Lue keskustelun säännöt.
Kuulostan varmaan mielisairaalta, mutta onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
23.04.2016 |
En ole erityisen uskonnollinen, opiskelut hoidin kunnialla ja nykyinen työpaikka on mielekäs, harrastan kilpaurheilua ja olen kaikinpuolin hyvin keskivertoihminen. Elämääni on kuitenkin varjostanut enemmän tai vähemmän viimeisen arviolta kahdeksan vuoden aikana tapahtuneet oudot kokemukset. Unihalvauksia saattaa olla kolmesti yössä, joskus tulee ajanjakso, jolloin niitä ei ole ehkä kuukauteen. Olen kerran kokenut ruumiista irtautumisen.
Kun nuo kohtaukset alkoivat - pelkäsin niitä kuollakseni. Nykyisin olen niin tottunut niihin, että lähinnä v*tuttaa. Joka kerta mietin, kuinka keho voi yhtäkkiä tuntua ydinvoimalakeskukselta. Tuntuu kuin olisi niin täynnä radioaktiivista säteilyä ettei tosikaan. Ihmettelen myös, kuinka voin luottaa aisteihini nyt, kun unihalvauksen aikana koetut äänet ja näyt tuntuvat normaaliin elämään verrattuna varmaan mijoonakertaisilta. Kuinka ne voivat tuntua aidommilta kuin tämä todellisuus. Se ruumiista irtautuminen, luulin ihan oikeasti olevani kuollut. Olin joskus lukenut unihalvauksista ja luulin niiden olevan hyvin absurdi, unenomainen tunne. No eipä ollut. Pelkäsin etten pääse takaisin. Nyt unihalvaukset ovat taas menneet siihen suuntaan, että ne ovat tietyllä tapaa hyvin agressiivisia. Tuntuu kuin joku yrittäisi ryöstää kehoni. Kuulostan varmaan idiootilta tai mielisairaalta, mutta ne eivät ole enää tavallisia "juna ajaa ylitse ja volat 1000000 desibeliä, mikä sitten loppuu kuin seinään."
Viime aikoina jokaiseen on liittynyt räkättävää naurua ja oudointa on, että sain tänään kaksi unihalvausta vartin sisällä. Olin opiskellut koko aamun (pääsykokeet edessä, haen opiskelemaan uutta alaa) ja menin 13:15 sängylle pötköttämään. En nukahtanut missään vaiheessa ja sain kaksi unihalvausta 13:15-13:32 välisenä aikana. Oudointa oli, että pidin jalkoja roikkumassa sängyn päädyn ulkopuolella vaakatason alapuolella. Kykenin molempien unihalvauksien aikana liikuttamaan jalkoja vaakatason alapuolella, tai tarkemmin pyörittämään nilkasta alaspäin. En kuitenkaan saanut mitään muuta osaa liikutettua, olin mahalleni ja tuntui taas ihan riivatulta. Tuli se sama tunne juuri ennen kuin lähtee kohoamaan ylöspäin. Olen niin raivoissani, tekisi mieli asentaa videokamera ja kaikenmaailman sähkömagneettista säteilyä mittaavat vempeleet huoneeseen tai osallistua johonkin tutkimukseen. Unihalvauksista tiedetään vähän, olisin varmasti hyvä tutkimuksen kohde kun noita kohtauksia tippuu kuin sieniä sateella. Muutama vuosi sitten ystävä oli kylässä ja katsottiin leffaa yömyöhään, sanoin että saan kohta unihalvauksen. Kun hiljenin kesken keskustelun ystävä juoksi katsomaan, sanoi että näytin ihan riivatulta ja silmät lautasilta. Säikähti tosi pahasti. Kohtaus loppui siihen.
Kirjoitus kuulostaa varmaan hyvin sekavalta, enkä ota kantaa ovatko nuo kokemukset todellisia vai eivät. Ne kuitenkin tuntuvat hyvin todellisilta ja häiritsevät nukkumistani ja siten elämääni merkittävästi. Onko kukaan saanut apua vastaavaan ongelmaan tai jotain lääkitystä? Saan varmaan passituksen suljetulle jos menen lääkäriin kertomaan ongelmistani, mutta sille ei ole tarvetta. Arki hoituu hyvin ja sosiaalinen elämä on hyvä. En todella tiedä mikä tuon aiheuttaa, kaikenmaailman aivosyövät sun muut ovat käyneet mielessä. Kieltämättä mieleen on myös juolahtanut aistien virittyminen eri herkkyystasolle unihalvauksen tai minkä lie kokemuksen aikana (unihalvauksen aikana ei käsittääkseni pitäisi pystyä liikuttamaan mitään rajaa.) Joka tapauksessa, mitä enemmän etsin aiheesta tietoa sitä enemmän kaikkea outoa alkaa tapahtumaan. Vertaistukea, neuvoja, jotain. Haluaisin vain nukkua yöni rauhassa ja elää normaalia elämää.
