Mikä koirarotu meille? :)
Elikkäs koirarodun mietintää.
Ollaan mieheni kanssa muutamassa maalaistaloon, jossa on suuri, tukevasti aidattu tontti ja pihalla navetta. Ajattelimme sinne navettaan hankkia muutaman eläimen, ehkä vuohia tai lampaita. Mahdollisesti kanojakin jossain vaiheessa. Haluaisimme myös koiria, ainakin 2 kpl, mutta rodun valinta on hankalaa. Koiralla sinänsä ei ole kiire, koska haluaisin, että ne navettaeläimet olisivat ensin, jotta koira saisi pennusta asti niihin totutella. Ehkä seuraavan vuoden kesällä sitten olisi koiran aika? On kuitenkin kiva suunnitella ja miettiä etukäteen :)
Haluaisimme pitää koiria ulkona työpäivien ajan, niillä olisi pääsy navettaan. Navetta on tosi suuri ja sokkeloinen, eli jos yksi ovi olisi auki toisessa päässä, toisen pään lämpötila ei kamalasti muuttuisi edes talvella. Illat ja yöt koirat olisivat meidän kanssa talossa sisällä.
Olemme aika liikunnallisia, ei mitään lihaskimppuja kuitenkaan, mutta tykkäämme käydä kävelyllä ja poimia sieniä yms sellaista. Koirat saisivat ainakin yhden pitkän (yli 7 km) lenkin päivässä, mahdollisuuksien mukaan useamman.
Koirien kanssa ei erityisemmin olla suunniteltu harrastavamme mitään, varmaankin jotain käskyjen opettelua ja leikkimistä vain niiden kanssa puuhailtaisiin ulkoilun lisäksi.
Lapsia meillä ei ole eikä tule, mutta kummallakin meillä on paljon sisaruksia, joilla on lapsia ja pidetään paljon yhteyttä heihin, eli koirien pitäisi sen verran lapsia sietää. Ei kai sellaista koiraa ole tosin olemassakaan, jota ei saisi lapsia kestämään?
Ulkona olemisen takia koirien pitäisi sietää aika hyvin kylmää, märkää ja tuulta, eli kunnon karva täytyy olla. Koirat saa olla aika isojakin, koska meillä on pakettiauto, jolla voimme niitä ja muita eläimiä tarpeen tullen kuljetella. Isous ei ole mikään välttämättömyys kuitenkaan!
Metsästysviettiä ei muiden eläinten takia saisi olla juurikaan.
Tuleeko näistä mitään mieleen? Itse ollaan mietitty samojedia, mutta sitä on alun perin käytetty metsästykseen, joten se vähän arveluttaa. Toisaalta sitä on käytetty myös paimennukseen. Suurista laumanvartijoista olen jonkin verran tutkinut leonberginkoiraa, se on vaikuttanut aika hyvältä myös.
Toinen asia, johon mielelläni ottaisin vinkkejä, on koirien ikäero. Tuntuu, että siinä saisi olla ainakin 2 vuotta väliä, jotta ensimmäisen saa kunnolla koulutettua, mutta tuntuu julmalta, että se olisi 2 vuotta yksin pihalla. Onhan sillä tietysti ne vuohet siellä seurana :)
Kommentit (50)
Paimenkoirista valkkaisin mieleisen.Pysyvät lähistöllä,kivoja kouluttaa,saavat aktiviteettia paimentamisesta..
Nöffeistä ja muista jättiläisistä vielä sen verran, että tosiaan ovat kakaroita sen pari vuotta. Eli vaikka nöffikin on "rauhallinen rotu" ei se sitä ole välttämättä ensimmäisen parin vuoden aikana ollenkaan.
