Vastavalmistuneelle työelämä tuskaa, en osaa mitään

Mutta saitpahan vetelehtiä ja maata vuosia opiskelijabileissä. Valtion kannalta olet hyödytön, mutta jospa ottaisit lusikan käteen ja...

3 kuukauden jälkeen :D Itselläni meni 5 vuotta valmistumisen jälkeen, että aloin kokea että osaan jotain... IT-alalla olen ja maisterikoulutus tietojenkäsittelyopista pohjalla.

"Minut on palkattu liian vaativaan ja vastuulliseen tehtävään osaamiseeni ja itseluottamukseeni nähden."

Teet vaan sitä hommaa parhaan taitosi mukaan. Paremmin teet sitä, jos lopetat stressaamisen ja teet vain parhaasi. Todennäköisesti selviät siitä tehtävästä ihan riittävän hyvin siitä huolimatta että sinusta nyt tuntuu siltä. Jos et selviä, jos alkaa tulla pahoja virheitä tai et saa hommia tehtyä, niin sitten etsit toisen työpaikan tai helpompia juniori-tason tehtäviä samasta talosta. 

Totuushan on, että ei se kovin kriittinen työpaikka voi olla, jos siihen on vastavalmistunut palkattu. Kokenuttakin työvoimaa on tarjolla, halvallakin. Lopeta siis stressaaminen ja tee parhaasi! Ja ole onnellinen, että olet saanut töitä. Sinulle on luultavasti töitä tulevaisuudessakin kun pääsit heti opiskelujen jälkeen työelämään. 

Nro 2 lisää vielä, että pääongelma tässä on, että sinä luulet että sinulla on ongelma, vaikka useimmiten se on niin, että kun on korkea koulutus, niin se tarkoittaa itsenäisyyden vaatimusta ja alussa erittäin suuren epävarmuuden sietämistä. Kaikki tuntevat alussa noin. Erittäin harva akateeminen palkataan sellaiseen rooliin, jossa joku kokeneempi häntä kädestä pitäen opettaisi ja neuvoisi. Itse tietoa hakemalla ja myös kantapään kautta me useimmat joudumme asiat oppimaan.

Tuossa opetteluvaiheessa tärkeintä on, ettei ole liian herkkis palautteelle, vaan ottaa ihan luonnollisena asiana sen että koska en vielä osaa kaikkea, niin kielteistäkin palautetta voi tulla. Mutta ei se ole synti eikä häpeä ettei vielä osaa, kunhan ottaa virheistään opiksi ja pyrkii parempaan koko ajan. Myös negatiivisen palautteen antajille voi ihan suoraan pahoitella, että en huomioinut tai osannut tätä koska olen uusi talossa ja tässä työssä, mutta otan opikseni. 

Toinen juttu on, että vaativan työn opetteluvaihe vaatii kyllä kaiken henkisen kapasiteetin, joten sitä kapasiteettia ei kannata yhtään tuhlata ajatuksiin kuten "mitä ne minusta ajattelee kun en osaa", "selviänköhän tästä", "mitä jos en osannut ottaa kaikkea huomioon", "pian paljastun etten osaa ja saan potkut" tms. Takaisin hetkeen vaan ja yksi homma kerrallaan hoitamaan hommia parhaan kyvyn mukaan. Itse kannatan sitä, ettei edes mieti sitä lopputulosta vaan vain kunkin hetken välitöntä tehtävää, sen tekemistä niin hyvin kuin osaa. Näin tulee yleensä parempaa jälkeä kuin jos stressaa ja ahdistelee kaikenlaista ylimääräistä siinä samalla kuin tekee.

Tuttu tunne! Valmistuin reilu viisi vuotta sitten yliopistosta ja nyt vasta tuntuu siltä, että osaa jotain ja siltikin on niiiin paljon opittavaa. Ensimmäiset puoli vuotta stressasin kuten sinäkin, mutta usko pois, kyllä se siitä lähtee sujumaan. Alku on aina hankalaa, mutta kehityt koko ajan :)

Nro 5 jatkaa, meilläkin perehdytys oli luokkaa 'heitetään uimataidoton kylmään veteen ja katsotaan kun se räpiköi'. Tästä olen antanut palautetta ja päässyt myös osallistumaan perehdyttämistoiminnan kehittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 lisää vielä, että pääongelma tässä on, että sinä luulet että sinulla on ongelma, vaikka useimmiten se on niin, että kun on korkea koulutus, niin se tarkoittaa itsenäisyyden vaatimusta ja alussa erittäin suuren epävarmuuden sietämistä. Kaikki tuntevat alussa noin. Erittäin harva akateeminen palkataan sellaiseen rooliin, jossa joku kokeneempi häntä kädestä pitäen opettaisi ja neuvoisi. Itse tietoa hakemalla ja myös kantapään kautta me useimmat joudumme asiat oppimaan.

