Miten kukaan jaksaa opiskella yliopistossa ikuisuuden?

Mielestäni 5 vuotta ei ole ikuisuus.

Itsellä suunnitteilla valmistua ~4 vuodessa, vielä siis 1,5 vuotta jäljellä.

Ihan hyvin jaksan, pidän asioiden opiskelusta ja lukemisesta. Tällä hetkellä on käy töissä (kohta kyllä työt taas alkavat), mutta suurimman osan ajasta olen ollut töissä opiskelujen ohella. Ihan hyvin ne saa sovitettua yhteen.

Omalla alallani on ihan hyvä tilanne työllisyyden kannalta.

Koska mun ei ole aikomuskaan töihin. Mukavampaa bilettää ja vetää silloin tällöin joku kurssi jos jaksaa.

Mitä välii. Me ollaan huippuja kuitenkin.

Se, että opiskelee yliopistossa ei tarkoita, että muu elämä odottaisi vasta valmistumisen jälkeen. Oikeastaan en usko, että tulevaisuudessa minulla on mahdollisuutta elää yhtä vapaasti kuin nyt yliopisto -opiskelijana, jolloin voin suunnitella tai olla jopa suunnittelematta itse päivieni kulun. Tietysti mm. se, että rahaa ei ole niin paljon kuin päätomisella työntekijällä asettaa rajoituksia sille mitä voi tai kannattaa tehdä.   

Valtaosa on töissä täyspäiväisesti.  Noi otsikot ikuisuusopiskelijoista on ihan mielikuvaharhaa käytännössä kokonaan.  Eli opinnot on katkolla, mutta silti roikutaan kirjoilla koska tai kun opinnot haluaa saada päätökseen on uuden opinto-oikeuden saaminen työlästä.

5 vuotta ikuisuus? :D  Jos se tuntuu ylivoimaisen pitkältä ajalta niin kyllähän kovalla opiskelutahdilla maisteriksi voi aikaisemminkin valmistua (useimmilla aloilla). Siinä kyllä sitten töiden teko jää toisarvoiseksi. Mulla ekan vuoden saldo n.125 opintopistettä ja hommia kyllä sai tehdä välillä hulluuteen asti. Töitä en tehnyt opiskelujen ohella, kesällä vaan. Mut ei kaduta, seuraava vuosi olikin sitten jo huomattavasti helpompi kun opintoja jo niin paljon suoritettuna.

Neljässä vuodessa maisterinpaperit, osa-aikatyötä tein samalla, lähinnä viikonloppuisin. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia, mutta en pitänyt opiskelua liian pitkänä aikana enkä myöskään liian kovatahtisena.

Taidat ap olla aika nuori?

Vierailija kirjoitti:

Taidat ap olla aika nuori?

Ja sinä opiskelet 9:ttä vuotta?

Ei ole ikuisuus, minulle oli enemmän alämäntapa. Viisi vuotta perustutkinto, siihen toiset viisi niin tohtori. Nyt kaikki se saavutettuna minkä olisi saanut jos amiksen olisi vain käynyt (talot, lapset jne), plus itselle hyvin mielekäs työ ja kohtuullisen hyvä palkka. Kannatti.

Opiskeluaikahan on ihan mukavaa, vaikka vähän venyisikin.

Tyttö 19v. aikakin näyttää viihtyvän yliopistolla. Vappubileitäkin on enemmän kuin jaksaa juhlia :)

Jos valmistuu 5 vuoden päästä niin ei ole vielä mennyt ikuisuus.

Eikös se ole parasta aikaa elämässä vaikka rahasta yl. tekeekin tiukkaa ellei pappa betalar...

Minä opiskelin maisteriksi 3 vuodessa. En käynyt töissä vaan keskityin täysillä opintoihin. 2 lasta oli kotihoidossa.

Mutta ei minusta viisikään vuotta pitkä aika ole. Tiedän jopa ihmisiä joilla on mennyt yli 10 vuotta, mutta he ovat toki tehneet välillä ihan palkkatöitä, yleensä opintojen alalta, ja joskus myöhemmin aktivoituneet tekemään roikkumaan jääneen gradun tms loppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat ap olla aika nuori?

Ja sinä opiskelet 9:ttä vuotta?

