukeminen, videopelit ja muut ovat aktiivisia harrastuksia toisin kuin television toljottaminen. Eivät vaan kehtaa hyökätä lukemisen kimppuun, kun naurettaisiin pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja millä perusteella esimerkiksi instrumentin soittaminen on 'hyödyllinen taito'?
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko tätä ollenkaan. Lisäksi väitteesi väkivaltapelien väkivaltaisuutta lisäävästä vaikutuksesta on tutkimusten mukaan aivan väärä, esim. täällä asiaa siitä http://www.hs.fi/ulkomaat/a1377914300056
Itse olen aktiivinen peliharrastaja, 41-vuotias nainen, ja koskaan en ole koukuttunut yhteenkään peliin. Minulle ne tosiaan ovat todellisuuspakoa, samalla tavalla kuin kirjatkin: voin eläytyä niissä erilaisiin maailmoihin, erilaisiin hahmoihin. En näe tällaisessa todellisuuspaossa yhtään mitään pahaa.
Eikä ole keskittymiskykykään mennyt, johan se tekisi työstäni koodarinakin vaikeaa jos en muka osaisi keskittyä mihinkään siksi että pelaan harrastuksekseni. Itse asiassa useimmat alallani pelaavat, ja ovat hyviä keskittymään silloin kun tarvii.
Montako kirjaa luet vuodessa? Jaksatko lukea alusta loppuun jonkun pitkän lehtiartikkelin itseäsi kiinnostavasta aiheesta? On tutkittu että netinkäyttö ja pelaaminen vaikuttaa lukemiseen ja opiskeluun ja ihan fyysisesti muuttaa aivoja. Ihmisestä tulee parempia tiedonetsijöitä netissä mutta hyvin vähän jää omaan muistiin kun luotetaan teknisiin laitteisiin kaikessa. Tästä on mielenkiintoinen kirja kirjoitettu nimeltään Pinnalliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja millä perusteella esimerkiksi instrumentin soittaminen on 'hyödyllinen taito'?
Musiikot saa pimpsaa. Pelinörtit ei.
Vierailija kirjoitti:
Saman ajan kun opettelet miten tulla hyväksi pelaajaksi jossain pelissä voisit käyttää vaikka jonkun musiikki-instrumentin soiton opetteluun tai uuden kielen opetteluun.
Mutta eikö nämäkin ole ihan hyödyttömiä? Ei soittotaidolla tee mitään jos ei aio soittamisen ammattilaiseksi, eikä muuten vaan kielen opiskelukaan hyödytä mitään, jos ei ko. kieltä tarvitse. Useimmat harrastukset ON hyödyttömiä, ja niitä harrastetaan vain siksi että ne rentouttavat ja virkistävät. Ei siinä mitään vikaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdettä siinä missä muukin hömppoä. Emmä nyt itse ainakaan kuvittele että tämä Dark Souls 3 läpipeluu mua mitenkään kehittäisi... korkeintaan välillä ihailen maisemia, mutta siinäpä se viihdettä ja ehkä vähän sitä todellisuuspakoa. Tosin onhan niitä ajatteluakin vaativia pelejä kuten jotku civilizationit jne, joista ehkä vähän yleissivistystä saakin. Itse ainakin googlailen jatkuvasti niitä pelissä tehtäviä rakennuksia/yksikköjä jne. Siinä ehkä yleissivistys paraneekin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko tätä ollenkaan. Lisäksi väitteesi väkivaltapelien väkivaltaisuutta lisäävästä vaikutuksesta on tutkimusten mukaan aivan väärä, esim. täällä asiaa siitä http://www.hs.fi/ulkomaat/a1377914300056
Itse olen aktiivinen peliharrastaja, 41-vuotias nainen, ja koskaan en ole koukuttunut yhteenkään peliin. Minulle ne tosiaan ovat todellisuuspakoa, samalla tavalla kuin kirjatkin: voin eläytyä niissä erilaisiin maailmoihin, erilaisiin hahmoihin. En näe tällaisessa todellisuuspaossa yhtään mitään pahaa.
