Miten kukaan jaksaa opiskella yliopistossa ikuisuuden?

Hyvin monen tutkinnon voi suorittaa verraten nopeasti. -Mutta miksi? - Mikä itseisarvo on valmistua yliopistolta mahdollisimman nopeasti ja kenties samalla hyvin nuorena? - Esmierkiksi valmistua 23 -vuotiaana. Toki silloin varmaan ehtii suorittamaan toisen tai kolmannen tutkinnon, mutta toisaalta eikö kenestäkään muusta tunnu yhtää houkuttelevalta se, että opiskelee ja nautiskelee nuoruutta vähän pidempään siis ei tavoittelekaan mahd. nopeinta valmistumista.  Hankkii niittä kokemuksia ja elämyksiä, joita ei enää elämän ruuhkavuosina ole, ainakaan  niin helppoa saavuttaa, koska teko vie mehut. Tai asettaa ainakin paljon tiukemmat reunaehdot sille, mitä päivän aana voi tehdä. Töissä tehdään töitä, eikä haaveksita tai poistuta välillä nautiskelemaan kevät auringosta, jos on kiire ja asiakkaat odottaa. Tai kun projekti on puskettava loppuun asti. 

Jos nyt valmistuu yliopistolta vaikka  30-vuotiaana maisteriksi,yönteko niin tämän jälkeen on potenttiaalisia työvuosia parivuotta vajaa 40 - jos siis jaksaa olla töissä 68 -vuotiaaaksi asti töissä. Ja koska opintotukikuukausia on rajoitettu määrä/ opiskelija niin tuskin hän paljon kalliimmaksi käy veronmaksajalle kuin sellainen opiskelija joka ei ikinä valmistu. Opintotukikuukausien jälkeen hän joutuu joka tapauksessa kustantamaan elämänsä jollain muulla kuin päätoimisella opiskelusta saatavalla opintotuella. - Toki se voi olla fattan luukku, mutta kun nykyään valmistuu niin paljon korkeakouluista/ yliopistoista, että se fattan asiakas voi olla myös se hieman nopeammin valmistunut maisteri, joka on edelleen vähän hämillään siitä, että mistä se "oma -alan" paikka oikeastaan löytyisi, kun onhan tutkinto soveltuva ja ylempi ja oikein akateeminenkin, mutta mitä sitten.   

5 vuotta on todella vähän. Siitäkin monet (onnekkaat) ovat esim. viimeisen vuoden jo alan töissä. Opiskeluaika on ihan parasta. Parempi kysymys olisi, että miten kukaan jaksaa 45 vuotta nykymaailman työelämässä.

Riippuu vähän, väitteleekö vielä tohtoriksi.;) Se vielä pidentää opiskeluaikaa.:)

Heh mä aloitin jo 2005 eli 11 vuotta sitten gradua vain puuttuu. :) Tosin olen enemmän harrastelija opiskelija, ja olen aina tehnyt ja teen jatkossakin täysipäiväistä työtä. Lisäksi kävin ohessa suorittamassa YAMK tutkinnon ja nyt yritän päästä opiskelemaan yhtä sivuainetta. Katsotaan tärppäkö. Minun ei ole ole mikään pakko valmistua kun on jo tutkintoja samalta alalta ja ikuisuus opiskeluoikeus. :) 

Viisi vuotta nyt ei ole aika eikä mikään, mutta varsinaisia ikuisuusopiskelijoita en minäkään kyllä ymmärrä. Tarkoitan näitä tyyppejä, jotka vielä lähemmäs kolmekymppisenä opiskelevat hitaalla tahdilla kaikkea ihan mielenkiintoista, josta ei kuitenkaan ole erityisemmin hyötyä työllistymisen tai valmistumisen kannalta. Vaikka olisikin kiva tehdä ylimääräisiä sivuaineita filosofiasta ja kielitieteestä, niin pelkästään sellainen itseä varten tapahtuva opiskelu tuntuu näin 25-vuotiaana jo jollain tavalla riittämättömältä, ja haluaisin päästä jo oikeasti soveltamaan oppimaani ja olemaan hyödyksi.

Viisi vuotta on yliopistossa vielä vähän,tavoiteaika maisterille,mutta aika optimistinen se on.Harvat sen tekee tuossa ajassa.Jos ajatellaan lääkäriä esim.,niin maisteri ei riitä paljon mihinkään joten tuplaa tuohon vielä viisi vuotta ja sitten voi miettiä onko 10 vuotta pitkä aikaopuskella.