Muistatko missä olit kun kuulit Tsernobylistä?

Kotona olin, äiti kertoi ja sanoi, ettei nyt saa kitkeä tuoretta heinää vasikoille. Olin ihmeissäni, miten se nyt tänne asti vaikuttaa. Ei näykään mitään 😔 Olin 11v.

Kotona äiti kertoi asiasta. Lehdestä katselin kuvia, lukea en vielä osannut. Joditabletteja hankittiin kotiin ja pohdittiin mitä jos joskus pamahtaa vielä isommin. En muista kuitenkaan mitään pelkoa tai ahdistusta asiasta. Ehkä äidin rauhallinen ja asiallinen asenne ja kysymyksiin vastaileminen rauhoitti. Sienessä ja marjassa ei käyty ainakaan onnettomuusvuonna.

Meillä sitä ei huomioitu mitenkään kotona. Äiti marjasti kuten ennenkin, sienestänyt ei juuri olekaan. Asuin pahimmilla laskeuma-alueilla Suomessa. Luulen, ettei äitini edes ymmärtänyt vakavuutta, tapahtuihan se jossain kaukana. Kaverillani oli kilpirauhasessa iso ongelma kymmenisen vuotta sitten. Lääkärit sanoivat, etttä voi johtua Tsernobylistä.

Olohuoneessa katsoessa uutisia. Jos olin kuullut asiasta aikaisemmin, niin en ollut ymmärtänyt mittakaavaa. Asia valkeni vasta telkkarin edessä.

http://aijaa.com/M68GMe

Vierailija kirjoitti:

Meillä sitä ei huomioitu mitenkään kotona. Äiti marjasti kuten ennenkin, sienestänyt ei juuri olekaan. Asuin pahimmilla laskeuma-alueilla Suomessa. Luulen, ettei äitini edes ymmärtänyt vakavuutta, tapahtuihan se jossain kaukana. Kaverillani oli kilpirauhasessa iso ongelma kymmenisen vuotta sitten. Lääkärit sanoivat, etttä voi johtua Tsernobylistä.

Ei voi. Tarina on deterministinen.

Fukusiman ydinonnettomuudesta japanissa kuulin monta vuotta etukäteen.

Kotona.  Äitini kertoi, että joudumme olemaan sisällä sateella ja hiekkalaatikollakaan ei saa leikkiä, ennenkuin hiekat on vaihdettu. Olimme olleet nuo päivät joina tietoa ei saatu kipeinä sisällä, mitä äiti piti meille onnekkaana sattumuksena.

En muista kuulleeni uutista vaikka olen kuitenkin ollut jo 8. Muistan, että oli aika, jolloin marjoja ei saanut poimia. Muistan myös painajaiset, joissa päälleni satoi myrkyllistä vihreää sadetta. Väittäisin, että painajaiset olisivat olleet jo vähän nuorempana, mutta logiikka yhdistäisi pelot noihin aikoihin.

Muistin myös juuri koulun seinille ilmestyneet ohjeet kasvattajille ja hoitajille, joissa kerrottiin kuinka pitää toimia ydinonnettomuuden aikana. Olisivatko ohjeistukset saapuneet tuon jälkeen. Pelkoja herättäviä olivat kyllä itselleni.

sä oli töissä, ja olimme äitini ja isosiskoni kanssa pihalla ulkoilemassa. Setämme, isäni veli, tuli käymään ja sanoi äidilleni, että kannattaa mennä sisälle ja odottaa lisätietoja, koska Neuvostoliitossa on käynyt jotain.

Muistan, että noina päivinä puhuttiin talossamme (kerrostalo) olevasta pommisuojasta kellarikerroksessa ja isosiskoni kysyi, kuinka kauan pystyisin asumaan siellä.

Seuraavana kesänä naapurin täti kielsi meitä poimimasta marjoja ja juomasta sadevettä Tshernobylin takia. En ymmärtänyt, mistä on kyse, mutta ajattelin, että jotain aikuisten vakavaa asiaa tässä on meneillään.