Tuossa opetteluvaiheessa tärkeintä on, ettei ole liian herkkis palautteelle, vaan ottaa ihan luonnollisena asiana sen että koska en vielä osaa kaikkea, niin kielteistäkin palautetta voi tulla. Mutta ei se ole synti eikä häpeä ettei vielä osaa, kunhan ottaa virheistään opiksi ja pyrkii parempaan koko ajan. Myös negatiivisen palautteen antajille voi ihan suoraan pahoitella, että en huomioinut tai osannut tätä koska olen uusi talossa ja tässä työssä, mutta otan opikseni. 

Toinen juttu on, että vaativan työn opetteluvaihe vaatii kyllä kaiken henkisen kapasiteetin, joten sitä kapasiteettia ei kannata yhtään tuhlata ajatuksiin kuten "mitä ne minusta ajattelee kun en osaa", "selviänköhän tästä", "mitä jos en osannut ottaa kaikkea huomioon", "pian paljastun etten osaa ja saan potkut" tms. Takaisin hetkeen vaan ja yksi homma kerrallaan hoitamaan hommia parhaan kyvyn mukaan. Itse kannatan sitä, ettei edes mieti sitä lopputulosta vaan vain kunkin hetken välitöntä tehtävää, sen tekemistä niin hyvin kuin osaa. Näin tulee yleensä parempaa jälkeä kuin jos stressaa ja ahdistelee kaikenlaista ylimääräistä siinä samalla kuin tekee.

Näitä ongelmia voisi helpottaa laajalla perehdyttämisellä. Suomessa tilanne on usein, että tulet taloon ja sulle lykätään joku työpöytä ja tietokone käteen ja helvetinmoinen lista tekemättömiä töitä. Mukava siinä alkaa opettelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 lisää vielä, että pääongelma tässä on, että sinä luulet että sinulla on ongelma, vaikka useimmiten se on niin, että kun on korkea koulutus, niin se tarkoittaa itsenäisyyden vaatimusta ja alussa erittäin suuren epävarmuuden sietämistä. Kaikki tuntevat alussa noin. Erittäin harva akateeminen palkataan sellaiseen rooliin, jossa joku kokeneempi häntä kädestä pitäen opettaisi ja neuvoisi. Itse tietoa hakemalla ja myös kantapään kautta me useimmat joudumme asiat oppimaan.

Tuossa opetteluvaiheessa tärkeintä on, ettei ole liian herkkis palautteelle, vaan ottaa ihan luonnollisena asiana sen että koska en vielä osaa kaikkea, niin kielteistäkin palautetta voi tulla. Mutta ei se ole synti eikä häpeä ettei vielä osaa, kunhan ottaa virheistään opiksi ja pyrkii parempaan koko ajan. Myös negatiivisen palautteen antajille voi ihan suoraan pahoitella, että en huomioinut tai osannut tätä koska olen uusi talossa ja tässä työssä, mutta otan opikseni. 

Toinen juttu on, että vaativan työn opetteluvaihe vaatii kyllä kaiken henkisen kapasiteetin, joten sitä kapasiteettia ei kannata yhtään tuhlata ajatuksiin kuten "mitä ne minusta ajattelee kun en osaa", "selviänköhän tästä", "mitä jos en osannut ottaa kaikkea huomioon", "pian paljastun etten osaa ja saan potkut" tms. Takaisin hetkeen vaan ja yksi homma kerrallaan hoitamaan hommia parhaan kyvyn mukaan. Itse kannatan sitä, ettei edes mieti sitä lopputulosta vaan vain kunkin hetken välitöntä tehtävää, sen tekemistä niin hyvin kuin osaa. Näin tulee yleensä parempaa jälkeä kuin jos stressaa ja ahdistelee kaikenlaista ylimääräistä siinä samalla kuin tekee.

Näitä ongelmia voisi helpottaa laajalla perehdyttämisellä. Suomessa tilanne on usein, että tulet taloon ja sulle lykätään joku työpöytä ja tietokone käteen ja helvetinmoinen lista tekemättömiä töitä. Mukava siinä alkaa opettelemaan. 

Mä sain ainoastaan sen projektin lähdekoodit CD-levyllä, mitä mun piti alkaa tekemään. Kun kyselin asioita, esim. millä palvelimella sitä kehityksessä ajetaan, mitä IDE:ä käytetään, niin vastaukset oli että käytät mitä IDEä tahdot, ja katsot palvelimen Sharepointista. Paljon mitään muuta siellä ei ollutkaan tietoa kuin eri ympäristöjen palvelinten osoitteet, sekä ohjelmointikielen versio millä softa piti kääntää. 

