Voisitko seurustella miehen/naisen kanssa, jolta toinen tai molemmat jalat amputoitu?

Miksei, jos molemmat on amputoitu? Ajatteletteko, että arki on liian hankalaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin, mutta luultavasti maku menisi, jos hän yrittäisi tutustua minuun deittipalvelussa, (jossa ei olla höpisemässä ajankuluksi kuten vaikkapa facessa) esiintyen vammattomana. Siellä haluaisin tietää noin oleellisen seikan heti. Mutta jos vaikka jossain harrastuspiirissä tapaisin tällaisen henkilön, niin ei se mahdotonta ole. Vaikken ehdoin tahdoin halua arkeeni elämää haittaavia seikkoja, eli kynnys olisi korkeampi kyllä kuin kävelevien kohdalla.

Tämä onkin muuten mielenkiintoinen kysymys,onko jonkinlaista harhaanjohtamista,jos näyttää vaatteet päällä "normaalilta" eikä kerro että puuttuu vaikka jalka? Frendeissähän Chandler tapasi unelmiensa naisen,mutta tämän puujalka oli hänelle turn off.

Joskus lakitiedon tunnilla oli aiheena korvaukset,joita saa liikenneonnettomuusvammoista.Jonkun taulukon mukaan amputoidusta jalasta sai mitättömän korvauksen,koska kyseessä on "lievä kosmeettinen haitta".Opettaja ei tuntunut ymmärtävän,kun ihmettelin miksi haittaa pidetään lievänä,onhan se järkytys jos joku näyttää vaatteet päällä hyvältä ja vaikkapa ensimmäisen kerran sänkyyn mennessä huomaa että joku osa puuttuu.JA siitä on muutakin kuin kosmeettista haittaa,vaikka olisi proteesi kyllä se jonkun verran elämää rajoittaa.(Ei sillä,että suurempi korvaussumma toisi jalan takaisin,mutta kauheaa vähättelyä silti).

Eiköhän aika monet voi...

Seurailin tässä yhden miehen blogia, oli itsetuhoisena ryypännyt itsensä raiteille ja heräsi molemmat jalat amputoituna reidestä. Alkoi seurustelemaan ties monennenko naisensa kanssa jo ennenkuin oppi itsenäisesti tulemaan toimeen.

Eija sitä jalkojen kanssa seurustella

Vierailija kirjoitti:

Miksei, jos molemmat on amputoitu? Ajatteletteko, että arki on liian hankalaa?

Mä ainakin ajattelisin,että arki on hankalaa,kun se on hankalaa jo sellaiselle,jolla on vain toinen jalka amputoitu(normaalisti proteesi käytössä,mutta amputoidun jalan terveys vaihtelee,välillä pyörätuolissa,sisätiloissa joutuu konttaamaan sillloiin kuin ei voi pitää proteesia...)

Itse asiassa kävin työhaastattelussa henkilökohtaisen avustajan paikasta miehen luona,jolla oli molemmat jalat amputoitu reiden juuresta,oli pyörätuolissa.Mietin,että sellainen olisi varmasti haastava kumppani,kun tarvitsee apua arjessa samalla tavalla kuin vyötäröstä alaspäin halvaantunut.Ei mahdoton ajatus sellaisenkaan kanssa seurustelu,jos sattuisin rakastumaan,mutta ei välttämättä myöskään ykkösvalinta juuri siksi että avustettavan kumppani joutuu aika paljon olemaan epävirallinen omaishoitaja(tai siis olen sitä jo nyt,vaikka mieheltä on "vain" yksi jalka amputoitu.)

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti voisin.

Sellainen asia vain harmittaisi, että jos tulee vaikeat ajat ja fyysinen kunto ratkaisee, ei mies pysty perhettään puolustamaan. Siis sotatila tms. (Siis puolustamaan taloon tulevilta varastelijoilta sekasortoisessa tilanteessa ja fyysisesti tekemään ja hoitamaan kotitarveistutuksia ja vaikka lehmää.)

Sitten hän ei pystyisi ehkä kolaamaan pihaa, rakentamaan leikkimökkiä, opettamaan lasta luistelemaan. Kaikki fyysinen jäisi minulle.

Luultavasti silti kävisi, jos luonne olisi kohdallaan.

Omituinen ajatus,että esimerkiksi mies,jolta on toinen jalka amputoitu,olisi jotenkin fyysisesti heikko.

Tuo sotaskenaario on älytön,muihin mainitsemiisi puuhiin ei vaikuta raajojen lukumäärä,jos pystyy käyttämään proteesia,fyysinen kunto enemmänkin.

Totta kai voisin.

Ajattelen,että miesystäväni,jolta on amputoitu jalka,on kuin H.C.  Andersenin "Vakaa tinasotamies".Hän pärjää yhdellä jalalla yhtä hyvin,muut kahdella.

En alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa jolla jalat amputoitu tai on pyörätuolissa. Olis liian haasteellista mulle. Sitten jos kävis niin että mieheni joutuis pyörätuoliin jostainsyystä niin en tietenkään häntä hylkäisi mutta en ehdon tahdoin alkaisi suhteeseen.

Todellakin.

Eipä tuo este olisi, jos muuten natsaa. Vähän amputaatiot kyllä inhottavat, mutta eiköhän tuohonkin äkkiä siedättyisi, ja ajatus kyborgiraajoista on sinänsä ihan siisti. Esim. Kaisa Leka on suht kuuma superjalkoineen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo este olisi, jos muuten natsaa. Vähän amputaatiot kyllä inhottavat, mutta eiköhän tuohonkin äkkiä siedättyisi, ja ajatus kyborgiraajoista on sinänsä ihan siisti. Esim. Kaisa Leka on suht kuuma superjalkoineen.

Kaisa Lekan superjalat mullekin tuli mieleen avauksesta.Ehkä yläasteikäisenä luin hänestä nuortenlehdestä jutun ja ajattelin,että onpa pelottavan näköinen.Nyt aikuisena olen samaa mieltä,kyrborgiraajat on siistit :) Eli ei todellakaan ole este,aluksi outoa mutta ajan kanssa tottuu niin kuin mihin tahansa "omituisuuteen" toisessa ihmisessä.

Jos reiden tyvestä molemmat amputoitu, olisi varmaan aika iso kynnys ihastumiselle.

Sääri/sääret ei mitään ongelmaa - munkin mielestä voi olla jopa jotenkin kuumat. Kyllähän Oscar "blade runner" Pistoriuskin (joka toki osoittautui ihan hirviöksi mutta se on jo toinen tarina) seurusteli mallin kanssa. Mutta voi siis olla kuumat vaikkei olisi mikään huippu-urheilija tms.

Vierailija kirjoitti:

Jos reiden tyvestä molemmat amputoitu, olisi varmaan aika iso kynnys ihastumiselle.

Sääri/sääret ei mitään ongelmaa - munkin mielestä voi olla jopa jotenkin kuumat. Kyllähän Oscar "blade runner" Pistoriuskin (joka toki osoittautui ihan hirviöksi mutta se on jo toinen tarina) seurusteli mallin kanssa. Mutta voi siis olla kuumat vaikkei olisi mikään huippu-urheilija tms.

Tämäkin oli hyvä pointti,että reisamputaatio on vähän eri kuin sääriamputaatio.On se jotenkin karmivan näköistä,jos ei ole ollenkaan jalkoja.Piti googlettaa kuka tai minkä näköinen on Oscar Pistorius,kun nimi ei sanonut mitään.En potkisi pois sängystä :D

En,mutta jos vastaan tulee hyvännäköinen nainen jolta on pää amputoitu voin harkita seurustelua.

En. Parempiakin vaihtoehtoja maailma täynnä.

Löysin nyt vasta tuon ap:n mainitseman pyörätuolikeskustelun,jossa nainen valittaa että mies lakkasi pitämästä yhteyttä kun nainen on lihasrappeumataudin takia pyörätuolissa.

Amputoitu jalka on eri asia,koska jos pystyy käyttämään proteesia(jotkut näyttävät pärjäävän jopa ilman),voi ainakin periaatteessa elää "normaalia" elämää,eli kumppanin kannalta haitta on lähinnä ulkonäössä.

Voisin seurustella.

Sen sijaan en usko,että voisin ottaa kumppania,joka on pysyvästi pyörätuolissa tai jolla on etenevä sairaus,eli ei olisi loppuelämäksi elämänkumppani.Kummallista,että pyörätuoliketjun nainen pitää sitä syrjintänä.Jos joku tosiaan haluaa vain kumppaniksi,ei omaishoitajaksi,ja haluaa vanheta yhdessä,ei jäädä lähitulevaisuudessa leskeksi,se on ihan hyvä perustelu olla huolimatta tätä pyörätuolinaista.

Vähän eri tilanne,kuin jos kyseessä on vain jokin ulkoinen "vika",laittaisin siinä mielessä tekojalan samaan kategoriaan kuin vaikka karsastavat silmät.Kummallista,mutta jonkun ajan päästä sitä ei edes huomaa enää.

Tiedostan, että pidän siitä, että tiedän olevani miehen kanssa ns. fyysisesti vahvoilla. Vammaiselta pääsee paremmin karkuun ja onhan sellaista myös kiva hoivata, jos se vaan antaa. Mutta on tässä selvästi fetissinmaku verrattuna niihin tuntemuksiin, joita normaali hyväkuntoinen ja terve mies herättää.

t. yhden jalka-amputoidun nainutkin