Niin ja aina alkaa tuo sama laulu, että kaikilla roduilla on sairauksia. Totta kai kaikilla roduilla on sairauksia, mutta kyllä roduissa on valtavia eroja sen suhteen, miten yleisiä sairaudet ovat. On vähän eri asia, onko esim. käytännössä sata prosenttia rodun edustajista vakavasti sairaita (esim. ranskanbulldogit epämuodostuneine selkineen) vai esiintyykö rodulle tyypillistä sairautta puolella prosentilla rodun edustajista.
Nöffien suhteen esim. lonkkatilanteeseen (joka on ollut surkea) on onneksi herätty, mutta edelleen noin kolmasosalla on D- tai E-lonkat. Raskaalla rodulla noin huonoista lonkista on yleensä jossain vaiheessa harmia. Ristariongelmia ei tietääkseni mitenkään seurata, mutta rodun parissa on kyllä ihmisiä, jotka ovat todella huolissaan ristisiteiden paukkumisista ja toivoisivat rotujärjestöltä aktiivisempaa paneutumista asiaan.
Ja en nyt tarkoita loukata, mutta niin paljon on tullut vastaan ihmisiä, jotka kirkkain silmin sanovat, että "meidän koirat on aina olleet ihan terveitä", mutta sivullinen näkee saman tien, että koiran liikkeissä on vakavaa epäpuhtautta, silmät vuotavat epänormaalisti, korvista löyhkää hiivan haju, koira on massiivisen lihava jne. On ihan tutkitusti todettu, että ihmiset ovat hurjan huonoja tulkitsemaan mm. koiran kipusignaaleja, koska ne peittävät usein kivun viimeiseen asti ja omistajan on oltava todella herkkänä, jotta huomaa merkit. Tämän vuoksi luotan tilastoihin, enkä yksittäisten rodun edustajia omistavien ylistäviin lausuntoihin. Tilastokin valehtelee, mutta vähemmän kuin rotuun tunteikkaasti suhtautuva ihminen. Jos jotain rotua on tutkittu surkean vähän, jää se minun vaihtoehtojeni ulkopuolelle saman tien (esim. englanninbulloggeja on lakattu kuvaamasta, kun D- ja E-lonkkaisia ei enää saa käyttää jalostukseen).
Bordercollie! Tarvitsee koulutuksen ja aktiviteettia, mutta niitä tarvitsee jokainen koira.
Kasvattaja on avainasemassa rodun terveenä pitämisessä.
Ainoastaan A-lonkkaisia koiria saa käyttää lisääntymiseen, kunnon kasvattaja sen kyllä tietää.
Leonbergilla on huolestuttavia sairauksia niin kuin monilla isoilla rotukoirilla, mm. perinnöllistä harmaakaihina, purentavikoja, kivesvikoja, kyynärnivelen kasvuhäiriö lonkkavioista puhumattakaan.
Ison koiran hankinnassa tarkkuutta siis kasvattajan valinnassa ja pentuaikana ruokavalio on äärimmäisen tärkeää.
Myös rodun omat piirteet voivat aiheuttaa terveyshaittoja... mm roikkuvat luomet jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku laumanvartija rotu? Edellyttää sitä, että naapureita ei oikein lähellä olisi. Ovat kovia haukkumaan ja ulvomaan.
Ei ei ja ei. Laumanvartijat tarvitsee kokeneen kodin lisäksi myös oikeasti sitä laumansa vartioimista, eikä ne ole mitään sisäkoiria.
Ihan tosi? Mulla on estrelanvuoristokoira, niin enköhän tiedä... Ja eikös se ap sanonut että aikovat hommata jotain elukoita sinne. Siksi ajattelin, että joku laumanvartija rotu voisi olla ihan varteen otettava vaihtoehto. Kyllä oma koirani viihtyy myös sisälläkin. Riippuu niin paljon siitäkin, miten koiran pennusta asti opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bordercollie, Australian paimenkoira.
Luitko aloitusta yhtään?