Työpaikka oli täynnä sulkeutuneita, naisvihamielisiä nörttejä, jotka eivät selvästi sietäneet kyselemistä. Usien en saanut mitään vastausta  jos kysyin, vaan tyyppi teeskenteli ettei kuule tai huomaa minua. Joskus jos sain vastauksen tyyliin: "käytä vittu SEDiä, se on peruskauraa"! Eipä sitä sitten huvittanut kauheasti kysellä. 

Mutta minä selvisin noinkin. Toki paljon hitaammin kuin jos joku olisi perusasiat tullut näyttämään, eikä olisi kaikkea tarvinnut itse ihmetellä ja googletella, mutta toisaalta, tämä prosessi opetti minulle kyllä itseluottamusta siihen, että selviän ihan mistä vaan, enkä ole riippuvainen koulutuksista, neuvojista tms. Tarvittavat työvälineet, speksi ja google riittää ihan mihin vaan. On riittäneet tähän asti jo yli 16 vuotta kestäneellä uralla ;) Aina ihmetyttää ne kollegat jotka uuden tekniikan tullessa vastaan sanovat tyyliin ettei voi tehdä jos ei pääse kalliille kursseille. Minä en niitä tarvitse, koska googlella löytyy tutoriaalit ja kaikki mitä tarvii.

- 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 lisää vielä, että pääongelma tässä on, että sinä luulet että sinulla on ongelma, vaikka useimmiten se on niin, että kun on korkea koulutus, niin se tarkoittaa itsenäisyyden vaatimusta ja alussa erittäin suuren epävarmuuden sietämistä. Kaikki tuntevat alussa noin. Erittäin harva akateeminen palkataan sellaiseen rooliin, jossa joku kokeneempi häntä kädestä pitäen opettaisi ja neuvoisi. Itse tietoa hakemalla ja myös kantapään kautta me useimmat joudumme asiat oppimaan.

Tuossa opetteluvaiheessa tärkeintä on, ettei ole liian herkkis palautteelle, vaan ottaa ihan luonnollisena asiana sen että koska en vielä osaa kaikkea, niin kielteistäkin palautetta voi tulla. Mutta ei se ole synti eikä häpeä ettei vielä osaa, kunhan ottaa virheistään opiksi ja pyrkii parempaan koko ajan. Myös negatiivisen palautteen antajille voi ihan suoraan pahoitella, että en huomioinut tai osannut tätä koska olen uusi talossa ja tässä työssä, mutta otan opikseni. 

Toinen juttu on, että vaativan työn opetteluvaihe vaatii kyllä kaiken henkisen kapasiteetin, joten sitä kapasiteettia ei kannata yhtään tuhlata ajatuksiin kuten "mitä ne minusta ajattelee kun en osaa", "selviänköhän tästä", "mitä jos en osannut ottaa kaikkea huomioon", "pian paljastun etten osaa ja saan potkut" tms. Takaisin hetkeen vaan ja yksi homma kerrallaan hoitamaan hommia parhaan kyvyn mukaan. Itse kannatan sitä, ettei edes mieti sitä lopputulosta vaan vain kunkin hetken välitöntä tehtävää, sen tekemistä niin hyvin kuin osaa. Näin tulee yleensä parempaa jälkeä kuin jos stressaa ja ahdistelee kaikenlaista ylimääräistä siinä samalla kuin tekee.

Näitä ongelmia voisi helpottaa laajalla perehdyttämisellä. Suomessa tilanne on usein, että tulet taloon ja sulle lykätään joku työpöytä ja tietokone käteen ja helvetinmoinen lista tekemättömiä töitä. Mukava siinä alkaa opettelemaan. 

Mä sain ainoastaan sen projektin lähdekoodit CD-levyllä, mitä mun piti alkaa tekemään. Kun kyselin asioita, esim. millä palvelimella sitä kehityksessä ajetaan, mitä IDE:ä käytetään, niin vastaukset oli että käytät mitä IDEä tahdot, ja katsot palvelimen Sharepointista. Paljon mitään muuta siellä ei ollutkaan tietoa kuin eri ympäristöjen palvelinten osoitteet, sekä ohjelmointikielen versio millä softa piti kääntää. 

Työpaikka oli täynnä sulkeutuneita, naisvihamielisiä nörttejä, jotka eivät selvästi sietäneet kyselemistä. Usien en saanut mitään vastausta  jos kysyin, vaan tyyppi teeskenteli ettei kuule tai huomaa minua. Joskus jos sain vastauksen tyyliin: "käytä vittu SEDiä, se on peruskauraa"! Eipä sitä sitten huvittanut kauheasti kysellä. 

