Lue keskustelun säännöt.
Onko puolisosi paras ystäväsi?
24.04.2016 |
Itse en voi todellakaan sanoa, että olisi :(. Emme ole suorastaan onnettomia, vaikka tällä haavaa vaikeaa onkin - pienet lapset, univelka, arjen kuormittavuus jne. Mutta hyvinäkin aikoina mulla on aina läheiset naispuoliset ystävät olleet läheisempiä (olen itse nainen siis), ennen kaikkea koska mies ei ole kovin avoin ja pitää paljon sisällään. Itse olen avoin ja puhelias ja tykkään keskustella ihmisten kanssa ja ystävieni kanssa tämä onnistuu paremmin kuin mieheni.
En suoraan sanoen onko kukaan aiemmistakaan kumppaneistani ollut 'paras ystäväni'. Ehkä ei...
Pitäisikö oman kumppanin olla paras ystävä ja mättääkö suhde aina silloin jos näin ei ole? Onko onnellisen suhteen edellytys, että kaikesta puhutaan? Itse puhuisin mielelläni, mutta minkäs teet jos toinen ei halua. Oma avoimuuteni tuntuu välillä ahdistavan kumppaniani ja siksi olen itsekin lähes tarkoituksellisesti alkanut pitää vaikeitakin asioita välillä sisällä koska hän ei ole valmis keskusteluun. On muutenkin tuppisuu, ihan normaaleistakin asioista on vaikea keskustella.
Ihan suhteen alussa ei ollut näin, en tiedä olisinko lähtenyt kelkkaan jos olisi tiennyt miehen todellisen luonteen. Toisaalta on hellä ja luotettava ja hyvä isä jne. Sitoutunut perheeseen ja suhteeseen.
Joskus harkitsen jopa eroa. Kun tuntuu että asiat ovat jumissa eikä niistä voi puhua. Ja olen todellakin yrittänyt keskustella rakentavasti, koska tiedän että se on vaikeaa miehelle. Yritän antaa myös tilaisuuden avata keskustelun, mutta odottelulle ei näytä tulevan loppua...
Mies tietää ettei ole paras ystäväni eikä se tunnu häntä haittaavan. Hän ei ole kovin puhelias edes omien ystäviensä kanssa vaan pitää paljon asioita itsellään ihan kaikkien kanssa. On minusta vähän perhekulttuuri heillä.
Kommentit (35)
On ja oli jo monta vuotta ennen kuin päädyimme suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt suhde, jossa mies on paras ystäväni ja olemme ihan eri levelillä kuin aiemmissa suhteissa.
Jos tuohon ei päästä niin kyllä minusta minimivaatimus on se, että on erittäin, erittäin hyvä ystävä ja nauttii toisen seurasta ja on kiinnostunut hänestä ja että on yhteisiä juttuja.
Minulla on. Mutta elämiä on monenlaisia ja hyvä niin. Ei ole mitään sääntöä, että pitää olla tai, että parhaiden ystävien pitää olla muita.
Tehkää oma onnellinen elämä ja vapauttakaa muut tekemään omansa. Hymyillään!
Kyllä on paras ystäväni, ja se on meidän pitkän ja toimivan avioliittomme salaisuus. Voimme puhua toisillemme ihan mistä tahansa ja aina ei tarvitse edes puhua, koska tiedämme sanomattakin, mitä toinen ajattelee. Meillä on aina hauskaa yhdessä.
On minulla naispuoleisiakin ystäviä, joiden kanssa jaetaan ns. tyttöjen jutut. Hekin ovat todella tärkeitä omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaankin. Häneen luotan enemmän kuin kehenkään muuhun ja tunnen hänet sekä hän minut paremmin kuin kukaan muu. Meillä on myös hauskaa yhdessä, viihdymme toistemme seurassa ja tykkäämme tehdä samoja asioita. En olisi ikinä uskonut, että voin löytää haaveilemani elämänkumppanin, mutta niin siinä vain kävi. Toki ystävästä poikkeaa siten, että meillä on myös romanttista ja seksuaalista jännitettä suhteessamme.
Mitä sinun suhteeseen mieheesi tulee, niin kaikki suhteet ovat erilaisia, eikä omaansa kannata ehkä vertailla muihin, jos on muuten tyytyväinen. Sen sijaan jos tuntuu, että kaipaisit jotain muuta, voit miettiä, onko realistista ja oikein, jos koittaisit muuttaa suhdettasi siihen suuntaan? Voit myös miettiä miksi juuri nyt olet alkanut kaipaamaan suhteeseen muutosta? Eli onko varmasti kyse suhteestanne vai jostain muusta, vaikkapa omassa elämässäsi tapahtuneesta muutoksesta, joka ehkä heijastuu sinuun itseesi ja sitä kautta myös suhteeseen? Pitää myös muistaa, että suhde muuttu aina kun sen osapuolet muuttuvat, eli uusiin tilanteisiin on sopeuduttava paitsi yksin, myös suhteen osapuolina. Toivottavasti tästä on apua pohdintaan! :)
Ei ole, mutta mieheni on erittäin hyvä ystäväni. Minulla on paljon ystäviä, mutta parhaan ystäväni olen tuntenut jo yli 40 vuotta. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja meillä on ollut hyvin isoja kriisejä suhteessamme, joten valitettavasti suhteemme ei ole, eikä tule milloinkaan täysin kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, eikä edes pitäisi olla. Hän on huolehtivainen, avulias, välittävä, kaikkea positiivista ja todellinen aarre, mutta hän on nimenomaan puoliso eikä ystävä. Läheisimmät ystäväni ovat naisia, jotka ovat olleet elämässäni häntä kauemmin ja pysyneet rinnalla silloinkin, kun parisuhteet ovat katkenneet.
