Onko väärin olla lapsen koenumeroon 8-...

Parasta olisi, jos vanhempi ei suhtautuisi arvosanoihin minkäänlaisella tunteella. Kiittäkää lasta työnteosta ja yrittämisestä ja hyväksykää tulokset sellaisenaan. Lapsi ei saa kokea, että on hänen vastuullaan pitää äiti tyytyväisenä. Tuolla tavoin kasvatetaan vain ahdistuneita perfektionisteja, jotka saattavat sitten vanhemmiten alkaa jopa alisuorittaa, kun eivät edes uskalla yrittää mokaamisen pelossa.

Minulla on ollut oppilaita, jotka koko ajan varmistelevat, tekevätkö oikein ja kyselevät, miten voisi parantaa ja purskahtavat itkuun, jos saavat alle kiitettävän. Tuommoiset lapset ovat surullinen näky!

Olen kerran jopa merkinnyt Wilmaan paremman arvosanan kuin oppilas sai, juurikin siksi, että hän ei joutuisi kotona pulaan. Tein sen, koska oppilas oli tehnyt huolimattomuusvirheen ja tiesin, että hän oikeasti osasi asiat paremmin. Mutta kyllä kotiin pitäisi uskaltaa mennä mokankin jälkeen. Vanhemman tehtävä on silloin lohduttaa. Jos taas lapsi luonnostaan pystyy elämään heikommankin tuloksen kanssa, olkaa tyytyväisiä, koska se on terveen psyyken merkki.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen miettiköön omalla kohdallaan oikean ja väärän ;)

Mutta minä olen pettynyt jos tulee tämmöinen alisuoritus. 

Meillä harjoitellaan 3. ja 7. -luokkalaisten kanssa kokeeseen. Joko kysellään tai sitten etsitään quizlet -harjoituksia.

Omaa koulunkäyntiäni ei valvottu millään tapaa. Opin alisuoritujaksi, ilman valmistautumista tuli vähintään 8 numeroita lukuaineistakin. En halua omille lapsille samaa.

Ja kuinka sinulle kävi elämässä? Olisiko elämäsi ollut parempaa aikuisena, jos vanhempasi olisi hiillostanut sinua, vaikka arvosanasi olivat hyviä?

Yliopistot on täynnä näitä tyttöjä varsinkin, joiden kanssa on pidetty oikein perheen kanssa keskustelu, jos on tullut alle 9 arvosana. Ja tosiaan mielenterveys venyy ja paukkuu aikuisenakin älyttömien suorituspaineiden alla. Lapselle ei pidä opettaa, että pitää aina olla paras, kun lapsi myöhemmin siirtyy kovatasoiseen yliopistoon tms. niin siellä kaikki ovat olleet parhaiden joukossa aiemmissa kouluissa. Mitä jos olisitte onnellisia siitä, että teillä on niin nopeasti oppiva lapsi, että saa kaseja näkemättä hirveästi vaivaa. Itsekin opin lapsena helposti, enkä lukenut kokeisiin/tehnyt läksyjä. Arvosanat silti 8-10 välillä. Jos vanhempani olisivat alkaneet arvostelemaan arvosanojani, en olisi nähnyt sitäkään vaivaa koulun eteen jos ei kerran kelpaa. Eri asia on, jos ei opi nopeasti eikä viitsi tehdä mitään asian teen ja arvosanat ovat oikeasti huonoja (parhaimmillaankin 6). Silloin toki lapsen opiskeluun tulee tarjota apua ja tehdä enemmän yhdessä sen eteen (aikuinen valvoo että lapsi opiskelee ja auttaa lasta tarvittaessa). Jos lapsesi on kaikinpuolin kunnollinen ja saa pääasiassa 9-10 arvosanoja, niin mikset kiitä kaikkia taivaan tähtiä noin ihanasta ja älykkäästä lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Paska mutsi oot. Kasi on ihan hyvä numero.

Nyky-peruskoulussa 8 ei todellakaan ole hyvä numero. Tämä näkyy esim. lukioiden hauissa, pääkaupunkiseudulla parhaimpien lukioiden keskiarvo-rajat voivat olla 9.5. Jos tuonne haluaa niin todistukseen ei sovi yhtään kasia.

Kyllä mä olen pettynyt, jos lapsi tuo tuon numeron kokeista sen jälkeen, kun en ole patistuksesta huolimatta nähnyt hänen lukevan. Omalla tyttärelläni on resurssit saada kaikista aineista 9-10.