Olemme aika liikunnallisia, ei mitään lihaskimppuja kuitenkaan, mutta tykkäämme käydä kävelyllä ja poimia sieniä yms sellaista. Koirat saisivat ainakin yhden pitkän (yli 7 km) lenkin päivässä, mahdollisuuksien mukaan useamman.
Koirien kanssa ei erityisemmin olla suunniteltu harrastavamme mitään, varmaankin jotain käskyjen opettelua ja leikkimistä vain niiden kanssa puuhailtaisiin ulkoilun lisäksi.
Bordercollie ja aussie on hyvin aktiivisa koiria jotka tarvitsevat todella paljon aktivointia ja liikuntaa, jotta niiden pää pysyy kasassa. Jos ne eivät sitä saa, alkaa häiriökäyttäytyminen hyvin pian. Lisäksi nuokin rodut viihtyy parhaiten saadessaan toimia työkoirina, ts. paimenena.
Joo, tiedän. Onhan siellä lampaita mitä paimentaa.
No ei ne koirat itsekseen opi oikeaoppisesti paimentamaan, vaan ne täytyy kouluttaa siihen. Ei ihan läpihuutojuttu. Lisäksi muutamasta lemmikkivuohi tai lampaasta (huomaa aloituksessa tuo "ehkä") ei juuri iloa ole paimentavalle koiralle. Etenkään talviaikaan kun lampaat/vuohet on lähinnä sisätiloissa eikä niitä juuri liikuteta ees taas.
Ihan tosi, tarvii kouluttaa, enpä olis tuotakaan arvannut.
Laumanvartijarodut ovat ehdottomasti poissuljettu, mikäli koirista ei ole kokemusta ennestään. Laumanvartijat ovat aivan oma lukunsa koiramaailmassa ja kuuluvat ehdottomasti osaaviin käsiin ja käyttökoiriksi. Oma mielipiteeni on se, että paras paikka laumiksille on juuri siellä mistä ne ovat tulleetkin.
En myöskään suosittele oikeastaan mitään työkoiriksi tarkoitettuja palveluskoirarotuja, koska ne tarvitsevat harrastuneisuutta tai oikeita töitä pysyäkseen tasapainossa. Se, että teille tulee ehkä lampaita ei missään tapauksessa itsessään palvele tai tyydytä paimenkoiraa, koska paimennustakin pitää opetella ja sen pitää olla hallittua ja jatkuvaa. Oikeastaan voi olla vain stressaavaa sekä lampaille että koiralle, mikäli koira vain päättömästi päättää joskus paimentaa lampaita ja pahimmassa tapauksessa vahingoittaa niitä.
Samojedi kuulostaa oikeastaan aika hyvältä vaihtoehdolta äkkiseltään ajateltuna ja myös jo ehdotettu nöffi. Samojedillä on tosiaan aika kirjava historia ja monia käyttötarkoituksia taustalla, mutta käsittääkseni rotu on hyvin pitkälti muuttunut lähinnä seurakoiraksi, eikä sillä ole niin vahvoja viettejä. Voin olla väärässäkin tässä kohti, mutta ainakin tuntemani sammarit ovat olleet erittäin kelpoja kotikoiria ilman ongelmia,vaikkei niille ole tarjottu mitään kovin aktiivista elämää. Samojedin mukana tulisi samalla hyvä säänkestävyys.
Tärkeintä on valita koira sen mukaan, mikä koiralle on parasta ja mihin omat rahkeet riittää. Mikäli koirista ei ole ennestään kokemusta paljon, niin kaikista parasta sekä koiralle että ihmiselle olisi valita alkuun helppo rotu, mutta ei ainakaan mitään vahvasti käyttörotuista.
Joku pätijä täällä alapeukuttaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bordercollie, Australian paimenkoira.
Luitko aloitusta yhtään?
Olemme aika liikunnallisia, ei mitään lihaskimppuja kuitenkaan, mutta tykkäämme käydä kävelyllä ja poimia sieniä yms sellaista. Koirat saisivat ainakin yhden pitkän (yli 7 km) lenkin päivässä, mahdollisuuksien mukaan useamman.
