Lue keskustelun säännöt.
Pelkään aivan helvetisti että poikaystävä jättää
22.04.2016 |
Hän on alkanut siirtää tapaamisiamme aina myöhemmäksi ja myöhästelee jatkuvasti, vaikka hänellä ei olisi mitään syytä siihen. Olen kyllä silti hänen kanssaan aina yleensä yhtä kauan tai jopa kauemminkin kuin aiemmin. Näemme yleensä 2-4 kertaa viikossa, koska hän ei halua nähdä useammin, ja hän on koko ajan kavereiden kanssa tai pelaamassa kotona. Olen varma, että hän ei edes ajattele mua silloin kun en ole hänen kanssaan. Ollaan siis 18v.
Olen puhunut aiheesta hänen kanssaan ja sanonut suoraan, että musta tuntuu ettei häntä oikeasti kiinnosta ja että hän on mun kanssa vaan huvikseen. Hän aina väittää, että sanoisi kyllä suoraan jos häntä ei kiinnostaisi jne, ja että hänelle kaverit vaan on niin tärkeitä, että hän saattaa perua ennalta sovitun tapaamisen koska haluaakin mieluummin olla kavereiden kanssa. Hän vaikuttaa loukkaantuneelta kun otan esille näitä asioita, ja hän sanoo aina, että hänestä on ikävää, että ajattelen tuollaisia. Hän ei myöskään enää jaksa viestitellä kanssani kovinkaan paljon. Viestittely ajoittuu aina yöaikaan, ja silloinkin hän on yleensä heti menossa nukkumaan. Puhelimessakaan ei voi enää puhua kun aina on peli kesken jne.
Olen myös kysellyt, että kuinka tosissaan hän on mun kanssa ja mitä hän ajattelee tulevaisuudesta jne, ja se keskustelu ei ainakaan auttanut asiaa yhtään... Hän sanoi, että tämä meidän suhde on vakavinta johon hän tässä iässä haluaa ryhtyä, enkä ihan tiedä mitä hän tuolla tarkoitti. Olen kysynyt, että ajatteleeko hän sillä tavoin, että näkee itsensä tulevaisuudessa jonkun toisen kanssa tai sinkkuna. Hän vastasi vaan, että "en kyl tiiä"..... Hän sanoi myös elävänsä päivä kerrallan, ja kysyin että mitä se tarkoittaa. Hän sanoi, että "joka päivä on joku uusi juttu". En ihan ymmärtänyt ja kysyin, että voiko olla niin, että esim. huomenna häntä ei enää kiinnostakaan olla mun kanssa. Hän vastasi, että "periaatteessa joo, mutta aika epätodennäköistä" :( tuntuu että en saa hänestä mitään selvää. Hän sanoo kuitenkin, että toivoo olevansa kanssani niin kauan kuin mahdollista. Hän on yleensä vain hiljaa kun otan esille tuollaisia asioita, ja vaikuttaa oikeasti ahdistuneelta.
Aina mun kanssa ollessaan hän kuitenkin vaikuttaa aidosti ihastuneelta ja siltä, että hän oikeasti nauttii seurastani. En ole koskaan tullut niin hyvin toimeen kenenkään kanssa, ja meillä on heti alusta asti klikannut tosi hyvin. Silti vaan tuntuu, että häntä ei kiinnosta kyllä yhtään. Olen lähes varma, että ero on edessä jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti aika pian. Voi olla että vaan ylireagoin eikä tässä oikeasti ole mitään hätää, mutta jos ei asiat tästä rupea paranemaan tai en saa mielenrauhaa, niin jätän hänet varmaan itse. En kestäisi erota hänestä. Tuntuu etten voisi edes elää enää koskaan sen jälkeen. En ole ikinä tuntenut ketään kohtaan näin, ja tuntuu että hän on just se oikea. Ero saattaisi silti olla parempi vaihtoehto, koska vaivaan päätäni näillä asioilla ihan jatkuvasti. Haluaisin myös jättää hänet ensin, koska uskon että se ei sattuisi niin paljon kuin se, jos hän jättäisi minut.
Onko hänen puheissaan/teoissaan jotain huolestuttavaa vai onko tämä taas vaan ylireagointia? Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoo sitä, mitä tarkoittaa. Ei halua enempää, tämä on hyvä suhteen taso, ei osaa sanoa huomisesta. Voi haluta jatkaa yhdessä tai erota. En ihan ymmärrä, miksi spekuloit sitä, mitä mies tahtoo sillä hän on kertonut sen sinulle.