Yläasteella hän sai lukematta kaikista ysin tai kympin. Kuunteli vcain tunneilla, ja teki läksyt. Joita oli tosi vähän... Nyt kun hän on lukiossa, niin kuvittelee onnistuvan samalla tavalla. Ei onnistu. Nyt männä koeviikolla oli onneksi sen jo tajunnut...

Huoh. Mukava kun lapsella/nuorella on vanhempi joka tekee ja passaa kaiken lapsensa puolesta. Ei tarvitse sitten tulevaisuudessakaan huolehtia, että oppisivat itsenäisiksi ;)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen pettynyt, jos lapsi tuo tuon numeron kokeista sen jälkeen, kun en ole patistuksesta huolimatta nähnyt hänen lukevan. Omalla tyttärelläni on resurssit saada kaikista aineista 9-10.

Yläasteella hän sai lukematta kaikista ysin tai kympin. Kuunteli vcain tunneilla, ja teki läksyt. Joita oli tosi vähän... Nyt kun hän on lukiossa, niin kuvittelee onnistuvan samalla tavalla. Ei onnistu. Nyt männä koeviikolla oli onneksi sen jo tajunnut...

Älä patista vaan opeta opiskelemaan. Et ehkä itsekään tiedä, miten ihminen oppii. Vinkki: se ei ole niin, että lukee tunteja putkeen. Tyttäresi ei varmaankaan ole sellainen opiskelija, että saa eniten irti puuduttavasta penkkiurheilusta, jos on kerta niin älykäs, että saanut helposti kiitettäviä. Miettikää yhdessä parempia opettelutapoja.

Ja myöskin: ei se ole mikään maailmanloppu, jos niitä kiitettäviä ei tule. Ennemmin kannattaa hankkia osa-aikatyö tai hyvää harrastustoimintaa, jolla ovet ensimmäisiin työpaikkoihin aukeaa. Maailmallakin leviää nyt "non-formal learning", jota rekrytoijat arvostavat paljon enemmän kuin koulua. Fakta on se, että kaikki ovat käyneet koulun, mutta liian harvalla nuorella on käytännöntaitoja. Ei työelämässä ketään kiinnosta oliko lukion päättötodistuksen arvosana kasi vai ysi (ellet hae eduskuntaan ja siellä kaikki ruoditaan esiin lehdistön toimesta, vaikka ketään ei tosiaan kiinnosta).

Mä ainakin oon todella pettynyt 8- numeroon! Todellakin pystyy parempaan ja olen vihainen, jos tuollaisia tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen pettynyt, jos lapsi tuo tuon numeron kokeista sen jälkeen, kun en ole patistuksesta huolimatta nähnyt hänen lukevan. Omalla tyttärelläni on resurssit saada kaikista aineista 9-10.

Yläasteella hän sai lukematta kaikista ysin tai kympin. Kuunteli vcain tunneilla, ja teki läksyt. Joita oli tosi vähän... Nyt kun hän on lukiossa, niin kuvittelee onnistuvan samalla tavalla. Ei onnistu. Nyt männä koeviikolla oli onneksi sen jo tajunnut...

Älä patista vaan opeta opiskelemaan. Et ehkä itsekään tiedä, miten ihminen oppii. Vinkki: se ei ole niin, että lukee tunteja putkeen. Tyttäresi ei varmaankaan ole sellainen opiskelija, että saa eniten irti puuduttavasta penkkiurheilusta, jos on kerta niin älykäs, että saanut helposti kiitettäviä. Miettikää yhdessä parempia opettelutapoja.

Ja myöskin: ei se ole mikään maailmanloppu, jos niitä kiitettäviä ei tule. Ennemmin kannattaa hankkia osa-aikatyö tai hyvää harrastustoimintaa, jolla ovet ensimmäisiin työpaikkoihin aukeaa. Maailmallakin leviää nyt "non-formal learning", jota rekrytoijat arvostavat paljon enemmän kuin koulua. Fakta on se, että kaikki ovat käyneet koulun, mutta liian harvalla nuorella on käytännöntaitoja. Ei työelämässä ketään kiinnosta oliko lukion päättötodistuksen arvosana kasi vai ysi (ellet hae eduskuntaan ja siellä kaikki ruoditaan esiin lehdistön toimesta, vaikka ketään ei tosiaan kiinnosta).