Mutta minä selvisin noinkin. Toki paljon hitaammin kuin jos joku olisi perusasiat tullut näyttämään, eikä olisi kaikkea tarvinnut itse ihmetellä ja googletella, mutta toisaalta, tämä prosessi opetti minulle kyllä itseluottamusta siihen, että selviän ihan mistä vaan, enkä ole riippuvainen koulutuksista, neuvojista tms. Tarvittavat työvälineet, speksi ja google riittää ihan mihin vaan. On riittäneet tähän asti jo yli 16 vuotta kestäneellä uralla ;) Aina ihmetyttää ne kollegat jotka uuden tekniikan tullessa vastaan sanovat tyyliin ettei voi tehdä jos ei pääse kalliille kursseille. Minä en niitä tarvitse, koska googlella löytyy tutoriaalit ja kaikki mitä tarvii.

- 2

Tuo oli kuitenkin 16v sitten. Nykyään perehdytys on samanlaista(olematonta) monissa paikoissa, mutta mitä luulet.. onko vaatimustaso samanlainen vai noussut? Tuollainen "paljon hitaammin" tahti ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 lisää vielä, että pääongelma tässä on, että sinä luulet että sinulla on ongelma, vaikka useimmiten se on niin, että kun on korkea koulutus, niin se tarkoittaa itsenäisyyden vaatimusta ja alussa erittäin suuren epävarmuuden sietämistä. Kaikki tuntevat alussa noin. Erittäin harva akateeminen palkataan sellaiseen rooliin, jossa joku kokeneempi häntä kädestä pitäen opettaisi ja neuvoisi. Itse tietoa hakemalla ja myös kantapään kautta me useimmat joudumme asiat oppimaan.

Tuossa opetteluvaiheessa tärkeintä on, ettei ole liian herkkis palautteelle, vaan ottaa ihan luonnollisena asiana sen että koska en vielä osaa kaikkea, niin kielteistäkin palautetta voi tulla. Mutta ei se ole synti eikä häpeä ettei vielä osaa, kunhan ottaa virheistään opiksi ja pyrkii parempaan koko ajan. Myös negatiivisen palautteen antajille voi ihan suoraan pahoitella, että en huomioinut tai osannut tätä koska olen uusi talossa ja tässä työssä, mutta otan opikseni. 

Toinen juttu on, että vaativan työn opetteluvaihe vaatii kyllä kaiken henkisen kapasiteetin, joten sitä kapasiteettia ei kannata yhtään tuhlata ajatuksiin kuten "mitä ne minusta ajattelee kun en osaa", "selviänköhän tästä", "mitä jos en osannut ottaa kaikkea huomioon", "pian paljastun etten osaa ja saan potkut" tms. Takaisin hetkeen vaan ja yksi homma kerrallaan hoitamaan hommia parhaan kyvyn mukaan. Itse kannatan sitä, ettei edes mieti sitä lopputulosta vaan vain kunkin hetken välitöntä tehtävää, sen tekemistä niin hyvin kuin osaa. Näin tulee yleensä parempaa jälkeä kuin jos stressaa ja ahdistelee kaikenlaista ylimääräistä siinä samalla kuin tekee.

Näitä ongelmia voisi helpottaa laajalla perehdyttämisellä. Suomessa tilanne on usein, että tulet taloon ja sulle lykätään joku työpöytä ja tietokone käteen ja helvetinmoinen lista tekemättömiä töitä. Mukava siinä alkaa opettelemaan. 

Mä sain ainoastaan sen projektin lähdekoodit CD-levyllä, mitä mun piti alkaa tekemään. Kun kyselin asioita, esim. millä palvelimella sitä kehityksessä ajetaan, mitä IDE:ä käytetään, niin vastaukset oli että käytät mitä IDEä tahdot, ja katsot palvelimen Sharepointista. Paljon mitään muuta siellä ei ollutkaan tietoa kuin eri ympäristöjen palvelinten osoitteet, sekä ohjelmointikielen versio millä softa piti kääntää. 

Työpaikka oli täynnä sulkeutuneita, naisvihamielisiä nörttejä, jotka eivät selvästi sietäneet kyselemistä. Usien en saanut mitään vastausta  jos kysyin, vaan tyyppi teeskenteli ettei kuule tai huomaa minua. Joskus jos sain vastauksen tyyliin: "käytä vittu SEDiä, se on peruskauraa"! Eipä sitä sitten huvittanut kauheasti kysellä. 

Mutta minä selvisin noinkin. Toki paljon hitaammin kuin jos joku olisi perusasiat tullut näyttämään, eikä olisi kaikkea tarvinnut itse ihmetellä ja googletella, mutta toisaalta, tämä prosessi opetti minulle kyllä itseluottamusta siihen, että selviän ihan mistä vaan, enkä ole riippuvainen koulutuksista, neuvojista tms. Tarvittavat työvälineet, speksi ja google riittää ihan mihin vaan. On riittäneet tähän asti jo yli 16 vuotta kestäneellä uralla ;) Aina ihmetyttää ne kollegat jotka uuden tekniikan tullessa vastaan sanovat tyyliin ettei voi tehdä jos ei pääse kalliille kursseille. Minä en niitä tarvitse, koska googlella löytyy tutoriaalit ja kaikki mitä tarvii.

