Valittajamummot

Oma mummoni oli tällainen ennen dementoitumistaan (nyt on kovin onnellinen) ja oma äitini on kovaa vauhtia tulossa hyväksi valittamisessa (tähän kuuluu myös itsesäälissä rypeminen ja oman erinomaisuuden korostaminen sääliä kerjäämällä esim. "kun mä oon aina tällainen joka ei ajattele koskaan itseään kun aina vain muita").

Mikä ajaa ihmisen sellaiseksi että aivan kaikki on mustaa?

Oltiin miehen kanssa kaupassa hypistelemässä lastenleluja kun hyllyvälikköön tuli mummo lapsenlapsensa kanssa (oli sen verta iäkäs rouva ettei voisi olla niin pienen äiti) arviolta 75v ja 5v parivaljakko. Mummo korottaa syyttävästi ääntään lapselle jostain lautapelistä jota selkeästi olivat varta vasten tulleet katsomaan; "Näinkö paljon tämä maksaa herrajumala!? Siis tiedätkö paljonko se maksaa!?" Mulla tuli paha mieli. Ei se 5v varmaan tajunnut lautapelin olevan arvokas. Teki mieli jo mennä puuttumaan ryöpytykseen että mä tarjoan sen lautapelin, harvinaista nykypäivänä että lasta kiinnostaa muutkin pelit kuin videopelit.