Koirien kanssa ei erityisemmin olla suunniteltu harrastavamme mitään, varmaankin jotain käskyjen opettelua ja leikkimistä vain niiden kanssa puuhailtaisiin ulkoilun lisäksi.
Bordercollie ja aussie on hyvin aktiivisa koiria jotka tarvitsevat todella paljon aktivointia ja liikuntaa, jotta niiden pää pysyy kasassa. Jos ne eivät sitä saa, alkaa häiriökäyttäytyminen hyvin pian. Lisäksi nuokin rodut viihtyy parhaiten saadessaan toimia työkoirina, ts. paimenena.
Joo, tiedän. Onhan siellä lampaita mitä paimentaa.
No ei ne koirat itsekseen opi oikeaoppisesti paimentamaan, vaan ne täytyy kouluttaa siihen. Ei ihan läpihuutojuttu. Lisäksi muutamasta lemmikkivuohi tai lampaasta (huomaa aloituksessa tuo "ehkä") ei juuri iloa ole paimentavalle koiralle. Etenkään talviaikaan kun lampaat/vuohet on lähinnä sisätiloissa eikä niitä juuri liikuteta ees taas.
Ihan tosi, tarvii kouluttaa, enpä olis tuotakaan arvannut.
No et näemmä kun et osaa edes aloituksesta lukea, että koirien kanssa ei paljoa tehtäisi, käskyjenopettelua ja leikkimistä. Paimenksi koulutus on aika kaukana sellaisesta. Lisäksi omistajan täytyy tietää mitä tekee, ap:lla ei ole mitään kokemusta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ota rescue
Älä ota, koskaan et tiedä mitä saat ja kuinka se sopeutuu esim. noihin muihin eläimiin. Lisäksi taustasta johtuen saattaa olla kaikenlaista häiriökäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Paimenkoirista valkkaisin mieleisen.Pysyvät lähistöllä,kivoja kouluttaa,saavat aktiviteettia paimentamisesta..
Siinä taas yksi joka ei osaa lukea eikä ymmärrä, että pari lemmikkilammasta ei koiralle mitään kunnon aktiviteettia jota paimenet vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Bordercollie! Tarvitsee koulutuksen ja aktiviteettia, mutta niitä tarvitsee jokainen koira.
Ja niitä ei edelleenkään ole juuri ap:n luona tarjolla. Silmä käteen.
Joku paimenkoira. Collie? Bordercollie?
Onpas tullut paljon kommentteja, paljon kiitoksia kaikille!
Joku kommentoi, että kuulostaa huolestuttavalta, kun rotu ei ole tiedossa, vaikka suunnitelmat on pitkällä muuten. Ei ne suunnitelmat kovin pitkällä ole, lähinnä sellaista "olisi kivaa, jos hankkisin...", täytyyhän näitä vielä paljon tutkia. Oon vähän sellainen suunnittelijatyyppi, että tykkään miettiä kaiken valmiiksi vuosi etukäteen. En siis ole huomenna muuttamassa ja ostamassa sataa lammasta! Ollaan semmoisia pihassapuuhailijoita, että nyt kun lopultakin päästään sinne unelmien maataloon muuttamaan, totta kai sitä miettii kaikenlaista mitä siellä pihassa tulee touhuiltua: kasvimaata, lampaita, yms. Jos ne lampaat jääkin hankkimatta, ei se mitään haittaa. Saahan sitä haaveilla!
Tosi hyviä ajatuksia on tässä muuten tullut. Tosiaan niitä navettaeläimiä on tarkoitus hankkia ihan vain pari omaksi iloksi, ei mitään 100 lampaan laumaa paimennettavaksi :) Minkäänlaista paimennettavaa ei siis koiralle olisi, sen takia en paimenkoiraa harkitse. Aloituksessa mainitsin siitä samojedin paimenominaisuudesta vain sen vuoksi, että yritin ilmaista, ettei se varmaan kovin hanakasti ole lampaita tappamassa, vaikka alunperin onkin käytetty myöskin metsästykseen.