Sinun tehtäväsi on päättää, mitä sinä haluat. Suosittelen vanhempia miehiä, itsekin olen aina ollut vähintään 8 vuotta vanhemman kanssa, mutta sekään ei aina riitä sopivaksi ikäeroksi. Koskaan en ole onneksi alle 30 vuotiaisiin haksahtanut.
Niin tämä. Itse harrastin parikymppiseksi saakka ikäisiäni ja niistä ei ollut seuraksi ja aivan säälittäviä sängyssäkin.
Sitten pääsin sänkyyn yli 30 vuotiaan kanssa ja viiteen vuoteen en ole nuorempiin koskenutkaan.Ehkäpä törmäsit vaan huonoihin ikäisiisi ja hyvään kolmekymppiseen. Minä ainakin olen huonoa seuraa ja seksuaalisesti kokematon vielä 32-vuotiaana.
En nyt älynnyt tässä yhteydessä varoittaa kaltaisistasi, itse kyllä varmistan ennen etenemistä pidemmälle miehen taustan. Pitää olla ainakin yksi pidempi suhde, kokemattomat ja pelimiehet eivät vaan kelpaa.
En lähde yleistämään, mutta on osunut kohdalle aivan upean näköinen pelimies, joka oli sängyssä neitsyt poikaakin surkeampi. Jälkeen päin kuulin vähän muiltakin samaa. Päättelimme jos on sellainen että aina saa ja toisia on jonossa, niin ei kai sen miehen sitten tarvitsekaan mitään oppia saati tehdä mitään naisen eteen.
Siksi kyselen entisistä suhteista. Ja se minun eka yli 30 vuotias oli varattu perheen isä, en tiennyt kyllä siitä etukäteen.
En minä mikään vaara ole, ja varoittaa ketä? Kyllä minusta hyvän poikaystävän saa, mutta ehdottomasti huonon kevytsuhdepartnerin. Olen varma, että olen maailman paras nussija, kun minulle antaa vähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edellisiin että vika ei ole sinussa etkä sen takia voi tehdä asialle mitään.
Pidä yhteydet ystäviisi ja hanki uusia, mene sinäkin heidän kanssaan aina kun on jotain kivaa tiedossa.
Hanki ammatti ja harrastuksia.
Itsenäisty.Miten niin vika ei ole ap:ssä? Selkeästikään ei ole sitä mitä hänen rakastamansa poikaystävä haluaa, miten voit silloin sanoa, ettei vika ole aloittajassa? Ei KELPAA poikaystävälleen, sille jota rakastaa. Voiko ihmisessä sen suurempaa vikaa ollakaan?
N43
Miksi tätä on alapeukutettu? Miksi nyt ei kuulukaan miettiä, mitä vikaa minussa on, kun jos aloittajalla ei olisi miestä porukalla mietittäisiin, että missä se vika on? Kehotettaisiin olemaan ehkä sporttisempi tai hakeutumaan johonkin kiinnostavaan harrastukseen ei vain tavatakseen jonkun vaan että antaa menevän ja mielenkiintoisen kuvan itsestään jne. Ja nyt sitten eihän vika voi millään olla ap:ssä vaan ihan sattuman kuusessa sitten varmaan kun poikaa ei kiinnostakaan. Ai sitä poikaa ei enää kiinnosta ihmiset vai? Ei, kun sitä poikaa ei kiinnosta ap! Mutta joku muu tyttö voisi kiinnostaa! Joku hyvä! Joku parempi! Joku joka ap ei ole. Onko se nyt sitten vika. Eikö ole ihan jeesustelua väittää, että ei oo, kelpaat sellaisena kuin olet. Ja miksei sinkuille sanota niin?
N43
Ap, sussa ei ole mitään vikaa. 18- v on vielä ihan lapsi, vaikka sen ikäiset uskovat olevansa jo aikuisia. Silloin ei ole tarkoitus löytää vakavaa parisuhdetta vaan elää ja itsenäistyä. Tärkeintä on löytää itsensä ja oppia tietämään mimmainen on ja löhtää oma paikka maailmassa ja erityisesti opiskella ammatti. Puolisoa kannattaa etsiä tosissaan siinä vajaa kolmekymppisenä sitten. En tunne ketään, joka olisi naimisissa ihmisen kanssa, jonka olisi tavannut alle 25-v.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sussa ei ole mitään vikaa. 18- v on vielä ihan lapsi, vaikka sen ikäiset uskovat olevansa jo aikuisia. Silloin ei ole tarkoitus löytää vakavaa parisuhdetta vaan elää ja itsenäistyä. Tärkeintä on löytää itsensä ja oppia tietämään mimmainen on ja löhtää oma paikka maailmassa ja erityisesti opiskella ammatti. Puolisoa kannattaa etsiä tosissaan siinä vajaa kolmekymppisenä sitten. En tunne ketään, joka olisi naimisissa ihmisen kanssa, jonka olisi tavannut alle 25-v.