- 2

Tuo oli kuitenkin 16v sitten. Nykyään perehdytys on samanlaista(olematonta) monissa paikoissa, mutta mitä luulet.. onko vaatimustaso samanlainen vai noussut? Tuollainen "paljon hitaammin" tahti ei käy.

Kyllä se käy. Olen nykyisin työssä isossa kv. it-talossa ja kyllä täälläkin ne uudet aikansa ihmettelee että pääsevät hommiin sisään. Sitä pidetään ihan luonnollisena asiana vaan. Ei niille anneta alkuun mitään aikataulukriittisiä projekteja vastuulle, tai jos annetaan, varaudutaan jo antaessa siihen että voi olla että jonkun kokeneemman täytyy tehdä homma loppuun jos ei valmistu ajoissa. Enkä muista ikinä ketään laitetun talosta ulos siksi ettei ole tarpeeksi nopeasti oppinut. Yhden tiedän joka laitettiin sitten testaamaan kun koodaamisen oppimisesta ei lopultakaan tullut mitään. Yli 1,5 vuotta sekin sai yritellä ennen tehtävien vaihdosta.

Koko työelämä on yhtä oppimista. Asiat muuttuvat ja kehittyvät. Joka kuvittelee osaavansa alastaan kaiken, ei oikeasti osaa mitään - poislukien helpot suorittavan tason duunit, eikä päde aina edes niihin, koska jopa siivousala kehittyy - koska luulee itsestään liikoja. Ne jotka kuvittelevat, että yhdellä koulutuksella pärjää koko työelämän, ovat työpaikan kehittymisen ja tuloksen tekemisen suuri este. Sulla on hyvä asenne, kun tiedät vajavaisuutesi. Aika usein vastavalmistuneet tulevat asenteella "tiedän kaikesta kaiken", vaikka koulussa opitaan vain 20 % asioista, loppu työssä kokemuksen kautta. 

Itse olen tehnyt nykyistä työtäni neljä vuotta ja viikottain opin jotain uutta. Itsekään en ole ihan sillä alalla, mihin koulutukseni on, vaan sivuraiteilla, valinnaisaineena oli vähän tätä nykyistä alaa. Olen insinööri ja suunnittelutoimistossa eri alalla, kun mihin suuntautumiseni oli. Jopa perusohjelmista löytyy uusia piirteitä jatkuvasti, sellaisia mitä vain hoksaa, että tässähän on tällainenkin helpottava toiminto, niitä vähemmän yleisiä, mitä ei välttämättä kaikki käytä. 

Kyllä se siitä. Loppujen lopuksi sitä oppii paremminkin itse opettelemalla kuin että joku ylimielinen harppu tai kääkkä tulee vastentahtoisesti neuvomaan. Parhaimmillaan asioita oppii jopa nopeammin ja tekemään ehkä tehokkaammin, kuin että tekee samalla tavalla miten täällä on jo viimeiset 25 vuotta tehty.

Itsekin muuten olen harpun ikäinen, mutta ei se minua estä koko ajan kehittymästä ja oppimasta uutta. 

Kiitos rohkaisuista! Tulivat tarpeeseen, kun tänään tuntuu erityisen paljon siltä että teen väärin jokaisen asian mitä tehtäväkseni annetaan. Tai oikeastaan minun pitäisi itse kehitellä asioita, jotka sitten toteutan, ja se on mahdottoman vaikeaa kun ei vielä osaa kaikkea tarvittavaa yrityksestä eikä sen puoleen koko alastakaan. Onneksi kritiikkiäkin olen useimmiten saanut ymmärtäväiseen sävyyn, eikä ole haukuttu pystyyn.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 lisää vielä, että pääongelma tässä on, että sinä luulet että sinulla on ongelma, vaikka useimmiten se on niin, että kun on korkea koulutus, niin se tarkoittaa itsenäisyyden vaatimusta ja alussa erittäin suuren epävarmuuden sietämistä. Kaikki tuntevat alussa noin. Erittäin harva akateeminen palkataan sellaiseen rooliin, jossa joku kokeneempi häntä kädestä pitäen opettaisi ja neuvoisi. Itse tietoa hakemalla ja myös kantapään kautta me useimmat joudumme asiat oppimaan.

Tuossa opetteluvaiheessa tärkeintä on, ettei ole liian herkkis palautteelle, vaan ottaa ihan luonnollisena asiana sen että koska en vielä osaa kaikkea, niin kielteistäkin palautetta voi tulla. Mutta ei se ole synti eikä häpeä ettei vielä osaa, kunhan ottaa virheistään opiksi ja pyrkii parempaan koko ajan. Myös negatiivisen palautteen antajille voi ihan suoraan pahoitella, että en huomioinut tai osannut tätä koska olen uusi talossa ja tässä työssä, mutta otan opikseni. 