Kommentit (24)
Neurologinen vaiva kenties. Voi olla myös jonkun sortin epileptinen kohtaus. Ei ne oo vaarallisia. Kantsii selvitellä.
Ja ihmisillä on välillä mitä oudoimpia oireita,jotka ei koskaan selviä ja sitten joku päivä ne vaan katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hometalossa asuessa oli jatkuvasti noita minullakin, pois muuton jälkeen ehkä kolme. Nyt terveessä talossa viisi vuotta.
Epilepsialta? Kaikki on kai mahdollista ja tiedostan että jotain on pielessä, mutta en sentään yhtäkkiä kupsahda pystyyn. Luulisi epilepsiakohtauksen voivan iskeä kesken illanvieton, työpaikalla, kylässä.. Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna asentaisin nyt aluksi ne kamerat kuvaamaan kun nukut. Näet miltä tilanne näyttää kun olet tajuissasi. Jos sinulla on jotain häiriöitä aivoissasi? Siis en tarkoita mielen sairauksia vaan jotain muuta. Kävisin sen jälkeen lääkärillä ja näyttäisin hänelle otteita kuvaamistasi videoista. Saattaa ihan oikeasti helpottaa oikeilla lääkkeillä. Nyt vaan stressaat ja pelkäät.
Ja vaikka olisikin jotain mielen sairautta, niin ei niissä ole hävettävää. Lääkityksellä ja hoidolla paranet. Nyt olet peloissasi tuon asian kanssa.
Mä saan unihalvauksia silloin, kun on vähän stressaavampi vaihe (töissä tai hlö.koht.elämässä) meneillään. En ikinä öisin, vain päiväunilla. Mä ikään kuin olen hereillä - hoen itselleni koko ajan, että 'nouse ylös, nouse ylös', mutta mitään kehonosaa en pysty liikuttamaan. Ja aina on tapahtumassa jotain 'pahaa' - saatan kuulla, kuinka joku tulee taloon sisälle, rappusten narinan, kun tämä 'tunkeutuja' nousee yläkertaan... Enkä vaan kykene liikuttamaan itsessäni mitään - vain ajatus kulkee. Unihalvaus päättyy aina siihen, että mun kimppuun hyökätään (en ikinä näe kuka/mikä). Samalla hetkellä, kun 'hyökkäys' mua kohti tapahtuu, pystyn nousemaan ylös. Ja toteamaan, että mitään pahaa ei oikeasti tapahdu.
En todellakaan kehtaa puhua näistä kenellekään - hullunahan mua pidettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä saan unihalvauksia silloin, kun on vähän stressaavampi vaihe (töissä tai hlö.koht.elämässä) meneillään. En ikinä öisin, vain päiväunilla. Mä ikään kuin olen hereillä - hoen itselleni koko ajan, että 'nouse ylös, nouse ylös', mutta mitään kehonosaa en pysty liikuttamaan. Ja aina on tapahtumassa jotain 'pahaa' - saatan kuulla, kuinka joku tulee taloon sisälle, rappusten narinan, kun tämä 'tunkeutuja' nousee yläkertaan... Enkä vaan kykene liikuttamaan itsessäni mitään - vain ajatus kulkee. Unihalvaus päättyy aina siihen, että mun kimppuun hyökätään (en ikinä näe kuka/mikä). Samalla hetkellä, kun 'hyökkäys' mua kohti tapahtuu, pystyn nousemaan ylös. Ja toteamaan, että mitään pahaa ei oikeasti tapahdu.
En todellakaan kehtaa puhua näistä kenellekään - hullunahan mua pidettäisiin.
Muutamakin ystäväni on kertonut minulle unihalvauksistaan, mutta en minä heitä hulluina pidä. Unihalvaushan on ihan tunnettu tila. Miksi kukaan pitäisi sinua hulluna niiden takia?
t. 7
Minulla on taipumus unihalvaukseen ja tärkein neuvo minkä osaan antaa on se, että älä nuku päiväunia. Pyri hyvin säännölliseen unirytmiin, mutta silti älä mene nukkumaan liian virkeänä. Olen näillä mennyt jo pari vuotta ilman halvauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unihalvauksissa on sellanen juttu, että kun niitä odottaa ja pelkää, niin niitä tulee helpommin. Jos onnistuu, niin lue vaikka itses uneen ja testaa tuleeko. Vähän tuli myös mieleen epilepsia, joillakin se ilmenee just nukkuessa tai vaikka vaan poissaolokohtauksina. Kannattaa kyllä hakeutua lääkäriin, jos saisit unilääkkeet ja/tai pääsisit tarkistuttamaan aivosähkökäyrän. Voi olla, et jos fyysistä syytä ei löydy, niin voisit hyötyä jollekkin taholle juttelemisesta. Unettomuus kuitenkin ruokkii uniongelmia sekä kaikenlaisia aistituntemuksia ja jopa noita kehosta irtautumisia voi tulla.
