Kuulostan varmaan mielisairaalta, mutta onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?

En ole erityisen uskonnollinen, opiskelut hoidin kunnialla ja nykyinen työpaikka on mielekäs, harrastan kilpaurheilua ja olen kaikinpuolin hyvin keskivertoihminen. Elämääni on kuitenkin varjostanut enemmän tai vähemmän viimeisen arviolta kahdeksan vuoden aikana tapahtuneet oudot kokemukset. Unihalvauksia saattaa olla kolmesti yössä, joskus tulee ajanjakso, jolloin niitä ei ole ehkä kuukauteen. Olen kerran kokenut ruumiista irtautumisen.

Kun nuo kohtaukset alkoivat - pelkäsin niitä kuollakseni. Nykyisin olen niin tottunut niihin, että lähinnä v*tuttaa. Joka kerta mietin, kuinka keho voi yhtäkkiä tuntua ydinvoimalakeskukselta. Tuntuu kuin olisi niin täynnä radioaktiivista säteilyä ettei tosikaan. Ihmettelen myös, kuinka voin luottaa aisteihini nyt, kun unihalvauksen aikana koetut äänet ja näyt tuntuvat normaaliin elämään verrattuna varmaan mijoonakertaisilta. Kuinka ne voivat tuntua aidommilta kuin tämä todellisuus. Se ruumiista irtautuminen, luulin ihan oikeasti olevani kuollut. Olin joskus lukenut unihalvauksista ja luulin niiden olevan hyvin absurdi, unenomainen tunne. No eipä ollut. Pelkäsin etten pääse takaisin. Nyt unihalvaukset ovat taas menneet siihen suuntaan, että ne ovat tietyllä tapaa hyvin agressiivisia. Tuntuu kuin joku yrittäisi ryöstää kehoni. Kuulostan varmaan idiootilta tai mielisairaalta, mutta ne eivät ole enää tavallisia "juna ajaa ylitse ja volat 1000000 desibeliä, mikä sitten loppuu kuin seinään."

Viime aikoina jokaiseen on liittynyt räkättävää naurua ja oudointa on, että sain tänään kaksi unihalvausta vartin sisällä. Olin opiskellut koko aamun (pääsykokeet edessä, haen opiskelemaan uutta alaa) ja menin 13:15 sängylle pötköttämään. En nukahtanut missään vaiheessa ja sain kaksi unihalvausta 13:15-13:32 välisenä aikana. Oudointa oli, että pidin jalkoja roikkumassa sängyn päädyn ulkopuolella vaakatason alapuolella. Kykenin molempien unihalvauksien aikana liikuttamaan jalkoja vaakatason alapuolella, tai tarkemmin pyörittämään nilkasta alaspäin. En kuitenkaan saanut mitään muuta osaa liikutettua, olin mahalleni ja tuntui taas ihan riivatulta. Tuli se sama tunne juuri ennen kuin lähtee kohoamaan ylöspäin. Olen niin raivoissani, tekisi mieli asentaa videokamera ja kaikenmaailman sähkömagneettista säteilyä mittaavat vempeleet huoneeseen tai osallistua johonkin tutkimukseen. Unihalvauksista tiedetään vähän, olisin varmasti hyvä tutkimuksen kohde kun noita kohtauksia tippuu kuin sieniä sateella. Muutama vuosi sitten ystävä oli kylässä ja katsottiin leffaa yömyöhään, sanoin että saan kohta unihalvauksen. Kun hiljenin kesken keskustelun ystävä juoksi katsomaan, sanoi että näytin ihan riivatulta ja silmät lautasilta. Säikähti tosi pahasti. Kohtaus loppui siihen.

Kirjoitus kuulostaa varmaan hyvin sekavalta, enkä ota kantaa ovatko nuo kokemukset todellisia vai eivät. Ne kuitenkin tuntuvat hyvin todellisilta ja häiritsevät nukkumistani ja siten elämääni merkittävästi. Onko kukaan saanut apua vastaavaan ongelmaan tai jotain lääkitystä? Saan varmaan passituksen suljetulle jos menen lääkäriin kertomaan ongelmistani, mutta sille ei ole tarvetta. Arki hoituu hyvin ja sosiaalinen elämä on hyvä. En todella tiedä mikä tuon aiheuttaa, kaikenmaailman aivosyövät sun muut ovat käyneet mielessä. Kieltämättä mieleen on myös juolahtanut aistien virittyminen eri herkkyystasolle unihalvauksen tai minkä lie kokemuksen aikana (unihalvauksen aikana ei käsittääkseni pitäisi pystyä liikuttamaan mitään rajaa.) Joka tapauksessa, mitä enemmän etsin aiheesta tietoa sitä enemmän kaikkea outoa alkaa tapahtumaan. Vertaistukea, neuvoja, jotain. Haluaisin vain nukkua yöni rauhassa ja elää normaalia elämää.