Toinen juttu on, että vaativan työn opetteluvaihe vaatii kyllä kaiken henkisen kapasiteetin, joten sitä kapasiteettia ei kannata yhtään tuhlata ajatuksiin kuten "mitä ne minusta ajattelee kun en osaa", "selviänköhän tästä", "mitä jos en osannut ottaa kaikkea huomioon", "pian paljastun etten osaa ja saan potkut" tms. Takaisin hetkeen vaan ja yksi homma kerrallaan hoitamaan hommia parhaan kyvyn mukaan. Itse kannatan sitä, ettei edes mieti sitä lopputulosta vaan vain kunkin hetken välitöntä tehtävää, sen tekemistä niin hyvin kuin osaa. Näin tulee yleensä parempaa jälkeä kuin jos stressaa ja ahdistelee kaikenlaista ylimääräistä siinä samalla kuin tekee.

Näitä ongelmia voisi helpottaa laajalla perehdyttämisellä. Suomessa tilanne on usein, että tulet taloon ja sulle lykätään joku työpöytä ja tietokone käteen ja helvetinmoinen lista tekemättömiä töitä. Mukava siinä alkaa opettelemaan. 

Mä sain ainoastaan sen projektin lähdekoodit CD-levyllä, mitä mun piti alkaa tekemään. Kun kyselin asioita, esim. millä palvelimella sitä kehityksessä ajetaan, mitä IDE:ä käytetään, niin vastaukset oli että käytät mitä IDEä tahdot, ja katsot palvelimen Sharepointista. Paljon mitään muuta siellä ei ollutkaan tietoa kuin eri ympäristöjen palvelinten osoitteet, sekä ohjelmointikielen versio millä softa piti kääntää. 

Työpaikka oli täynnä sulkeutuneita, naisvihamielisiä nörttejä, jotka eivät selvästi sietäneet kyselemistä. Usien en saanut mitään vastausta  jos kysyin, vaan tyyppi teeskenteli ettei kuule tai huomaa minua. Joskus jos sain vastauksen tyyliin: "käytä vittu SEDiä, se on peruskauraa"! Eipä sitä sitten huvittanut kauheasti kysellä. 

Mutta minä selvisin noinkin. Toki paljon hitaammin kuin jos joku olisi perusasiat tullut näyttämään, eikä olisi kaikkea tarvinnut itse ihmetellä ja googletella, mutta toisaalta, tämä prosessi opetti minulle kyllä itseluottamusta siihen, että selviän ihan mistä vaan, enkä ole riippuvainen koulutuksista, neuvojista tms. Tarvittavat työvälineet, speksi ja google riittää ihan mihin vaan. On riittäneet tähän asti jo yli 16 vuotta kestäneellä uralla ;) Aina ihmetyttää ne kollegat jotka uuden tekniikan tullessa vastaan sanovat tyyliin ettei voi tehdä jos ei pääse kalliille kursseille. Minä en niitä tarvitse, koska googlella löytyy tutoriaalit ja kaikki mitä tarvii.

- 2

Tuo oli kuitenkin 16v sitten. Nykyään perehdytys on samanlaista(olematonta) monissa paikoissa, mutta mitä luulet.. onko vaatimustaso samanlainen vai noussut? Tuollainen "paljon hitaammin" tahti ei käy.

Kyllä se käy. Olen nykyisin työssä isossa kv. it-talossa ja kyllä täälläkin ne uudet aikansa ihmettelee että pääsevät hommiin sisään. Sitä pidetään ihan luonnollisena asiana vaan. Ei niille anneta alkuun mitään aikataulukriittisiä projekteja vastuulle, tai jos annetaan, varaudutaan jo antaessa siihen että voi olla että jonkun kokeneemman täytyy tehdä homma loppuun jos ei valmistu ajoissa. Enkä muista ikinä ketään laitetun talosta ulos siksi ettei ole tarpeeksi nopeasti oppinut. Yhden tiedän joka laitettiin sitten testaamaan kun koodaamisen oppimisesta ei lopultakaan tullut mitään. Yli 1,5 vuotta sekin sai yritellä ennen tehtävien vaihdosta.

Kuulostaa paskapuheelta mutta jos totta niin silti uskomattoman tehottomalta. Uskoisin epäilyksettä, mutta tuo "kansainvälinen" pistää miettimään totuutta. Yleensä isoissa kansainvälissä firmoissa trainee hommat, urapolut jne on huomattavasti paremmin hallussa kuin kotimassa. Ehkä teidän firma on sitten poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos rohkaisuista! Tulivat tarpeeseen, kun tänään tuntuu erityisen paljon siltä että teen väärin jokaisen asian mitä tehtäväkseni annetaan. Tai oikeastaan minun pitäisi itse kehitellä asioita, jotka sitten toteutan, ja se on mahdottoman vaikeaa kun ei vielä osaa kaikkea tarvittavaa yrityksestä eikä sen puoleen koko alastakaan. Onneksi kritiikkiäkin olen useimmiten saanut ymmärtäväiseen sävyyn, eikä ole haukuttu pystyyn.

ap

Pystytkö työn ulkopuolella juttelemaan työn aiheuttamasta stressistä, tuntemuksista ja haasteista? Tunnetko ketään, joka olisi samalla alalla, jonka kanssa voisit puhua ideoistasi?