Mulla unihalvaus ilmenee siis siten, että tiedostan ajan ja paikan, mutta koen ympärillä vaaran (ääniä, hahmoja tai vaan tunne) enkä pysty liikkua ja hengitys on hankalaa. Joskus niitä tulee useemmin, joskus harvemmin, kausiluontoista kummiski. Liittyy stressiin, ja kun saan yhden halvauksen, niin funtsin sitä iltasin ja saan toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinusta tuntuu pahuudelta, rukoile isämeidänrukousta ja sano mielessäsi sille pahalle, että et pelkää ja olet turvassa. Jos taas tuntuu jollekin muulle pahalle, mene lääkäriin. Selvitä valmiiksi minkä alan lääkäri hoitaa unihalvauksia.
Itse sain talvella jokusen unihalvauskohtauksen ja ne loppuivat tuolla ekan lauseen konstilla.
Elä nyt suutu, mutta oletko käyttänyt joskus tai käytätkö jotain psykedeelejä? Itse sain noita useampia kun kokeilin pari kertaa LSD:tä. Pelästyin niin paljon, että pysyn kyllä erossa. Ja siitä kokeilusta oli siis kuukausia kun vielä sain yhden unihalvauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jonkin sortin häiriöltä aivojen sähköisessä toiminnassa. Epilepsia ilmenee hyvinkin eri tavoilla, mutta osa kuvaamistasi kokemuksista on 100% samanlaisia kuin omat petit mal kohtaukseni. Mene heti lääkäriin että susta saadaan EEG otettua!
Joku ihme tarve tehdä asiasta epänormaali ja hulluuden oire. Miksi ihmeessä? Ei ketään passiteta suljetulle jos ei ole vaaraksi itselleen tai muille. Eikö todellakin pitäisi hankkia lääketieteellistä apua kun vaiva hankaloittaa elämää noin paljon ja aiheuttaa huolta ja pelkoa? Rauhoitu äläkä tee kärpäsestä härkästä.
Kuulostaa skitsofrenialta, äänten kuulemisineen (tuo kuulemasi räkättävä nauru). Ok, psykoottisessa masennuksessakin voi kuulla ajoittain ääniä.
Miksi tulkiset saaneesi unihalvauksia hereillä ollessasi?
Eiköhän tuossa ole jostakin muusta kyse, sinuna soittaisin lääkäriaikaa heti maanantaina. Epileptinen kohtaus voi olla myös tuossa kyseessä. Joka tapauksessa tarvitset tutkimuksia ja hoitoa. Nyt.
Ei unihalvaus tule hereillä ollessa, kuten tossa kuvailit, että sanoit ystävällesi, että kohta tulee unihalvaus ja se tuli. Unihalvaus tulee nukkuessa. Kyllä tuo kuulostaa epilepsialta. Kohtaustyyppejä kun on erilaisia. Joillain vain nopeita poissaolokohtauksia, joillain sitten kunnon taju pois ja suu vaahdossa kouristelua. Ystäväni näkee hallusinaatioita lentävistä leluista aina ennen kohtaustaan. Ohimolohkoepilepsiakohtaus taas on semmonen, että ihminen saa järkyttäviä raivokohtauksia ja on väkivaltainen. Kohtauksia on paljon erityppisiä ja ne lähtevät eri aivolohkoista. Sinun lähtee selvästi sieltä missä nukahtamiskeskus sijaitsee, sillä kohtauksesi ovat kytköksissä nukkumiseen.
Mene lääkärin juttusille!
Kerro läheisille. Joskus tuli siskon kanssa puhetta, ja kuulemma sillä on näitä, mulla on ja isällä on. Voisko olla ihan perinnöllistä. Mulla ei ole psykedeelistä pahaa näissä halvauksissa, olen vaan halvaantunut, mutta muuten on kaikenlaista uniongelmaa ja -lääkettä. Ja hei, ne halvaukset on ihan tosia ja oikeita, mutta ne pahat tapahtumat vaan omassa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinusta tuntuu pahuudelta, rukoile isämeidänrukousta ja sano mielessäsi sille pahalle, että et pelkää ja olet turvassa. Jos taas tuntuu jollekin muulle pahalle, mene lääkäriin. Selvitä valmiiksi minkä alan lääkäri hoitaa unihalvauksia.
Itse sain talvella jokusen unihalvauskohtauksen ja ne loppuivat tuolla ekan lauseen konstilla.
Juuri näin. Unihalvauksissa on kyse pahojen henkien hyökkäyksistä eli hengellisestä sodankäynnistä. Demonit hyökkäävät aina sellaisten ihmisten kimppuun, joille Jumala on varannut jonkin tärkeän tehtävän tulevaisuudessa. Rukoile Isä meidän -rukous ennen nukkumaan menoa. Jos heräät yöllä ja tunnet itsesi halvaantuneeksi, riittää että kutsut mielessäsi Jeesusta apuun. Kummittelut, poltergeist-ilmiöt yms. loppuvat samalla keinolla.
Ihan normaalia.