Sinä juuri kerroit syyn miksi parisuhteet ei enää kestä.
Laitat kaverisi tärkeämmiksi kuin puolisosi. Puolison PITÄÄ olla paras ystäväsi. Muuten suhteella ei ole mitään mahdollisuutta kestää.
Olet sinisilmäinen ja ilmeisen nuori.
Olen ollu mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta niin kuin tuonne kirjoitinkin mutta emme ole parhaita ystäviä keskenämme. Paras ystäväni on lähes koko elämäni ajan tuntemani ihminen ja sitä paikkaa on häneltä mahdoton viedä. Parisuhteemme on kuitenkin ihan hyvä, jopa erittäin hyvä ja luultavasti se kestää vielä seuraavat 20 vuottakin. Silloin olemme olleet ystäväni kanssa ystäviä jo 60 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on paras ystäväni, ja se on meidän pitkän ja toimivan avioliittomme salaisuus. Voimme puhua toisillemme ihan mistä tahansa ja aina ei tarvitse edes puhua, koska tiedämme sanomattakin, mitä toinen ajattelee. Meillä on aina hauskaa yhdessä.
On minulla naispuoleisiakin ystäviä, joiden kanssa jaetaan ns. tyttöjen jutut. Hekin ovat todella tärkeitä omalla tavallaan.
Samoin olisin vastannut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni on paras ystäväni. Me saatetaan riidellä tulisestikin, mutta se yhteys mikä meillä on, on lähes sanoin kuvaamaton. Kaikki mikä on meidän ulkopuolella on ulkopuolella. Me ollaan yksi ja homma sen kuin paranee päivä päivältä. Jo 16 vuotta tätä lisääntyvää ihanuutta ja onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, eikä edes pitäisi olla. Hän on huolehtivainen, avulias, välittävä, kaikkea positiivista ja todellinen aarre, mutta hän on nimenomaan puoliso eikä ystävä. Läheisimmät ystäväni ovat naisia, jotka ovat olleet elämässäni häntä kauemmin ja pysyneet rinnalla silloinkin, kun parisuhteet ovat katkenneet.
Sinä juuri kerroit syyn miksi parisuhteet ei enää kestä.
Laitat kaverisi tärkeämmiksi kuin puolisosi. Puolison PITÄÄ olla paras ystäväsi. Muuten suhteella ei ole mitään mahdollisuutta kestää.
En laittanut. Ei pidä. Puolisoni ei ole paras ystäväni, hän on _puoliso_. Läheisin ihmiseni, silti eri asia kuin ystävä. Enköhän lähes 60-vuotiaana osaa ihan itse ihmissuhteistani päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan on, mutta ei häntä voi verrata naispuolisiin ystäviini. Tai ketään ystävistäni ei voi verrata toisiinsa.
Minulla on siis kaksi lapsuudenystävää ja mies, jotka ovat lähimmät. Kaikille puhun asioita vähän eri asioita ja vähän näkökulmasta. Ei kukaan heistä ole ystävä, jolle paljastan kaiken. Kaikkien kohdalla pidän sen oman haavoittuvuuden ja sen kaikista omimman itselläni. En siis ole kenellekään täysin avoin. Se ei johdu siitä, ettenkö voisi. En vain halua, en näe siihen tarvetta.
Ylläolevissa vastauksissa kaikilla ei mies ole ystävä. Pitäisikö määritellä ystävyyden kriteerit? Onko ystävä teille sellainen,,jolle paljastatte itsestänne ihan kaiken?
Minulle ystävyys on sitä, että vaikka ei pitkään aikaan näe, niin ihmissuhde lähtee samalta tasolta eli juttu jatkuu kivuttomasti. Koko ajan riittää juttua, joka menee syvälliseksi. Minulle ystävä on se, joka hyväksyy minut tällaisena kuin olen, eikä tuomitse minua eikä puhu minusta muille. Eli on ehdottoman luotettava, ja minun puolellani.
Tuntuu nimittäin oudolta, jos mies ei ole yhtään ystävä - miten ikinä sellaisen kanssa pääty edes yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Kun olimme naimisissa, niin ei ollut. Nyt kun hän on ex-puolisoni, hän on paras ystäväni, tukiverkkoni ja uskottuni. Avioliitto ei toiminut, yhteinen vanhemmuus ja ystävyys sen sijaan toimivat.
Tätä minä en kykene tajuamaan.
Turha ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Vähintäänkin yksi parhaista ysrävistäni. Hyvä romanttinen rakkaus perustuu myös ystävyyteen. Siihen, että pystyt ja uskallat olla avoin ja sinut hyväksytään sellaisenaan. Sama tietysti kumppanin puolelta. Ystävyys kannattelee suhdetta silloinkin kun romanttisella puolella on hiljaisempaa. En voisi kuvitella olevani parisuhteessa ilman että suhteessa on syvä ystävyys mukana.
Minusta olisi kummallista asua ja elää ihmisen kanssa, jota en tuntisi kunnolla ja jolle en voisi puhua asioista vapaasti. Eli meidän suhde olisi seksiä ja yhteinen talous. Kuulostaa aika pinnalliselta. En voisi ikinä elää sellaisessa pitkässä parisuhteessa.
Kun olimme naimisissa, niin ei ollut. Nyt kun hän on ex-puolisoni, hän on paras ystäväni, tukiverkkoni ja uskottuni. Avioliitto ei toiminut, yhteinen vanhemmuus ja ystävyys sen sijaan toimivat.