Voisitko seurustella miehen/naisen kanssa, jolta toinen tai molemmat jalat amputoitu?

Voisin, luonne ratkaisee.

Voisin. Ei tarvis ees käyttää proteesia. Ei mua haittais.

Ilman muuta.

Toinen joo, molemmat ei. En osaa pitää huolta edes itsestäni ja kyllähän tuollaisessa tilanteessa joutuu ottamaan vastuuta toisesta väkisinkin.

Tottakai! Elämässä voi muutenkin sattua vaikka mitä arvaamatonta vaikka olisi kuinka hyvät lähtökohdat. 

Voisin ihan hyvin. Ei mua jalkojen puuttuminen vaivaisi ollenkaan, jos ihminen on mulle sopiva kumppani.

Todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi onnettomuuden jälkeen, mutta hän käyttäisi proteesia, joten liikkumiseen ei sinänsä vaikuttaisi. Tuli tuosta pyörätuolikeskustelusta mieleen.

Voisin, ja olen tehnyt niin jo 10 vuotta.

Tietysti voisin. Mulla on kumppaninvalinnassa aina vaikuttaneet ihan muut asiat kuin tällaiset jutut. Toisen luonne, persoonallisuus ja rakkaus ovat avainasemassa.

Voisin. Puolisollani luokiteltu haitta-aste on samalla tasolla.

Luultavasti voisin.

Sellainen asia vain harmittaisi, että jos tulee vaikeat ajat ja fyysinen kunto ratkaisee, ei mies pysty perhettään puolustamaan. Siis sotatila tms. (Siis puolustamaan taloon tulevilta varastelijoilta sekasortoisessa tilanteessa ja fyysisesti tekemään ja hoitamaan kotitarveistutuksia ja vaikka lehmää.)

Sitten hän ei pystyisi ehkä kolaamaan pihaa, rakentamaan leikkimökkiä, opettamaan lasta luistelemaan. Kaikki fyysinen jäisi minulle.

Luultavasti silti kävisi, jos luonne olisi kohdallaan.

Kyllä voisin, mutta luultavasti maku menisi, jos hän yrittäisi tutustua minuun deittipalvelussa, (jossa ei olla höpisemässä ajankuluksi kuten vaikkapa facessa) esiintyen vammattomana. Siellä haluaisin tietää noin oleellisen seikan heti. Mutta jos vaikka jossain harrastuspiirissä tapaisin tällaisen henkilön, niin ei se mahdotonta ole. Vaikken ehdoin tahdoin halua arkeeni elämää haittaavia seikkoja, eli kynnys olisi korkeampi kyllä kuin kävelevien kohdalla.

Riippuen mistä amputoitu (reisi vai sääri) ja muista vammoista riippuen (jos siis esim. onnettomuudessa jalat menettänyt) voi proteesein hyvinkin toteuttaa edellämainitsemiasi asioita.  Proteesin pukemiseenkaan ei montaa sekuntia mene kun siihen on tottunut. Ja koska jalkoihin ei voi 100% luottaa, on yläkropan eli käsi- ja keskivartalon lihasten oltava ihan tikissä. 

Nykyään proteesit ovat ihan huippuja, ja kehittyvät kovaa tahtia eteenpäin! Ei kannata verrata aso-tautisen vanhuksen amputoituun jalkaan, joille kaikille ei edes lähdetä muotoilemaan proteesitynkää jos aiemminkin ollut vuodepotilas tai pyritään saamaan vain sen verran toimiva kokonaisuus että proteesijalkaa voi käyttää tukijalkana esim. siirtyessä pyörätuoliin.

youtubessa on hakusanalla ''amputee'' ihan uskomattomia pätkiä nuorista jotka menettäneet raajan, vaan ei toivoa tai elämäniloa.

rakastan palstailua

Liittynyt15.11.2015

Tiedetään.

turhaan sä vaihdat noita nimimerkkejä.

Yksinhän sä täälläkin palstalla hääräät.

MINÄKIN NÄIN KAKSI MUNAA!!!!

meen pois häirittemästä

eikö noi munat palellu:(

Tottakai.

Toinen joo, molemmat ei. Oon seurustellutkin, poikaystävänä vähän aikaa teininä, hänellä oli toinen jalka amputoitu moottoripyöräonnettomuuden takia polvesta alaspäin ja käytti proteesia. Hän oli tosi ihana ja komea, ainoa haaste oli se että hän oli tosi herkkä siitä että mitä ihmiset ajattelee jalasta, eikä ollut uskoa että joku tyttö voisi kiinnostua. Oli tosi kuuma kaveri, että en ymmärrä miksi ei olisi kiinnostunut.

Voisin.