Uhmaikäisen kanssa pärjääminen

Nyt sitten kertokaa miten olette selvinnyt uhmaikäisen kanssa? Joskus ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa päivän päätteeksi, kun lapsonen nukahtaa ja olo niin kaikkensa antaneella.
3-vuotiaalla todella paha uhma menossa ja kyllä ihan joka asiaa saa vääntää, kääntää, selittää, rauhoitella, ennakoida ja suunnitella. Kaikkeen vastauksesi tulee "ei" vaikka mieliruokaa tarjoaisi. Toki hetken päästä syö, mutta pakolliset eit on heitettävä ilmoille.
Ihan tässä hyvin on mennyt ja selvitty, joskus huumorillakin, mutta kyllä itsekin joskus saa kymmeneen laskea.
Millaisia keinoja olette käyttäneet uhmaikäistä kasvattaessa, jotta tämä elämääkin tärkeämpi vaihe ihmisen elämässä palvelisi lasta oikein? Mikäli rangaistukset käytössä, niin millaisia rangaistuksia ja mistä asioista niitä on käytetty?