Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en opi ajamaan autoa??
24.04.2016 |
Minulla on ollut ajokortti yli 10 vuotta, ja olen ajanut säännöllisen epäsäännöllisesti perheen ja sittemmin puolison autoilla. Autot ovat vaihtuneet tiheään joten siitä voin ainakin vähän syyttää vaikeuksiani auton koon hahmottamisessa, mutta muuten en vain tajua miksen opi...
Osaan liikennesäännöt ja pärjään ihan hyvin, jos mitään yllättävää ei tapahdu (kuten tietöitä, hälytysajoneuvoja...). Mutta hermoilen aina niin paljon, että sammutan autoa koko ajan, kammoan mäkilähtöjä enkä osaa pysäköidä. En vain pääse jyvälle siitä missä vaiheessa autoa pitää alkaa kääntää niin etten osu muihin autoihin, tolppiin jne. Sama ongelma ruudusta lähtiessä. Vaikka kuinka harjoittelisin, niin mikään ei muutu helpommaksi. En ole koskaan mokannut mitenkään suuresti, koska olen niin varovainen, mutta mitään rutiinia tai automatiikkaa en ajamiseen saa. Alan olla epätoivoinen, koska olen yrittänyt niin kauan. En aja kovin usein, ehkä kerran viikossa, enkä haluakaan ajaa enempää koska se on minulle hirveän vaikeaa. Tämä ongelma vaikeuttaa elämääni paljon, ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä jopa kauppareissuista. On todella inhottavaa, että näitä asioita en vain opi.
Muita, joille ajaminen ei ole ollenkaan luontevaa?
Kommentit (21)
av:n valeneurologi Kaikkonen kirjoitti:
Kaikilla adhd tapauksilla on nämä samat ongelmat.
Olipa kummallinen kommentti...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän ja useammin ajat, sitä helpommaksi se muuttuu. Eli uskaltaudut liikkeelle useammin kuin kerran viikossa.
Eiköhän se ole vain harjotuksen puutetta. Vai onko elämässä muitakin asioita, jota et opi?
Jotkut eivät vaan kuulu liikenteeseen. Sinä lienet yksi näistä. Miten olet alunperin saanut kortin?
Onko sulla hahmotushäiriötä tms? Miten oot päässyt autokoulusta läpi? Mun mielestä ratkaisu olis se, että ajaisit vaan mahdollisimman paljon. Mahdollisesti autokouluun opettelemaan vielä niin saat varmuutta ajoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajat liian harvoin. Ala ajaa päivittäin 1-2 kertaa. Parin kuukauden kuluttua ajotaitosi ovat jo paljon paremmat. Rutiinia tulee ainoastaan ajamalla ja kerran viikossa on tosi vähän.
Ajamaan oppii vain ajamalla. Jos mahdollisuus on, niin päivittäin vaan autonrattiin. Harjoittele itsellesi haasteellisimpia juttuja kun on liikenteessä rauhallista(sunnuntai-illat)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et halua kuulla tätä, mutta harjoittelu on ainoa mikä auttaa.
Mulla on silmissä joku vika etten osaa arvioida matkoja ja joskus kun hajataitto on huonontunut, niin parkkeeraus on paljon vaikeampaa kunnes uusin taas silmälasit.
Oletko siis varma ettei sun silmissä ole jotain häikkää?
Mä itse peruutan parkkiin parhaiten, koska voin katsoa kahdesta peilistä minne auto menee. Silloinkin monesti nousen monesti katsomaan onko auto lähellä seinää, koska usein keskipeilistä näyttää siltä, että olen ihan seinässä kiinni, vaikka matkaa on vaikka kuinka paljon.
Sun täytyy keskittyä siihen tilanteeseen. Älä ajattele kokoajan, että se vaihdekeppi on miehen seisova kyrpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää nyt kuulostaa tylyltä, mutta jos 10v ajamisen jälkeen tuollaiset jutut tuntuu vaikeilta, niin ehkä sua sitten ei oikeasti ole tehty auton rattiin. Se että mäkilähtö pelottaa, on ihan normaalia, muaki jänskättää joka kerta kun kerran vuodessa tms sellaisen joutuu tekemään. Mutta tuollaiset kääntymiset ja muuten auton sammumiset. Ala ainakin henkisesti valmistautua, että ei se välttämättä tuosta parane.
Sain kortin ensimmäisellä yrityksellä, koska ajan niin rauhallisesti enkä yksinkertaisesti anna itseni tehdä virheitä, vaikka hermoilenkin kauheasti. Pysäköiminen ei onnistunut ajokokeessakaan, mutta sen takia ei tule hylätyksi.
Ei, minun ei ole vaikea oppia muita asioita, eikä minulla ole mitään hahmotushäiriötä. Jostain syystä en vain opi auton ulottuvuuksia, ja esim. ruutuun tähtääminen on mielettömän vaikeaa, jos tila on ahdas. Peruuttaa en sitten osaakaan ollenkaan, sitä en uskalla ikinä tehdä koska en yhtään tiedä mitä tekisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa automaattivaihteinen auto, niin ei sammu valoihin.
