Mikä koirarotu meille? :)

Noutaja? Esimerkiksi novascotiannoutajat ovat melko helppoja kouluttaa ja ne ovat myös älykkäitä yleensä :) karvaakin on joten tuskin kylmä tulee

Labradorin noutaja, kultainen noutaja tai mäyräkoira. 

Kissa.

Suomenlapinkoira kuulostaa täydelliseltä noihin kriteereihin. Se on paimenkoira, mutta ei niin paimenviettinen kuin joku bordercollie, että sen oikeasti tarvitsisi paimentaa pysyäkseen järjissään. Se on helppo kouluttaa, luonteeltaan seurakoiramainen, mutta kuitenkin arktinen rotu, joka pärjää ulkona myös talvella. Se ei ole laumanvartija, mutta soveltuu vahtikoiraksi sillä tasolla, että haukunnallaan ilmoittaa tulijoista. Ja ennenkaikkea tärkeintä, se on hyvin terve rotu. Noi jättirodut nöffeistä berninpaimenkoiraan kärsii paljon suuren koon tuomista terveysongelmista, eli nivelvaivoista ja sydänongelmista ja kuolevat keskimäärin alle 10-vuotiaina.

Olisin huolissaan miten koira suhtautuu niihin lampaisiin.

Nyt on pakko korjata AP sen verran, että leonberg EI OLE laumanvartija. Se on seurakoira, joka tahtoo olla siellä missä ihmisetkin. Vaikka turkin puolesta pärjääkin ulkona, ei todennäköisesti viihdy siellä yksikseen vaan haluaa sisälle omistajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Poropaimenhan sammari on(kysele millaiset vietit emolla ja uroksella oon), jos koira on pennusta asti muiden eläinten kanssa, niin pitäisi tulla toimeen. Saalisvietti on sitten erikseen ja kohteena on yleensä linnut, jänikset ym pienemmät eläimet(myös ampiaiset). Saalisvietti varmasti sammarilta löytyy niinkuin lähes jokaiselta koiralta.

 

Lapinporokoiraa tulin ehdottamaan mutta varmaan sammarikin voi pärjätä. Ikäeroksi ehdottaisin 3 vuotta, ehtii juuri vanhempi vähän rauhoittua, mutta on vielä tarpeeksi energinen pentua kestääkseen.

Kaikki mitä tiedän on kovia haukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira kuulostaa täydelliseltä noihin kriteereihin. Se on paimenkoira, mutta ei niin paimenviettinen kuin joku bordercollie, että sen oikeasti tarvitsisi paimentaa pysyäkseen järjissään. Se on helppo kouluttaa, luonteeltaan seurakoiramainen, mutta kuitenkin arktinen rotu, joka pärjää ulkona myös talvella. Se ei ole laumanvartija, mutta soveltuu vahtikoiraksi sillä tasolla, että haukunnallaan ilmoittaa tulijoista. Ja ennenkaikkea tärkeintä, se on hyvin terve rotu. Noi jättirodut nöffeistä berninpaimenkoiraan kärsii paljon suuren koon tuomista terveysongelmista, eli nivelvaivoista ja sydänongelmista ja kuolevat keskimäärin alle 10-vuotiaina.

Samaa olin tulossa kirjoittamaan eli suomenlapinkoira menisi hyvin noihin kriteereihin. Ja tosiaan jättiroduilla on terveysongelmia ja niiden ruokkimiseen ja muuhun menee kyllä euro poikineen... Meillä oli aikoinaan bernhardilainen joka oli ihan täysi maanantaikappale terveydeltään (koira lopetettiinkin jo vajaa 2-vuotiaana). Kun tämä monivammainen alkoi syödä eläinlääkäriltä saatavaa kuivaruokaa, hirvitti kyllä maksaa niitä summia joita meni siihen 30 kiloon/kk. (Koiralla oli myös mahassa vikaa, ruoka ei imeytynyt kunnolla ja se oli liian laiha. Sen vuoksi sille jouduttiin tuota ell-ruokaa syöttämään). 

Kiitos taas kaikille kommentoijille! Onpa kiva kun näin paljon tulee neuvoja :)

Suomenlapinkoira on aika uusi tuttavuus meille, ei olla kumpikaan ikinä livenä nähty niitä mutta toki ollaan koirakirjoissa rotua nähty. Vähän huolestutti se, että ne on paimenkoiria, mutta tosi kiva kun kerroit, ettei se paimennusvietti niin valtava ole kuitenkaan. Pikaisesti niistä googlailemalla löytyikin, että erikseen on noita paimensukuisia linjoja sitten varsinaisia paimennushommia varten. Suomenlapinkoira on myös aika näppärän kokoinen, ei tarvitse liikkua pakettiautolla sen kuljetusta varten :D

