Auton omistamisen järkevyys.
Ajan niin vähän että kilometrien perusteella taksi tulisi halvemmaksi.
Käytännössä autotomuus johtaisi siihen että kun en koskaan sitä taksia raaskisi tilata niin möllistelisin sitten kämpässä.
Maksan myös mielelläni "vapauden illuusiosta", eli siitä että minulla on mahdollisuus koska tahansa lähteä mihin tahansa. Tajuaako kukaan ;-)
Kommentit (5)
Ei ole kysymys vapauden illuusiosta vaan ihan siitä tosiseikasta, että voit lähteä liikkeelle koska tahansa ja milloin tahansa.
Tunnen muutamia ihmisiä, jotka ovat luopuneet autostaan tultuaan siihen tulokseen, että taksi tulee halvemmaksi. Joka ikinen heistä on ryhtynyt pummaamaan kyytejä tutuilta ja sukulaisilta sen sijaan, että ajelisivat sillä taksilla, ja jollei kyytiä löydy, jäävät hyvin helposti kotiiin.
Minulla on ollut auto yli 30 vuotta, enkä koskaan tule luopumaan siitä. Ajokortista minut varmaan pakotetaan luopumaan jossain vaiheessa, mutta ei se autolla ajoa estä. Haluaisinpa nähdä, kun tulevat hakemaan ysikymppistä mummoa vankilaan sala-ajelun vuoksi. :)
Tajuan vapauden minkä auto antaa.
Mutta se on aika kallis hinta , kun lasket vakuutukset verot katsastukset . Kaikki maksut menee vaikka et ajaisi yhtään kilometriä. Sitten kulut kun ajat
Bensat. Öljyjn ja suodattimen vaihto. Renkaat.
Oletko laskenut kuinka paljon pystyt samalla rahalla ajamaan taksilla? Ilman mitään huolta lähteekö talvella käyntiin ha ja kummoaen mumikasan sisällä se kortura on
Itse kuljen pyörällä ja julkisilla. Auto seisoo pihassa pidempiä matkoja ja tavarankuljetusta varten.
Vierailija kirjoitti:
Tajuan vapauden minkä auto antaa.
Mutta se on aika kallis hinta , kun lasket vakuutukset verot katsastukset . Kaikki maksut menee vaikka et ajaisi yhtään kilometriä. Sitten kulut kun ajat
Bensat. Öljyjn ja suodattimen vaihto. Renkaat.
Oletko laskenut kuinka paljon pystyt samalla rahalla ajamaan taksilla? Ilman mitään huolta lähteekö talvella käyntiin ha ja kummoaen mumikasan sisällä se kortura on
et sitten lukenut aloitusta "en koskaan sitä taksia raaskisi tilata"
Ostin auton vasta päälle kolmekymppisenä. Seuraukset:
- ostoskäyttäytyminen muuttui. Ennen ei tullut mieleenkään ostaa esimerkiksi juomia, joita on raskasta kuljettaa jalan ja pyörällä. Nykyään ostan kaupasta paljon sellaista, mitä en oikeastaan tarvitsisi. Ennen en olisi viitsinyt ostaa esimerkiksi kivennäisvettä, kun vettä saa hanastakin.
- liikuntakäyttäytyminen muuttui. Ennen kaikki alle kymmenen kilometrin siirtymät meni itsestäänselvästi pyörällä tai kävellen. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin tunkkainen bussi, kuka niihin haluaa. Nyt harvemmin pyöräilen yli parin kilometrin matkoja.
- Nämä kaksi käyttäytymistottumuksen muutosta ovat nostaneet elopainoa tasaisesti kilon vuodessa. Ne pienet valinnat.
- rahaa menee autoon ihan eri mittakaavassa kuin mihinkään muuhun. Sitä miettii että ostaisko viidenkympin kevätverhot vai onko se turhaan tuhlaamista, ja sitten autoon pamahtaa tonnin remontti. Sillä tonnilla tosissaan ajelisi taksillakin muutaman kilometrin.
Kuitenkaan en autosta luopuisi, ikinä. Harmittaa etten hankkinut autoa jo parikymppisenä. Se ihana vapaus mennä ja tulla, oma tila jossa saa kuunnella musiikkia ja olla yksin, ja ylipäänsä autolla ajamisen mukavuus on ihanaa.