Ikävä kuulla, että perehdytystä ei ole, se vaikeuttaa tietenkin uuden työn sisäistämistä. On kuitenkin aivan normaalia tuntea uuden homman alussa, että on tullut haukattua isompi pala kakkua kun pystyy syömään. Jos kaikki sujuisi kuin vettä vaan heti, työhön luulavasti kyllästyisi aika pian.

Sinulla on tietenkin oikeus odottaa parempaa perehdytystä ja enemmän apua kollegoilta, mutta kun niitä ei ole, niin muista, ei se ei heijasta sinun hyvyyttä/huonoutta työntekijänä, vaan muiden.

Kun aikanaan olet itse "vanha tekijä", niin muista tämä hetki ja tuntemuksesi, kun näet uusia kollegoita ja auta heitä.

Tsemppiä! 5 vuoden päästä sinä palstailet täällä ketjussa "karmeimpia työkokemuksia"-ketjussa ja muistelet näitä aikoja...

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 lisää vielä, että pääongelma tässä on, että sinä luulet että sinulla on ongelma, vaikka useimmiten se on niin, että kun on korkea koulutus, niin se tarkoittaa itsenäisyyden vaatimusta ja alussa erittäin suuren epävarmuuden sietämistä. Kaikki tuntevat alussa noin. Erittäin harva akateeminen palkataan sellaiseen rooliin, jossa joku kokeneempi häntä kädestä pitäen opettaisi ja neuvoisi. Itse tietoa hakemalla ja myös kantapään kautta me useimmat joudumme asiat oppimaan.

Tuossa opetteluvaiheessa tärkeintä on, ettei ole liian herkkis palautteelle, vaan ottaa ihan luonnollisena asiana sen että koska en vielä osaa kaikkea, niin kielteistäkin palautetta voi tulla. Mutta ei se ole synti eikä häpeä ettei vielä osaa, kunhan ottaa virheistään opiksi ja pyrkii parempaan koko ajan. Myös negatiivisen palautteen antajille voi ihan suoraan pahoitella, että en huomioinut tai osannut tätä koska olen uusi talossa ja tässä työssä, mutta otan opikseni. 

Toinen juttu on, että vaativan työn opetteluvaihe vaatii kyllä kaiken henkisen kapasiteetin, joten sitä kapasiteettia ei kannata yhtään tuhlata ajatuksiin kuten "mitä ne minusta ajattelee kun en osaa", "selviänköhän tästä", "mitä jos en osannut ottaa kaikkea huomioon", "pian paljastun etten osaa ja saan potkut" tms. Takaisin hetkeen vaan ja yksi homma kerrallaan hoitamaan hommia parhaan kyvyn mukaan. Itse kannatan sitä, ettei edes mieti sitä lopputulosta vaan vain kunkin hetken välitöntä tehtävää, sen tekemistä niin hyvin kuin osaa. Näin tulee yleensä parempaa jälkeä kuin jos stressaa ja ahdistelee kaikenlaista ylimääräistä siinä samalla kuin tekee.

Näitä ongelmia voisi helpottaa laajalla perehdyttämisellä. Suomessa tilanne on usein, että tulet taloon ja sulle lykätään joku työpöytä ja tietokone käteen ja helvetinmoinen lista tekemättömiä töitä. Mukava siinä alkaa opettelemaan. 

Mä sain ainoastaan sen projektin lähdekoodit CD-levyllä, mitä mun piti alkaa tekemään. Kun kyselin asioita, esim. millä palvelimella sitä kehityksessä ajetaan, mitä IDE:ä käytetään, niin vastaukset oli että käytät mitä IDEä tahdot, ja katsot palvelimen Sharepointista. Paljon mitään muuta siellä ei ollutkaan tietoa kuin eri ympäristöjen palvelinten osoitteet, sekä ohjelmointikielen versio millä softa piti kääntää. 

Työpaikka oli täynnä sulkeutuneita, naisvihamielisiä nörttejä, jotka eivät selvästi sietäneet kyselemistä. Usien en saanut mitään vastausta  jos kysyin, vaan tyyppi teeskenteli ettei kuule tai huomaa minua. Joskus jos sain vastauksen tyyliin: "käytä vittu SEDiä, se on peruskauraa"! Eipä sitä sitten huvittanut kauheasti kysellä. 