Myöhemmin tuli tv:stä neuvostoliittolainen elokuva, jossa valistettiin radioaktiivisen säteilyn haitoista terveydelle. Katsoimme elokuvan. Siinä oli ikäiseni tyttö, joka oli sairastunut leukemiaan ja joutui asumaan sairaalassa eristyshuoneessa. Muistan elokuvasta kohtauksen, jossa tyttö oli kotiin päästyään hiekkalaatikolla leikkimässä, ja yksi lapsista veti peruukin hänen päästään ja kaikki nauroivat tyttöä, joka paljastui kaljuksi. Näin siitä elokuvasta painajaisia.

Lapsen kokemusmaailman kautta Tshernobyl-muistoissani keskeisiä elementtejä ovatkin näkymätön vaara, joka on kaikkialla ympärillä, leukemia, kaljuus, peruukki, pommisuoja, eristys jne. Koin maailman muutenkin vaaralliseksi paikaksi; Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus vain alleviivasi kokemustani.

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

sä oli töissä, ja olimme äitini ja isosiskoni kanssa pihalla ulkoilemassa. Setämme, isäni veli, tuli käymään ja sanoi äidilleni, että kannattaa mennä sisälle ja odottaa lisätietoja, koska Neuvostoliitossa on käynyt jotain.

Muistan, että noina päivinä puhuttiin talossamme (kerrostalo) olevasta pommisuojasta kellarikerroksessa ja isosiskoni kysyi, kuinka kauan pystyisin asumaan siellä.

Seuraavana kesänä naapurin täti kielsi meitä poimimasta marjoja ja juomasta sadevettä Tshernobylin takia. En ymmärtänyt, mistä on kyse, mutta ajattelin, että jotain aikuisten vakavaa asiaa tässä on meneillään.

Myöhemmin tuli tv:stä neuvostoliittolainen elokuva, jossa valistettiin radioaktiivisen säteilyn haitoista terveydelle. Katsoimme elokuvan. Siinä oli ikäiseni tyttö, joka oli sairastunut leukemiaan ja joutui asumaan sairaalassa eristyshuoneessa. Muistan elokuvasta kohtauksen, jossa tyttö oli kotiin päästyään hiekkalaatikolla leikkimässä, ja yksi lapsista veti peruukin hänen päästään ja kaikki nauroivat tyttöä, joka paljastui kaljuksi. Näin siitä elokuvasta painajaisia.

Lapsen kokemusmaailman kautta Tshernobyl-muistoissani keskeisiä elementtejä ovatkin näkymätön vaara, joka on kaikkialla ympärillä, leukemia, kaljuus, peruukki, pommisuoja, eristys jne. Koin maailman muutenkin vaaralliseksi paikaksi; Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus vain alleviivasi kokemustani.

* Isä

Maapallolla levittäytyneenä erilaisina hiukkasina

Olin kotona ja kuulin sen uutisista tuolloin livenä siinä pätkässä jota ainakin YLE:n Elävässä arkistossa on pyöritetty jossa Kari Toivonen kertoo asiasta "Juuri tulleen tiedon mukaan...".

MITÄ SIÄL ON TAPAHTUNU????

Olin Kajaanissa armeijassa ja metsäleirillä. Ei siellä oikein tieto kulkenut, mutta satuin paikalle, kun kapiaiset mittasivat geigermittarilla (geigerputkilla) laskeuman pitoisuuksia maastossa. Kyselin siinä sivumennen, mistä on kysymys ja eipä heilläkään ollut vielä asiasta muuta tietoa, kuin pitoisuudet oli kohonneet. Jotenkin jäi tuosta ajasta mieleen, että tiedonkulkemisessa jäi varusmiehet jotenkin ulkopuoliseksi. Asian vakavuuden tajusi vasta myöhemmin ja vasta nyt tuo konkretisoituu, kun syöpä tapaukset on  yleistyneet.

Tein säteilysuojakypärän. Sillä mentiin sitten useampi viikko.

Minä olen tyytyväisenä syönyt hiekkaa pihalla pahimman laskeumapäivän ajan. Äiti on siitä pahoillaan vieläkin, mutta kaikelta ei voi suojella, vaikka minkä tekisi.

Olin pihalla rassaamassa mopoa naapurin pojan kanssa kun äiti kävi pyytämässä sisälle katsomaan uutisia kun on tapahtunut joku suuri onnettomuus.

t.mies

Intissä KarJP:ssä. Päivystävä upseeri kulki ympäriinsä geigermittarin kanssa, ei kuitenkaan kertonut että mitä on tapahtunut.