Asia nyt on vain biologiaa, parhaat lapsentekovuodet on parikymppisenä ja sen ikäinen mies tuskin on valmis sitoutumaan.
Biologisista syistä naiset kyllä ovat valmiita tuossa iässä parisuhteeseen, en sano että pitäisi alkaa tuossa vaiheessa heti lisääntymään, mutta kyllä voi hyvin sitoutua, mutta ei kyllä saman ikäiseen. Oikeasti se vanhempi mies on tuossa parikymppisenä paras mahdollinen vaihtoehto.
Siis pystyn samaistumaan niiin hyvin, ainut eroavaisuus tilanteessa on et ite oon 16 ja poikaystävä 17-v. Ollaan keskusteltu asiasta paljon tän mun kumppanin kanssa ja hän kuitenkin sanoo yrittävänsä parhaansa tasapainottaa vapaa-ajan siten, että näkee myös paljon kavereitaan. Kuvailemas meininki löi mua vasten kasvoja kunnolla viime kesänä ja kyllähän se sattuu tietää välittävänsä toisesta ihmisesta intensiivisemmin kuin se toinen osapuoli välittää takaisin. Alamäistä huolimatta ollaan seurusteltu nyt 1,5 vuotta. Musta teidän kannattaisi istahtaa alas ja käydä noita asioita läpi enemmän ja sun tulee tehdä selväksi että sä ansaitset etusijan tän poikaystäväs sosiaalisissa suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli teininä samanlainen poikaystävä, jonka jätin juuri siksi että tuntui että kaikki muut menevät edelleni, vaikka kaksin olikin ihanaa. Hänen jälkeensä seurustelin vuosia toisen kanssa, mutta jossain takaraivoissa välillä tämä tyyppi tuli mieleeni, ja pohdin teinkö aikanaan oikean päätöksen, ja yritinkö vaan kahlita liikaa. Jossain vaiheessa kun olin eronnut pitkäaikaisesta suhteestani, tapailimme tämän teiniaikojen poikaystävän kanssa, mutta sama meno jatkui edelleen, vaikka ikää oli 26v. Tajusin että ei se vaan vieläkään toimi. Meillä on liian erilainen käsitys parisuhteesta, kummallakaan se ei ole väärä, mutta vaan keskenään liian erilainen. Nyt olen onnellisesti naimisissa itselleni täydellisen miehen kanssa.
Omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että jatkakaa matkaanne erisuuntiin. Jossain on teille sopivammat kumppanit olemassa. Ikävältä se tuntuu, kun vaikka mitä olisi sovittu, niin sitten kun joku muu pyytäkin johonkin, niin ensin sovitut jutut perutaan. Ei siinä tunne itseään kovin tärkeäksi. Tulee enemmän sellainen "varakaveri" -fiilis. Ei se tarkoita sitä että koko ajan pitäisi olla yhdessä, ja kaikki kaverit unohtaa, vaan sitä että otetaan toisen tunteet huomioon, ja pidetään lupaukset.
Naiset ei osaa puhua tunteistaan,
mutta jos osaat, niin sano sille:
"pelkään että jätät sä jätät mut"
Ja jos se jättää sut - niin paljo helpompi se on kestää
tuon kysymyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun seurusteluaikani ont jo tosi kaukana takana. Se johti aikoinaan pitkään avioliittoon. Mutta silloin molemmilla oli myös opiskelu, omat kaverit ja harrastukset eikä tosiaankaan ollut aikaa tavata monta kertaa viikossa. On tärkeää, että molemmilla on myös omia juttuja etkä vain istu kotona miettimässä, koska poikaystävällä olisi taas sinulle aikaa. Ja tuollaiset tulevaisuuden kyselyt 18-vuotiaana ovat vain ahdistavia, luulisin. Nauti yhteisistä hetkistä ja hanki myös ihan oma elämä.
Ystäni poika (17v) sanoi juuri, ettei edes halua seusrustella, koska nuoret naiset ovat juuri ap:n kaltaisia. Pitää koko ajan raportoida missä on ja kenen kanssa jne jne.
No et sä ap ainakaan mitään rakkautta sun poikaystävältä saa, ehkä se on ihan hyvä peruste jättää hänet. Se jos itse rakastaa toista on tietenkin vaikeaa, mutta mitä sitä loppujenlopuksi tekee miehellä, jolta ei saa rakkautta?