Mutta minä selvisin noinkin. Toki paljon hitaammin kuin jos joku olisi perusasiat tullut näyttämään, eikä olisi kaikkea tarvinnut itse ihmetellä ja googletella, mutta toisaalta, tämä prosessi opetti minulle kyllä itseluottamusta siihen, että selviän ihan mistä vaan, enkä ole riippuvainen koulutuksista, neuvojista tms. Tarvittavat työvälineet, speksi ja google riittää ihan mihin vaan. On riittäneet tähän asti jo yli 16 vuotta kestäneellä uralla ;) Aina ihmetyttää ne kollegat jotka uuden tekniikan tullessa vastaan sanovat tyyliin ettei voi tehdä jos ei pääse kalliille kursseille. Minä en niitä tarvitse, koska googlella löytyy tutoriaalit ja kaikki mitä tarvii.

- 2

Tuo oli kuitenkin 16v sitten. Nykyään perehdytys on samanlaista(olematonta) monissa paikoissa, mutta mitä luulet.. onko vaatimustaso samanlainen vai noussut? Tuollainen "paljon hitaammin" tahti ei käy.

Kyllä se käy. Olen nykyisin työssä isossa kv. it-talossa ja kyllä täälläkin ne uudet aikansa ihmettelee että pääsevät hommiin sisään. Sitä pidetään ihan luonnollisena asiana vaan. Ei niille anneta alkuun mitään aikataulukriittisiä projekteja vastuulle, tai jos annetaan, varaudutaan jo antaessa siihen että voi olla että jonkun kokeneemman täytyy tehdä homma loppuun jos ei valmistu ajoissa. Enkä muista ikinä ketään laitetun talosta ulos siksi ettei ole tarpeeksi nopeasti oppinut. Yhden tiedän joka laitettiin sitten testaamaan kun koodaamisen oppimisesta ei lopultakaan tullut mitään. Yli 1,5 vuotta sekin sai yritellä ennen tehtävien vaihdosta.

Kuulostaa paskapuheelta mutta jos totta niin silti uskomattoman tehottomalta. Uskoisin epäilyksettä, mutta tuo "kansainvälinen" pistää miettimään totuutta. Yleensä isoissa kansainvälissä firmoissa trainee hommat, urapolut jne on huomattavasti paremmin hallussa kuin kotimassa. Ehkä teidän firma on sitten poikkeus.

Kanadalaisperäinen it-talo kyseessä. Meillä vaihtelee ihan tiimeittäin nuo miten uudet otetaan sisään. Ei ole talonlaajuisia käytäntöjä. Meidän tiimissä jos mahdollista, uusi laitetaan vaaan jotain bugeja korjailemaan alkuun, että saa rauhassa lueskella koodia ja tutustua ja tutkia. Mutta joskus jos on kiire, laitetaan uusi suoraan kehitysprojektiinkin, ja siinä sitten yrittää pärjätä miten pärjää. Tiedän, että jotkut tekevät kotonakin yötä myöten ilmaista ylityötä pärjätäkseen. Jotkut ei pärjää, mutta ei siitä mitään seuraa: sitten sanotaan mulle tai jollekin muulle kokeneemmalle, että tuo X ei nyt selviä, hoitaisitko sen homman joka hänen piti tehdä. Ja sitten yritetään hänelle antaa seuraavaksi vähän rauhallisemman sisäänajon työ, esim. sitä bugikorjausta.

Tsemppiä! Me olemme olleet tuossa samassa tilanteessa, tuo on ihan normaalia.

Ajattele, että juuri sinut on palkattu siihen tehtävään, ja arvioitu että pystyt siihen. Ei ole ajateltu että osaat tuon kaiken heti aloittaessa, vaan on arvioitu, että sinulla on riittävä kyky omaksua tehtävä ja siihen vaadittavat taidot, työssä. On luotettu siihen että kasvat tehtävääsi, ajan kanssa.

Se vie pari vuotta, että kokee osaavansa työnsä. Kymmenen vuoden päästä sinulta löytyy pykälät vaikka unissasi, ja olet niitä asiantuntijoita, jotka nyt näyttää uskomattoman päteviltä.

Tuo on sitä työssä oppimista. Kukaan meistä joka rekrytoi, ei kuvittele löytävänsä tehtävään valmista, vaan sellaisen joka pystyy sen oppimaan.

Mulla oli aikoinaan samantyylinen tilanne. Mitään materiaalia ei ollut josta olisi voinut katsoa mallia, kellään ei ollut aikaa opettaa, ja meni 9kk että aloin olemaan hiukan kartalla. 1 vuoden jälkeen alkoi tuntumaan että mä jo osaankin jotain. Lopulta mun toimenkuva oli paljon monipuolisempi ja laajempi kuin sillä mun edeltäjällä oli ollut. Tsemppiä Ap, alkuun tuntuu tyhmältä usein, mutta sekin fiilis lakkaa aikanaan😊