Lapsukaiseni osaisi opiskella ilman opettamista, mutta some vie voiton. Mitäpä sitä lukiossa olemaan, jos ei havittele hyviä numeroita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen pettynyt, jos lapsi tuo tuon numeron kokeista sen jälkeen, kun en ole patistuksesta huolimatta nähnyt hänen lukevan. Omalla tyttärelläni on resurssit saada kaikista aineista 9-10.

Yläasteella hän sai lukematta kaikista ysin tai kympin. Kuunteli vcain tunneilla, ja teki läksyt. Joita oli tosi vähän... Nyt kun hän on lukiossa, niin kuvittelee onnistuvan samalla tavalla. Ei onnistu. Nyt männä koeviikolla oli onneksi sen jo tajunnut...

Älä patista vaan opeta opiskelemaan. Et ehkä itsekään tiedä, miten ihminen oppii. Vinkki: se ei ole niin, että lukee tunteja putkeen. Tyttäresi ei varmaankaan ole sellainen opiskelija, että saa eniten irti puuduttavasta penkkiurheilusta, jos on kerta niin älykäs, että saanut helposti kiitettäviä. Miettikää yhdessä parempia opettelutapoja.

Ja myöskin: ei se ole mikään maailmanloppu, jos niitä kiitettäviä ei tule. Ennemmin kannattaa hankkia osa-aikatyö tai hyvää harrastustoimintaa, jolla ovet ensimmäisiin työpaikkoihin aukeaa. Maailmallakin leviää nyt "non-formal learning", jota rekrytoijat arvostavat paljon enemmän kuin koulua. Fakta on se, että kaikki ovat käyneet koulun, mutta liian harvalla nuorella on käytännöntaitoja. Ei työelämässä ketään kiinnosta oliko lukion päättötodistuksen arvosana kasi vai ysi (ellet hae eduskuntaan ja siellä kaikki ruoditaan esiin lehdistön toimesta, vaikka ketään ei tosiaan kiinnosta).

Lapsukaiseni osaisi opiskella ilman opettamista, mutta some vie voiton. Mitäpä sitä lukiossa olemaan, jos ei havittele hyviä numeroita?

Miten niin osaa opiskella, jos sai "lukematta ysejä ja kymppejä". Eli et siis tiedä, miten voi oppia opiskelemaan. Hanki itse eka tietoa siitä ja sitten koitatte vaikka yhdessä miettiä, miten some voi auttaa opiskelussa.

Epäilen tosin sua trolliksi. Ei kai kukaan enää lukioikäisestä puhu lapsukaisena :D

Vierailija kirjoitti:

Ei luoja millaisia vanhempia täällä on, onneksi oma äitini oli tyytyväinen vaikka toin peruskouluikäisenä kotiin jopa 6 alkavia koenumeroita. Äiti sanoi aina, että opiskelen itseäni varten, joten ei tarvinnut arvosanoilla koskaan yrittää miellyttää. Hyvistä arvosanoista ei palkittu eikä huonoista parjattu.

Toisaalta ensi vuonna olisi tarkoitus saada gradu ulos Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta eli ei ne ala-asteella saavutetut koenumerot kerro oikeastaan yhtään mitään. Jatkakaa vaan sitä lastenne painostusta hyviin numeroihin, niin se opiskelumotivaatio nollautuu viimeistään ylioppilaskirjoituksissa ja sitten voitte olla ylpeitä niistä parturikampaajistanne.

tää nyt on täyttä potaskaa. Jos pohja ei ole kunnossa, menee lukiokin huonosti ja vaikeampi päästä yliopistoon.

Minusta 8- on lahjakkaallekin lapselle ihan ok. Muistelepa, ap, miltä sinusta tuntui kun vanhempasi olivat sinun suorituksiisi tyytymättömiä. Oliko sinulle heidän pettymyksestään hyötyä? 

Minusta on tärkeämpää, että lapseni oppivat koulussa jotakin, innostuvat, oivaltavat, pysyvät uteliaina, eivät yksittäiset koenumerot, jotka voivat vaihdella mitä moninaisimmista syistä. 

Ei ole huono. Se pelkkien kymppien tavoittelu on vaarallista lapsen mielelle. Mun äiti painosti ja raivosi enkä uskaltanut olla lukematta. Mikään muu kuin 10 ei kelvannut, 9 oli siinä kinttaalla uskalsinko viedä kokeen kotiin itku kurkussa kun tiesin, että taas tulee huutoa. Kotona oli natsikuri. Sänky piti pedata välittömästi kun nousi, yhtään roskaa ei saanut löytyä mistään ja äiti tarkasti mun vaatteet ja kampauksen joka ikinen aamu ja vahti mun painoa. Ysillä sairastuin anoreksiaan ja ahdistuin.