En opiskele. Olen yliopiston jälkeen ehtinyt olla jo 36 vuotta työelämässäkin. :)

Viisi vuotta on superlyhyt aika ja opiskeluaika on kivaa! Työthän ne vasta perseestä onkin ja niitä pitää tehdä 40 vuotta. Mieluummin vaikka vähän tahallani venytän opiskeluaikaani.

Pitkä opiskeluaika tuo turvaa, kun ei tarvitse stressata, saako töitä. Huoli on ajankohtainen vasta sitten joskus.

Mitä töitä muka saa opiskellessa kun ei ole vielä ammattiakaan? Siivoatteko?

Miten jaksaa hakea ja tehdä töitä, jos yliopistossa on mennyt 10 vuotta? Valmistuttuaanhan tahtoo saada lapsia (ikä!) ja jäädä kotiin, joten työnhaku voi viivästyä?

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksaa hakea ja tehdä töitä, jos yliopistossa on mennyt 10 vuotta? Valmistuttuaanhan tahtoo saada lapsia (ikä!) ja jäädä kotiin, joten työnhaku voi viivästyä?

Minä olin tuon 10 vuotta yliopistolla (tohtoriksi asti). Molempien tutkintojen aikana olin osittain töissä monipuolisesti, työkokemusta kertyi, ja tohtorintutkinnon tein palkalla. Siksi sain suoraan töitä tutkinnon jälkeen ja tuosta määräaikaisesta pestistä olin kaksi kertaa äitiyslomilla (toisen kerran mies oli osan aikaa hoitovapaalla). Tein hieman hommia myös äitiyslomien aikana, ja takaisinmeno oli helppoa, uusi paikka jo hankittuna. Ei haitannut, tuli tehtyä lapset ja ura eteni :)

Kun klikkasin otsikkoa, luulin kyse olevan ikuisuusopiskelijoista, jotka vaihtaneet pääainetta kolme kertaa ja eivät ole valmistuneet vaikka opiskeluvuosia olisi takana vaikkapa yhdeksän. Miten he jaksavat ihmetyttää minuakin, luulisi olevan halua päästä eteenpäin elämässä.

Itse opiskelin kuusi vuotta maisteriksi ja viihdyin erinomaisesti. Se oli vapaa, hauska elämänvaihe, ilman asuntolainastressiä ja vastuuta lapsista. Opin paljon, tutustuin uusiin ihmisiin, kehitin ajatteluani, kävin ulkomailla, elin railakasta opiskelijaelämää. Tottahan sellaista jaksaa, vaikka noita vuosia myös varjosti stressi tulevaisuuden työllistumisestä. Nyttemmin olen tyytyväisenä työelämässä, enkä kaipaile takaisin opiskeluajoille.

Kannattaa opiskella mahdollisimman nopeasti sinne lopputyöhön asti. Siinä vaiheessa sitten suunnata niille oman alan työmarkkinoille esim. tekemään juuri sitä lopputyötä. Eli kaikki tentit  esim. 3 vuodessa läpi. Menee tentteihin myös kesällä mahdollisuuksien mukaan. Kesätöinä voi toki tehdä myös hanttihommia. Kannattaa ottaa opintolainaa jos se nopeuttaa valmistumista. Arvosanoihin ei kannata panostaa ellei aio esim. tutkijauralle tai sitten amerikkalaisperäisiin konsulttiyhtiöihin (Accenture ym.) töihin eli oikeastaan on ihan sama kunhan pääsee läpi tenteistä. Tietysti jos pystyy opiskelemaan sekä nopeasti että hyvin arvosanoin niin vielä parempi mutta nopeus on paljon tärkeämpää kuin ne arvosanat. Suomalaiset firmat eivät ole yleensä oman kokemukseni perusteella pätkääkään kiinnostuneita arvosanoista, opintojen nopeudesta saa kyllä pisteitä työnantajan silmissä. Lopputyöstä voi joku olla kiinnostunut. Jos haluaa viettää rennompaa ja vapaata opiskelijaelämää, niin kannattaa se tehdä vasta opintojen loppuvaiheessa, jolloin homma on jo tavallaan hoidettu.

Jossain tutkinnoissa noudatetaan tiettyä fiksattua aikataulua kuten lääkis, mutta yleensä nuo korkeakouluopinnot voi vetää nopeasti läpi. Jonkin oikiksen voi lopputöineen suorittaa 3 vuodessa, samoin kauppiksen.