Eikä ole keskittymiskykykään mennyt, johan se tekisi työstäni koodarinakin vaikeaa jos en muka osaisi keskittyä mihinkään siksi että pelaan harrastuksekseni. Itse asiassa useimmat alallani pelaavat, ja ovat hyviä keskittymään silloin kun tarvii.
Montako kirjaa luet vuodessa? Jaksatko lukea alusta loppuun jonkun pitkän lehtiartikkelin itseäsi kiinnostavasta aiheesta? On tutkittu että netinkäyttö ja pelaaminen vaikuttaa lukemiseen ja opiskeluun ja ihan fyysisesti muuttaa aivoja. Ihmisestä tulee parempia tiedonetsijöitä netissä mutta hyvin vähän jää omaan muistiin kun luotetaan teknisiin laitteisiin kaikessa. Tästä on mielenkiintoinen kirja kirjoitettu nimeltään Pinnalliset.
Kirjoja luen todella paljon, erityisesti scifiä ja fantasiaa, mutta myös historiallisia romaaneja sekä tietysti alaani koskevia tietokirjoja.
Tuo ei minusta muuten ole mikään huono asia tuo tiedonetsimistavan muutos, vaan positiivista kehitystä, joka auttaa ihmisiä suorittamaan yhä vaativampia hommia. Esim. omalla alallani aikoinaan ennen nettiä, piti käydä kursseja tai opetella paksuja kirjallisia ennen kuin osasi homman. Nyt ei tarvi, sen kun googlaa tutoriaalin ja koodiesimerkkejä ja alkaa tehdä. Edistystä tämä on eikä mitään muuta. Mitä järkeä on käyttää aivokapasiteettia sellaisen tiedon varastointiin, jonka saa hetkessä netistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ne ovat. Siinä kuin elokuvat, kirjat, käsityöt ja kaikki muutkin harrastukset.
Voi olla, että joku harrastus on 'hyödyllinen' (auttaa välillisesti ruuan hankinnassa tai lisääntymisessä) mutta kukaan ei valitse harrastustaan sillä perusteella
Kirjoista oppii asioita ja se kehittää keskittymiskykyä. Elokuvat on todellisuuspakoa myös, muttei yhtä pahoja kuin pelit, koska elokuva kestää pari tuntia, kun taas peliä pelataan kymmeniä tunteja. Elokuvat on myös sisällöltään rikkaampia kuin pelit.
Jos sinä et halua elämältäsi muuta kuin mahdollisimman vähän kipua ja tuskaa, etkä ollenkaan uusia rikastavia kokemuksia, niin sitten voit pelata pelejä, koska ne sopii todellisuuspakoon mainiosti.
Mä oon samaa mieltä. Pelit on harmittomia ihmisille joilla ei ole taipumusta riippuvuuksiin ja joilla on muutaki sisältöä elämässä. Sen sijaan monilla nuorilla miehillä nykyään se koko elämä tuntuu olevan sitä sisällä istumista ja pelaamista. Arkielämän taidot kuten kyky olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa eivät kartu, ja nämä nuoret ovat aivan pulassa, kun pitäisi toimia jossain ns. oikean elämän tilanteessa kuten työharjoittelussa.
Olen nähnyt tätä työnio kautta joten uskallan väittää, että olen ainakin ositain oikeassa. Myös monet opettajat ovat huolissaan poikien pelaamisesta. Poikien keskittymiskyky on heikentynyt ja pojat eivät pärjää enää koulussa.
Joku tutkija väitti Helsingin Sanomissa (kun tästä oli laajaa keskustelua joku aika sitten) että se johtuisi siitä, että poikien aivot kypsyvät hitaammin. Tuo ei kuitenkaan selitä sitä, että aiemmin poikien koulumenestys on ollut hyvää, ja pojat ovat olleet noin 70- tai 80-luvuille asti keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin tytöt.