Jos omalleni tulee 8 niin sanon että mulle riittää se, että tekee oman parhaansa kokeessa ja etten minä odota joka aineessa samanlaista panostusta. Kielissä ja historiassa tyttö on tosi hyvä, joten siinä kyllä ihmettelisin, että mitenkäs se nyt noin meni. Matikasta jo 7 olis loistava suoritus. Yleensä saa niitä 8-9 arvosanoja ja pari ainetta on sitten poikkeuksia joista saa oikeastaan aina sen 10.

Itse lopetin esikoiseni kohdalla läksyihin ja kokeisiin lukemiseen osallistumisen kun hän oli viidennellä. Kuopuksen kohdalla en sitä koskaan aloittanutkaan. Esikoisen kohdalla tuohon viidenteen asti tein liikaa kunnes tarkkanäköinen ystäväni herätti minut. Hän sanoi, että ei alakoulussa numeroilla ole mitään väliä. Siellä opetellaan oppimista, työn tekemistä ja itsenäistä vastuun ottamista. Hän kysyi myös, aionko istua lukionkin ja jatko-opinnot lapseni vieressä yhdessä pänttäämässä. Heräsin noihin sanoihin. Mitä niillä alakoulun kympeillä tekee jos ne on saavutettu aikuisen kanssa opiskelemalla ja aikuisen organisoimalla..? Ei mitään. Myöhemmin pärjäävät ne lapset, jotka pärjäävät itsenäisesti. Varmaan jo arvaattekin, että tämä kuopukseni, joka vastasi yksin koulustaan jo ensimmäisen syksystä lähtien pärjää aivan erinomaisesti. Muutoin lasta on tuettu, rakastettu, kannustettu ja paapottukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen pettynyt, jos lapsi tuo tuon numeron kokeista sen jälkeen, kun en ole patistuksesta huolimatta nähnyt hänen lukevan. Omalla tyttärelläni on resurssit saada kaikista aineista 9-10.

Yläasteella hän sai lukematta kaikista ysin tai kympin. Kuunteli vcain tunneilla, ja teki läksyt. Joita oli tosi vähän... Nyt kun hän on lukiossa, niin kuvittelee onnistuvan samalla tavalla. Ei onnistu. Nyt männä koeviikolla oli onneksi sen jo tajunnut...

Älä patista vaan opeta opiskelemaan. Et ehkä itsekään tiedä, miten ihminen oppii. Vinkki: se ei ole niin, että lukee tunteja putkeen. Tyttäresi ei varmaankaan ole sellainen opiskelija, että saa eniten irti puuduttavasta penkkiurheilusta, jos on kerta niin älykäs, että saanut helposti kiitettäviä. Miettikää yhdessä parempia opettelutapoja.

Ja myöskin: ei se ole mikään maailmanloppu, jos niitä kiitettäviä ei tule. Ennemmin kannattaa hankkia osa-aikatyö tai hyvää harrastustoimintaa, jolla ovet ensimmäisiin työpaikkoihin aukeaa. Maailmallakin leviää nyt "non-formal learning", jota rekrytoijat arvostavat paljon enemmän kuin koulua. Fakta on se, että kaikki ovat käyneet koulun, mutta liian harvalla nuorella on käytännöntaitoja. Ei työelämässä ketään kiinnosta oliko lukion päättötodistuksen arvosana kasi vai ysi (ellet hae eduskuntaan ja siellä kaikki ruoditaan esiin lehdistön toimesta, vaikka ketään ei tosiaan kiinnosta).

Lapsukaiseni osaisi opiskella ilman opettamista, mutta some vie voiton. Mitäpä sitä lukiossa olemaan, jos ei havittele hyviä numeroita?

Miten niin osaa opiskella, jos sai "lukematta ysejä ja kymppejä". Eli et siis tiedä, miten voi oppia opiskelemaan. Hanki itse eka tietoa siitä ja sitten koitatte vaikka yhdessä miettiä, miten some voi auttaa opiskelussa.