Koirakokemusta meillä on jonkin verran, mutta ihan näistä perus seurakoirista, jotka istuvat puoli päivää sylissä, kun katsellaan telkkaria ja lenkeillä enemmänkin haistelevat ja tutkivat kuin kävelevät. Uskoisin, että meillä olisi rahkeita vaativammankin koiran kouluttamiseen, mutta ideaalinen laumanvartija ei varmastikaan meille ole. Kiitos näkökulmista, taidan jättää nöffiä lukuunottamatta niitä miettimättä. Nöffeistä olen kuullut paljon hyvää ja niitä myös muutama täällä nykyisellä kotialueella kaupungissa on näkynyt, mutta meillä kun ei tällä hetkellä omaa koiraa ole, ei ole niiden omistajien kanssa tullut juteltua. Täytyy ensi kerralla kun näkyvät kysäistä, millaista meininkiä heillä on.
Tiedostamme myös sen, että mikä tahansa ulkona oleskeleva koirarotu on erilainen kuin ne fifit, joihin me olemme tottuneet. Tietysti rodun ja yksilön ominaisuuksien mukaan sitä jonkin verran joutuu muuttamaan tapojaan. Nyt olemme kuitenkin asuneet rivitalossa, jossa ei ole kuin pieni pihapläntti, joten kyllä ne elintavat siitäkin muuttuu paljon, kun saa ja täytyy enemmän puuhastella pihalla kuin mihin on nyt totuttu. Onhan meillä siinä ennen koiran hankkimista hyvin aikaa huomata, millaista se elämä siellä maalla on ja kuinka vaativaan koiraan meillä sitten loppujen lopuksi on rahkeita.
Tosi hyvä tietää myös siitä, että olisi parempi pitää enemmän kuin 2 vuotta väliä koirien hankkimisessa. Meidän seurakoirat on aina olleet tosi sosiaalia ja miellyttämishaluisia, niin niitä ollaan pystytty ottamaan kaksikin kerralla, mutta on tosiaan hyvä pitää mielessä, että muidenlaisten koirien kanssa on mahdollisesti pidettävä enemmänkin väliä. Näkeehän siitä sitten, että millainen vesseli se on, kauanko täytyy odottaa uuden koiran hankkimista, vai voiko hankkia toista ollenkaan. Tähän väliin täytyy sanoa, kun tuntuu että vaikutan joltain koirahamstraajalta, että olemme yli neljäkymppisiä ja sen vuoksi meillä on ollut paljon aikaa pitää koiria. Ei ole siis kyse siitä, että koko ajan vaihtaisin koiraa uudempaan malliin :)
Ap
Berhandilainen, newfoundlandinkoira, berninpaimenkoira...
Pienemmistä collie, esimerkiksi.
Ja tosiaan pari vuotta on vähimmäisikäero ihan sen takia, että nuoremman ehtii saada yhteiskuntakelpoiseksi. Mieluusti vähän enemmänkin ikäeroa, jos on tarkoitus ottaa samaa sukupuolta, jotkut suosittelevat narttu-narttu -parille jopa neljää vuotta, jos on joku tiukempi rotu. Yksilöstä tietty riippuu, osassa roduista on niin sosiaalisia tyyppejä, että niille ei ole mikään ongelma elää vaikka about samanikäisen ja samaa sukupuolta olevan kanssa.
Vuohista kannattaa hankkia kunnolla tietoa ennen kuin hommaa. Nehän on ihan saakelin fiksuja, syövät aivan kaiken kasvuston alueelta, jolle pääsevät ja karkailevat ihan mistä tahansa linnoituksista. Noin kärjistäen. Lampaat on kyllä helpompia.
-19