Nyt kehitys on kääntynyt siihen suuntaan, että korkeakouluopiskelijoista enää 20-30% on poikia, useilla aloilla jopa vähemmän. Nykyään mieslääkäri alkaa olla jo harvinaisuus. Pojat eivät pärjää enää koulussa tytöille, jäävät jälkeen, eivät mene lukioon eivätkä pääse vaativimmille akateemisille aloille.
Myös armeijasta on tullut huoletunutta viestiä alokkaiden tasosta, joka on romahtanut sekä fyysisen että henkisen kunnon osalta.
Itse epäilen pelejä osasyylliseksi. Pojat eivät enää tee mitään järkeviä ns. misten töitä kotona, eivätkä näin ollen myöskään opi mitään. Isää ei ole koska vanhemmat eronneet, äiti keskittyy muuhun ja poika pelaa pleikkaa huoneessaan. Näitä on erityisesti yh-äitien pojissa paljon.
Pojat tarvitsisivat miehen mallia, aikuista miestä joka opettaa elämän taitoja, miesporukoissa olemista, sosiaalisia taitoja, auton korjausta ym. asioita joita elämässä tarvitaan. Noita asioita ei WOW:sta opi, ikävä kyllä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko tätä ollenkaan. Lisäksi väitteesi väkivaltapelien väkivaltaisuutta lisäävästä vaikutuksesta on tutkimusten mukaan aivan väärä, esim. täällä asiaa siitä http://www.hs.fi/ulkomaat/a1377914300056
Itse olen aktiivinen peliharrastaja, 41-vuotias nainen, ja koskaan en ole koukuttunut yhteenkään peliin. Minulle ne tosiaan ovat todellisuuspakoa, samalla tavalla kuin kirjatkin: voin eläytyä niissä erilaisiin maailmoihin, erilaisiin hahmoihin. En näe tällaisessa todellisuuspaossa yhtään mitään pahaa.
Eikä ole keskittymiskykykään mennyt, johan se tekisi työstäni koodarinakin vaikeaa jos en muka osaisi keskittyä mihinkään siksi että pelaan harrastuksekseni. Itse asiassa useimmat alallani pelaavat, ja ovat hyviä keskittymään silloin kun tarvii.
Montako kirjaa luet vuodessa? Jaksatko lukea alusta loppuun jonkun pitkän lehtiartikkelin itseäsi kiinnostavasta aiheesta? On tutkittu että netinkäyttö ja pelaaminen vaikuttaa lukemiseen ja opiskeluun ja ihan fyysisesti muuttaa aivoja. Ihmisestä tulee parempia tiedonetsijöitä netissä mutta hyvin vähän jää omaan muistiin kun luotetaan teknisiin laitteisiin kaikessa. Tästä on mielenkiintoinen kirja kirjoitettu nimeltään Pinnalliset.
Kirjoja luen todella paljon, erityisesti scifiä ja fantasiaa, mutta myös historiallisia romaaneja sekä tietysti alaani koskevia tietokirjoja.
Tuo ei minusta muuten ole mikään huono asia tuo tiedonetsimistavan muutos, vaan positiivista kehitystä, joka auttaa ihmisiä suorittamaan yhä vaativampia hommia. Esim. omalla alallani aikoinaan ennen nettiä, piti käydä kursseja tai opetella paksuja kirjallisia ennen kuin osasi homman. Nyt ei tarvi, sen kun googlaa tutoriaalin ja koodiesimerkkejä ja alkaa tehdä. Edistystä tämä on eikä mitään muuta. Mitä järkeä on käyttää aivokapasiteettia sellaisen tiedon varastointiin, jonka saa hetkessä netistä?
Siinä ulkoistetaan äly jollekin laitteelle. Jos luottaa että google hoitaa ajattelun sinun puolesta, niin etkö näe tuota huonona kehityssuuntana?