Epäilen tosin sua trolliksi. Ei kai kukaan enää lukioikäisestä puhu lapsukaisena :D

Voi, mun tytär tulee olemaan mun lapsukainen viel kolmikymppisenä :) Justhan se vasta pääsi peruskoulusta. Eikä siitä kauaa ole, kun syntyi :)

Mistäkö tiedän, että osaa opiskella kyllä ilman opettamista? Niin kuin jo kirjoitin aiemmin: Tajusi lukea nyt viimeisimmällä koeviikolla, jätti somen ja pelit paljon vähemmälle. Numerot palautui entiselleen. Lukiota ei vedetä läpi samalla tavalla kuin yläastetta, siinä kesti aikaa tajuta. Mutta tajusi, vähän liian myöhään tälle vuodelle. Mutta onhan kaksi vuotta vielä jäljellä.

Minä aina kysyn lapselta että mistähän johtuu, oliko joku juttu vaikea, etkö ehtinyt tehdä, olitko huolimaton jne. Sitten käydään yhdessä läpi syyt ja mietitään miten ens kerralla paremmin. Siis jos numero on huomattavasti huonompi kuin mikä lapsen taso on. Tärkeintä on että huomataan jos ei ole oppinut jotain ja sitten mietitään miksi ja varmistetaan että oppii. Jostain 10- : sta en ala tivaamaan että mistä se miinus tuli;-)

Minulla oli tuollaiset vanhemmat, joille ei kelvannut 8, ysistä sanottiin että hyvä mutta pystyt parempaankin, 10- että miksei tullut 10 ja kympistä laimea kehu, koska nythän numero oli vasta normaalitasolla.

Nykyään olen ylisuorittaja ja häpeän, jos en pysty hoitamaan kaikkea täysillä, tai kaikki ei mene ihan putkeen. On niin paha, että masennuin kun en "riitä" ikinä, ja käyn nyt terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

... kun tietää että vähänkin enemmän lukemalla lapsi olisi helposti saanut 9-10?

Vai pitääkö vaan sanoa että 8- on riittävän hyvä numero (koska "keskimäärin" se kai sitten onkin). Onko aihetta paska mutsi -fiilikseen vai onko ok opettaa lapselle että parhaansa PITÄÄ aina yrittää.

Ei 8- nyt ihan kauhena hyvä numero ole, mutta sattuuhan niitä. Joku 8,4 tai siitä ylöspäin kun on keskiarvona, niin älä ollenkaan moiti lasta 8miikasta.

Oikeastiko lapsestani alkaa tuntua, että ei kelpaa eikä riitä, jos kyseenalaistan numeron 8- ja olen sitä mieltä ettei valmistautunut kunnolla?

Onko väärin opettaa tekemään parhaansa (siis valmistautumaan niin hyvin kuin mahdollista eikä vaan "tekemään parhaansa" lukematta) silloin kun kyse on kuitenkin siitä ns. koululaisen työstä?

Lapsi kuulee kuitenkin jatkuvasti miten ylpeä olen hänen empaattisuudestaan, hyväsydämisyydestään, kädentaidoistaan jne. Ja että rakastan häntä yli kaiken ja sellaista tilannetta ei voi tullakaan että rakkaus loppuisi.

Jotenkin hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko lapsestani alkaa tuntua, että ei kelpaa eikä riitä, jos kyseenalaistan numeron 8- ja olen sitä mieltä ettei valmistautunut kunnolla?

Onko väärin opettaa tekemään parhaansa (siis valmistautumaan niin hyvin kuin mahdollista eikä vaan "tekemään parhaansa" lukematta) silloin kun kyse on kuitenkin siitä ns. koululaisen työstä?

Lapsi kuulee kuitenkin jatkuvasti miten ylpeä olen hänen empaattisuudestaan, hyväsydämisyydestään, kädentaidoistaan jne. Ja että rakastan häntä yli kaiken ja sellaista tilannetta ei voi tullakaan että rakkaus loppuisi.

Jotenkin hämmentävää.

Yksi tärkein asia vanhemmalle, on ymmärtää että lapsi ei ole samanlainen kuin itse. Jos sinusta ei tuo ole mitään, et voi tietää miltä se lapsesta tuntuu.

Lisäksi lapsi haluaa lähtökohtaisesti että vanhempi on hänestä ylpeä, ei pettynyt. Jos osoitat pettymystä jo kasista, hän ei uskalla tulla edes kotiin jos joskus tulee kokeesta seiska. Ja hei, jopa minä toin kotiin joskus seiskan, ja olen kuuden ällän ylioppilas. Hellitä vähän tai tuosta ei hyvä seuraa. Ihan hyvä että olet nyt hämmentynyt ennen kuin tuo on pidemmällä.

8- vastaa keskiarvoa 7,75. Eli onko hyvä? Ei ole.