Meitä ei huolestuta koiran suhtautuminen mahdollisiin lampaisiin yhtään. Haluamme rodun, jota ei ole jalostettu satoja vuosia siihen, että se jahtaa tai tappaa muita eläimiä. Suunnitelma on hankkia mahdolliset muut eläimet ennen koiraa, jotta se saa pennusta asti niihin tottua ja sillä tavalla se alkaa niitä pitää samalla tavalla laumanaan kuin minua ja miestäkin. Ideaalitilanteessa pentu tulisi paikasta, jossa se olisi syntymästään asti saanut olla tekemisissä lampaiden/vuohien kanssa, mutta elämä harvoin on ideaalista :)

Kiitos myös kommentista, ettei leonberginkoira ole laumanvartija, jotenkin sen ihan wikipedian alkuperä -määritelmän mukaan sellaiseksi mielsin,  kun siellä maatiloista jotakin mainittiin. Tämmöisten typerien olettamusteni vuoksi haluamme käyttää kunnolla aikaa rodun mietintään ja pohtia sitä pari vuotta etukäteen :)

Haukkuminen sinänsä ei haittaa, toki se on ärsyttävää, mutta lähin naapuri on yli kilometrin päässä, eli ei se koira varmaan naapurisopua saa pilattua, vaikka vähän haukkuisikin. Meidän tuleva talo on pitkän pihatien päässä, eli autoja ei kulje talon vierestä koko ajan, vaan se koira sitten haukkuisi nimenomaan niille autoille ja ihmisille, jotka juuri meidän pihaamme tarkoituksella tulevat. En tiedä sitten, miten ahkeria ne haukkuherkät koirat on haukkumaan esim. lentokoneille, oraville tai linnuille, mutta haukkumisen takia ei mielestäni tarvitse jättää rotua harkitsematta!

Minäkin olen aika paljon isojen koirien terveysongelmista kuullut, vaikka pikkukoirien kanssa enemmikseen on oltu tekemisissä. Uskoisin kuitenkin, että kunnon kasvattaja valitsee risteytykseen myöskin kunnon vanhemmat ja riski saada "maanantaikappale" on aika pieni, muttei tietenkään olematon. Eikä se riski olematon ole pienelläkään koiralla, nimimerkillä "kokemusta legg pertheksestä", joka onneksi oli leikkauksella korjattu. Isoissa koirissa ei myöskään ole oikeastaan mitään sellaista, joka meitä viehättäisi tyyliin "kyllä koiran pitää olla koiran kokoinen eikä mikään rotta", niin pienempikin koira käy meille aivan mainiosti. Ihan noita pikkuseurakoiria ei kuitenkaan ehkä enää aiota hankkia, ne kun eivät oikein sellaisesta aktiivisesta elämästä tahdo kokemuksieni mukaan välittää. Toki niissäkin poikkeuksia on.

Onko kirjoittelijoilla omia samojedeja tai suomenlapinkoiria? Olisi kiva kuulla kokemuksia :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira kuulostaa täydelliseltä noihin kriteereihin. Se on paimenkoira, mutta ei niin paimenviettinen kuin joku bordercollie, että sen oikeasti tarvitsisi paimentaa pysyäkseen järjissään. Se on helppo kouluttaa, luonteeltaan seurakoiramainen, mutta kuitenkin arktinen rotu, joka pärjää ulkona myös talvella. Se ei ole laumanvartija, mutta soveltuu vahtikoiraksi sillä tasolla, että haukunnallaan ilmoittaa tulijoista. Ja ennenkaikkea tärkeintä, se on hyvin terve rotu. Noi jättirodut nöffeistä berninpaimenkoiraan kärsii paljon suuren koon tuomista terveysongelmista, eli nivelvaivoista ja sydänongelmista ja kuolevat keskimäärin alle 10-vuotiaina.

Samaa olin tulossa kirjoittamaan eli suomenlapinkoira menisi hyvin noihin kriteereihin. Ja tosiaan jättiroduilla on terveysongelmia ja niiden ruokkimiseen ja muuhun menee kyllä euro poikineen... Meillä oli aikoinaan bernhardilainen joka oli ihan täysi maanantaikappale terveydeltään (koira lopetettiinkin jo vajaa 2-vuotiaana). Kun tämä monivammainen alkoi syödä eläinlääkäriltä saatavaa kuivaruokaa, hirvitti kyllä maksaa niitä summia joita meni siihen 30 kiloon/kk. (Koiralla oli myös mahassa vikaa, ruoka ei imeytynyt kunnolla ja se oli liian laiha. Sen vuoksi sille jouduttiin tuota ell-ruokaa syöttämään). 

Meidän 2v nöffi syö 15kg/kk. Euroissa se tekee 30-60e, riippuen ruoasta. Kasvuiässähän ne syövät tuplasti tuon, mutta ei aikuinen jättikoira syö kokoonsa nähden paljoa.