Mitä vikaa todellisuuden pakenemisessa on? Sehän nimenomaan on hyvä juttu, että välillä saa ajatukset pois arjen murheista ja stressistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ne ovat. Siinä kuin elokuvat, kirjat, käsityöt ja kaikki muutkin harrastukset.
Voi olla, että joku harrastus on 'hyödyllinen' (auttaa välillisesti ruuan hankinnassa tai lisääntymisessä) mutta kukaan ei valitse harrastustaan sillä perusteella
Kirjoista oppii asioita ja se kehittää keskittymiskykyä. Elokuvat on todellisuuspakoa myös, muttei yhtä pahoja kuin pelit, koska elokuva kestää pari tuntia, kun taas peliä pelataan kymmeniä tunteja. Elokuvat on myös sisällöltään rikkaampia kuin pelit.
Jos sinä et halua elämältäsi muuta kuin mahdollisimman vähän kipua ja tuskaa, etkä ollenkaan uusia rikastavia kokemuksia, niin sitten voit pelata pelejä, koska ne sopii todellisuuspakoon mainiosti.
Taidat tuntea pelejä aika pinnallisesti? Pelejä on tosi monenlaisia, enkä nyt sanoisi että joku keskiverto Hollywood-hömppä on sen syvällisempää kuin pelitkään. Mutta tosiaan, molempia niin pelejä kuin elokuvia on kaikenlaisia.
Aika harva myöskään lukee kirjoja oppiakseen, vaan ihan samasta syystä kuin pelaa, eli viihdykkeeksi. Keskittymistä peli vaatii jopa enemmän kuin kirja, erityisesti nopeatempoiset toimintapelit. Jos et keskity, niin kuolet. Kirjaa lukiessa voit harhautua ajattelemaan muuta välillä ilman että huomaatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ne ovat. Siinä kuin elokuvat, kirjat, käsityöt ja kaikki muutkin harrastukset.
Voi olla, että joku harrastus on 'hyödyllinen' (auttaa välillisesti ruuan hankinnassa tai lisääntymisessä) mutta kukaan ei valitse harrastustaan sillä perusteella
Kirjoista oppii asioita ja se kehittää keskittymiskykyä. Elokuvat on todellisuuspakoa myös, muttei yhtä pahoja kuin pelit, koska elokuva kestää pari tuntia, kun taas peliä pelataan kymmeniä tunteja. Elokuvat on myös sisällöltään rikkaampia kuin pelit.
Tietosi ovat nyt vähän vanhentuneita. Esim. jo 80-luvulla julkaistu Nethack on sisältörikkaampi kuin yksikään elokuva, puhumattakaan nykyaikaisista rooliseikkailuista vaikka. Myös peleistä voi oppia asioita ja se voi myös kehittää keskittymiskykyä, esimerkiksi historialliset strategiapelit, jotka ovat täysin verrattavissa esimerkiksi shakkiin ajattelukyvyn suhteen. Kannattaa ottaa se pää pois sieltä puskasta ja vähän sivistää itseään ennen kuin laukoo lisää tällaisia aivopieruja.
Enpä usko tätä ollenkaan. Lisäksi väitteesi väkivaltapelien väkivaltaisuutta lisäävästä vaikutuksesta on tutkimusten mukaan aivan väärä, esim. täällä asiaa siitä http://www.hs.fi/ulkomaat/a1377914300056
Itse olen aktiivinen peliharrastaja, 41-vuotias nainen, ja koskaan en ole koukuttunut yhteenkään peliin. Minulle ne tosiaan ovat todellisuuspakoa, samalla tavalla kuin kirjatkin: voin eläytyä niissä erilaisiin maailmoihin, erilaisiin hahmoihin. En näe tällaisessa todellisuuspaossa yhtään mitään pahaa.
Eikä ole keskittymiskykykään mennyt, johan se tekisi työstäni koodarinakin vaikeaa jos en muka osaisi keskittyä mihinkään siksi että pelaan harrastuksekseni. Itse asiassa useimmat alallani pelaavat, ja ovat hyviä keskittymään silloin kun tarvii.