Itse olen aina stressannut autolla ajamista älyttömästi, oikeastaan vihasin sitä. Olin myös äärimmäisen varovainen ja selvisin kyllä liikenteessä, mutta parkkeeraus, peruuttaminen ja kääntymiset, mäkilähdöt olivat minullekin hankalia. Kortti minulla on ollut 7 vuotta.
Ostin puolisen vuotta sitten ensimmäisen itse valitsemani auton, joka on helpottanut ajamista valtavasti. Auto on ensimmäinen automaatti, joka minulla on ollut ja nyt tiedän etten tule enää koskaan vaihtamaan automaatista pois. Parkkeeraaminen, mäkilähdöt ja käännökset ovat automaatilla huomattavasti helpompia ja ajaminen sulavaa, koska kädet voi pitää ratilla, mikä tuo vakautta käännöksiin ja ahtaissa paikoissa ajamiseen ja auton pysäyttäminen ja liikkeellelähtö on huomattavasti nopeampaa ja sulavampaa, kun on vain yksi poljin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih, kun saisi automaattivaihteisen... Mieheni on ehdottomasti sitä vastaan, eikä minun ole järkevää ostaa omaa autoa, koska asun ihan työpaikan vieressä :( Mies käyttää autoa huomattavasti enemmän (omiin työmatkoihinsa), joten on kai kohtuullista että hän saa päättää onko auto manuaali vai automaatti...
Ap
Et ole harjoitellut tarpeeksi. Kerran viikossa ei riitä. Rattiin vähintään kerran päivässä ja kilometrejä alle, ja kyllä alkaa taito parantua. Ja sen harjoittelun on oltava harjoittelua eikä kitinää ja päivittelyä.
Mulla oli sama vika, vaikka ajoin 50tkm viidessä vuodessa kaupunkiajoa. Lopulta ahdistus kasvoi niin suureksi, että myin auton ja vaihdoin julkisiin. Paljon parempi elää näin
Autolla ajo ei ole kaikkien juttu. Jos ajaminen ahdistaa, miksi kiusaat itseäsi? Ei väkisin kannata ajaa, ajaminen on parhaimmillaan nautinto, ei sen pidä olla jatkuvasti pelottavaa. Toki liukkailla/lumipyryssä jne. kuuluu vähän pelätä ja olla skarppina.
Kaikkien luonne ei ole tarpeeksi rohkea, luovuta ennen kuin jotain sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Autolla ajo ei ole kaikkien juttu. Jos ajaminen ahdistaa, miksi kiusaat itseäsi? Ei väkisin kannata ajaa, ajaminen on parhaimmillaan nautinto, ei sen pidä olla jatkuvasti pelottavaa. Toki liukkailla/lumipyryssä jne. kuuluu vähän pelätä ja olla skarppina.
Kaikkien luonne ei ole tarpeeksi rohkea, luovuta ennen kuin jotain sattuu.
En oikeastaan kauheasti pelkää että jotain sattuisi, olen niin varovainen (en silti aja alinopeutta, pidän sitäkin vaarallisena omalla tavallaan), mutta kun tietyt asiat ovat niin vaikeita, niin suunnittelen reittejä hirveän tarkkaan etukäteen enkä edes yritä etsiä parkkipaikkaa isojen kaupunkien keskustoista jne. Mieluiten käytän julkisia.
En haluaisi luovuttaa, sillä autolla ajaminen on sentään aika iso itsenäisyyttä antava asia. En voi lakata tyystin ajamasta, se vaikeuttaisi elämää jo niin paljon.
Ap
Ehkä vähän outo kysymys, mutta miten vanhana sait ajokortin, miten autokoulusi meni ja jos sait kortin vielä kun asuit kotona miten vanhemmat suhtautui ajamiseesi? Itselläni meni autokoulu ja inssi kirkkaasti läpi ja tykkäsin ajamisesta. Mutta mutta... heti kun istuin ensimmäistä kertaa kuljettajan paikalle vanhempieni autossa tein kuulema kaiken väärin. Milloin vaihdoin isän tai äidin mielestä jonkun vaihteen liian aikaisin tai myöhään, ajoin huonosti, vaihdoin kaistat väärin (eli en vain poukannut suoraan sille kaistalle missä piti ajaa), pysäköin väärin, käsittelin autoa väärin, tein mäkilähdöt paskasti... ja paras, en saanut vuoteen kortin saamisesta ajaa yksin, koska "ajat vaan kolarin tai naarmutat auton jos lasketaan sut tuonne yksin". Kestin pari kuukautta, kehitin ajopelon ja lopetin ajamisen täysin. Nykyään ajan joka päivä ja pidän siitä, mutta en vanhempieni takia uskaltanut ensiksi ajaa autoa vuosiin.
Alue: Aihe vapaa
Kaikilla adhd tapauksilla on nämä samat ongelmat.